Kodin tekniikkaa

Jotain nyt puuttuu seinältä. Puuttunut jo viime perjantaista lähtien. Alitajunta ei muista muutosta, vaan tsiljoona kertaa päivässä silmät etsivät tuttua näkyä. Etsivät vaikka hyvin tietävät, etteivät näe mitä etsivät!

Kellohan siitä puuttui. Minulla mieluinen esine. Sain sen Keuruun ensimmäisiltä oppilailtani muistoksi heidän lähtiessään yläasteelle. Kello oli alkanut temppuilla. Jätätti tai pysähtyi kokonaan. Viisarit pötkötti miten sattui. Kellotohtoriin! Tänään kävin aarteen hakemassa. Oli kuulemma ruuvi olleet löysällä!!!  (Ihan tulin miettineeksi, josko omat ruuvit kaipaisivat pientä kiristelyä.) Kiitoksella selvisin. Ei tartte hakea Kelalta korvauksia.

Nyt kun olympialaiset oli ja meni, olisi aikaa niille herkkutateille, mutta kun niitä ei ole putkahdellut. On satanut ja satanut ja satanut ja satanut, mutta ei herkkutatteja. Viime vuonna tähän aikaan, olin jo saanut mahtavia saaliita. Mutta ei tänä vuonna. Vielä.

Kantarelleja ja mustiksia kyllä löytyy.

Täytyy siirtyä puolukkajahtiin. Puolukat ovat parhaimmillaan lappapuuroksi. Ei vielä kypsän kypsiä eikä raakojaan, vaan just sopivia. Yksi puuro jo syöty. Sain veljen vaimon tuomana pari litraa seuraavia puuroja varten.

Minulla olisi parikin hyvää marjapaikkaa, mutta koska olen kuullut, että hirveät kärpäsetkin ovat metsiin ilmestyneet, menen vain sinne, missä hirvet eivät liiku. 

Telkkukin oli alkanut temppuilla. Just ennen kisoja. Kilautin kavereille. Kysyin kyliltä, mutta kukaan ei tiennyt, mikä toosaa vaivasi. Epäilin jo vakoiluakin! Muilla talon asukkailla ei ollut samaa takkuilua. Yhtenä iltana räpläsin kanavia, ja kuinka ollakaan: yhtäkkiä parempaa kuvaa ei ollut koskaan näkynytkään! Ykköskanava olikin kanavalla 21, kakkonen kanavalla 22... Siis telkkari oli muuttanut jo piirtokanaville. Minulla oli siis tulevaisuuteen suuntautunut toosa. Sitä en kyllä ymmärrä, miksi muutos tapahtui jo nyt, eikä vasta ensi vuonna, niin kuin oli ennustettu. Nyt taas kaikki vanhatkin kanavat näkyvät, mutta jos taas alkaa toosan kanavien kiusanteko, siirryn muille kanavapaikoille.

Eilen illalla katsoin pitkästä aikaa elokuvan. Crazy Rich Asians. Kuvattu Singaporessa.Tykkäsin suunnattomasti. Hyvän mielen tyhjennys viihdettä. Suosittelen. Näyttää tulevan tänä iltana uusintana. Katsoin juuri blogini tilastoja, ja esim Singaporesta on kuluneen viikon aikana käynyt muutama sata lukijaa. Pitivätköhän blogini antia hyvänkin viihteenä?

Luonto tarjoilee

Parkkeerasin auton ja melkein astuin kyyn päälle. Onneksi se oli kuollut, jäänyt ilmeisesti auton alle. En tykkää käärmeistä, vaikka tiedän niiden olevan osa luonnon kiertokulkua. Huiiiu! Sen kimpussa oli jo muutamia ruokailijoita, joten pian se ravitsee muuta luontoa.

Pari litraa kantarelleja riittää kolmeen muhennokseen tai risottoon tai pastaan. Luulen, että olen nyt oppinut kypsentämään sienet tarpeeksi -  noin 20 minuuttia - että vatsa ei esitä vastalauseita.

Mitä, mitä, mitä...

No, mustiksiahan siellä lymyilee. Siis mustatorvisieniä. Kolme litraa.

Edelliset kolme litraa kuivattuna odottelee käyttöä. Jauheena sopii mausteeksi melkein mihin vain. Sienipippuria!

Sienimaasto on  tehotaloudelta rauhaan jätetty. Varovainen täytyy olla, ettei kompuroi, mutta paljon on silmänruokaa kaiken muun ruoan lisäksi.

Koska selkä ja polvet vielä palvelivat, hain jälkkärimarjat. Nälkä alkoikin olla jo kiljuva.

Pannulle pikkuveljen fileroimia ahvenia ja lopuksi vatturahkaa. Sienet odottavat huomista.

Ruokaa ja juomaa taideviikkojen päätteeksi

Nyt riittää vatukossa rymyäminen. Vattuja tänä kesänä on runsaasti, eikä vatun matoja ole. Nyt olen poiminut niitä marjoja tarpeeksi, ja lisäksi paarmat ovat löytäneet samat apajat. Itikat kiertää kaukaa teatree-tipat, jotka olen tiputellut aseiksi hupparin hihan suihin ja hupun reunaan. Mutta mikään ei tunnu tehoavan paarmoihin. 

Mustikat ovat vallanneet metsät. En ikinä ole nähnyt niitä semmoisia määriä. Ja miten isoja ja kauniita, ei yhtään muotopuolta. Kuningatarhilloa riittää nyt monen aamupuuron päälle, tai lettujen kaveriksi.

Sienikausikin on avattu, ensimmäiset mustatorvisienet kuivattu ja kantarellit nautittu. Tulossa hyvä sato, molemmista. 

Äsken mietin tuolla Lidlin hyllyä katsoessani, että aikamoinen kilohinta kantarelleillä näyttää olevan, n 24 euroa kilo. Eikä laatu kyllä kummoinen näytä olevan. 

Sitten vähän murmutusta. Hallitus suuressa viisaudessaan sai tahtonsa läpi ja viinejäkin tuli ruokakaupoihin. Meitä kuulemma halutaan kasvattaa eurooppalaiseen juomakulttuuriin, joten täytyyhän sitä hallitusta totella. Mutta jo ennen maistelua olin kyllä täysin varma, että nyt hyllyiltä saatavat viinit eivät kelpaisi esim saapasmaalaisten herkuttelijoiden ruokajuomaksi, ja siksi ostinkin vain pienen pullon valkoviiniä ja toisen proseccoa. Punaviiniä en edes kokeillut.

Valkoviinipulloa tutkiessani huomasin, että viiniä oli käsitelty Suomessa, siis otettu liika alkoholi pois. Mitä muuta sisällölle oli tehty, en tiedä, mutta maku oli semmoinen, etten varmaan sitä enää osta, enkä kyllä kehtaisi sitä kenellekään viininä tarjota. Prosecco oli piirun verran parempaa, mutta hyllyyn sekin saa puolestani jäädä. Enhän minä tähän nykyiseen hallitukseen kovin ihastunut ole ennenkään ollut, eikä tämä uudistus arvostusta nostanut. Päinvastoin.

Mutta jos minun pitäisi tarjota jotain saapasmaalaisen makuista hiukopalaa, veisin vieraat Bistro Fiilikseen. Helin foccacia vie kielen mennessään. Torstaisin haluan herkutella Helin lohikeitolla, varsinkin jos mukaan saa foccaciaa.

Voishan sitä leipoa itsekin, mutta nämä helteet saavat minut laiskistumaan. Aamupäivisin metsässä rymyäminen vie kyllä kaiken energian, ja valmiiseen ruokapöytään on niin mukava istua.

Lopuksi vielä tilastoa. Edelleen Hong Kongista tuntuu lukijoita riittävän. Nyt mukaan ovat tulleet Singapore ja Indonesia. Mitähän ihmettä he blogistani saavat? Vai ovatko lukijat botteja?

Vatsan ja sielun ruokaa

 

Sadon korjuu parvekkeelta on alkanut! Pensaspapuja ja viimeiset saapasmaasta tuodut pinjan siemenet parmesaniraasteen kera. Nami!

Kolmen sortin kirsikkatomaatteja. Punaisin från Närpes, nami. Pienempi punainen Keuruun Punaisesta tuvasta, nami, nami. Tumma, Black cherry omalta parvekkeelta, nami, nami, nami! Kirsikat paistan nykyisin samalla, kun pannulla muhii veljen kalastamaa kuhaa. Ultranami!

Jälkiruokaa tuolta noin. Mustikka-aika vasta aluillaan, ja niitä on metsä pullollaan.

Uusi RAF

Mansikan poiminta oli ja meni. Onneksi olin Sammallahden mailla heti, kun tiesin marjojen kypsyneen. Nyt on talvivarastossa tarpeeksi punaista herkkua. Kuvan marjat ostin Lidlin hyllystä. Mansikoilta näyttivät, mutta ilman makua olivat! Ei jatkoon. Hinnat toreilla ja turuilla hipoo pilviä. Viiden kilon laatikko saattaa maksaa 60 euroa, itse poimien sain puolet halvemmalla. Ja kyllähän täytyy tunnustaa, että maistiaiset tulivat kaupan päälle!

Välitilinpitona  parvekeviljelystä sanottakoon rehellisyyden nimissä, ettei siitä juuri satoa saanut, mutta aikaa ja vettä kului. Pinaatin siemenistä ei itänyt yksikään ja herneistä sain kaksi . Jatkossa keskityn vain mausteisiin ja kukkiin. 

Jatkan tässä vähän 'Misselin'-arviointia kahden kokemuksen verran. Sain jälkikasvulta äitienpäivänä 'ruokarahaa'. Tässä yhtenä päivänä ajattelin mennä tuohon Pappilan Pitoihin herkuttelemaan.

Pitopöytäähän siellä olikin. Istuin ja nautin, kunnes paikalle pölähti lauma turisteja. Ruokarauhahan siinä kärsi, eikä jälkiruoan jonottaminen kiinnostanut. Seuraavalla kerralla tutkin kyllä netistä, onko syömään tulossa bussilastillisia nälkäisiä vierailijoita.

Onneksi on tuo MegaCafe. Esimerkiksi tämä ranskalainen sipulikeitto vei kielen mennessään, muusta tarjonnasta puhumattakaan. Ja hinta puolet tuosta edellisestä ruokapaikasta. 

Keltaista aarrettakin on jo pari kertaa löytynyt, ja jos sateet jatkuvat samanlaisina, saalista tulee lisää.

Lopuksi hieman blogin tilastoa. Olisipa mukava tietää, miksi blogini on nykyisin suosittu Kanadassa ja Hong Kongissa. Satoja lukijoita joka viikko. Tietysti vakiomaat mukana. Kiitos kaikille lukijoille.

Vihdoin

Siinä se nyt on. Pienen muovikon sisällä. Passin väliin laitettavaksi. Vielä täytyy soitella vakuutusyhtiöön, josko saisi semmoisen 'kaiken varalta'-vakuutuksen. Sitten vain keräilemään matkalle mukaan lähteviä juttuja. Tuntuu aivan uskomattomalta suunnitella lähteä moalimalle!

Ensin saapamaahan, jossa alkaa olla ihanteelliset kelit: noin 25-30 astetta päivisin. Ihan sandaalikelit. Saa jalat tottua muihin kuin metsä-kumisaattaisiin. Sitten pariksi viikoksi Maltalle. Matka sinne tosin oli vähällä tyssätä. Alitalia perui lennot. Syykin selvisi: saapasmaan lentoyhtiö kaatui konkurssiin. Saa nähdä, miten lipun takaisinmaksun käy. Onneksi se on maksettu Visalla. 

Tämä kesä oli oikein perhoskesä. Suruvaippoja oli tämän pensaan kimpussa oikein joukolla, mutta vain yhden sain kuvattua siivet avoimina. Nokkosperhosia lenteli yhteen aikaan runsain ja mitoin, ja eilen pongasin metsässä sitruunaperhosia.

Varsinaisesti pongasin metsässä koppakaupalla suppilovahveroita. Tuoreena niistä tulee mielestäni taivaallinen sienikeitto. Koska en enää viitsi niitä kuivata (entisten lisäksi), ne kelpaavat kyllä talon mummeleille. 

Puolukoita poimin litran verran. Ihan sopivasti lappapuuroa varten, ja jää vielä kaaliruokien kaveriksi. Uudesta kaalista tehty laatikko on namia.

Tänä iltana istun VARMASTI klo 19.30 telkun ääreen. Odotan kovasti Tanhupallon omaa ohjelmaa. Olen ihan varma, että sen jälkeen voi koko illan hykerrellä. 

***

Kovasti odotin Monzan ajoja, mutta ihailuni kohde makaakin kotona k-potilaana. Voimia, Kimi!

Mitä tyhjän metsän tilalle

Tästä kuvasta tykkään. Viime kesänä kuvasin samaa koivua, ja nyt sen pahkat ovat vallanneet koko puun. Oikeaa luonnon ympäristötaidetta.

Menin siis metsään, koska viime vuotinen saalistuspäiväkirjani kertoi siellä olevan nyt mustikoita ja kantarelleja, eikä mittarikaan näyttänyt kuin nippa nappa +20. Mukaan otin myös paljon parjatun termacellin. Siitä ei tällä reissulla kyllä ollut mitään hyötyä, koska iniseviä pistäviä tuntui olevan tsiljoonittain. Ei kyllä ollut viime kesän vertaisia mustikoitakaan, vaan semmoisia pieniä, kuivakoita ruttanoita siellä täällä. 

Eniten harmitti kuitenkin kantarellien tilanne: niitäkin oli, mutta ne olivat kuivia ja pieniä. Suurin ongelma oli kuitenkin se, että unohdin ottaa mukaan sieniveitsen! Lähteä nyt sienimetsään ilman työvälinettä. Kotiin tulin sitten korin kanssa, jossa oli ennemmän metsän roskia kuin hyviä sieniä. Pari annosta siivosin ja loput heitin roskiin. Kun keitin sieniä kokoon, ei niistä juuri nestettä irronnut. Täytyy nyt vain odotella sateita että metsään edes kannattaa mennä.

Metsässä on aina vaan hankalampi kulkea, koska myrskyt ovat kaataneet lisää puita ristiin ja rastiin. Entisiä maamerkkejä on nyt vaikeampi tunnistaa. Täytyy välillä oikein seisahtaa ja katsella ympärille, jotta muistaa, missä ne parhaat sienipaikat on - tai siis olisi, jos niitä olisi.

Koska saalistaminen on tänä kesänä jäänyt minimiin, ja koska on ollut semmoisia ilmoja, että ulkona liikkumienen muutenkin on jäänyt väliin, olen innostunut lukemaan tätä Lucinda Rileyn sarjaa. Ei muuten sovi pötköllään lukemiseen, sillä kirja painaa tuhottomasti. Sivuja kun on satoja per osa. Ensiksi sain kirjastosta Kuun sisaren ja tykkäsin. Tuossa nyt odottelee Helmen sisar.

Kirjojen lisäksi saan seuraa radiosta ja televisiosta, koronavirus kun taas on nostanut Keuruullakin päätään. Parhaillaan telkusta tulee tuntitolkulla eri kanavilta kyllä jotain suomenkielistä juttua, mutta enpä juuri ilman kuvaa ymmärtäisi, mistä on kyse. Tokion kisathan siellä. Tuo purjehduskieli on minulle hepreaa, eikä skeittilautailuselostus sekään aukea ilman kuvaa. Eikä aina sittenkään. Olympialaisten lajien kirjo on kyllä käsittämättömän suuri. Käsittämättömän valtava on myös kisojen budjetti, varsinkin kun katsomoihin ei turisteja rahapusseineen oteta. 

Kisojen lomassa jatkan konmarittamista. Pari viikkoa roudasin tavaraa kirppikselle. Olen myös jatkanut  kirjahyllyjeni tyhjentämistä: ensin vien kirjat kirppikselle, jossa omistaja valitse myyntiin haluamansa, loput vien kirjaston vaihtohyllylle, mistä kuka vaan saa ottaa itselleen mitä haluaa. Kierrättämistä parhaimmillaan. Parhaat palat jätän vielä omaan hyllyyn - toistaiseksi.

Ajankohtaista

Soiden keltaista kultaa! Yleensa lakka-aikaan on aina kuumaa, mutta kyllä tämä kesä on ihan omaa luokkaansa: hellepäivä hellepäivän perään. Lämpömittari osoitti 27 astetta plussaa! Mutta koska minua ei pidättele mikään, jos tiedän, että saalistusaika on alkanut, niin suolle on päästävä. Saaliskuva on kyllä lavastettu: yhden marjan kaveriksi laitoin muutaman kaverin, sillä saalis jäi pieneksi. Vain litran verran pikkuveljen kanssa yhteensä. Mutta PAARMOJA oli pilvin pimein. Kun lisäksi vaatteet (pitkät housut ja pitkähihainen huppari) alkoivat painaa hiestä lionneina aina vain enemmän, minulle riitti. 

Suon reunassa oli jonkin verran mustikoita, mutta ne olivat suurimmaksi osaksi raakoja ja kypsätkin pieniä ruppusia. Ei kiitos! Voi olla, ettei Thermacellille ole tänä kesänä käyttöä.

Mansikka-aikakin lopahti tykkänään, vain vajaat kaksi viikkoa. Pelloille jäi paljon pieniä kuivuneita marjoja. Harmittajaa viljelijän puolesta.

Vatut ovat seuraavana saalistuslistalla. Samalla odotellaan, josko nuo ukkossateet nostaisivat sieniä esiin. 

Toisaalta, minulla on vielä viime vuodelta lakkoja, mustikoita ja monenlaisia sieniä, mutta eihän minua niinkään saalis kiinnosta vaan itse saalistaminen!

Nestettä kuluu litratolkulla, Kahvin tilalla juon rannalla yleenä jotain kivennäisvettä ja kotona tomaattimehua, josta tykkään tosi paljon. Systeri toi mustaherukanlehdistä tehtyä mehua (Louhisaaren juoma), joka maistuu poreilevien vesien kanssa. Täytyy huolehtia monenlaisten suolojen ja kivennäisten saannista, ettei helle pehmitä liikaa. 

Torstaina sain toisen piikin, joten nyt on matkustelu helpompaa. Saa nyt nähdä, miten korona muuttaa suunnitelmia. Finnair jo lähestyi ja muutti lentoaikani iltapäivästä aamupäivään. Koska se ei minulle sovi, tartuin luuriin. Kuuntelin vartti tunnin pimputtelua ja selittelyä, kuinka kaikki asiakaspuhelimet on varattu. Lopulta sain lennon siirrettyä seuraavan päivän iltapäivälle. Korona oli kuulema syy muutokselle. Minun tulkintani on se, että Finnair houkuttelee ihmisiä lennoille ja sitten kerää aina yhden koneellisen täyteen muilta lennoilta. No, minua ei vekslailu haittaa, kunhan lento on iltapäivällä, jotta pääsen junalla Keuruulta suoraan kentälle, enkä tarvitse olla Hesassa yötä. Ja ainahan voi koronatilanne muuttaa suunnitelmia, joten odotellaan nyt.

Huomenna se sitten ratkeaa: Italia vai Englanti! Kyllä minä saapasmaata kannatan, sillä joukkue on tosi taitava, muutenkin kuin filmaamisessa. Enkä kyllä yhtään tykkää joidenkin  englantilaisten käyttäytymisestä. Voipi olla kamppailua muuallakin kuin kentällä.

Sain systeriltä alkukesästä ahkeraliisan taimia, ja nyt ne alkavat kukkia innoissan. Tykkään. 

Mutta systerin antama keijunmekko ei suostu kukkimaan, ei edes nuppuilemaan. Lehdet vain käpristyvät reinoiltaan. Mitään elikoita en niissä kyllä näe, Mikähän kasvia vaivaa? Helena yleensä tietää.

Kesien kesä

Munaleikkurilla voi leikellä muutakin kuin kananmunaa. Veljeni vaimo sen todisti. Saa marjat nopeasti viipaleiksi pakastamista varten. Pari kiloa odottaa tuossa viipalointia. Olen tällä viikolla joka aamu käynyt poimimassa tuon pari kiloa + mitä vatsaan marjoja jo pellolla on sujahtanut. Tosin päivä päivältä on suu käynyt aina vähemmän, onhan kaikella rajansa, mansikkahimollakin.

Mansikkamaan reunalla näin myös kesän ensimmäiset kissankellot, ja nyt kun olen tarkentanut näkemistäni, niin kissankellotuppaita on siellä sun täällä, missä lupiinit eivät tilaa ole vallanneet.

Muutamaa postausta sitten kuvasin Tohtorilan rannan lemmikkiuimarit. Nyt ne ovat kasvaneet jo emonsa kokoisiksi, ja siellä ne uiskentelevat lasten kanssa. Ovat kesyyntyneet ihan kokonaan. Emo vartioi, että kaikki 11 karvapalloa on hänen lähellään. Iskä on jossain muualla! Äsken kahvirannassa seurasin pikkuisia västäräkin poikasia. Olivat vielä ruskehtavia palleroisia, mutta pyrstö teki aikuismaista, lajille tyypillistä heilumista. Olivat arkoja, joten kuvaaminen jäi.

Ellukin (lue  siipirataslaiva Elias Lönnrot) aloitti tunnin risteilyt. Neljä kertaa viikossa heinäkuun ajan on mahdollista ihailla Keuruun upeaa järvimaisemaa. Tervetuloa vaan. 

Onhan tämä kesä ollut kesien kesä. Viikonlopullekin luvassa noin 30 astetta - varjossa. Minulle kyllä riittäisi vähempikin. Nautitaan silti elämisestä: aamupäivisin marjojen perässä, iltapäivisin siestaillaan mahdollisimman pimennetyssä tilassa ja iltaisin ??? Katsotaan tietysti jalkapalloa omasta kiikkustuolista, eikä esim Pietarin areenalta. Pysytään terveempinä. En minä kyllä edelleenkän ymmärrä pelin säännöistä, mutta kyllä minäkin näe, mikä joukkue pelaa hyvin ja innostuneesti ja mikä vain muodon vuoksi. Anteeksi. Ja sitten alkaa olympialaiset - kait?

Päiväkirja

Hamsterin kohde on nyt muuttunut tavarasta luonnon antimiin? Kyllä! Kellari on nyt lähes tyhjä kamasta, mutta kahden kämpän pakastimiin vielä mahtuu, vaikkapa puolukoita. Vakituinen saalisalueeni oli putsattu tyystin, eli oli löydettävä uusi paikka. Mutta kun vaatimukseni on ollut hirvivapaa seutu, oli vain testattava yksi vanha paikka. Ja kyllä kannatti! Melkein samoin jaloin poimin neljä litraa puolikoita, eikä hirveitä otuksia tarvinnut listiä. Mukavaa oli huomata, että puolukka aikoi tuottaa toisenkin sadon, mutta taitaa olla myöhäistä.

Viime postauksessa kerroin, että olen pitänyt marja- ja sienipäiväkirjaa.Siihen olen merkinnyt päivämäärän ja saamani saaliit. Esim. 06.09. viime vuonna sain 6 kpl (herkku)tatteja ja sisennyksessä on tämän vuoden puolukat ja kantarellit samalta päivältä. Viime vuonna tähän aikaan tattiaika oli vielä ihan vauhdissaan, mutta tänä vuonna ei muutamaan viikkoon ole löytynyt enää tatin tattia. Puolukoita  viime vuonna sain yhteensä vain vajaan litran, nyt jo noin 20 litraa. Eivät ole vuodet veljeksiä. 

Seuraavana silmissä kiiltelee karpalomättäät. Lakka-aikaan löysin uuden suon lämpäreen valkoisenaan raakoja karpaloita. Olisivatkohan ne jo kypsiä?

Arkisin on taas italian opiskelua. Isä Matteo ratkoo juttuja Spoleton maisemissa, ihan lähellä saapamaan kotia. Milloinkahan saa taas pakkailla laukkuja ja lennellä pakoon syksyn kaamosta? Toivossa on hyvä elää.

Hamsterin eloa

Koronaa täytyy kiittää esimerkiksi siitä, että kellarin toinen häkkivarasto on nyt melkein tyhjä. Saapasmaasta omaehtoisessa karanteenissa ollut jälkikasvu kantoi alhaalta säkin/laatikon kerrallaan minun eteeni ja kysyi: mitäs näille tehdään? Ja hupsista - vain vähän alas unohdetusta omaisuudesta oli omistamisen arvoista. Olin muutaman kerran toimittanut tavaraa vietäväksi Viroon, mutta nyt viejät olivat eivät enää voineet asiaa hoitaa, korona piti heidät ikäihmisinä kotona. Mutta onneksi ...

... Multialla on tuo sininen ovi! Ovi kierrätyskeskukseen. Sinne olen nyt vienyt Viroon tarkoittamani tavarat. Hyvin ne ovat kelvanneet, enkä mitään sinne viemääni ole yhtään kaivannut. Oikeastaan en edes muista, mitä sinne olen kuskannut. Nurkkiin keräämiäni aarteita myin Keuruun kirppis-Vilikkassa ihan hyvällä tuloksella, enkä niitäkään tavaroita kaipaa. Tavara-Hamsteri alkaa tulla järkiinsä.

Vakiolukijani ovat - ehkä - ihmetelleet sitä, etten ole pahemmin formuloinut. Vaikka Kimi-serkun ajoja sivusilmällä edelleen seuraan, täten ilmoitan, etteivät vormulat enää kauheasti kiinnosta. En ole jaksanut Bottaksesta kiinnostua, anteeksi vain. Johtopäätös: veri on vettä sakeampaa. Tiedän erään taputtavan salaa käsiään. Asian lopuksi: En sure  Ferrarin tilaa. Itse ovat asiansa sotkeneet. Finito!

Finito ei sen sijaan ole luonnossa rymyäminen. Eilinen valokuva metsästä ei suostu tähän postaukseen, joten olkoon tämä aikaisemmin ottamani kuva esimerkkinä saaliista. Kantarelliaika jatkuu, vaikkakin eilen alkoi olla jo laatu hieman kulahtanutta. Kantarelli on siitä ovela sieni, että se lymyää sammalikossa, eikä koskaan yksin, ja niinpä viime aikaiset sateet saavat osan sieniryppäistä jo löpsähtämään. 

Varsinaisesti olen siirtynyt puolukka-aikaan. Olen nyt kokeillut laittaa siivotut marjat yöksi ensin pakkaseen, koska ne survoutuvat sulaneena paremmin. Luonnon pakkanen ei vielä siinä hommassa ole ollut apuna. Survotut puolukat säilyy hyvin jääkaapissa. Puolukkasurvos on taivaallista jälkiruokaa.

Eilen osuin myös uuteen mustatorvisienipaikkaan. Kun yhden kuusikon reunassa tarkistin näkökenttääni, niin siinähän niitä kumpparini kupeessa odotteli. Nyt ne ovat jo kuivuneet ja odottelevat murskattuna mausteeksi eri ruokiin pääsemistä. Uusi paikka on tallennettu mieleni karttaan.

Viime vuonna tähän aikaan tattikausi oli parhaimmillaan. Ei tänä vuonna. Olen nyt toista vuotta pitänyt saalis-päiväkirjaa. Siitä lisää seuraavalla kerralla.