Munaleikkurilla voi leikellä muutakin kuin kananmunaa. Veljeni vaimo sen todisti. Saa marjat nopeasti viipaleiksi pakastamista varten. Pari kiloa odottaa tuossa viipalointia. Olen tällä viikolla joka aamu käynyt poimimassa tuon pari kiloa + mitä vatsaan marjoja jo pellolla on sujahtanut. Tosin päivä päivältä on suu käynyt aina vähemmän, onhan kaikella rajansa, mansikkahimollakin.
Mansikkamaan reunalla näin myös kesän ensimmäiset kissankellot, ja nyt kun olen tarkentanut näkemistäni, niin kissankellotuppaita on siellä sun täällä, missä lupiinit eivät tilaa ole vallanneet.
Muutamaa postausta sitten kuvasin Tohtorilan rannan lemmikkiuimarit. Nyt ne ovat kasvaneet jo emonsa kokoisiksi, ja siellä ne uiskentelevat lasten kanssa. Ovat kesyyntyneet ihan kokonaan. Emo vartioi, että kaikki 11 karvapalloa on hänen lähellään. Iskä on jossain muualla! Äsken kahvirannassa seurasin pikkuisia västäräkin poikasia. Olivat vielä ruskehtavia palleroisia, mutta pyrstö teki aikuismaista, lajille tyypillistä heilumista. Olivat arkoja, joten kuvaaminen jäi.
Onhan tämä kesä ollut kesien kesä. Viikonlopullekin luvassa noin 30 astetta - varjossa. Minulle kyllä riittäisi vähempikin. Nautitaan silti elämisestä: aamupäivisin marjojen perässä, iltapäivisin siestaillaan mahdollisimman pimennetyssä tilassa ja iltaisin ??? Katsotaan tietysti jalkapalloa omasta kiikkustuolista, eikä esim Pietarin areenalta. Pysytään terveempinä. En minä kyllä edelleenkän ymmärrä pelin säännöistä, mutta kyllä minäkin näe, mikä joukkue pelaa hyvin ja innostuneesti ja mikä vain muodon vuoksi. Anteeksi. Ja sitten alkaa olympialaiset - kait?