maanantai 30. toukokuuta 2016

Lomalaisen elàmàà


Toukokuu on saapasmaassa ruusujen aika. Kevàt on kuulemma ollut myòhàssà, mutta nyt on helle hellinyt niin, ettei ulos ole keskipàivàn aikaan asiaa.

Eilen pààsimme piknikille ystàvien puutarhaan. Tarkoituksena oli myòs poimia kirsikat, mutta linnut olivat ehtineet ennen meità tyhjentàà parhaan puun sadon. Silti minulla meni parisen tuntia sadon putsamisessa ja keittàmisessà hilloksi. Mukaan saimme myòs rosmariinia, salviaa, Rooman minttua ja laakerinlehtià - kuivatettavaksi ja Suomeen pakattavaksi.

Nespolot ajattelin keittàà aprikoosien kanssa - tai sitten popsia ne vàlipaloina.

Alkuvuoden aikana telkkari sai olla ihan rauhassa, ei ollut aikaa. Nyt jos sen avaa, ensimmàisenà kerrotaan sen hetken tapahtumista Vàlimerellà: kolmessa viimeisessà turmassa on kuollut 700 turvapaikanhakijaa, joista 40 lasta. Tuttu tarina: salakuljettajat ovat hylànneet alukset merelle ja paenneet rahojen kanssa. No, tuleehan vastapainoksi sitten jalkapalloa (josta en ymmàrrà mitààn) ja formuloita. Nyt kyllà Ferraria ròkitettààn ihan joka tiedotusvàlineessà. Tànààn alkoi myòs Don Matteon ikivanhojen pàtkien kertaaminen. Taidanpa avata tablettini ja keskittyà sinne ladattuihin Donna Leonin komissaario Brunetti-tarinoihin.

maanantai 23. toukokuuta 2016

Lomalle


Kesä tulla tupsahti ihan hetkessä. Poimin tänään ensimmäiset lemmikit. Kielotkin pukkaavat jo nuppujaan. Pitkästä aikaa olen viihtynyt koti-Suomessa näin pitkään - lähes puoli vuotta on vilahtanut aivan uskomattoman nopeasti.

Mutta nyt on aika vaihtaa maisemaa: torstaiaamuna oma nokka kohti lentokenttää, josta lentokoneen nokka kohti Fiumicinoa. Edessä kolmen viikon irrottautumien aika rankoista alkuvuoden kokemuksista. Olen kuitenkin kiitollinen kuluneista kuukauksista, yhtään niistä en vaihtaisi pois.


Korvasieniä en ehtinyt varsinaisesti metsästää, mutta lenkkipolun varrelta sentään muutama löytyi kuivatettavaksi. Saapasmaalaiset eivät korvasientä suuhunsa pistä, vaikka muuten sienten perään ovatkin. Heille kelpavaat kuitenkin erinomaisesti kuivattamani herkkutatit ja etikkakantarellit. Niitä löytyy taaskin matkalaukusta.


Mutta nyt nämä maisemat vaihtuvat...



... näihin maisemiin.


Roberto odottaa aamucappuccinolle ja Maria Paola ostoksille.

Arrivederci e bentrovata.

maanantai 16. toukokuuta 2016

SPR -viikko Keuruun Vokissa


Ruusuja SPR:lle SPR:n viikon päätyttyä. Viikko oli Keuruun vastaanottokeskuksessa (VOKISSA) tapahtumarikas.

1. Maanantina työparini Liisa L oli hankkinut upeaakin upeamman elokuvan Metsän tarina Suomen luonnosta ja ihan joidenkin asukkaitten toiveiden mukaan. Suuri olikin sitten ihmetys, kun Vokin isoon elokuvasaliin ilmestyi vain kourallinen katsojia. No, ulkona oli kesän ensimmäisiä lököttelykelejä, joten annetaan nurmikolla rentoutujille anteeksi.

2. Tiistaina piti Vokissa olla kaupungin järjestämä ilta teemalla Tervetuloa Keuruulle. Piti olla, mutta juuri hieman suunniteltua alkamisaikaa yksi esiintyjistä ilmoitti hänelle tulleesta työesteestä. Siinä sitten aikamme pähkäiltyämme päätimme siirtää tapahtumaa myöhemmälle ajankohdalle, koska ajatus itsessään oli ehdottomasti toteuttamisen arvoinen.

3. Torstain Ensi apu-tyopaja korvasikin sitten kaikki alkuviikon vastoinkäymiset. Iso kerhotilamme ihan pullisteli asukkaista, jotka halusivat kokeilla ihan itse, miten toimia hätätilanteissa.

4. Perjantaina kokoonnuimme kevään viimeiselle suomen tunnilleni. Olo oli haikea, koska en ehkä enää koskaan näe kaikkia oppilaitani, sillä monia kielteisiä päätöksiä jäädä Suomeen on jo tullut sekä siirtoja Vokista toisiin Vokkeihin. Keuruulta ollaan siirtämässä noin 100 turvapaikanhakijaa muualle Suomeen.

Kun sitten suomen opiskelu oli saatu päätökseen, lastattiin mukana olleet laulaja, soittaja ja tanssijat kolmeen autoon ja huristeltiin Haapamäen SPR:n juhlaan esiintymään. Että jotkut osaavatkin järjestää lämpöisiä tapahtumia. Minäkin sain ihan oman serenadini. Kyyneleet valuivat poskilleni.

5. Lauantain ns Rollaattorimassia suojeli ihan yläilmojen haltiat, sillä sade alkoi vasta, kun viimeinenkin vanhus oltiin saatu takaisin Lehtiniemen palvelukotiin. Juhlapuhujat muistivat kiittää turvapaikahakijoiden tuomaa monikulttuurista tunnelmaa myös Keuruulle.

6. Sunnuntaista tuli p-i-t-k-ä päivä: Puolen päivän jälkeen oli perhekerho, joka neljän maissa keskeytyi palohälyytykseen. Kiiruhdimme ulos sateeseen odottamaan palokuntaa, joka taas kerran tuli toteamaan, ettei missään mitään paloa ollutkaan. Sisälle aloittamaan afgaaniäitien suomen kielen tuntia, jonka päätteeksi vielä yksi äideistä halusi ommella saumurillani pari pukua. Kun sitten puoli kahdeksan maissa kurvasin kotipihaan, nälkä oli niin kova, ettei mikään oikein maistunut. Lisäksi olin unohtanut juoda vettä tarpeeksi.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ja Kimikin kurvaili toiseksi!

Ps. Kuvia ei tapahtumista ole - arvaatte varmaan. Tumpelo mikä tumpelo.

lauantai 7. toukokuuta 2016

Rollaattorit esiin

Keuruun vastaanottokeskuksen (VOKIN) asukkaista moni haluaa auttaa toisia avun tarvitsijoita. Ja mikä sen parempi kohde kuin vanhukset. Keuruun Eläkeliitto otti yhteyttä, ja siitä alkoi ns Rollaattoriprojekti. Ensin tutustuttiin kulkupeleihin, mutta koska kevätsade yllätti, päätettiin aloittaa tutustuminen sisätiloissa...


... ilmapallolentiksellä. Lisäksi laulettiin ja leikittiin. Kun turvapaikanhalijat esittivät omia tanssejaan, innostuivat vanhukset valssaamaan...

... niin että kun sitten oli aika lopettaa ensitapaaminen, kaksi mummoa unohti rollaattorinsa juhlasaliin ja antoi apulaisten taluttaa itseään.

Rollaattoriprojektia on nyt tarkoitus toteuttaa kesätorstaisin, jolloin Keuruulla on toripäivä, jotta mahdollisimman moni vanhus pääsee mukaan torin hyörinää seuraamaan kahvikupin ääressä.


Huomenna on äitienpäivä. Tässä meille kaikille tuoksuvaa juhlapäivää.