sunnuntai 17. lokakuuta 2021

Matkailu avartaa


Kovasti saapasmaasta tänne Maltalle lähtiessäni virkailijaa lähtöselvityksessä hymyilytti minun pakaasini. Sanoi sitä lasten laukuksi. Laittoi siihen kuitenkin minun tiedot. Höh. Näytänkö minä lapselta? Roomassa tutkittiin tarkasti myös koronatodistus ja maahantulolappu passin tietoihin vertaamalla.

Helsingistä lähtiessäni reppuni pyyhkäistiin päältä kauttaaltaan. Kun kysyin miksi, minulle selitettiin, että he tarkistivat räjähdeainejäämiä! Siis lapsiterroristiko olen? Kuulemma pistokoe. Onneksi. Toisaalta, jospas repun kuivatut sienet säteilivät Tshernobylin jäämiä. Sieniterroristilapsi.

Mutta Maltalla minut otettiin tullissa oikein sivuun. Paperien tarkistus oli vielä perusteellisempi kuin Roomassa. En kuitenkaan kysellyt, miksi vain minut tarkistettiin. Toisaalta, jospas minä olin niin kaunis ja vilmaattinen. Taidan pysyä siinä uskossa.



Sunnuntai on täällä Marsaxlokkissa ns kalamarkkinapäivä. Kolme kuvaa aamun valmisteluista: klo 6 torimyyjät ovat jo täydessä touhussa, klo 7 homma kiihtyy ja klo 8 MFF (Malta fish factory) tuo kalalastinsa halukkaille jaettavaksi




Tässäpä joitain eksoottisempia otuksia. Maltan tärkeintä kalaa lampukkaa en pöydiltä pongannut. Kuulemma huono vuosi sen suhteen. Ilmankos toissa iltana lasku ravintossa olikin aika tyyris.

Klo 13 kalalaatikot pestään  odottelemaan seuraavaa kertaa.

Kalapöytiä oli lukuisia. Paljon muutakin oli tarjolla. Niistä sitten seuraavalla kerralla.

perjantai 15. lokakuuta 2021

Maiseman vaihdos


Täällä ollaan. Kalastajien kylässä. Marsaxlokkissa. Ma!talla. Kuvan miehet lähtevät aamuisin klo 5 virittelemään verkkojaan. Päivät sujuvat sitten selvitellessä työvälineitä. Rankkaa työtä. En kadehdi.

Tässä majapaikkassa olen yöpynyt useamman kerran, ja jos mahdollista aina tässä samassa huoneessa. Parvekkeelta voin ihailla tätä perin marsaxlokkilaista maisemaa. 

Rantakadulla on päivisin tutut toriviritelmät, joissa turisteille kaupataan ehtaa käsintehtyä maltalaista käsityötä, made in kaukomaat, josta niitä rahdataan tuonne kaukana näkyvään superkonttisatamaan. Kumma kuinka monet turistit lankeavat ansaan.

Kovasti odottelen sunnuntain markkinoita. Olen kyllä aiemminkin postannut asiasta, mutta kertaus on opintojen äiti. Toivottavasti ei sada, niin kuin nyt. Ei haittaa, koska edelleen (klo 17) on yli 20 astetta. 



Täällä puhaltaa kovat muutoksen tuulet. Ehkä joskus tuon talon eteen voi taas parkkerata. Majapaikkanikin systeemit ovat uudistuneet. Alakerran ravintola on vaihtanut omistajaa, ja majoittaja keskittyy nyt laajentamaan omaa bisnestään rakentamalla katolle uusia huoneita ja uuden aamiaistilan. Entisiä huoneita on päivitetty tähän päivään sopiviksi. Silti kaiholla muistelen vanhoja aikoja ja monia tuttuja ihmisiä, joita nyt ei näy.

Niin tai näin, suuri haaveeni sinisimpukoista toteutui. Nami nami.

Nyt piti seuraavaksi kehua saapasmaan herkkua, Regina apaa, mutta syystä tai toisesta en saa haluamiani kuvia blogiin. No, kehun sitten sanallisesti Poggio Catinon uudistetun baarin Pluralen pizzan paistajaa Tizianoa. Pitkään aikaan paras pizza. Regina Apaa sivellään hunajalla, sitten pinnalle laitetaan päärynää, saksanpähkinää vuohenjuustorobiolaa. Taivaallista. Laitan nyt kuitenkin omistajapariskunnan kuvan.

Elena e Tiziano, mi dispiace ma non posso trovare il vostro foto di Regina ape, il più deliziosa pizza del genere. Grazie del cuore.

Lopuksi murmutusta. Alan saada tarpeekseni Dna:sta. Olen nyt keskustellut neljän asiakaspalvelijan kanssa. Kahden ensimmäisen kanssa ei tullut mitään valmista, kolmannen kanssa saatiin puhelinyhteys toimimaan ja vasta neljäs tunnusti, ettei minun liittymäni toiminut Suomen ulkopuolella. Ja minä kun nimenomaan olin tablettia hankkiessani kertonut lähteväni ulkomaille ja tarvitsevani toimivan yhteyden. Taas tehtiin uusi sopimus. Saa nähdä, mitä seuraavaksi. Onneksi täällä Maltan majapaikassa on oma netti, ja onneksi sentään puhelin toimii. Olen nyt laatimassa selityspyyntöä koko ruljanssista, sillä en halua tyhjästä maksaa, enkä varmaan suosittele dna:ta kenellekään milloinkaan ikinä. PISTE.

Lopuksi mielen tasoittamiseksi kuva majapaikkani parvekkeelta.

keskiviikko 6. lokakuuta 2021

Arkea


 Naapurikylään on viitisen kilometriä. Sen voisi aivan hyvin kävellä tai pyöräillä, mutta on pari estettä. Ostosten kantaminen ei kiinnosta, ja pyöräileminen näillä kapeilla teillä ei kiinnosta senkään vertaa, on henkikulta minulle sentään rakas. Sitä paitsi pikku linjuri lähtee ja tulee ihan kotipiazzalle. Maskit on kaikilla, mutta rokotuspassia ei kukaan kysele. Aikataulut ja hinta ovat samat kuin ennen.

Mutta minun kantapaikka alakylässä on kiinni, eikä lapun lappua, mistä  selviäisi, milloin taas voisin juoda aamucapuccinon näköalatasanteella.

No, onneksi oman piazzan kahvila avasi remontin jälkeen ovensa, mutta lehtiä ei ole luettavaksi, minä kun tykkään paperiversion uutisista.

Toisaalta, tuon uuden tabletin kautta voin seurata livenä saapasmaan, Suomen ja La Palman tapahtumia ja Areenan kautta kaikkea mielenkiintoista. 

JOS vain Dna pitäisi lupauksensa. Nimittäin, ei toimi puhelin eikä mokkula. Olen nyt ihan jälkikasvuni laitteiden varassa. Huomanna aion taas ilahduttaa Dnan palvelua. Lupasivat niin pyhästi kaiken toimivan, mutta kun ei toimi niin ei. Finnair ja Dna muuttaisivat hiukseni harmaiksi, jos ne eivät sitä jo olisi.


Ilonaihe on sen sijaan oliivitilanne, sillä paikoin puihin on tulossa hyvä sato. Taidan päästä taas yhteen lempuuhistani täällä Sabinan oliivimaisemissa. 


Ylihuomenna linjuroin taas naapurikylän perjantainamarkkinoille. 

lauantai 2. lokakuuta 2021

Finnairin mutkaisessa matkassa


Buon giorno! Cappuccino pistaasikornetin  kanssa. Kaiken kruunaa  sydän. Tämä baari tekee itse tuon kornetin täytteen. Hyvä idea.

Mutkien kautta täällä nyt ollaan nauttimassa auringosta ja lämmöstä. Rokotuspassi ei enää aiheuttanut mitään ongelmia. Itse asiassa sitä ei kukaan kysynyt koko matkan aikana.

Mutta sitten tuli iso mutka 27.09.Laukut jo odottelivat, kun puhelimeen kilahti viesti Finnairilta. Voisin tehdä  lähtöselvityksen. Totta kai teen. Mutka oli vain se että lähtöpäivä lähtöselvityksen mukaan olikin 29.09., eikä 28.09. niin kuin minun paperilipussa. Tuli oikein jakomielinen olo. Puhelinlankoja pitkin Finnairille. Puolisen tuntia kuuntelin automaattia, ja verenpaineeni oli ja melkoinen, kun topakan oloinen  virkailija vastasi. En varmaan ollut oikein ystävällisellä tuulella minäkään, joten jäät vain kalisivat langoilla. Kuka ja missä ja milloin asiat oli sotkenut, se ei selvinnyt, mutta minulle tuli uusi lippu spostiin. Tein heti lähtöselvityksen ja tulostin sen myös paperille.

Kentällä sitten itsepalveluun tulostamaan lappu ruumaan menevään laukkuun. Ei onnistunut minulta, ei onnistunut auttavalta virkailijalta. Hän totesi, ettei kone tuntenut varustaustani. Onneksi hän perään sanoi, että ne koneet ovat kovasti temppuilleet ja että voisin mennä luukun kautta. Onneksi ei ollut jonoja.

Lento lähti myöhässä, koska ruumaosastolla oli kuulemma puutetta henkilöistä. Kuinkahan kauan kestää, ennen kuin Finnairilla asiat taas rullaa mallikkaasti?

Mutta itse lento sujui hyvin, jos tykkää istua sillipurkissa kasvomaskeissa. Kone oli pikkuinen, ja kaikki paikat täynnä. Kapteeni sai purkin alas hyvin pehmeästi ja sittenpä oltiinkin saunassa. Kostea ja lämmin ilma tervehti ensin, ja sitten oman jälkikasvun hymy palkitsi kaikki mutkat. Benvenuta!


Mutkat jatkuu seuraavassa postauksessa,