Ciao Malta

 Pesäpäiviksi tämä toinen viikko täällä Maltalla on mennyt, siis ei ulos muuta kuin torin hedelmäauton luo. Majapaikkani sisäkäytäväkin muistuttaa kohta kahluuallasta, sillä katon työt ovat aiheuttaneet sen, että vettä tippuu sisälle. Silti naapurisaaren, Sisilian, tilanne on paljon kurjempi. Hurjalla päällä on luonto nyt täällä.

Vatsaa voin kuitenkin helliä. Pari aamua sitten huomasin tuolla hedelmäautolla valkoisia pieniä palleroita, joita jokainen ostaja osti muutaman. Minä kiinnostuin ja oston yhden maistiaisiksi ja ihastuin välittömästi. Maistui ihan kuin uunijuusto. Tänään ostin kolme palluraa!

Eilen maistoin paikkallista pizzaa. Siis vain maistoin. Tuli ikävä saapasmaan Regina Apaa.

Piti lähettää postikortteja. Kortteja kyllä löytyy, mutta ei postimerkkejä. Jos niitä ei huomenna löydy lentokentältäkään, lähetän kortit saapasmaasta. 

Löytyipä sentään yksi Malta erikois-2-euronen. Maltan erikoisrahat ovat arvokkaita, tämänkin rahan keräilyarvo on 5,80. Olen ilahtunut.

   

Jos olette ihmetelleet, miksi en ole kertonut enemmän itse Maltasta tai Gozosta, voitte kirjoittaa tuohon blogini yläkulman pikkuiseen, valkoiseen laatikkoon sanan Malta ja löydätte lukuisia postauksia aikaisemmilta matkoiltani tänne. Varsinkin vuoden 2009 maalis- ja huhtikuulta sekä vuoden 2013 toukokuulta löytyy useita postauksia, eikä Malta mielestäni ole muuttunut juuri ollenkaan. Tulin tänne tällä kertaa tapaamaan tuttuja ja nauttimaan lämmöstä ja auringosta, joka kyllä on tämän viikon piilotellut pilvien takana.

To those of my readers who wonder why I durig this trip haven't told so much about Malta or Gozo, you can write Malta into the little white box, and you'll find lots of my postings about my previous trips here. Especially in March and May in 2009 and in May in 2013 you will find many postings, and I think Malta hasn't changed almost at all. So, in this time these postings are like a diary. This time I came here mainly to see friends and to find warmth and sun.

Huomenna siis lennän takaisin saapasmaahan, jossa alamme päättää, missä joulua vietetään. Fuerteventura on nyt vahva ehdokas, koska La Palma sylkee edelleen tulista sisustaan ulos.

Tomorrow I will fly to Rome again and there we start to find a place for Christmas, of not La Palma, so maybe first Fuerteventura.

Makuhermoille antia

 Yltäkylläsyydestä hyötyvät monet. Aamukävelyllä huomasin ensin kissat ja vasta sitten ylpeän kalastajan. Viisi isoa lampuukia, joista fileet kotiin ja perheet kissoille. Tyytyväistä hyrinää.

Kissoista pidetään hyvää huolta, jotta hiiret ja rotat pystyvät poissa. 

Seurasin eilen sunnuntaitorin jälkien siivoamista. Jäteauto kiskoi kitaansa kaikki, ei minkäänlaista lajittelua. Ei täällä majapaikassakaan tunneta sanaa kierrätys. 

Olisin tänään kysellyt asiasta majapaikkani omistajalta, mutta hänellä oli omiakin ongelmia. Voimakas ukkosmyrsky paitsi sai kadut ja viemärit pursuamaan yli äyräiden, se kasteli kesken olevat betonihommat tuolla katolla. Nyt sitten taas paistaa aurinko.

Tuolla vajaan 100 kilometrin päässä, Sisiliassa, hurja sää on tänään aiheuttanut telkkarin kuvan mukaan kurjia tilanteita. Tiet tulvivat yli reunojen. Luonto esittää voimiaan. 

Eilen olisin YKn kunniaksi ostanut torilta kukkia, mutta täytyi turvautua näihin naapuriraflan kukkasiin. Mitähän lienevät, Helena?

No, juhlin sitten vatsani kanssa. Mereneläviä taas ja jälkkärinä espresso ja limoncelloa.

Majapaikkani päämiehen kanssa teimme viime kerralla ison satsin limoncelloa. Koska siitä on enää yksi pullo jäljellä, minua pyydettiin taas hommiin. Oli muuten mielenkiintoinen oppitunti siitä, miten tekemäni kirjallinen ohje ei alkuun auttanut tippaakaan. Ensinnäkin täällä käytetään englantilaista mittajärjestelmää. Desilitra, dl, ei sanonut mitään, eikä koko talosta löytynyt desin mittaa. Löysin sitten lasisen kahvikupin, joka minusta oli desin vetoinen. Alkoholina käytettiin Sisiliasta tuotua 95 prosenttista nestettä. Sen laimentaminen vaatii vain vähän funtsimista. Lopuksi purkit päivänvaloon, kunnes sitruunankuoret luovuttavat värinsä nesteeseen. Noin 7-10 päivää. Toivottavasti sitten osaavat tulkita ohjeeni loppuun, koska itse olen silloin jo saapasmaassa. Itse päämies kun ei osaa lukea kunnolla, mutta liikeäly vaatiikin enemmän numeroiden hallintaa. 

Ruokaa ja meriretkeä

Herneitä? Green peas original. Suolaisia naposteluherneitä. Aivan uusi tuttavuus minulle. Ostanpa tuliaisiksikin. Onkos teille tuttuja?

Aikaisemmilla kerroilla täällä majapaikassa huoneessa oli myös mahdollisuus laittaa itse ruokaa, mutta nyt voi enää keittää murukahvia ja teetä. Toisaalta on tuntunut mukavalta istahtaa valmiin ruoan ääreen. Hinnat ovat kyllä aika tyyriitä, mutta koska en ole ostellut turkiksia enkä koruja, olen satsannut ruokaan. Olen leikkinyt Michelin-arvostelijaa antamalla pisteitä.

Tämän päivän lounaan kalakeitto ansaitsee kympin, samoin tutun tarjoilijan hymy,

Koska salaatit eivät yleensä kuulu tykötarpeisiin, tilaan tässä paikassa lisäksi smoothien. Ainekset löytyvät kyllä tuosta seuraavasta kuvasta, green-ish.

Koska paikka on ihan veden ääressä, ja koska meininki on kaikella tapaa rento, se on tämän hetken suosikkini. Kolme kertaa olen nyt siellä syönyt lounasta.

Harbour lights! Hyvä nimi.

Toiseksi parasta ruokaa sain alakerran ravintolassa. Gozitan. Hyvin harvoin syön punaista lihaa, mutta Maltan ns kansallisruokaa, jänistä, kelpaa tässä paikassa tilata. Samoin kannattaa kokeilla sinisimpukoista ja pastoja. Tämä ravintola olisi paras, jos se hyväksyisi korttimaksun! Kolme kertaa olen täällä syönyt, ja kahdella kerralla olen seurannut, miten laskun aika on herättänyt tunnelman muuttumisen ei-mukavaksi. Juttelin asiasta tarjoilijan kanssa, ja hänkin kertoi olevansa pahoillaan. Kertoi, että koska ravintola on vasta muutaman kuukauden vanha, korttikoneita ei vielä ole saatu. Uskooko kukaan?

Kolmantena sitten tämä herkkuannos: sinisimpukoista, kahdenlaisia muita simpukoita, isoja katkoja, babymustekala Ja osteri. Ruoka kyllä oli melko ok, mutta kun minut saatiin houkuteltua sisään ja ruoka nenän eteen, minut unohdettiin kokonaan. 

Paikkaa kehutaan kovasti tripadvisorissa, mutta samaan ravintolaan en enää mene.

Luin muutama päivä sitten netistä Ylen Italian toimittaja Jenna Vehviläisen kolumnin hänen kokemuksistaan yksin syömisestä ulkona. Saapasmaassa näkee yhä harvoin yksin  ulkona syöviä naisia. Sitä ihmetellään kovin. Miksi yksin? Eikö ole seuraa saatavilla vai mitä? Minä viihdyn hyvin yksinkin ja Montalbanon tapaan nautin yksin syömisestä. Mutta, tykkään että minut nähdään palveltavana asiakkaana, ei vaan rahakukkaron omistajana. 

Moni kakku päältä kaunis jne.

Seuraavaa postausta varten kävin meriretkellä. Otin ahkerasti kuvia. Kun sitten palattuani tutkin kuvasaalista, huomasin ottaneeni kaikki selfeinä. 28 toinen toistaan enemmän omaa naamaani esittäviä! Ei auta, kun lähteä uudelle retkelle.

Lopuksi edellisen postauksen arvoitus. Varoitustaulu löytyy Marsaxlokkin Kunnallisen lasten leikkikentän portin pielestä. Äitien täytyy siis riisua korkkarit, sammuttaa tupakit ja jättää nelijalkaiset lemmikit ulkopuolelle. Äidithän täällä lapsia ulkoiluttaa. Täällä muuten tupakointi on hyvin yleistä, myös naisten keskuudessa.

Kynsistä sinne sun tänne

Ei, ei, ei! Nämä eivät ole minun Halloween-kynteni, ...

... vaan nämä! Nuo upeat pimeässä loistavat juhlakynnet kuuluvat paikalliselle nonnalle, joka haluaa ilahduttaa saapasmaassa asuvaa lastenlasta. Heillä on kuulemma nyt samanlaiset kynnet!

Ryan (Nails By Ryan) istutti minut tuohon kuningattaren tuoliin, ja

... ihan kuningattaren jalkahan siinä. Värillistä lakkaa en halunnut. Toisaalta, olisihan se velhoa säikytellä pimeässä kulkijoita.

Olen nyt käynyt hiusten leikkuussa ja kynsien hoidossa, mutta kukkarossa on enemmän rahaa, jos olisin hommat teettänyt Suomessa.

Eilen linjuroin pääpaikalle, Vallettaan. Kulkuvälineet ovat nykyisin täysin moderneja. Ilmastointi jopa liiankin tehokasti. Toppatakki olisi ollut paikallaan. Näillä kylien kapeilla kaduilla ajaminen on taidetta. Edessäni istuva mies seurasi tarkasti, miten paljon autojen väliin jäi tilaa. Reilun puolen tunnin matka on aina kokemus. Siis kun ei itse tarvitse ajaa täällä vasemman liikenteen maassa. Itse en auton rattiin mene.

Vallettaan linja-autoasema on tyystin muuttunut. Entistä hullu myllyä ei enää ole, vaan tulijoita tervehtii komea suihkulähde. Busseilla on omat tarkat karsinansa, joissa hyvät informaatiotaulut. (Tabletin käyttö temppuilee, sorry!)

Vaikka Malta näyttää littanalta pannukakulta, sen pääkaupungissa kadut ovat kuin vuoristorataa, ylös ja alas. Eniten vanhusten liikkumisen lisäksi tunnen myötätuntoa korkkareissa kulkijoita kohtaan. Maltalaista daamit kun ovat naisia sormenpäistä varpaisiin asti.

Sitten ovat ns perinteiset maltalaiset vartalot, jotka periytyvät kauas historiaan. Aikojen alussa muodokkaat vartalot symboloivat hedelmällisyyttä, eikä silloin korkkareilla kuljettu.

Tämän postauksen lopuksi arvailua: missä voit törmätä tämmöiseen varoitustauluun?

Matkailu avartaa

Kovasti saapasmaasta tänne Maltalle lähtiessäni virkailijaa lähtöselvityksessä hymyilytti minun pakaasini. Sanoi sitä lasten laukuksi. Laittoi siihen kuitenkin minun tiedot. Höh. Näytänkö minä lapselta? Roomassa tutkittiin tarkasti myös koronatodistus ja maahantulolappu passin tietoihin vertaamalla.

Helsingistä lähtiessäni reppuni pyyhkäistiin päältä kauttaaltaan. Kun kysyin miksi, minulle selitettiin, että he tarkistivat räjähdeainejäämiä! Siis lapsiterroristiko olen? Kuulemma pistokoe. Onneksi. Toisaalta, jospas repun kuivatut sienet säteilivät Tshernobylin jäämiä. Sieniterroristilapsi.

Mutta Maltalla minut otettiin tullissa oikein sivuun. Paperien tarkistus oli vielä perusteellisempi kuin Roomassa. En kuitenkaan kysellyt, miksi vain minut tarkistettiin. Toisaalta, jospas minä olin niin kaunis ja vilmaattinen. Taidan pysyä siinä uskossa.

Sunnuntai on täällä Marsaxlokkissa ns kalamarkkinapäivä. Kolme kuvaa aamun valmisteluista: klo 6 torimyyjät ovat jo täydessä touhussa, klo 7 homma kiihtyy ja klo 8 MFF (Malta fish factory) tuo kalalastinsa halukkaille jaettavaksi

Tässäpä joitain eksoottisempia otuksia. Maltan tärkeintä kalaa lampukkaa en pöydiltä pongannut. Kuulemma huono vuosi sen suhteen. Ilmankos toissa iltana lasku ravintossa olikin aika tyyris.

Klo 13 kalalaatikot pestään  odottelemaan seuraavaa kertaa.

Kalapöytiä oli lukuisia. Paljon muutakin oli tarjolla. Niistä sitten seuraavalla kerralla.