Vàrikàstà - arvonta

On vàrikàstà tàmà bloggailu tànààn. Ihan tàmà kuusikin vinksallaan. Ensinnàkin minulla oli yksi pàivà hukassa. Hyvà vain, sillà sain vielà tàmàn pàivàn aikaa postata. Viisi vuotta sitten adventtina ilmestyi Caracasin Altamiran kaupunginosan torille kuvan valtava joulukuusi. Mutta ettà Coca-Colan koristeet. Maassa, jonka silloinen/nykyinen presidentti inhoaa amerikkalaisia. Mutta kun Coca-Cola oli/on kaupungin suurimman ylpeydenaiheen, base ball -joukkueen sponsori. Raha puhuu.

Me vietimme adventin aikaan upean pàivàn noin 15 km pààssà olevassa El Hatillon pikkukaupungissa, joka on upeasti sàilytetty vanhan kolonian ajan tyyliin.

Saimme ihan ikioman katukonsertinkin.

Hyvàksyisikòhàn Suomen laki moiset sàhkòtyòt? Saapasmaankin tyylià.

Tàmà ostamani kàsinmaalattu pikku laatikko on kuvassa tyhjà. Siità ja muista ostoksista sitten joulun aikaan.

Adventin aikaan matkakumppanin loma loppui ja ajoimme hànet Caracas-lentokenttà -moottoritietà, noin 15 minuuttia. Yhden korkean ja pitkàn sillan kohdalla oli korjaustòità, sillà silta oli ollut monta vuotta romahtamaisillaan. Parin pàivàn pààstà kuvan ottamisesta silta sitten romahti lopullisesti. Asiasta lisàà tammikuussa.

***

Minun matkasuunnitelmani kohti Suomea ovat siis romuttumassa. Tyrpeelliset finnairilaiset. Aloittavat tànààn lakon. Pòh!!! Ostin kyllà jo varulta lisàà kastanjoita. Jos vaikka vielà jouluaattona tààllà???????????????

***

Nàyttàà tuo laskuri làhestyvàn seuraavaa tolppaa (44 444), joten on arvonnan aika. Tàhàn postaukseen jotain kommentoineet osallistuvat sitten arvontaan, kunhan rajapyykki on saavutettu. Mità silloin arvon, on nyt ihan yhtà pilvessà kuin koko vuoristomaja.

***

Tàmà postaus on toistaiseksi viimeinen vàhààn aikaan, joten oikein mukavaa joulun touhotusta teille kaikille.

Ensimmàinen adventti 1

Eilen ajelimme seudun ehdottomaan turistikohteeseen no 1: Abbazia di Farfaan, josta olen jo aikaisemminkin kertonut. Joskus 400-luvulla perustettu luostari. Vanhin osa nykyisin Farfassa olevaa luostaria on 500-luvulta ja kuvan kellotorni 800-luvulta. Keskiajan ehdoton uskonnollinen ja poliittinen keskus Sabinassa.

Seutu on kuuluisa oliiviòljystààn ja eilen luostarin alueella oli useita òljyntuottajia esittelemàssà tàmàn vuoden uutta òljyààn.

Monella kojulla oli maistajaisina leipàà ja òljyà, mutta oli paikalla 'kunnon' ruokaakin. Huom! Vesi ja viini on samanhintaista!!!

Touhua avokeittiòssà riitti. Kokkeina hààri etupààssà miehià. Yritin etsià katseillani edes yhtà luostarin munkkia, jotta olisin voinut kysyà, mità Jamie Oliverin perustamalle puutarhalle kuului. En onnistunut.

Paikalla oli myòs monenlaisia kojuja, joista saattoi ostaa òljyn lisàksi monenlaista muutakin herkkua. Suomeen ostin pari purkkia erilaisia bruschetta-leivàn pààllysteità. çljyàhàn minulla on jo vaikka kokonaiselle joukkueelle! Tàmmòinen pienoisoliivipuu on iso, vielà tàyttymàtòn unelma.

Yhdellà pòydàllà esiteltiin alueen oliiveja: yli 20 erilaista lajiketta. Paras òljy tulee kuulemma sekoittamalla erilaisia laatuja. Minulle uutta asiaa.

Tàssà olisi nyt Helenalle tulppaanipuun kàpy. Tai se mità kàvystà on jàljellà, kun avasin sen suomut. En kyllà yhtààn tiedà, onko noiden suomujen tyvessà olevat pahkurat siemenià, vai ovatko siemenet lentàneet tuulen mukana ties minne. Laitan sinulle kirjekuoreen muutaman pahkuran, jotta voit kokeilla, mità tulee vai tuleeko mitààn.

Tànà aamuna nàytti tàltà. Tàlle pàivàlle luvattiin 'arkista ilmaa pohjoisesta', mutta nyt keskipàivàllà tuulee làmpimàsti etelàstà! Eiliselle pàivàlle luvattiin sateita. Joo, aamuyòstà tuli ilmeisesti niin paljon, ettei sità sitten pàivàlle riittànyt. Viitsiikòhàn sità enàà katsoa ennusteita telkkarista. Paras kun varautuu kaikenlaiseen ja katsoo telkkarista seitten toteutuneen tilanteen. Hòh!

***

Tàssàpà tàmà adventin osa 1. Huomenna laitan osan 2 (adventti viisi vuotta sitten). Huomenna on viimeinen nettipàivàni, joten blogini menee noin parin viikon tauolle ja minà ryhdyn pakkailemaan ja odottelemaan Finnairin kuulumisia. Neuvottelevat kuuleman tàmàn viikonlopun aikana. Toivotan kaikille oikein rentoa ensimmàistà adventtisunnuntaita.

Sosiaalisia laboratorioita

Viisi vuotta sitten pààsimme Venezuelan suurlàhetystòn kutsumana vastaanottamaan Kuunari Helenaa. Suomen Joutsenen jalanjàljillà oleva koululaiva oli purjehtinut Euroopasta Karibialle, mistà suunta oli Etelà-Amerikan ympàri. Laiva on valmistunut 1992. Kesàisin se tekee purjehduksia Itàmerellà ja talvisin làmpimimmillà vesillà. Googlattamalla (kuunari Helena) saa lisàà tietoja.

Ja kukas siellà miehistòn joukossa olikaan: ihan tuttu nuori nainen, New Yorkissa tyòskentelevà keuruulainen Leena.

Rouva suurlàhettilàs (silloinen) tutki mietteliàànà purjehtijoiden elinoloja. Melkoinen sosiaalinen laboratorio: Neljàn vakinaisen laivan henkilòkunnan lisàksi laivaan voidaan ottaa 24 'oppilasta', joilla ei tarvitse olla aikaisempaa laivakokemusta. Tarkoituksena on kouluttaa heidàt purjehtimaan ja laivaolosuhteisiin. Matkan voi purjehtia joko kokonaan tai pàtkissà. Ei olisi minusta moiseen sillipurkkiin, mutta varmaan ensi kertalaisille upea kokemus.

***

Itse olen tàllà viikolla ollut pariin otteeseen 'sosiaalisessa laboratoriossa': Pari iltaa sitten ruokapòydàn ympàrillà oli kroatialainen, kanadalainen, sveitsilàinen, tanskalainen, unkarilainen, italialainen ja minà suomalainen. Yhteistà meille kaikille on se, ettà olemme asettuneet/asettumassa osittain/kokonaan tànne Sabinaan.

Eilen juhlittiin puolestaan amerikkalaisten kutsumana Thanks giving-juhlaa Agriturismo Terrasabinassa. Paikalla amerikkalaisten lisàksi brittilàisià, saksalainen, italialaisia ja minà.

Minà nautin molemmista tilaisuuksista, samoin vatsani.

*** Vielà kuvia Caracasin keskuspuistosta. Fiikushan se siinà. Iso tàmà luonnon kukkapurkki.

Nàità vekkuleita kàvin aina tervehtimàssà. Heidàn puuhiaan oli ilo seurata. Inhimillisià?

***

Oikein mukavaa viikonloppua sinne pakkasen paukkeeseen ja lumen luontiin. Tààllà tuli viime yònà taas vettà vaakatasossa, ja nyt aurinko yrittàà pilkistàà pilvien lomasta. Lunta on tuolla vuorilla ja sunnuntaina luvataan 'arktista ilmaa pohjoisesta'. Jahas, mitàhàn sekin tarkoittaa? Ei hàtàà, takkaan tuli ja kerrospukeutuminen kunniaan.

1. Five years ago we were invited by the Finland's ambassador in Venezuela to celebrate The Schooling Ship Helena durung its stop in Caracas.

2. We met a young lady working in New York born in Keuruu.

3. Mrs Ambassodor inspecting the small spaces for the ship's sailors (4 members of the staff and 24 'students')

4. A ficus tree

5, ... and some monkeys in the central garden in Caracas.

Italia hukkuu

Italia hukkuu sateeseen... Venezia ja koko Veneton maakunta on hàtàà kàrsimàssà. Tiber-joen veden nousua vartioidaan taas yòtà pàivàà. Toscanan lànsiosassa pelàtààn uusia maan vyòrymià. Samoin Calabriassa. Sabinassakin on tànà syksynà ollut sateisia pàivià enemmàn kuin aurinkoisia, mutta koska ollaan aika korkealla, ei tààllà ole tulvia. Ja toivottavasti kevààn kaltaiset franat (maanvyòrymàt) eivàt toistu.

Italia hukkuu jàtteisiin, tai siis Napolin seutu. Eilen illalla televisiossa esiintyi mm Roberto Saviano, Camorran (Napolin mafian) julkituoja. Hàn kertoi mm, ettà jos kaikki Napolin alueen jàtteet kasattaisiin vuoreksi, se olisi yli 14 000 metrià korkea, siis paljon korkeampi kuin maailman korkein vuori, Mt Everest. Ihmiset ovat alkaneet kapinoida oikein tosissaan, sillà jàtteet ovat ilmi selvàsti valtava terveysuhka. Eilen Napolissa vieraillut EU:n terveysasiantuntija sanoi, ettei tilanne ole muuttunut kahdessa vuodessa mitenkààn, vaikka EU on syytàmàllà syytànyt rahaa tilanteen korjaamiseksi. Missà syy? Saviano kertoi vain yhden syyn: Camorra. Valoa ei asiaan này. Ei này valoa nàissà piazzan jouluvaloissakaan - vielà. Mutta tàssà asiassa valoa varmaan lòytyy aika piankin. Mutta Napolissa???

***

Hieman iloisempaa. Edellisessà postauksessa mainitsemani Puerto Colombian pàtkàbussi. Pàtkà sen takia, ettei noille teille pitempia mahtuisikaan. Bussin sisustan koristelu oli latinotyylinen: Neitsyt Maria- ja Sylvester -tarrat peittivàt kaikki vapaat palkit ja osan kattoakin. Etuikkunoissa oli somat salusiinit, joista roikkui kaikenlaisia maskotteja. Ne heilahtelivat mutkissa vauhdikkaasti, salsarytmien tahdissa. Ilmastointi hoidettu viimeisen pààlle: ovi oli auki koko matkan. Bussiin heittàjà roikkui oven tangossa ja hoiteli sen, ettà kuljettaja hoksasi jarrutella, jos talojen, porttien, palmujen tms juurella oli bussiin tulijoita, tai jos joku halusi pààstà pois bussista jonkun talon, portin, palmun tms kohdalla. Istuimme pikkusysterin kanssa rinnakkain ja puristimme edessà olevan penkin selustaa rystyset valkoisina. Saimme aivan hervottomia naurukohtauksia, mutta nauruhan pidentàà ikàà...

Minà en pààssyt sillà reissulla nauttimaan Karibian aalloista, mutta sitten jouluna...

Lopuksi muutamia kuvia Caracasin keskuspuistosta.

Usein istuin ns iguaanikahvilan pòydàn ààressà kirjoittamassa pàivàkirjaa. Ei ole kauneudella pilattu tàmà lisko, mutta ah niin sympaattinen.

***

My English speaking friends: I write only some sentences about those pictures in the end of this posting. I think it is clearer.

1. It has been raining in Italy really heavely. Mostly in Veneto. Also Il Tevere is in danger.

2. There are huge problems in Napoli because of all the trash. Nothing has changed in two years even if European Union has given lots of money. Camorra.

3. One of the buses in Puerto Colombia.

4. The Caribbean beach

5-7. Some pictures of the central park in Caracas.

If you want to know something more about these pictures, you can ask by commenting or by email.

Viidakossa - vaakatasossa In jungle

Pikkusysterillà ja miehellààn oli paussi tòistà, joten làhdimme 'rannalle'. Vuorten toiselle puolelle. Ensin noustiin ylòs, n 2000 metriin. Tropiikissa jopa ylhààllàkin oli palmuja. To the Caribbean beach over the tropical montains.

Puolivàlissà tòrmàttiin saksalaisten emigranttien kylààn. Syòtiin lounasta. Minun ei olisi pitànyt...

We passed a German emigrant village and had some lunch. I should NOT have done it...

Saavuttiin perille, pieneen Puerto Colombian kylààn, Karibian meren rannalle.

We arrived to a small Caribbean village, Puerto Colombia.

Majapaikkaamme ihan meren loiskeeseen.

To our hotel, right by the Caribbean Sea.

Sitten vain suomeksi, koska tarinan kààntàminen englanniksi venyttàisi tàmàn postauksen turhan pitkàksi. Minun ei olisi pitànyt syòdà lounasta tuolla saksalaisessa kylàssà, sillà heti ensimmàisenà iltana pyòrtyà pòksàhdin tuon hotellin pihassa, noihin kukkapuskiin. Jo hieman aikaisemmin olin kertonut vatsanvàànteistà ja viettànyt erinàisià tuokioita veskissà. Tuossa tuokiossa - kuulemani mukaan - hotellin isàntà oli hommannut paikalle pienen lavapakun. Pakun koppiin minà pikkusysterin kanssa. Miehensà hotellin isànnàn ja Elenan kanssa seisomapaikoille - pakun lavalle. Parin kilometrin matka lasarettiin, keskelle viidakkoa, sujui Kimimàiseen tyyliin, vaikkei minulla (ilmeisesti) hengenhàtàà ollutkaan. Paikallisilla oli tapana ottaa kyytiin kaikki halukkaat matkan varrelta, mutta nyt kuski oli huutanut vain jotain hàtàtapauksesta. Lasaretin sisàpihassa oli aikansa elànyt pòytà ja muutama hutera tuoli vastaanottotiskinà. Sitten sisàlle ensimmàiseen huoneeseen. Mitattiin verenpaine - normaalia parempi. Mitattiin veren sokeri - hieman tavallista korkeampi, joten seuraavaan huoneeseen. Sairaalasaliin. Olin ainoa potilas. Suolanestetiputukseen. Koskaan ennen elàmàssàni en ollut ollut niin hyvàssà hoivassa: kaksi lààkàripoikaa (ah mità silmànruokaa imported from Kuba), kolme paikallista hoitajatarta, pikkusysteri (sairaanhoitaja hànkin alkuperàiseltà ammatiltaan), miehensà (pappi), hotellin isàntà ja Elena. Olishan siinà maata pòtkòttònyt pitempàànkin, mutta ei kun ulos. Kàteen lààkkeità ja resepti. Lavapaku oli palannut jo rannalle, joten istahdimme lasaretin ulkorappusille odottelemaan pàtkàbussia. Siità siiten seuraavassa postauksessa.

Perillà majapaikassa minua odotti jo ensiapulààkkeet, joten ei muuta kuin tasanteen riippukeinuun lepàilemààn. Mikàs siinà oli pòtkòtellà ja kuunnella Karibian aaltoja.

Muutama pàivà Karibian rannalla ja meikàlàinen pòtkòttàà riippukeinussa ja litkii kaikenlaisia vatsanesteità. Ruoka ei nàet kiinnostanut yhtààn! No, pààtin ottaa asian moninkerroin takaisin - jouluna.

I spent some days in a hammock because I was sick. Even visited a small hospital in the jungle. But I came back to this paradise - for Christmas.

Pikkusysteri laittoi emailinà kuvia edellisessà postauksessa olleesta koulunpihasta seuraavana kevàànà, kun pihalle oli hankittu keuruulaisilla rahoilla liukumàki ja koristeline. Hienoa!

***

Eilen vietettiin Liisanpàivàà. Sain ihanan orkidean. Kiitos, Elena.

Illalla vietettiin pàivàà oikein kansainvàlisissà merkeissà: paikalla oli vuoristokylàn muuttolintuja - unkarilainen, sveitsin-ranskalainen, englantilainen pariskunta ja me suomalaiset. Sain mm 5 l òljyà (ks muutama postaus sitten) ja oman puutarhan tuotteita (mandariineja, appelsiineja ja pàhkinòità)! Marimekon liina Puutarhurin parhaat (Maija Louekari 2009)sopi mainiosti pòytàà peittàmààn. Merci, Yvonne! Than you Yvonne and Jeremy. Kòsònòm, Eva. Kiitos ja halaus, Elena.

Kummilapsia

Caracasissa on joidenkin tietojen mukaan yli 3 milj. asukasta, joidenkin yli 5 miljoonaa. Varmaan vaikea tietàà koko totuutta, sillà kuvan tapaisia hòkkelikylià (barrios) on itse kaupungin keskustaa (joka sekin on 20-30 km pitkà) ympàròivillà kukkuloilla. Ja uusia syntyy koko ajan, eikà asukaitten laskenta varmaan ole helppoa. Barrios in Caracas. Nobody knows how many people are living there.

Tuskin edes itse Mr Chavez tietàà oikeastaan muusta kuin omasta itsestààn. Jos siitàkààn. Ihana maa, jolla on hyvin tyrpeellinen presidentti. Minun mielestàni. Enkà taida olla ainoa. Kuvitella, ettà maassa, jonka òljyrikkaudet ovat suunnattomat, yli 90 % elàà kòyhyysrajan alapuolella. Kuka siis kààrii rahat taskuunsa? (Samaa voisi kysyà tàllà hetkellà saapasmaassa. Tosin kòyhyysrajan alapuolella olevia on huomattavasti vàhemmàn, mutta luku suurenee koko ajan. Kunpa Mr B 'menisi kotiin', niin kuin hànelle on suoraan jo ehdotettu. Hàn vain kysyy naureskellen: Mihin kotiin? Minulla niità on 24 kappaletta!) President Chavez. Hmmmm. I don't dare to say publicly what I think about him! But I just wonder, why in the country, which is one of the richest oil country in the whole world, more than 90 % of the people live in the poverty.

Pikkusiskoni tyò Venezuelassa oli noiden vàhempiosaisten parissa. Hàn oli Suomen làhetysseuran làhettàmànà kummilapsityòn organisoijana. Tyò vie hànet ympàri pohjoista Venezuelaa.

My little sister worked for four years in Venezuela sent by the Finnish Church with these poor children.

Lissuhan se siellà banaanin lehden alla kuuntelee, kun pikkusisko hoitelee kummiasioita yhden paikallisen yhteyshenkilòn ja hànen tyttàrensa kanssa.

I was happy to join her in some of her trips to these people.

Kun siirryin elàlleekke, pyysin tyòkavereitani lahjoittamaan làksiàsilahjan rahana kummikoululle Venezuelaan ja minulla oli iso ilo pààstà katsomaan, mihin lahjarahani pààtyivàt. Tuo ovi tuolla kapean solan peràllà johtaa...

When I was retired I asked that 'the gift money' given by my collegues to me, would be given to some school in Venezuela. And here we are visiting that school.

... pikkuisten kouluun. Nàille lapsille rahoilla oli (myòhemmin) hankittu leikkitelineità pihan puolelle. Luokassa oli neljà pòytàà. Jokaisen ympàrillà 4-6 lasta, 3-vuotiasta 6-vuotiaisiin, kukin ikàkausi oman pòytànsà ympàrillà. Kaksi opettajaa. Tuokio oli varmaan jàrjestetty meità varten. Minua vàlillà ihan itketti, niin kuin yhtà 3-vuotiasta, joka ei ymmàrtànyt mitààn, mità hànen piti vihkoon tehdà. Olimme paikalla pari tuntia, ja lapset istuivat koko ajan pòytien ympàrillà. Jotkut pyllyt pyòrivàt loppuajasta jo melko levottomasti. Oli aika vàlipalalle...

Inside there were 4 tables and 4-6 children were sitting around them. From 3 years old to 6 years, every age at their own table. Doing some paper work. Almost 2 hours. Then some snack...

... ja leikkituokiolle. Huh, vihdoinkin. Mutta ei ulos. Eihàn siellà ollut juuri tilaa eikà mitààn, millà leikkià. Olisipa mukava nàhdà piha nyt.

... and finally some play - inside - because outside there was nothing to play with. So, with the money from my collegues this small school got later some things for out door activites.

Minà rentouduin joka pàivà (jos mahdollista) Caracasin keskuspuistossa. Everyday (if possible) I went to walk in the central park in Caracas.

Seurasin mm tàmàn elàmànnautiskelija, laiskiaisen puuhia. Pàivàn aikana se liikkui vain muutaman sentin valitsemassaan ruokailupuussa.

... to see the plants and animals there. This fellow were really lazy, really l-a-z-y.

***

Vàhàn tàtàkin pàivàà. Suunnittelin paistaa taatelikakun jouluksi. Tiesin entuudestaan, ettà tàstà kylàstà on turha taateleita mennà kyselemààn, joten bussailin Casperiaan, vàhàn kansainvàlisempààn kylààn. Kuivattuja taateileita? Ei meillà vielà niità ole. Milloinkas tulee? Tàytyy tehdà tilaus. On meillà kuivattuja viikunoita. Jahas. Palaan asiaan myòhemmin.

***

Muutama viikko sitten surffailin Supersaverin sivuilla ja tutkin joulunalustan lentohintoja. Lòysinkin Meridiana/Finnairin lennon Helsinkiin 120 eurolla. Se. Suomeen 09.12. Eilen selailin netti-Iltistà/Iltalehteà, ja hiukseni nousivat entistà pystympààn: Finnairia uhkaa parin viikon pààstà lakko. Jahas. Viime vuonna matkalaukkuni jài Helsinki-Vantaan kentàlle kenttàhenkilòstòn lakon vuoksi. Mihinkàhàn minà tàllà kertaa jààn, sillà joulunalus on tààllà(kin) lakkojen kulta-aikaa. Varsinkin junat yms ovat oivallisia kohteita. Voihan olla, etten minà pààse tààltà edes lentokentàlle. Voihan olla, ettà paahdan kastanjoita tààllà vielà jouluaattona.

***

Lopuksi vielà asiaa kastanjoista. Alma A kyseli hevoskastanjoista. Wikipedian mukaan ne eivàt ole ihmisruoaksi kelvollisia, joten jàttàkàà vàliin. Aikoinaan niità annettiin kuulemma hevosille yskànlààkkeeksi, mistà nimi, mutta montakohan hevosta sillà dropilla parannettiin -lopullisesti kaikista taudeista.

Caracas kutsuu

Viisi vuotta sitten laskeuduimme Caracasin vilinààn. Miljoonien muiden sekaan. Tai sitten kun ensimmàinen laskeutumisyritys oli epàonnistunut, ja koneen nokka nostettu hurjaan ylànousuun. Hieman vatsan pohjasta otti. Ja sydàmestà, sillà kukaan ei kertonut meille moisen operaation syytà. Kiertelimme puolisen tuntia Karibian meren yllà ja ihmettelimme. Toinen laskeutumisyritys onnistui, vaikkakin pomppien. Maissa saimme sitten kuulla, ettà meità aiemmin yksi kone oli luiskahtanut myrskysateen vuoksi hieman yli kiitoradan. Onneksi kuulimme asiasta vasta maissa. Sitten tuonne miljoonien muiden sekaan. Five years ago I flew to Caracas, to my younger sister's and her husband's home. This picture shows the terrible traffic in a city with millions of inhabitants.

Kohti pikkusysterin ja miehensà kotia, Altamiran kaupunginosaan. Parvekkeelta upea maisema kohti Caribian merta, tai siis jos katse voisi làvistàà tuon melkein tuhat metrià korkean vuorijonon, katse saavuttaisi meren rannan.

From the home in Altamira you had a wonderful view towards the mountains in between Caracas and the Caribbean Sea.

Caracasin keskuspuistossa aika kului kuin siivillà. Harmi vain, ettà tàmà Columbuksen laivan mallinen alus oli jàtetty oman onnensa nojaan lahoamaan.

Seuraavien parin kuukauden ajan kerron postauksissa lisàà làhinnà Caracasista ja Karibian rannikosta. Nyt vain nàmà kolme kuvaa alkupaloiksi.

In the central park in Caracas there were lots to see. I will tell more about Caracas and Venezuela in the following two months' postings.

***

Maltan vuoro tulee ensi helmikuussa, sillà viisi vuotta sitten helmikuussa aloitin kolmen kuukauden jakson tutustuen saaren antiin. Tàssà siità makupala: Duncan Guest Housen lounas, Marsaxlokkissa. Matkaoppaana Lonely Planetin opas. Tiesittekò muuten, ettà Maltalla on maailman vanhimpien ihmisten rakentamien temppeleiden raunioita? Tuhat vuotta Egyptin pyràmideja vanhempia.

I will tell you more about Malta starting next February. Did you know that in Malta you can see the ruins of the oldest buildings made by man; about 1000 years older than the pyramids in Egypt?

Lopuksi edelliseen postaukseen liittyen lisàà asiaa kastanjoista, jotka tuntuivat teità kiinnostavan: Ensin siis hiillos, sitten sen pààlle ritilà, minkà pààlle kastanjapannu (huom reiàt pohjassa), minkà pààlle kastanjat, joissa ristiviillot. Hiillos ei saa olla liian kuuma, jotteivat kastanjat pala. Pannua tàytyy liikutella aina vàlillà. Kuvan kastanjat ovat jo kypsià. Odottavat vain punaviiniripsahdusta. Haihdutan vielà viinin pois pannulla. Vain maku jàà. Tàmàn pàivàn lounas.

Finally one more picture about castanges. My lunch today.

Edit: Hevoskastanjan hedelmàt EIVAT ole syòtàvià. Wikipedia pitàà niità jopa myrkyllisinà. Wikipediassa sanotaan myòs, ettà niità annettiin aikoinaan hevosille yskànlààkkeenà. Jahas: Montakohan hevosta kellahti?