Kohti pikkusysterin ja miehensà kotia, Altamiran kaupunginosaan. Parvekkeelta upea maisema kohti Caribian merta, tai siis jos katse voisi làvistàà tuon melkein tuhat metrià korkean vuorijonon, katse saavuttaisi meren rannan.
From the home in Altamira you had a wonderful view towards the mountains in between Caracas and the Caribbean Sea.
Caracasin keskuspuistossa aika kului kuin siivillà. Harmi vain, ettà tàmà Columbuksen laivan mallinen alus oli jàtetty oman onnensa nojaan lahoamaan.
Seuraavien parin kuukauden ajan kerron postauksissa lisàà làhinnà Caracasista ja Karibian rannikosta. Nyt vain nàmà kolme kuvaa alkupaloiksi.
In the central park in Caracas there were lots to see. I will tell more about Caracas and Venezuela in the following two months' postings.
***
Maltan vuoro tulee ensi helmikuussa, sillà viisi vuotta sitten helmikuussa aloitin kolmen kuukauden jakson tutustuen saaren antiin. Tàssà siità makupala: Duncan Guest Housen lounas, Marsaxlokkissa. Matkaoppaana Lonely Planetin opas. Tiesittekò muuten, ettà Maltalla on maailman vanhimpien ihmisten rakentamien temppeleiden raunioita? Tuhat vuotta Egyptin pyràmideja vanhempia.
I will tell you more about Malta starting next February. Did you know that in Malta you can see the ruins of the oldest buildings made by man; about 1000 years older than the pyramids in Egypt?
Lopuksi edelliseen postaukseen liittyen lisàà asiaa kastanjoista, jotka tuntuivat teità kiinnostavan: Ensin siis hiillos, sitten sen pààlle ritilà, minkà pààlle kastanjapannu (huom reiàt pohjassa), minkà pààlle kastanjat, joissa ristiviillot. Hiillos ei saa olla liian kuuma, jotteivat kastanjat pala. Pannua tàytyy liikutella aina vàlillà. Kuvan kastanjat ovat jo kypsià. Odottavat vain punaviiniripsahdusta. Haihdutan vielà viinin pois pannulla. Vain maku jàà. Tàmàn pàivàn lounas.
Finally one more picture about castanges. My lunch today.
Edit: Hevoskastanjan hedelmàt EIVAT ole syòtàvià. Wikipedia pitàà niità jopa myrkyllisinà. Wikipediassa sanotaan myòs, ettà niità annettiin aikoinaan hevosille yskànlààkkeenà. Jahas: Montakohan hevosta kellahti?
En tiennyt etta kastanjoihin ripsutellaan punaviinia.
VastaaPoistaSina olet sijoitellut sukulaisesi mukavasti maailmalle! Nain on viela kivempi matkailla.
Anu: Tuon punaviinijutun opin yhdeltà alkuasukkaalta, joka on myòs somelier - siis viin asiantuntija. Kastnajat ja vino novello ovat kavereita, mutta minà ripsin ihan mità punaviinià sattuu paikalla olemaan. Pikkusysteri on kyllà jo turvallisesti Suomessa. Olivat Venezuelassa vain neljà vuotta. Turvallisesti siksi, ettei maan poliittinen tilanne ollut turvallinen. Nuoremmasta polvesta sukulaisia lòytyy nyt Kanadasta ja Brittein saarilta. Kanadassa olen kàynyt, mutta Brittein saaret ovat vielà ihan tutkimaton maa.
VastaaPoistaViisi vuotta sitten...taisimmme olla samaan aikaan Caracasissa,harmi ettei törmätty...Altamiran alue on hyvä,paljon hyviä ravintoloita.Me asuimme San Bernardinossa lähellä lasten sairaalaa.ja tuossa puistossa on monasti kuljettu.Eksän kanssa oli vähän puhetta että ehkä tulisin sinne käymään....
VastaaPoistaUnelmaseikkailulta kuulostaa matkakertomuksesi. Kastanjoista otan selvää, siis niiden täältä saannista. Täällä näkee runsaan sadon aikana puiden alla kasoittain, ilmeisesti hevoskastanjoiden hedelmiä. Meilläkin mökillä yksi joka ei vielä tuota satoa. Onkohan samaa sorttia tai yleensä syötävää.
VastaaPoistaYaelian: Harmi tosiaankin. Yhdessà olisi ollut mukavaa ja turvallisempaa tutkia Caracasia. Sisareni ja miehensà tekivàt pàivàt ja usein viikonloputkin tòità, joten minà seikkailin yksin. Hieman turvatontahan se oli, enkà iltaisin uskaltanut yksin minnekààn. Venezuela on kaunis maa, ja sen tavalliset ihmiset erittàin ystàvàllisià, joten en ihmettele, jos vaikka siellà piipahtaisitkin.
VastaaPoistaAlma A: On tosiaan tultu seikkailtua. En osaa sanoa tuota hevoskastanja-asiaa. Kannattaa ottaa selvàà. Kyselenpà tààllàkin asiaa.
Lissu kiltti !Kirjoita kirja näkemästäsi .Haluaisin palata tunnelmiisi uudelleen ja selailla tätä kaikkea -ja nyt jään taas odottamaan seuraavaa postaustasi:)
VastaaPoistaKiitos.
Alma A: Piipahdin wikipediassa, joka sanoi HEVOSkastanjoiden olevan jopa myrkyllisià, joten àlà kokeile, please! Toisaalta niità kuulemma annettiin aikoinaan hevosille yskànlààkkeenà, mistà myòs nimi. Ihmettelen vain, montako hevosta selvisi moisesta 'yskàstà'.
VastaaPoistaMaria: Ollos edelleen hyvà vain. Kirja? Hmm! Et ole ensimmàinen, joka asiaa on ehdottanut. Ensin kirjoitin vain ryhmàemailia, mutta sitten minut ylipuhuttiin blogiin, jotta useampi voisi halutessaan lukea menemisistàni. Kirja...
Hevoskastanjoista tulee mieleen henkilö, joka kertoi lapsena paahtaneensa kavereitten kanssa kastanjoita ja vielä hevossellaisia. Ihan täyspäiseksi kasvoi (tähän voisi laittaa lakimiesvitsin, mutta jätetään pois :), ei niistä ehkä ihan henki lähtisi kypsennettynä, mutta ei tosiaan suositella ihmisravinnoksi. Yritin kyllä kysellä miltä maistui.. parkkihapolle lähinnä.
VastaaPoistaTäällä eteläisessäkin Suomessa sataa reippaasti lunta ja maa on valkoisena.
helena
Helena: Vai parkkihapolle! No en kyllà tiedà, mille parkkihappo maistuu, mutta jo nimestà pààtellen en haluakaan tietàà. Katsoin nettilehdistà Suomen valkoisuutta. Tuleekohan valkoinen joulu? Ja pààsenkòhàn mità sità ihailemaan? Siis meneekòhàn finnairilaisia lakkoon parin viikon pààstà?
VastaaPoista