Vuoden vaihtuminen

Heippa vanhalle vuodelle...

... Ja tervetuloa uusi!

Toivottavat myös iso ja pikku gekko, jotka ilmestyivät, kun kuorin palmua. Siitä lisää sitten ensi vuonna!

Siellä missä pippuripuu kasvaa

Ollaan siellä, missä (rosee)pippuri kasvaa, ja luvassa uusia pippureita, sillä koko puu on valkoisenaan uusista tertuista.

Paratiisissa on näin talvellakin monet kasvit kukassa. Tunnistan kiinanruusun ja papukaijakukan. Muut eivät tuttuja. Onkohan Helena netin päässä? Erityisesti minua kiinnostavat nuo kaksi alinta. Huomenna on ruusuihin tutustumista. Niitä täytyy leikata uusien kukkien toivossa.

Tämä kasvi lienee jonniin sortin parsa, asparacus. Vai onko? Nuo uudet versot houkuttavat. Ovatkohan ne syötäviä? Mietityttää, sillä nuo punaiset marjat ovat myrkyllisiä, varoittaa Google. Puutarhassa on monessa paikkaa myös villiparsaa. Niitä olemme popsineet. Ylipitkät versot ovat myös leikkauslistalla.

Lopuksi kuva hauskasta puunjuuristosta. Ihan kuin keppejä pystyssä. Ympäristön raivaaminen kuivista lehdistä on myös työlistalla. Tätä puutarhaa pitäisi olla hoitamassa täysipäiväinen, ammattitaitoinen puutarhuri. Ei tämmöinen aloittelija voi kuin yrittää parhaansa. 

Puutarha on paitsi minun lempipaikkani, myös linnut rakastavat sitä. Mustarastailla on pesiä, ja kanarianhemppo tykkää noista pötkyläkukkaterttujen mesisammioista.

Ensimmäinen päivä paratiisissa

Ensimmäinen aamu paratiisissa alkamassa. Maisemat Los Silosin kaupunkiin päin ovat huikaisevat.

Keittiöstä maisemiin uppoutumista kokonaan täytyy varoa, ettei kokkaukset pala pohjaan.

Ja entäs se Luvattu Puutarha. Voi että on paratiisi, joka kyllä kaipaa huolenpitoa. Entinen puutarhuri ei enää jaksanut möyriä, vaan kasvit ottivat ohjakset käsiinsä. Minulle annettiin lupa tehdä villikselle jotain. Tänään tongin ensin puutarhatyökaluvajan. Monen sorttista työkalua sieltä löytyikin, suurinta osaa niistä koristi monen kirjavat ruostekuvioinnit, mikä tässä ilman alassa on yleistä. Löytyi jopa kumpparit, mutta kokoa kaksi kertaa minun jalkani. Kokeilin niitä kuitenkin, mutta kupsahdin heti nurin. Varvassandaaleilla tassuttelin sitten koko iltapäivän.

Käpöstelin myös kylämarketissa, ja nämä kuvat näyttävät, että banaanilehdossa taas asutaan. Tuli niin La Palma mieleen. Onneksi Cumbre Vieja on hiljentynyt, toivottavasti. Voisi vielä joskus käydä katsomassa, onko entistä majapaikkaa enää olemassa.

Iltapäivällä portin ulkopuolelle ilmestyi tämä mystinen kori. Salapoliisille tuli hommia. Kuka ja miksi korin toimitti?

 

Oliko tällä meidän onnen tuojalla, gekolla ihanat varpaansa pelissä?

Joulu

 Oikein rentouttavaa joulua Suomeen.

Have a Happy Christmas in Malta, USA and Swizerland

Buon natale in Italia

God jul i Sverige

Ja kaikkialle muuallekin maailmaa rauhallista joulua!

Eilen bongasin pitsipuita tuolla puistossa. Ihan jouluisia puita, vai mitä!

Valoa, aurinkoa,merta ja sen antimia

Ensimmäisen majapaikan ranta oli enimmäkseen  mustaa hiekkaa ja kiveä. Tuuli oli niin kovaa, ettei uintihaluja löytynyt. Mekon ja kalsareiden lisäksi tarpeen oli villatakki ja kevyttoppis. Valoa ja aurinkoa sentään riitti noin 10 tuntia.

Ajuyin majapaikka oli kaukana ns turistirannoista, mutta oli kylässä muutama rantabaari. Minä rakastan kaikenlaisia merenantimia, varsinkin rapuja ja sinisimpukoita. 

Auringonlaskut olivat aina komeita.

Toinenkin majapaikka sijaitsi meren rannalla. Vaikka Gran Tarajal ei ole turistien kansoittama, tunnelma oli kaupunkimainen. Rantakadulla oli useita baareja ja ravintoloita.

Alakerrassa oli paikka, jossa söin herkullisen rapusalaatin ja karmean pizzan. Tai palan pizzasta, sillä loppu jäi syömättä.

Tämä viimeinen majapaikka on ihan rannassa, semmoinen hippityyppinen kokoelma rakennuksia, ihmisiä ja eläimiä. Kauppoja tai baareja ei ole, joten itse on ruokansa laitettava. Tosin uuni ei toimi, eikä lämmintä vettä aina ole.

Kolme viikkoa Fuerteventuralla on kohta takana. Tulin tänne toiveissa valo, lämpö ja meri ja meren antimet. Valoa on ollut, lämpöä enemmän kuin Suomessa tällä hetkellä, mutta tuuli on tehokkaasti vähentänyt auringon lämmöstä suuren osan, eikä uikkareilla ole ollut käyttöä. Merta on ollut ja merenaallot ovat paikoin olleet huimia. Ainoa kurja puoli on ollut se, ettei korkean paikan kammo ole helpottanut, päin vastoin. 

Huomenna siirrymme Teneriffalle. Viestit sieltä kertovat, että tulossa on viime vuoden kaltainen joulun aika: rajoituksia lisätään ja tapahtumia perutaan. Korona sulkee joulun sisälle. MUTTA onhan valoa, aurinkoa ja merta ja varmaan taas löytyy meren antimiakin.

Ja joulun jälkeen siirrymme majapaikkaan, jossa pääsen hoitamaan puutarhaa. Sitä odotan, eikä sitä iloa korona vie.

Pop corn

Punta Lala Majanichossa, Fuerteventuran pohjoisosassa, ei kiellä syömästä popcornia, vaan poimimasta popcornia taskuunsa matkamuistoksi. Siis noita popparin näköisiä korallin palasia. Ne kiinnostaisivat minua kovasti, mutta jälkipolvi on ehdoton. 

Siis, ei näitä mukaan, EI.

No, minun on tyytyminen sitten tämmöisiin löydöksiin.

Tämä majapaikka on ihan rannalla, kaukana kaikesta ns turismista, mutta tämä rannikko on lainelautailijoiden unelmaseutua. 

Tänä aamuna yritin saada edes yhden aaltojen päällä ratsastavan kuviin, mutta enimmäkseen kohteet kupsahtivat aaltoihin ennen kameran räpsähdystä. Eilen täällä tarvittiin palokuntaa, ambulanssia ja jopa helikopteria, sillä yksi lautailija oli ajautunut liian kauaksi, eikä itse enää päässyt rantaan. Onneksi täällä on niin paljon ihmisiä seuraamassa tai itse lautailemassa, että apu on aina lähellä. Onneksi jälkipolvi ei harrasta tätä lajia, vaan kiipeää mahdollisimman korkealle, jonne minua ei saa uhkailemalla, ei houkuttelemalla, ei lahjomalla, ei millään lailla, koska minulla on korkeanpaikankammo.

Eilen huristelimme El Cotilloon. Kuva on otettu auton ikkunasta n klo 16, ja siitä näkee Afrikan läheisyyden. Ilma on sakeanaan punaista hiekkaa, jonka läpi aurinko yrittää paistaa.

Istahdimme rantakahvilaan ja saimme hienon yllätyksen, elävää musiikkia. Duo lauloi englanniksi, espanjaksi, italiaksi ja portugaliksi, ja enpä ole aikoihin kuullut niin korkeatasoista esitystä. Eikä maisemmissakaan ollut valittamista.

Belen

 

Päivällä piazzalle asetettiin aitausta ja sen sisälle tuoleja. Kun kysyin miksi, sain vastaukseksi Belen. Nuori työmies säesti selitystään tanssiliikkeillä, joten tulkitsin tulossa olevan jonniin sortin konsertin, jossa solistina olisi joku Belen. Kun ilta sitten pimeni, kansaa alkoi liikkua enemmän, lähinnä lapsiperheitä. Sitten tuli erikoinen kulkue, Maria ja Josef seuruineen saapui Betlehemiin! Oli siis tulossa joulun aika. Piazzalle oltiin pystyttämässä seimeä, sitähän Belen sanakirjan mukaan on.

Tänään jatkamme saarella oloa vielä viikon. Siirrymme pohjoiseen. Ennen lähtöä käyn vielä katsomassa, onko Belen paikalla.

On aika sanoa heippa Gran Tarajalille. Siirrymme saaren pohjoisosaan majapaikkaan, jossa nettiyhteydet saattavat toimia tai sitten eivät, joten jos blogi hiljenee, ilmestyn taas ilmoille reilun viikon kuluttua Teneriffalta. Adios!

PS. Suruni on suuri, jos en näe, tai edes pysty lukemaan Kimin viimeistä kisaa. Onneksi on you tube.