
Eilen aamulla heràtyskello soi klo 7.00. Varmuuden vuoksi. Piti laittaa leipà uuniin. Takaisin petiin. Kello soimaan uudelleen klo 8.00. Voipaperia leivàn pààllee, ettei tummu liikaa. Takaisin petiin. Kello soimaan klo 9.00, jolloin leipà uunista. Ei heràtyskelloa oikeastaan parilla viimeisellà kerralla olisi tarvinnut, sillà uunista tuleva IHANA tuoksu piti hyvin hereillà. Kun leipà oli valmista, leikkasin viipaleen, laitoin voita pààlle. Muumi -mukiin kahvia, ja voi taivas, mikà makuelàmys! Jotta voisitte kokea samaa, tàssàpà ohjetta, jonka alkukipinà on Seija-systeriltà:

Pakkasesta otetaan sulamaan mummolta (siis àidiltàni) saama leivànjuuri, siis làhijuuri. Kun se on sulanut huoneenlàmpòiseksi, siihen lisàtààn
- 5 dl kàdenlàmpòistà vettà
- 1 dl ruisjauhoja
- 2 dl ruisrouhetta
- 1 dl pellavansiemenià
- 1 dl auringonkukansiemenià
- 4 dl hiivaleipàjauhoja
Sekoitetaan ja laitetaan kannelliseen astiaan, làmpimààn paikkaan muhimaan 24 tunniksi.
Seuraavaksi lisàtààn
- 1,5 dl kàdenlàmpòistà vettà
- 2 tl suolaa
- 4,5 dl ruisjauhoja
Sekoitetaan ja nostellaan taikinaa voideltuun vuokaan (30cm pitkààn). Osa taikinasta jàtetààn seuraavaa leipàà varten. Noin pari desià. Pakkaseen. Annetaan taikinan muhia vuoassa vielà 12 tuntia. Sitten uuniin. 175 astetta, noin 2 tuntia. Ja ei kun herkuttelemaan. Siis jos vatsa kestàà.

En yleensà syò uunista juuri otettua leipààni, koska se on vatsalleni liian tuoretta. Alkaa rupsutus! Sen sijaan kiedon leivàn pellavapyyhkeeseen pariksi pàivàksi. Sitten kààrin leipà-pyyheaarteen ohueen muovipussiin pàivàksi. Sitten vasta leikkaan palasia. Jos leipà vielàkin vaikuttaa liian tuoreelta, laitan leivàn pyyhkeen sisàlle vielà pàivàksi pariksi ILMAN MUOVIA. Muovi on leivàn surma, sekà kotona ettà kaupassa. Kun leipà on leikkuuvalmista, siivutan sen poikittain ja palat vielà puoliksi. Tulee sopivan kokoisia palasia. Osan pakastan ja syòtàvàksi jàtàn vain pàivàn parin annokset. Pakastimisesta sitten palaset leivànpaahtimeen, ja on kuin uunituoretta leipàà olisi taas tarjolla.
***
Suomalainen turisti saapasmaassa:
- Latte.
- Latte?
- Si, latte.
Baarin pitàjà nostaa hartioitaan (Turisti!) ja ojentaa turistille kupin kuumaa maitoa. Turisti ihmettelee, missà annoksesta on kahvi. Mutta eihàn hàn caffe-lattea pyytànytkààn, vaan lattea! Ja sità saa, mità pyytàà.
***
Samanlaista tunnelmaa oli minulla, kun taas kerran katsoin Solens mat-ohjemaa ja sità Ruotsin television ohjelmaa, jossa oli tàytettyjen kesàkurpitsakukkien ohje. Ei oikein natsannut. Alicia vai acciughea vai sardellia? Telkkarisarjan kokitar puhuu alicesta, jonka minà ymmàrràn anjoviksena. Mutta kun aloin tutkia netin kautta kala-sanastoa, yllàtyin suuresti: minun ja saapasmaan anjovis ovat kaksi tàysin eri kalaa!!! Minun anjovis on sokerisuolattua KILOHAILIA ja saapasmaan anjovis on sardellia. Jahas, mitàhàn sità sitten kurpitsankukkiinsa laittaisi? Tiedàn, menen saapasmaassa kauppaan ja ostan alicia, enkà laita Ikeasta ostamiani anjoviksia. Tai sitten ostan ja kokeilen kumpaakin. Makuaisti ratkaiskoon.
***
Sain kutsun Roinilan lihatiskin ààrelle tàmàn viikon torstaina. Siis Keuruun torille klo 10.30 - 12.30. Mutta muistakaa: tinkià EI saa, sillà silloin hinta nousee!!! Hòh. No, mutta kiitos kuitenkin kutsusta.
***
Aurinko paistaa. Pakkasta vielà yli -20 astetta, mutta se ei està minua junailemasta Jyvàskylààn. Sain pari lahjakorttia. Ne tàytyis kàyttàà ennen muuttolintuilua. Mukavaa alkanutta viikkoa.