Sain Yaelianilta tunnustuksen, jota arvostan suuresti. (Ja huom, Yaelian: osasin kopioida kuvan tàhàn postaukseen! Sinà uskoit minuun. Kiitos siitàkin.)
Nyt pitàisi muistella blogini historiaa ja haastaa sitten joitain niistà, joita ei vielà ole haastettu.
1. Milloin aloitit blogisi?
Kun reilu viisi vuotta sitten jàin elàkkeelle ja làhdin mualimalle, aloitin spostiryhmàkirjeen. Ilman valokuvia. Koska kuitenkin tykkààn nàpsià kuvia, hàn houkutteli minua blogistaniaan. En vain aluksi ollenkaan làmmennyt asialle, mutta kun sitten hàn ryhtyi tekniseksi toimeenpanijaksi, jàin melko nopeasti koukkuun. Ensimmàinen postaus oli 17.03.2009, siis kohta kokonaista kaksi vuotta sitten. Synttàrit làhestyy... Silloin on aika taas arpoa jotain...
2. Mikà sai sinut aloittamaan blogisi pidon?
Ks. edellinen vastaus.
3. Mità kàsittelet blogissasi?
Blogini on oikeastaan erààn sorttinen pàivàkirja. Siis kaikkea, mità nyt arkeen ja juhlaan kuuluu: paljon ruokaa (rakastan suomalaista perusruokaa ja saapasmaan keittiòtà), kàsitòità (suvun geeneissà peritty innostus), luonnossa liikkumista ja luonnon aarteiden kerààmistà (kohta taas metsàstàn villiparsoja!!!), mausteena matkamuistot. Olen erittàin onnellinen siità, ettà blogini kautta olen tutustunut samoilla aalloilla elàviin uusiin tuttaviin. Erityisesti arvostan vuorovaikutteisuutta, sillà silloin ei tule kuljettua liian samoilla raiteilla.
4. Mikà tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Se kertoo minun elàmàstàni, siis blogi on ainakin minulle ainutkertainen. Toisaalta ilman teità en tàtà tekisi. Voisin kirjoittaa pàivàkirjaa, salaisesti, mutta teillekinhàn minà tàtà nyt teen, siis julkisesti elàmàstàni kertoen, vuorovaikutusta toivoen.
5. Miten haluaisit blogiasi muuttaa?
Koska olen melkoinen tumpeli noissa teknisissà hommeleissa, toivon vaikka synttàrilahjaksi seuraavaa:
- Haluan oppia tekemààn kuvakollaaseja. (Minulla on kyllà sità varten ohjelma jossain, mutta, mutta...)
- Haluan blogiini kielenkààntàjàn, sillà tiedàn ettà minulla on mm enkun- ja italiankielisià lukijoita, mutta en alkuinnostuksesta huolimatta ole jaksanut kirjoittaa enkuksi.
- Haluan oppia viittaamaan aikaisempiin postauksiini, siis ettà lòytyy tààltà ja tààltà ja tààltà...
- Haluan sivupalkkiin aiheviittaushommelin.
Mutta àlkàà rakkaat ystàvàt yrittàkò olla liian teknisià, sillà minà tipahdan àkkià kàrryiltà. Minà opin parhaiten, kun nààn ja teen. Olen tyystin visuaalis-kinesteettinen oppija. Pelkàn kuullun tai kirjoitetun perusteella en opi mitààn. Minkàs minà sille voin!!!
Olen huomannut, ettà monet teistà ovat jo tàhàn haasteeseen vastanneet, joten haastan nyt Oulun KouluKunnan. He kyllà tietàvàt, ketà minà tarkoitan!!!
Kàvin alkuviikosta Jyvàskylàssà. Olen kauan metsàstànyt Ainoja! Mutta eihàn tààllà Keuruulla ole kuin yksi kenkàkauppa, eikà siellà sopivankokoisia Ainoja ole ollut. Jyvàskylàn Sokkarilla oli vaikka minkà sorttista Ainoa ja Reinoa. Nyt on minullakin omat. Saapasmaahan làhtevàt. Ehdottomasti. Ei sitten kivilattiat haittaa. Olen suuresti ilahtunut nykynuoristosta: hyvin moni tallustelee vastaan vaaleanpunaisilla tai perinteisillà Reinoilla. Kun vielà muistaisivat laittaa pipon pààhàn!
Samalla reissulla jalkani vetivàt Sokkarin lankaosastolle. Vaikka olin itseltàni lankojen ostamisen kieltànyt. Mutta kun oli ne Sokkarin lahjakortit. Valkoinen hàrpàke on jo saanut kaverin ja posteilee huomenna Marialle. Tuo eri liikkeiden jàsenyysjuttu on muuten aika ovelaa, sillà esim Keuruun LòytòTexistà saamoja lankoja saa 50 senttià halvemmalla per kerà!
Lankojen ohella kankaat tuppaavat ihan vàngellà minun kassiini. Piipahdin Marimekossa, mutta selvisin ilman yhtààn kangaspalaa. Sen sijaan Tampellan Muksuviikkojen annista osa oli ihan PAKKO ostaa. Aina tàytyy varastossa olla jotain, josta saa muksuille mukavaa.***
Lopuksi on ihan pakko kertoa taas saapasmaalaisista:
Kaupassa, baarissa jne on pidettàvà reippaasti puoliaan, jos aikoo joskus pààstà ulos. Etuilu kuuluu alkuasukkaiden etuoikeuksiin. Minua on asiasta valistettu, mutta kun minulla yleensà ei mihinkààn kiire ole, nostelen vain hartioitani, kun takaani kuuluu kiireisen (?) asiakkaan tilaus. Asia tuli mieleeni, kun luin Brunetti's Cookbookia. Donna Leon osaa asian kertoa todella herkullisesti. Minà olen vain kerran pitànyt tomerasti puoliani: Tocca a me! Meni nuori mies ihan noloksi ja jopa pyysi anteeksi.
.JPGm.JPG)
