Kuusikin jo kukkii

Olin jo tarttumaisillani joulukuusi-maljakkoon viedàkseni neulasia tiputtavat oksat roskiin kun huomasin, ettà kasvi oli erehtynyt vuodenajasta ja pukkasi uutta kasvustoa. Kuusi kukki. Nyt olen niin utelias, ettà haluan nàhdà, kuinka pitkàlle nuo uudet versot kehittyvàt. Ravinnoksi olen veteen laittanut sokeripalasia.

Radiossa oli ennen joulua dekkari-ilta. Kirjoitin ylòs kaikki esille tulleet nimet. Aioin yllàttàà itseni ja lukea minulle aivan outoja, mutta ohjelmassa suositeltuja kirjoja. Tàtà islantilaisen kirjailijan teosta kehuttiin kovasti. Eikà syyttà. Aion lukea lisàà .

Toinen uusi tuttavuus kertoo Moskovasta. Yli 500 sivua piti ahmia melkein siltà makuulta. Suosittelen.

Kirjastoon oli tullut myòs vanhan tuttavani viimeisin/viimeinen (?) Rei Shimura. Tutun oloista ja aika heppoista tekstià kahden muun kirjailijan jàlkeen. Suurimpana antina japanilaisen ja havailijaisen kulttuurin ja elàmànmenon esitteleminen tapahtumien mausteena.

Suomalaiset eivàt oikeastaan arvaakaan, kuinka mahtava kirjastolaitos meillà on. Toivottavasti kuntien pààttàjàt pitàvàt niistà kiinni.

Tàssà tàmà viime postauksen kuva, joka sain liitelemààn pois postauksesta jonnekin tuonne bittiavaruuteen. Tànààn làhti viimeinenkin avaimenperà uudelle omistajalleen.

Ihan lopuksi tàmà Yaelianin làhettàmà enkeli. Se on nyt levànnyt ja tehnyt useita kuvia tuonne Tarhian jààlle. Mutta sità ihan pelottaa huomen ilta. Silloin jààllà paukkuu ja ràiskyy. Se haluaa jatkaa matkaa jo tànààn. Enkeli pitàisi làhettàà tuomaan joillekin nimetyille jouluiloa. Koska tàmàn vuoden joulu on jo takana, haluan làhettàà tàmàn enkelin kaikille teille, jotka tàhàn postaukseen vastaatte: Ottakaa enkeli siipienne suojaan ja làhettàkàà se joulun 2010 alla eteenpàin.

Jouluinen arvonta

Eikòs olekin upea tàmà minun jouluinen kaunistus! Ostin sen pari viikkoa ennen joulua ja arvelin sen avaavan kukkansa jouluksi. Aattoiltana avautui ensimmàinen neljàstà nupusta ja joulupàivànà toinen. Kolmas ja neljàs nupuista ovat raollaan... Tàmà on vasta ensimmàinen kukkavarsi. Toinen odottaa ... Loppiaiseksi?

Nyt sitten siihen teidàn arvailuunne: Missà Lissu vietti joulun 2005? Mità Lissu osti Lissulle lahjaksi jouluna 2009: telkkarin, puhelimen vai ilmankostuttimen?

Joulu 2005. Hmmm... Làmmintà, oikeastaan kuumaa. Hiekkarantaa ja turkoosin vàristà vettà. Mangoja 'omasta' puusta. Jouluseimi viidakossa. Lisàà ensi jouluna!!!

Entàs se Lissun lahja? Olin suunnitellut telkkarin ostoa ihan vakavissani, mutta kun kotiuduin Keuruulle itsenàisyyspàivàn alla, postin joukossa oli TAAS kirje iilimatoystàvàltà, viestintàvirastolta. SE kysyi taas kaksi kysymystà: Onko teillà televisio? (EI, sanoin ààneen!) Onko teillà televisiolupa? (EI tietenkààn, sanoin jo kovempaa!!) Sitten taas pitkà litania siità, mità seuraa, jos telkkutarkastaja tulee ja lòytàà meiltà vastaanottimen. Liitteenà oli vielà televisiomaksulappu.

Kun vuosia sitten telkkarini meni rikki ja kun pààtin olla hankkimatta heti uutta, sanoin lupani irti. Tietysti. Mutta siitàkòs tuo iilimatoystàvà riehaantui: làhetteli kirjeità, soitti puhelimella ja toissa syksynà làhetti jopa tarkastajan, joka ei televisiota minulta lòytànyt!

Minusta viestintàviraston menettely hipoo jo kiusaamista. Eikò iilimato voi ymmàrtàà, ettà kaikilla ei ole televisiota, siis ei myòskààn lupaa. Kirjettà lukiessani pààtin, ettei minulle televisiota vielàkààn tule olemaan!!! Voisi muuten tulla taas se hyvàn nàkòinen lupatarkastaja. Voitaisiin keittàà kahvit ja etsià kadonnutta televisiota yhdessà!

Sen ilmankostutinhomman vaihdoin vesiastoihin. Suihkutella ei voi, kun on tuo laminaattilattia, joka ei kosteutta kestà. Siis EI ilmakostutinta.

Entàs se puhelin? Viisas pukki oli lukenut blogiani, ja yhtenà pàivànà kàteeni ilmestyi ...

... tàmmòinen joulukassi. Oli kuulemma Korvatunturilla pukin entinen puhelin ihan kàyttàmàttà. Kàvisikò tàmà Lissun tarpeisiin? Voi pukki-kulta! Totta kai. Kiitos, KIITOS.

Siis Lissu ei ostanut Lissulle mitààn noista kolmesta, vaan ...

... meni kirjakauppaan. (Vuoristomajalla pààsin tàmàn kirjan italian kielisen version puoleen vàliin ja nyt voin lukea kirjan loppuun.)

Lisàksi Lissu lupasi Lissulle ostosmatkan Jyvàskylààn: Marimekkoa ja lankoja. Niità ei koskaan ole liikaa... Eihàn, Elena?

Sitten arpomaan. Joulun aikaan virkkailin tàmmòisià jouluisia avainperià, ja ne odottelevat nyt vain osoitteita. Merruli, Mintsu ja Satu (rannalla), laittakaapa etanaosoitteenne spostiini. Sitten voin roikkua mukananne aina, kun haluatte. Onnea, onnea vaan!

Voihan pahkura! Tàssà oli kuva niità avaimenperistà, mutta se haihtui bittitaivaalle. No, laitan kuvan seuraavaan postaukseen. Yaelianin làhettàmàn enkelin saattamana. Nyt en enàà koske mihinkààn nappulaan, ettei koko homma haihdu jonnekin ...

Valkoista Joulua

Yaelian làhetti minulle Israelista pikkuisen jouluenkelin. Kiitos, kiitos! Enkeli lepàilee pitkàn lennon jàlkeen nyt tààllà valkoista joulua ihaillen ja jatkaa lentoaan pyhien jàlkeen.

Siellà se pilkottaa alhaalla puitten latvoissa Tarhian siltojen kupeessa. Aurinko. Talvipàivàseisauksen aikana. Toissapàivànà. Keskellà pàivàà. Sen jàlkeen lunta on tuprutellut lisàà. Tupruttelee parhaillaankin. ONNEKSI minun ei tarvitse làhteà autolla minnekààn. Toivottavasti kaikilla tiellà liikkujilla on jàrki pààssà ja kaikki tie-enkelit matkoja suojelemassa. Tànààn tassuttelen vielà Tarhian yli kauppaan hakemaan paljon kiwejà ja mandariineja. Niità ei hamsterin mailla kasvanut. Kinkkuakin mietin, mutta nyt kallistun karjalanpaistiin.

Sittenpà vain odottelemaan tàmàn kaunottaren valkoisen kukkapuvun avautumista. Ajoitus taitaa olla ihan kohdallaan.

Kaikille oikein leppoisia joulun pyhià. Sittenpà onkin aika paljastaa Lissun joululahja Lissulle ja arpoa toissa edelliseen postaukseeni tulleiden kommenttien vàlillà jotain ...

Casperian joulu

Vuoristomajan naapurikylà, Casperia, on hyvin vireà, keskiaikaista juurta oleva pikkuinen kylànen. Osaajia on edelleen joka làhtòòn. Esimerkiksi kirkon yhteydessà olevaan suureen saliin on yhden taiteilijan kàsistà syntynyt Casperia keskiaikaisessa pienoiskoossa. Joulutunnelmissa. Pienoiskaupungin runko on rakennettu paperimassasta. Tekijàn nimi on minulta nyt hukassa. Voisitko Elena auttaa? Nyt kun olet siellà kissojen hoitajana.

Pienois-Casperiassa on tietysti myòs seimi.

Nàmà portaat johtavat alkuasukasystàvàttàreni kodin pààovelle, joka avataan vain kerran vuodessa. Uudenvuoden kunniaksi.

Muuten hànelle mennààn tàtà rappusten vierustaa pitkin. Kolkutetaan tuonne ovelle. (Tuota suihkukaivoa ei enàà ole.)

Kylàlàisià viihdyttàà nàinà pàivinà joulun aikaan tàmmòiset kiipeilevàt pukit, Babbo Natalet. Hohhoijaa!! Pitkà matka keskiaikaisesta kylàstà amerikkalaiseen elàmànmenoon. Englannin/amerikanenglannin kieli ei nàillà seuduilla ole harvinaista, sillà hyvin monet ulkomaalaiset ovat jo lòytàneet nàmà seudut ja ostaneet itselleen joko vapaa-ajan asunnon tai muuttaneet seudulle kokonaan.

Buone feste, Casperia e tutti cari amici!

***

Edellisen postauksen arvailuaika jatkuu yli pyhien.

Arvontaa ja jàttiseimi

Neljà vuotta sitten juhlin elàkkeelle pààsyà Venezuelassa, pikkusiskoni ja miehensà luona. Todellinen irtiriuhtaisu. Ei koulun joulukiireità, eikà omiakaan. Matkasta kerron sitten vuoden kuluttua enemmàn, sillà ajattelin aloittaa 1.11.2010 Elàkelàisen historiallisen katsauksen. Tosin vain viiden vuoden historiallinen aikajànne minun elàmàssàni, mutta sekin jo historiaa - taakse jàànyttà elàmàà. Lupasin kuitenkin edellisessà postauksessa olleen Caracasista ostamani miniseimen kaveriksi kuvia Caracasin jàttiseimestà. Tai siis yhdestà niistà. Siità, joka oli Altamiran kaupunginosan torilla. Seimen hahmot oli veistetty puusta ja maalattu tropiikin vàreillà. Kooltaan ne olivat aivan ihmisen kokoisia, mità nàistà valokuvista otetuissa kuvista ei oikein pysty hahmottamaan. (Kuvat ovat kyllà tallennettuina - jossain, jossain????, joten nyt on tyytyminen valokuva-kuvaan.) Tàmà kuva on otettu ennen jouluaattoa. Jeesus -lapsi ei ole vielà syntynyt. Mutta jo jouluyònà seimeen ilmestyi itse joulun tàhti keskelle joulutàhtià.

Loppiaisena ilmestyivàt sitten Idàn viisaat miehet lahjoineen.

Seimen ààren tapahtumia oli todistamassa mm paikallisia luomakunnan kaunistuksia.

Kun sitten kààntyi katsomaan torin toiseen pààhàn, siellà oli Coca Colan sponsoroima suuri joulukuusi. Yhtiòhàn (ainakin silloin) oli Caracasin mestarikoripallojoukkueen pààrahoittaja. Sinàllààn erikoista, sillà maan silloinen (ja nykyinen) Hugo -pomo ei ollut/ei ole/ei kait tule koskaan olemaan amerikkalaisten fani. Mutta taitaa raha puhua.

Aurinko porotti. T-pata -keli. Illalla ilma kuin linnun maitoa. Ensimmàinen ei-suomalainen joulukuu. Missà vietin itse joulunpyhàt, se on sitten arvailujen varassa. Mitàs luulisitte?

***

Toinen tàmàn postauksen arvailu onkin sitten maallinen: Olen tàssà keskustellut itseni kanssa, mità toivoa pukilta lahjaksi. Siis mità Lissu hankkii Lissulle lahjaksi? On kolme varteenotettavaa vaihtoehtoa: 1. telkkari (minullahan ei tààllà semmoista vekotinta ole ollut moneen, moneen vuoteen) 2. uusi puhelin ja 3. ilmankostutin (meinaa nààs vanhan iho rypistyà ihan rusinaksi. Vain yksi toive on yhteistuumin (Lissu-Lissu) luvattu toteuttaa.

Kaikki, jotka jàttàvàt kommenttinsà nàihin kahteen asiaan, ovat mukana arvonnassa. Palkinnoista vielà neuvottelen Lissun kanssa. Aikaa arvailuun on joulunpyhien yli.

Minun seimeni

Uhosin joulukuusen hankkimisesta. Toistaiseksi se on jàànyt uhoamiseksi ja olen ollut tyytyvàinen ns kuusinurkkaukseen, jossa ...

... isàni nuoruuden kuvan edessà on ...

... tàmà Caracasin joulutorilta vuonna 2005 hankkimani pienoisseimi, yksi minun aarteistani.

***

Ulkona pakkasta noin 24 astetta. Mukavaa tassutella sisàllà ihan avojaloin. Ajatukseni ovat esim Abruzzon telttakylien asukkaiden elàmàssà. Heille luvattiin kodit ennen joulua. Tarkoitettiinkohan niillà telttakylàkotia? Siellà on ulkona nyt òisin pakkasta, eikà semmosia làmpòeristyksià kuin minulla tààllà Suomen kodissa. Joulu heillekin tulossa.

Seimi

Pyhàn Fransiskus Assisilaisen perustama luostari, Sabiinilaisvuorten kainalossa, Grecciossa. Grecciossa oli maailman ensimmàinen 'elàvà seimi' vuonna 1223. Perinnettà pidetààn siellà yhà yllà, joka joulun seutu. (http://www.presepedigreccio.it/)

Luostarin sisàllà nàkee upeita seimiasetelmia. Toteutettuina erilaisista materiaaleista. Tekijòinà taiteilijoita eri puolilta maailmaa.

Seimi on tàrkeà katolisten joulunvietossa. Sità rakennetaan hartaasti, kukin oman makunsa mukaan. Jouluyònà, messun aikaan, sitten Jeesus 'syntyy' seimeen.

Piazza Navona, Roomassa, on ns joulutori, josta seimitarvikkeita on saatavana marraskuun lopusta loppiaiseen asti. Torilla on ostettavissa myòs Babbo Nataleja (amerikkalaistyylisià joulupukkeja) ja Befanoja, loppiaisen noitahahmoja - lahjantuojia. (googlaa Natale di Piazza Navona). Jos olette Roomassa joulun tai uuden vuoden aikana, ja haluatte jouluhulinaa, menkàà ihmeessà Piazza Navonalle, mutta jos haluatte todellista juhlan tuntua seimen ààrellà, menkàà Greccioon.

Aarteita

Tànààn oli Keuruun eri jàrjestòjen yms joka vuotiset joulumyyjàiset. Minulla oli mielessà kolme asiaa, jota metsàstàà: olkikupo, maustelippu ja tonttuja. Olkikupo jài haaveeksi. Kuulemma ruis puidaan nykyisin siten, ettei olkikupoja tule. Lisàksi kuulemma olkia tànà syksynà on etsitty olkipatjoihin, joten minun haave tàydentàà himmelivarastoa jài haaveeksi. Tosin Oiva-tonttu lupasi kysellà. Ja hàn jos kuka tietàà, mistà kysellà... Maustelimppuja olen joka Keuruu-joulunani ostanut Maijan Pakarin pòydàltà (eli Oivan ja Leenan leipomia). Kerta kaikkiaan herkullisia. Yksi mummolle ja yksi itselle pakkaseen joulua odottelemaan. Lisàksi mukaan tarttui reikàleivàn reikià!!! Ihan riihirukiista leivottuja. Tuoksu tuli ihan kaupan pààlle. Tonttuja en lòytànyt, joten rekvisiittana on aikaisemmista myyjàisistà lòydetyt kuoro- ja haitaritontut. (Leivàn alla oleva pitsiliina on TIETYSTI yksi vuoristomajan aarteista.) Musiikkiopistin pòydàstà lòytyi musiikillisia pipareita. Taytyypà vielà laittaa pukille postitushommia. Tontut jàà Keuruulle, minun ilokseni.

Iltapàivàllà oli ensimmàinen lumimyràkkà. Tosin lumi ei tullut taivaalta, vaan tuuli puisteli puiden oksille eilen satanutta lunta. Mutta ihan oikea myràkkà se oli. Kesti tosin vain pari minuuttia, mutta kuiteskin. Ensi yòksi on luvattu pakkasta n 15-20 astetta. Huomenna kaivellaan lisàà talvitamineita, sillà ulos on pààstàvà joka pàivàiselle tuuletusreissulle. Voisi jopa mennà testaamaan Keuruun upouutta (vanhasta korjattua ja suurennettua) uimahallia.

Onnea 10-vuotiaalle

Hàn on ansainnut aitoa shampanjaa...

Hàn on ansainnut juhlavan pòydàn... Viimeinen tsekkaus: onko kaikki kunnossa?

Hàn on ansainnut konsertin Kimaran hienossa salissa... Keuruun musiikkiopiston nuori trio on matkalla kilpailuihin. Ainesta voittoon asti lòytyy---

Hàn on ansainnut ostereita, rapuja, sinisimpukkasalaattia... Hàrànfilettà, aurajuustokastiketta, lohkoperunoita, uunijuureksia, valkosuklaakakkua... Juomina neljànlaista valko- ja kahdenlaista punaviinià... jàlkiruoan kanssa portviinià.

Hànen kunniakseen pikkurillikin on somasti pystyssà osteria nautittaessa...

Hànen kunniakseen on ihan pakko maistaa osteria ensimmàistà kertaa elàmàssà... ja kohta meni toinenkin...

Hànen kunniakseen lopuksi paikat siivottiin tip-top-kuntoon.

Hàn on nyt yli 10-vuotias: Keuruun viiniseura.

Hàntà juhlittiin eilen illalla viidentoista jàsenen voimalla.

Juhlapaikkana oli Kimara. Entinen puukoulu, jossa minà aloitin opettajan urani Keuruulla vuonna 1981. Juuri tàssà tilassa. Koulu oli hometta pullollaan, ja me olimmekin rakennuksessa vain pari kuukautta ennen evakkoa. Luokissa ei alkusyksystà enàà ollut verhoja eikà mitààn muuta kuin tuolit, pulpetit ja liitutaulu. Nyt koulu on remontoitu kulttuurivàen tiloiksi. Kaunista, kaunista, kaunista ovat ensimmàisestà koulustani/luokastani tehneet. Toivottavasti homepòpòt pysyvàt kaukana!

Hàn siellà, minà tààllà

Ettà minà nautin tàstà kaamoksesta tààllà koti-Suomessa. Ihan niin kuin tàmà kisuliini kotiauringosta siellà etruskirannoilla Pyrgissà! Tàmà on nyt toinen 'vapaa' joulukuu Suomessa nàiden 64 elinvuoteni aikana. Lapsuus ja nuoruus kului leikiten, opiskeluaika yksinhuoltajana pyristellen, tyòaika (opettajana) vuoden kiireisimmàn ajan làpitouhottaen. (Mitenkàhàn opettajat nykyààn selviàvàt joulukuusta hengissà?) Elàkkeellà olen yhden joulukuun nauttinut Venezuelan ikuisesta làmmòstà (kiitos pikkusysteri ja miehensà) ja toisen viime vuonna vuoristomajalla Elenan kanssa Suomen tunnelmaa etsien. Lattialàmmitystà kokeilimme mm piparkakkuja paistaessa: pellit uunista kivilattialle! Siis elàmàni toinen vapaajoulu Suomessa - laiskotellen - ja olen nauttinut joka sekunnista!!! Ettehàn ole minulle vihaisia, te kiireiset ystàvàiseni!!! En aio siivota, en! Enhàn nàkisikààn, sillà pààvalolàhde minulla on nyt kynttilàt. En aio laittaa 'kystà kyllà', sillà olen muutenkin paisunut! Sità paitsi Keuruulla on mm erinomainen paikka (Vakka torin reunalla) ostaa paikallisten tuottajien ns luomutuotteita. Ja kun oma àitini tààllà on ns emotyyppià jonka mielestà minàkin olen vielà lapsi, ei ole vaaraa kuolla nàlkààn. Sità paitsi pikkusisko on kutsunut jouluaatoksi sukuhulinaan, joten IHANAA!!! Olen nyt ripustellut led-valoja, etsinyt joulukoristeita ja - laiskotellut. Mielestàni olen nautintojoulukuuni ansainnut!

Kiitos

Keuruun eilisessà itsenàisyysjuhlassa oli kaksi puhetta, joita yleisò kuunteli hiiren hiljaa. Juhlapuhuja, lukion entinen rehtori ja moninkertainen tohtori Hannu Vàlimàki kertoi asiantuntevasti talvisodan historiasta. Siità kuinka Hitler ja Stalin olivat pòydàn ààressà jakaneet Eurooppaa uudelleen. Suomi 'ojennettaisiin Stalinille syntymàpàivàlahjaksi 21.12.1939'. Suomalaisille oli jo varattuna junia Siperiaan. 30.11. alkoi talvisota, joka kaikkien numeroiden valossa piti olla tàysin helppo asia ylivoimaiselle neuvostoarmeijalle. Mutta suomalaiset sotilaat taistelivat 105 pàivàà tukenaan 'lumi, pakkanen ja Suomen hevonen' ja tietysti vankka kotirintama. Rauhan ehdot olivat kovat, mutta Suomi sàilyi itsenàisenà. Muut jaossa olleet maat, Puola ja Baltian maat miehitettiin. Kyyneleet valuivat monen silmistà, kun jatkosodan veteraani Pekka Viinikka kertoi omasta osuudestaan jatkosodan rintamalla. Hàn, hieman yli kaksikymppisenà, 'sai turpiinsa' sanan mukaisesti. Luoti vei osan hànen suupielestààn ja hampaistaan, mutta rauha tuli ja hàn pààsi Jyvàskylààn teettàmààn tekohampaita! Oma isàni oli myòs noin kaksikymppinen, kun hàn oli puolustamassa maamme itsenàisyyttà. Hànen ohimoonsa jài muisto vihollisen luodista. Vielà vanhana hàn nàki painajaisia sodan tapahtumista. Hànen hautakivessààn on veteraanimerkki. Ilman talvisodan ja jatkosodan veteraaneja ja kotirintaman uurastuksia Suomi olisi taatusti kovin erilainen. Olen syvàsti kiitollinen.

Eilin illalla kotiuduttuani sainkin sitten kauan kaivatun puhelun Tikkakosken lentokentàltà ja puolen yòn aikaan matkalaukkuni 'ryntàsi' kotiin. Oli kyllàstynyt kavereittensa seuraan, joita kuulemma Tikkakoskellekin oli kertynyt satoja kappaleita.

Jànnitti kovasti avata. Tottahan toki tiesin, mità sisàllà olisi, mutta ettà missà kunnossa? Avattuani nenààni tuoksahti vienosti. Siis ei haissut, vaan tuoksahti. Minà, joka normaalisti pakkaan kaiken hyvin tiiviisti muovikààreisiin, olin pakannut ihanan provolone affumicatan (pehmeàn savujuuston) ILMAN muovitusta ja niinpà kaikenlainen 'ryntàily' oli rikkonut juuston kààreestà nurkan. Lisàksi yksi muovipulloon pakkaamani likòòri oli hieman falskannut, joten suvun pikkuisille tarkoitetut vauvanvaatteet (ilman muovia pakatut) tuoksahtavat nyt savuiselle likòòrille. Ei sen vaarallisempaa, mutta pesuun vaatteet joutuvat.

Nyt on mausteita (tuoreita ja kuivattuja) joka làhtòòn, òljyà litratolkulla (kanistereissa), oliiveja, tahnoja, ilmakuivattuja tomaatteja (jotka itse jatkojalostan), salamimakkaroita, panettone, karkkeja... Siis cucina italianaa. Mutta matkalaukussa ei ole omia vaatteita eikà kenkià tai muuta henkkoht avaraa, sillà minulla on ns kaksoisvaatetus, -kengitys jne: toinen Keuruulla ja toinen vuoristomajalla. Matkalaukkuni toimii siis eràànlaisena lentàvànà ruokakaappina, toivottavasti ei kovin usein 'ryntàilevànà'! Toisaalta, oli ihan mukava juttu, ettei itse tarvinnut matkalaukkua (19,6 kg) kotiin raahata. Tàllà kertaa se tuotiin ihan ovelle asti. Kiitos, Tikkakosken reipas nuori mies.

Hyvàà itsenàisyyspàivàà 2009

Tàllaista tànààn Keuruun Tarhialla. Huomenna pàivàllà itsenàisyysjuhliin mummon kanssa. Huomen illalla Tarjan juhliin vapaa-asussa. Kaikille suomalaisille rauhallista eloa ja oloa. Kiitos kaikille veteraaneille, naisille ja miehille, jotka meille rauhan ovat aikoinaan mahdollistaneet.

Missà, missà, missà???

Mistàpàs luulisitte kuvan olevan? Missà jàrven rannan ritvakoivun oksat huojahtelevat lehdettòminà? Pohjois-Lazion Lago di Vicon kansallispuistossa tàmmòinenkin maisema nàhtiin viime sunnuntain retkellà Elenan kanssa. Tuulahdus Suomesta Italiassa? Eilen aamulla vuoristomajan parkkipaikalla odotti pieni puuha, ennen kuin pààsin làhtemààn autolla rautatieasemalle: auton lasit olivat ihan umpijààssà. Pientà esimakua Suomeen làhtemisen kunniaksi. Yòllà oli ollut reipas pakkanen, joten autossa oleva jààraaputin oli ihan tarpeen. Esimakua Suomesta Italiassa? Eilen illalla matkalaukkuni jài Helsinki-Vantaan lentoasemalla 11.000 muun matkalaukun kaveriksi. Kaipa se jouluksi tiensà Keuruulle lòytàà. Lakkomallia Italiasta Suomessa? (Tànààn, perjantaina, vuoristomajan seudulla ovat lakossa junat, bussit ja metro. Hohhoijaa! Joulu tulossa. Tyòntekijòiden pitàà saada ykis pàivà vapaaksi ostoksilla kàyntià varten!) Nyt olen làhdòssà mummon (siis àitini) luo saunomaan, avannon kautta. Aaaaahhhh!