Kuusikin jo kukkii

Olin jo tarttumaisillani joulukuusi-maljakkoon viedàkseni neulasia tiputtavat oksat roskiin kun huomasin, ettà kasvi oli erehtynyt vuodenajasta ja pukkasi uutta kasvustoa. Kuusi kukki. Nyt olen niin utelias, ettà haluan nàhdà, kuinka pitkàlle nuo uudet versot kehittyvàt. Ravinnoksi olen veteen laittanut sokeripalasia.

Radiossa oli ennen joulua dekkari-ilta. Kirjoitin ylòs kaikki esille tulleet nimet. Aioin yllàttàà itseni ja lukea minulle aivan outoja, mutta ohjelmassa suositeltuja kirjoja. Tàtà islantilaisen kirjailijan teosta kehuttiin kovasti. Eikà syyttà. Aion lukea lisàà .

Toinen uusi tuttavuus kertoo Moskovasta. Yli 500 sivua piti ahmia melkein siltà makuulta. Suosittelen.

Kirjastoon oli tullut myòs vanhan tuttavani viimeisin/viimeinen (?) Rei Shimura. Tutun oloista ja aika heppoista tekstià kahden muun kirjailijan jàlkeen. Suurimpana antina japanilaisen ja havailijaisen kulttuurin ja elàmànmenon esitteleminen tapahtumien mausteena.

Suomalaiset eivàt oikeastaan arvaakaan, kuinka mahtava kirjastolaitos meillà on. Toivottavasti kuntien pààttàjàt pitàvàt niistà kiinni.

Tàssà tàmà viime postauksen kuva, joka sain liitelemààn pois postauksesta jonnekin tuonne bittiavaruuteen. Tànààn làhti viimeinenkin avaimenperà uudelle omistajalleen.

Ihan lopuksi tàmà Yaelianin làhettàmà enkeli. Se on nyt levànnyt ja tehnyt useita kuvia tuonne Tarhian jààlle. Mutta sità ihan pelottaa huomen ilta. Silloin jààllà paukkuu ja ràiskyy. Se haluaa jatkaa matkaa jo tànààn. Enkeli pitàisi làhettàà tuomaan joillekin nimetyille jouluiloa. Koska tàmàn vuoden joulu on jo takana, haluan làhettàà tàmàn enkelin kaikille teille, jotka tàhàn postaukseen vastaatte: Ottakaa enkeli siipienne suojaan ja làhettàkàà se joulun 2010 alla eteenpàin.