Montalbanon jalanjäljet löytyivät

Ensimmäinen retkipäivä: Punta Secca  - Donnalucata - Scicli - (Modica) - Cava d'Ispica - (Pozzallo) - Punta Secca

Aamuruskon aikaan nautimme villassamme aamiaisen, sillä isäntäväkemme oli varustanut keittiöön kaiken mahdollisen tarvittavan, ja sitten matkaan.  Ragusan maakunnassa oli kartan kanssa hyvä ajella. Liikenne oli rauhallista, vain isoimmissa kaupungeissa täytyi joskus kysellä apua. Kaikki olivat hyvin ystävällisiä ja valmiita neuvomaan.

Aamucappuccinolle pysähdyimme Donnalucataan. Yhdellä sivukujalla näkyi baari. Kurkimme avoimesta ovesta sisään ja kohta ystävällinen signora asetteli kadulle pöydän ja kaksi tuolia selittäen, että hän on vasta avaamassa baaria. Kun hän sai kuulla, että olimme Suomesta Montalbanon jalanjäljillä, hän kertoi, että joitain filmauksia oli tehty myös heidän kulmillaan, ja kun olimme cornetot ja cappuccinot nauttineet, signora toi meille maistiaisia valmistamistaan jäätelöistä (suklaata ja pistacciota). Kyllä vatsakin kiitti ja samalla kaipasi ruoansulatuskävelyä, olimmehan jo villassa nauttineet aamiaista.

Rannalle. Keskelle hiekkaa oli pari vuotta sitten ilmestynyt maanalainen lähde. Miten ja miksi, siitä ei kukaan osannut sanoa. Alue oli aidattu, ettei kukaan vahingossa hupsahtaisi - jonnekin!

Sciclin kaupunginjohtajan huone on elokuvissa poliisipäällikön huone, jossa Montalbano usein joutuu kuulemaan kunniansa, poliisipäälikkö on kun on arka omasta maineestaan. Kaupungintalolla pääsee nykyisin tutustumaan tähänkin huoneeseen mainion oppaan kertoessa taustoista.

Scicli on myös yksi Unescon suojeluskohteista.

Kotimatkalla poikkesimme Cava d'Ispicassa, kalkkiperäisen huokoiseen kallioon aina pronssikaudelta asti kaivetuissa asunnoissa ja kristittyjen aikaan rakennetuissa katakombeissa. Alue on 13 kilometriä pitkä, hyvin vaikuttava retkikohde.

Alueen sisäänkäynnin luona oli baari-kauppa, jossa nautimme leipää täytteenä alueen caciocavallo-juustoa ja kuivatuista tomaateista tehtyä mössöä. Juomana paikallista sitruunamehua. Tuo tomaattimössö oli niin hyvää, että sitä ostettiin myös matkamuistoksi.

Pozzallon kautta kotiin. Seitsemän tunnin ja reilun sadan kilometrin retken pölyt huuhdeltiin parvekkeella isäntäväen lahjoittamalla punaviinillä. Vaikka taivaalla oli sateenkaari, ei pisaraakaan tullut Montalbanon katolle.

Jatkuu ...

***

Lumet sulivat pois, joten minussa heräsi eilen sienihamsteri. Ei kun metsään, ja illalliseksi olikin sitten kotimaan herkkua: pikkuveljen saalistamaa kuhaa sienimuhennoksen kerä. Myönnän olevani Montalbanon kaltainen herkkusuu.

Sisilia Punta Secca

Pari viikkoa näissä maisemissa. Oikein unelmaloma YKn täyttäessä pyöreitä. Montalbanon fanille tuli tutuksi tuo parvekkeellinen valkoinen talo La casa di Montalbano, nykyisin bed and breakfast. Olisin halusin asua siellä, mutta se oli täyteen buukattu. Tuo oikealla oleva torni ( La torre Scalambri) on filmeissä muuten erinäköinen, nykyään siinä ei enää ole parvekkeita, sillä tornia on restauroitu myymistä varten. Pitäisköhän lotota?

Olin oikeastaan tyytyväinen, että tuo Montalbanon talo oli varattu, sillä me saimme aivan upean villan, jonka parvekkeelta oli mukava seurata naapuritalon ympärillä jatkuvasti kameroiden kanssa hyörivää turistien laumaa.

Villa 30 m from Montalbano's house. Majapaikan löysin airbnb:n kautta. Voitte kurkata sen sivuilta kaikki upeat kuvat villasta sisältä ja ulkoa. Villan isäntä, Edoardo ja hänen vanhempansa pitivät meistä kerta kaikkisen hyvää huolta. Toivottavasti joskus vielä pääsen Punta Seccaan ja silloin haluan ehdottomasti loikoilla tuolla parvekkeella...

... ja viettää aikaa rannalla. Sää suosi meitä koko lomamme ajan, vaikka muualla Sisiliassa satoi ja ukkosti, mikä aiheutti maanvyörymiä, mikä katkoi teitä jne.

Minun pitkäaikainen haaveeni oli ollut kulkea Montalbanon jalanjäkiä pitkin eteläistä Sisiliaa. 23.11.2011 olin löytänyt La Repubblican sivuilta mm oheisen piirroskartan, ja se yhtenä apuvälineenä vuokra-autoon ja liikkeelle. Ensimmäisenä kohteena Scicli, jossa sijaitsee ensimmäisten filmien poliisiasema, Vigàta. (Nykyisinkin poliisiaseman ulkokuvaukset tehdään Sciclissä, mutta sisäkuvaukset Rooman Cinecittàssa, siis lavasteissa!)

Seuraavissa postauksissa lisää retkistämme, mutta eihän Montalbanon (yhtä) herkkuruokaa voi unohtaa...

Gli arancini di Montalbano. Herkkujen herkku, jota sai myös kasvisversiona. Muistuttaa kovasti Rooman seudun suppleja.

***
En minä Kimiäkään voi unohtaa. Täytyy ihan perua kevään viimeisimmän postauksen epäilyt koskien Ferraria. Hienosti ovat ajot mielestäni sujuneet ja huomenna sitten on viimeinen kruisailu Abu Dhabissa. Forza!

***
Keuruun spr alkaa nyt kordinoida varuskunnassa olevan keskuksen avun tarvetta, ja koska minulla on aikaa, sain tehtäväksi aloittaa pienen ryhmän kanssa. Nyt vain odottelen varuskunnasta listaa siitä, missä on akuutein tarve koskien sekä lapsia, naisia että miehiä.

Saapasmaasta Keuruulle

Saapasmaan tulppaanipuun ruskasta...

... kotipihan maisemiin!
Viime perjantaina kotimatka sujui tuttuun tapaan aina Tampereelle asti. Junan lähdettyä kohti Vilppulaa, kuljettaja-konnari ilmoitti, että ikävä kyllä junamatka päättyisi Orivedelle. Syykin sitten selvisi, kun matka Orivedeltä jatkui linja-autolla. Taivaan valtias oli päättänyt aloittaa lumityöt ja lakaisi KAIKKI lumet - tai oikeastaan märät lumirätit maahan. Eihän sitä suursiivousta puut jaksaneet kantaa, vaan taipuivat sähkölinjojen päälle, joten ei valoja missään. Ei myöskään aura-autoja, joten kuljettaja joutui arvailemaan, missä on tie kahden ojan välissä. Etana-vauhti jatkui Vilppulasta taksilla kohti Keuruuta ja kotiovea.

Ja taas sataa - nyt VETTÄ. Luvassa monen päivän lämpö-vesikuuri sulattaa varmaan viimeisetkin lumen rippeet.

Näitä miehiä minä menin tapaamaan Sisiliaan, Punta Seccaan, mutta vain Mimi Augellon tapasin ihan elävänä. Tuon yläkuvan oikean puoleisen, Montalbanon varakommissarion. Alakuvan nuori Montalbano (tuossa keskellä) on kyllä IHANA. Silti paras näyttelijä mielestäni on tuo yläkuvan Catarella! Nyt kun minulla on lähes kaikki jaksot dvdnä, voin tavata miehet milloin vain.

Eksoottisia miehiä (ja naisia ja lapsia) tapaa nyt Keuruunkin raiteilla. Seurakunnan leirikeskuksessa heitä on yli sata ja lakkautetussa varuskunnassa jo useita satoja. Eilen yksi turvapaikanhakija käveli VARVASTOSSUISSA lumisella-jäisellä kadulla. Soitin vauskunnan keskukseen, josta kerrottiin mm, että heillä on suuri puute juuri miesten vaatteista ja kengistä. Lankoja minulla riittää, joten sukkapuikot heilumaan.

Huomenna menen spr:n järjestämään tilaisuuteen, jossa pohditaan, miten itse kukin voisi auttaa.

***
Pitkä blogitauko teki oikein hyvää. Nyt tuntuu, kuin olisi palannut 'kotiin'. Toivotan kaikki tutut ja tuntemattomatkin takaisin tervetulleiksi.