Ihan hengissä täällä ollaan. Kiitos kaikille teille, jotka olette kyselleet, mihin olen kadonnut. Siis en juuri nyt ole kuvan maisemissa (Casperia), vaan Keuruulla sulamassa vähitellen Suomen kesäkuun pakkaskaudesta.
On ollut erinäisiä muutoksia elämisessä ja saapasmaassa oleskelu on jäänyt vähemmälle. Olen jonniin sorttinen omaisvahti. Mummo (siis 89-vuotias äitini) on käynyt läpi tänä keväänä rintasyöpäleikkauksen, karmean kasvojen alueen vyöruusun jne jne. Olin loppukeväästä jo ihan puhki, jolloin saapasmaassa asuva jälkikasvuni tuli minua tuuraamaan ja päästi minut 'lomalle' Sabinan kotoisiin maisemiin.
Katsotaan nyt, mitä elämä tullessaan tuo. Ei luontokaan oikein anna tänä kesänä antejaan, sillä metsä on ihan tyhjä. Viime vuonna tähän aikaan olin säilönyt jo ensimmäiset mansikat, lakat ja mustikat, sekä nautiskellut kantarellimuhennoksista. Nyt niistä ihanuuksista voi vain haaveilla.
Eikä tuolla Kimilläkään ole mennyt paremmin! Jotenkin minä olin vastahankaan hänen Ferrarille palaamisessa, kuten ehkä muistatte. Mikähän vaisto siinäkin oli kyseessä?
Lupasivat viikoksi aurinkoa! Jospa se sulattaisi minutkin taas blogien maailmaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)