Hamsteri vauhdissa

Ei ole hamsteri viinin teossa. Täällä kaupoista saa niin edullisesti sitä sorttia, ettei omaa aikaa siihen kannata tuhlata. Eikä kyllä taidotkaan riittäisi. Maistoin kyllä näitäkin rypäleitä tuolla alakerran puristamolla. Hyviä ovat.

Mutta tässä se mielenkiinnon kohde rötköttää. Iso kurpitsa. Ja painava.

Ei muuta kuin käsittelyn alle. Nyt on aineksia moneen ruokaan, moneksi päiväksi.

Keittoa. Nami. Varsinkin kun siihen murustelee vähän Suomesta tuotua Aura-juustoa. Kelpaa kyllä paikallinenkin.

Paahdettuja siemeniä. Alkuasukkaitten popcorneja. Saa syödä pari pientä kourallista kerrallaan, koska siemenet luokitellaan lääkkeeksi - eturauhassyöpään varsinkin. Ai, ei siis koske minua. Mutta magnesiumia, mangaania ja fosforia niissä on aika paljon. Siis kohtuudella. Askartelua samalla, sillä kuoria EI syödä. Vain sisus.

Nämä kurpitsalastut ovat naminameja. Uuniin hautumaan öljyn, suolan ja rosmariinin/timjamin kanssa. (Makutestaajan kanssa olin samaa mieltä siitä, että timjami sopii kurpitsaan jopa rosmariinia paremmin.) Lempparipöytä tuolla alakylän baarissa. Ensin mennään baariin sisälle ja pussataan omistajat tapaamisen kunniaksi. Tietävät jo millaisen cappuccinon minä haluan. Lehti mukaan ja ulos nauttimaan elosta. Ensin selataan lehti. Etusivun suuri otsikko kirkuu: Napolitano (presidentti) nuhtelee Berslukkoonia (pääministeri). Taas! Ei muuten ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta!! Onneksi tällä maalla on fiksu presidentti. Mikähän noita pääministereitä oikein vaivaa? Kuvassa näkyy myös aina mukana kulkeva käsityö. Kädet käy samalla, kun katselee kauniita maisemia. Sinne Monte Sorattelle päin. Tosin utua oli eilen niin paljon, että vuosi näkyi kuin satupilven keskeltä. Kaunista. KAUNISTA!

Paluumatkalla olisin mennyt viemään kortit postiin. Mutta maan tapa: Koskaan ei tiedä, mikä tökkii. Posti oli laitettu kiinni klo 11.30. Täytyy tänään yrittää uudelleen. Olisi tuo vesilaskukin maksettava.

Mutta se mikä nyt eniten tökkii, on tämä nettiyhteys. Eilen illalla yritin puoli tuntia päästä nettiin. Noup!!! Tänä aamuna sama homma. Välillä pääsin kyllä blogeja lukemaan, mutta sitten yhtäkkiä yhteys katkesi. Toisten blogien kuvat eivät auenneet. Vain tekstejä pystyin lukemaan. Kommentoimaan en päässyt edes omaan postaukseen, joten edellisen postauksen vastakommentit puuttuvat (satu.p, valkoinen persilja, Satu ja Outi). Tyrpeellistä. Toivotaan, että tämä on vain alkukankeutta.

Nytkin tuolla alhaalla lukee, ettei yhteys toimi. Täytyy odottaa... NYT ÄKKIÄ!!!

Ritornata

Täällä taas. Cappuccinolla Väinämöisen soittaessa kannelta. Italialainen ja suomalainen sulassa sovussa. Lento meni loistavasti. Säästin siis useita satoja euroja, kun EN lentänyt Finnairilla vaan Blue 1:lla. Suosittelen vilpittömästi. Toisaalta onni, että Elena oli Kaunottaren (autoni) kanssa vastassa. Muuten olisin joutunut kävelemään muutamia kymmeniä kilometriä moottoritietä kotiin kaikkien pakaasien kanssa. Olisi ainaskin ollut eväitä laukut täynnä! Täällä on KESÄ! Eilen tuli ihan hiki, kun kävin naapurikylässä lataamassa aikaa tähän läppärimollukaan. Minulla oli ihan liian paljon vaatteita päällä. Vastaan tuli kesähepenisiä ihmisiä. Piti istua syömään lounaspizzapala (1,20 e) ja juomaan cappuccinoa (1 e). Juoman hinta oli noussut 10 senttiä. Pääskyset ovat vahinko kyllä pakanneet muksunsa ja laukkunsa ja matkanneet Afrikkaan. Varpuset pitävät huolta, että kuulee lintujen ääniä. Viinirypäleiden korjuu ja jatkojalostaminen on alkanut. Tuossa alakerrassa pari asuntoa kauempana on kylän oma viinitehdas. Laitan siitä eilen ottamiani kuvia hieman myöhemmin, sillä tämä yhteys on niin h-i-d-a-s, että useiden kuvien lataaminen samaan postiin vie aikaa. Eilen illalla tämä hamsteri pääsi taas vauhtiin. Arvatkaapas miten? Elena ei saa paljastaa. Arvailla kyllä. Sinulla kun on aikas vilkas mielikuvitus.

Ruusu Keuruulle

Vein itseni ulos syömään. Suunnaksi tämä maamerkki: Kamana (www.keuruu.fi/matkailu/Kamana). Keuruun aseman toispuolell.

Alueella oli huisketta ja hyörinää. Keuruun syysmarkkinat.

Olisin niin mielelläni syönyt loimulohta, mutta sitä myytiin vain mukaan otettavaksi. Minä halusin istua alas ja syödä 'ulkona' jotain. Onneksi loimulohen naapurina oli muikkukoju. Muikun ja lohen tuoksut sekoittuvat mukavasti. Sitä paitsi muikut olivat tosi hyviä.

Jälkkäriä menin nauttimaan 4 h -kerhon kojulle. Vatsa oli oikein tyytyväinen.

Lisäksi korvat nauttivat Keuruun Pelimannien jalkoihin käyvästä musiikista.

Keuruun vanha pappila on remontoitu pieteetillä (Lisää googlaten Vanha Keuruu). Tulos loistava ajankuva, jota jokainen voi ihailla loistavan ruoan tai kahvin lomassa.

Pappilan huoneet on entisöity kuvaamaan eri kausina asuneiden kirkonmiesten kotioloja. Tämä huone on vintiltä.

Ja kukas siellä vintillä lepuutteli kirjallisten tuokioiden välillä jalkojaan. Keuruun oma kirjailija Hannele Huovi. (Tähän olisin laittanut Hannelen nettisivut, mutta tästä läppäristä en löydä sitä aaltoviiva -merkkiä. Googlaten Hannele kyllä löytyy.) Ystävä jo vuosien takaa. Tomeran ja jo kouluaikana sanavalmiin Kanervan äiti. Kanerva kulkee nyt aikuisena äitinsä jalanjälkiä.

Pappilan alakerrassa on monta kaunista yksityiskohtaa. Tämän ruusun haluan ojentaa koko Keuruulle. Huomenna illalla meidät erottaa toisistamme n 3000 km. Tavataan joulun maissa. Lupaan.

Satokauden kunniaksi

Tämän vuoden satokausi on ollut antelias. Anteliaampi kuin naismuistiin. Mentiin torstaina systerin kanssa karpalosuolle. Ensin tuntui että hukkareissu. Ei karpalon karpaloa. Onkohan koko suolla mitään? Vai joko joku toinen oli ehtinyt ennen meitä? Suopursuviidakon seassa, siellä täällä, piileskeli kuin lohdutukseksi jättipuolukoita. Ei kuitenkaan läheskään niin paljon kuin edellisinä vuosina. Tai tänä vuonna muualla tärppimättäillä. TUOLLA NOIN. Mutta näitä jättejä ei tarvinnutkaan poimia kuin puolet ns normaalikokoisista. Emme kuitenkaan vielä luovuttaneet karpaloidenkaan suhteen. Siirryimme suon toiselle reunalle. Kumppareitten alla kuului mielenliintoisia veden vonkumisääniä. Hyllyvää on suon reunat. On mukava, että on marjakaveri! Ja aivan lammen reunalla niitä sitten oli. Karapaloita. Isoja ja aivan kypsiä. Saimme nelisen litraa. Ei tämä suo ole koskaan minua pettänyt, sillä se on isäni perintö minulle. Siis karpaloperintö. Ihana perintö. Kuvassa on sitten satokauden kunniaksi jättipuolukoita ja reilun kokoisia karpaloita. Erotattehan marjat toisistaan?

Ojennan ruskakukan

Tänään haluan ojentaa ruskakukan...

... Leenalle, Oivalle, Jarkolle ja Jannelle, Keuruun torin Lontoon bussilta. Kiitos mukavista maanantai- ja torstaituokioista.

Samoin kukan ansaitsee kylmäsavulohen 'hovihankkijani' Etumies. Tänään hain taas tuliaisia mukaan pakattaviksi. Vuoristomajan vieraat odottavat vesikielellä.

Olisin voinut valita listalta mitä tahansa herkkua. Ensi kerralla aion kokeilla myös kylmäsavusiikaa...

... Keuruun Megamarketin pihassa joka toinen torstai olevasta myyntipisteestä.

Mistä ruskakukat? Vaahteroista, jotka viime päivinä ovat ilahduttaneet väreillään...

... esimerkiksi tässä liikenneympyrässä. Löysin ruskakukan mallin jostain blogista. En vain muista mistä. Jos joku muistaa, olisin kiitollinen vihjeestä. Kaunis ja helppo kukka kuivattavaksi. Juuri nyt.

Uusiksi meni

Olkalaukun kaveriksi tein käsikassin, jossa on pitkät henkselit. Koska itse olkalaukusta oli jäänyt valmista henkselikaitaletta, käytin sen. Kokeilin valmista kassia peilin ääressä. Henkselit sojotti rumasti. Liian leveät. Tai olkapäät liian luisut. Joko olkapäitä pitäsi tasoittaa tai henkseleitä kaventaa. Ensimmäinen vaihtoehto tuntui kivuliaalta, joten ei muuta kun ratkoja avuksi.

Leveät henkselit irti ja kapeat ompelun alle.

Nyt olen taas tyytyväinen tulokseen. Kangasta jäi vieläkin. Ja koska nyt on leveää henkselinauhaa valmiina, voisin tehdä lisää laukkuja. Mutta just nyt en viitti. Pitää hakea varastosta matkalaukku. Alkaa esipakkaus. Siis kerätä laukkuun yhtä sun toista. Sitten punnita ne yhtä sun toista. Ja jos vaaka menee punaiselle (yli 21 kg), alkaa armoton karsinta. Mukaan tulee varmasti paljon marjoja ja sieniä.

Eilisen metsäretken saaliina oli sangollinen suppiksia, kolme sangollista puolukoita ja yksi HIRVIKÄRPÄNEN, joka kyllä menehtyi aika nopeasti löydyttyään. Että osaa olla ällö elukka.

Mutta jos taas olen ihan rehellinen rehentelijä, niin suppissanko oli litran vetoinen ja puolukkasangot puolen litran. Tykkään näistä jugurttisangoista. Ne saa nopeasti täyteen. Sitä paitsi itse jugurtti on taivaallisen hyvää kaikenlaiseen ruoan laittoon.

Hamsterilasta iltapäivää

Tänä kesänä ei hyttysiä täällä sisällä näkynyt. Ei yhtä ainoaa. Mutta oli hyttysverho. Ja oli suppiksia. Tykkäsivät toinen toisistaan. Kun yhdistetun hommelin nosti yöksi kylppariin, sen lattialämmitys kuivasi aarteet suitsaitsukkelaan.

Mitäs muuta Hamsterilaan tänään kuuluu? No, härpäketehtaalla tarvitaan mustia nappeja lisää. Siispä Halpakkaan. Samalla voisin viedä kassillisen vaatteita helluntaiseurakunnan käytettäväksi kirpputorillaan. Samalla hoksasin kysyä, oiskos irtonappeja. Pienen kaivelun jälkeen eteeni nostettiin kaksi muovirasiallista täynnä vaikka mitä. Myös niitä mustia nappeja. Kysäisin hintoja. 'Saat kaikki viidelläkymmenellä sentillä. Paitsi tuo ihon rapsutusaine. Otatko?' Minä suu auki. 50 senttiä? Kaivoin äkkiä pussista vaaditun summan.

Kotona kaadoin aarteeni pöydälle ja aloin lajitella.

Mustia (joita itse asiassa lähdin hakemaan), vaaleita ...

... harmaita jne. Voe mahoton. Pikkusisko ja satu.p, mitenkäs nyt suu laitetaan?

Satsissa oli myös solkia. Eihön sitä koskaan tiedä, milloin näitäkin tarvitaan.

Ja oli nappien ja solkien seassa kaikenlaista muutakin. Osasta en edes tiennyt, mitä ne mahdollisesti olivat. Mutta oli rahaakin: vanhan Jugoslavian kolikko ja viiden pennin raha. Nehän voivat olla vaikka kuinka arvokkaita. Tätä aarrelastia pitää tutkia joskus vielä tarkemmin.

Nyt on kiire. Puolukkaan. Minua odotellaan.

Onnea uusille

Malja suvun nuorimmalle! Tänään aamuyöstä syntyi R ja A :lle potra poika. Heidän ensimmäisensä. Onnea ja halauksia. Olen nyt kahdeksankertainen isotäti. Kullankeltainen poreilujuoma, Satu p.:n kaunis taulu sekä alabasteri ja hiekka Egyptistä 'kynttiläjalkana' juhlan kunniaksi. Muutakin uutta syntyi eilen-tänään. Olkalaukku Sanna Annukan Marinmekolle suunnittelemasta kankaasta 'Kanteleen kutsu'. Laukku edestä.

Etuläppä ylhäällä.

Laukku takaa. Olen OIKEIN tyytyväinen. Pieni käsikassi odottaa tuossa ompeluun pääsyä. Vieläkin jää kangasta. Täytyy miettiä.

Sen sijaan yhdessä asiassa olen itseeni oikein, OIKEIN EPÄtyytyväinen. Tähän postaukseen piti vielä laittaa kuvia päivän retkestä Jyväskylään. Mutta ei laiteta, sillä poistin ne vahingossa sekä kameralta että koneelta. Hyvä minä, hyvä minä. Tapu tapu!!! Täytyy huomenna kuvata edes niitä, mitä Jyväskylästä mukanani toin.

Eilen

NaHi-japanilainen aateliskissamaskotti oli ihan tyytyväinen aamuiseen hommaani. Kirppikseltä löytämäni uusiotyötakin hihat olivat liian pitkät. Vaikka kuinka niitä rullasin ylemmäs, ne olivat aina repsottamassa tiskialtaassa jne. Harkkosakset käteen ja suit sait, sain sopivan pituiset hihat ja kaupan päälle vielä irtorannekkeet ja muutaman irto napin. Mutta sitten oli jo kiire Halpakkaan hakemaan loputkin nappipurkit. Matkalla juutuin kuitenkin Satumaahan kahville Maahiskan ja miehensä kanssa. Maahiska on muuten nopea nainen. Ei kamerakaan pysynyt perässä! Vai tärisiköhän kuvaajan käsi mukavasta yllätyksestä! Saimme nimittäin santsikupin itse Paula-tytöltä, herttaiselta Anni Tarhoselta. Ensi vuonna Paula-tytön elävä instituutio täyttää 60 v. (Ei Anni!!!) Vuonna 1950 mm Armi Kuusela oli ensimmäisten Paula-tytöksi haluavien joukossa.

Maahiska availi pöydässä postissa tullutta aarrettaan, monilla kunnianosoituksilla palkittua taidekirjaa. Piti ihan varoa kahvikuppeja.

Sitten oli jo kiire . Toivottavasti satu.p ei olisi ehtinyt apajille ennen minua.

Taitaa Oulusta olla liian pitkä matka Keuruulle. Edes nappiaarteiden takia. Siellä purkit olivat hyllyllä minua odottelemassa. Ja niitä oli VIISI. Yhden purkin kansi ei suostunut avautumaan. Käteen taltta ja vasara, joka naisen työkalupakista. Nyt on nappeja. Lapsena rakastin järjestellä isän ja äidin hoitamassa kaupassa mm nappeja, nauhoja yms aarteita. Jos jos ette kerro kenellekään, tykkään edelleen. Olen siis edelleen lapsi. MOT.

Iltapäivällä siirryin ompelukonepuolelle. Vanha lakana ja kirppikseltä ammoin löytämäni painetut kangaskuvat muuttuivat tyynyliinoiksi eräiden pienten paketteihin.

Mitäs sitten illalla? Uppouduin Sujata Masseyn Rei Shimuran maailmaan. Ihmeellisiä nuo japanilaisen kulttuurin kiemurat länsimaisin silmien kautta.

Ps. Vielä puuttuu pari etanapostiosoitetta siitä kalankokoarvailusta. Jos haluatte postia vuoristomajalta, laittakaapa infoa liisapuurula@gmail.com.

Halpaan Halpakkaan

Näitä minä lähdin hakemaan. Siis nappeja noihin härpäkkeisiin. Keuruulla on vain yksi paikka, mistä ajattelin tekeväni löytöjä: Halpakka (Suur-Keuruun ala-kerrassa). Siellähän niitä. Toinen toistaan sopivampia, eikä ollenkaan hinnalla pilattuja. Nuo oikealla yläreunassa olevat maksoivat 10 senttiä kappale ja nuo vähän koristeellisemmat 15 senttiä kappale. Olin oikein tyytyväinen löytöihin. Halpakka on myös kirppis.

Ja mitä minä löysinkään: kolme lastenruokapurkillista nappeja, 1,50 euroa purkki!!! Ihan tuli Pikkusiskomainen olo. Nyt on nappeja vähäksi aikaa. Jos vain värit mätsäävät tarpeisiin.

Näihin kukkiin voisin nimittäin nappeja tarvita. Olen ihan koukussa kahden blogin juttuihin: Kazbuura(alias pikkujutut) ja Heegeldab . Vahinko vain, etten osaa viroa, eikä minun blogissa ole kielenkääntäjää - vielä. Olen nähnyt semmoisen joissakin blogeissa, joten kyllä se vielä minullekin tulee, kunhan saan mikrotuen avukseni.

Noista kuvan koukku-baktuksista kaksi on jo valmiina. Alpakkaa (violetti) ja Soilen omin kätösin kehräämää merinoa (ruskeahko). Molemmat kutittavat minua. Turkasen turkanen. Tiedän erään, joka jo hyrisee tyytyväisyydestä. Tuo vaalea huivi on ns ikuisuusprojekti. Pellavalankaa. Siis kutittaa takusti karheudellaan. Täytyy miettiä sen jatkojalostusta. Onkos vihjeitä?

Ja kun minä menen kirppikselle, käyn yleensä tarjonnan tarkkaan läpi. Lila (kuinka ollakaan) olomekko, villaiset sormikkaat, puinen mortteli (basilikapestoahan ei saa tehdä muussa kuin puisessa morttelissa!), ja nuo suolasirottimet. (Nauhat ja lippu ovat kaupan puolesta, siis ei kirppiksen osastolta.)

Erityisesti tykästyin tuohon mini-suolasirottimeen! Pikkurillin korkuinen ja niin naisellisen muotoinen.

Nyt härpäkkeet valmiiksi. Sitten onkin edessä sen tehtaan lomautus. Tuotantolinja siirtyy ompelukonepuolelle ja sukkatehtaalle. Joulu on tulossa!!! Pitää saada muutamia paketteja valmiiksi pukiinkonttiin ennen muuttolinnun lentoa lämpimään.