Aamulla linja-autoilin naapurikylàn markkinoille toiveena lòytàà edes joitain 'aarteita'. Edellisen postauksen postikortin piazza oli tànààn tàpòtàynnà kaikenlaisia kojuja. Kuva on sille 'aarrekojulle' pàin. Ensin sentààn maltoin istua nauttimaan aamucappuccinon da Giorgiossa, siis Giorgion baarissa. Vakiopaikassa, jossa ei enàà tartte muuta kuin nàyttàà naamansa, niin haluamansa saa ulkopòytààn tuotuna. Ja ilman mitààn lisàmaksuja, joita Roomassa pòydàssà istumisessa saisi. Mutta nythàn emme ole missààn turistirysàssà, onneksi.
Aarteitakin tàllà kertaa lòytyi. Niistà enemmàn, kunhan ensin pesen ne. Mielenkiintoisia aarteita lòytyikin.
Mukaan tarttui kaikenlaista muutakin, jotka tàmà kameli laski hàtàpàissààn keittiòn lattialle. (Saapasmaassahan EI esim laukkua saa laskea lattialle. Ai miksikò? En minà vaan tiedà.) Ensin kàsien pesulle ja sitten pussukoita ja nyssykòità purkamaan.
Viikonlopuksi ostan useimmiten pienestà Pasta al mano -kaupasta ns puolivalmiita pastaherkkuja. Tàllà eràà lasagnea ja lihatàytteisià cannelloneja. Puoleksi tunniksi uuniin ja ei kun herkuttelemaan. Ystàvàni kyllà ihmettelevàt, miksi minà turvaudun puolivalmiisiin, kun itsekin tykkààn laittaa ruokaa. MUTTA - minà en osaa tehdà tuorepastaa, mità hàpeàn suunnattomasti. Toiseksi, nàmà valmisteet ovat kielen mukanaan vievià, joten miksen ostaisi? Sità paitsi, tulevana viikonloppuna tàmà daami on niin liimautunut telkun eteen, ettei mitààn suuritòistà ehtisi tehdàtkààn: tulee sekà Giro d'Italiaa (Italian ympàriajoa, josta ihailen làhinnà ohivilahtavia maisemia) ja FORMULAA!!!
Jàlkiruoaksi mansikoita da Terracina, seudun herkkuja. No, totuuden nimessà: menivàt jo lounaan jatkona. Selleri ja persilja odottavat pààsyà vihannesliemeksi (kotona olevien porkkanoiden ja sipulien kanssa). Mihin ruokaan, siità sitten myòhemmin.
Katsokaapas, mità tuossa oikeassa ylàkuvassa on. Ah, kesàkurpitsan kukkia. Ostettuna siità kojusta, jonka olette nàhneet siinà Solens mat -sarjassa. (Minun blogissani voitte lukea asiasta mm 25.05.2011.) Kananmunat ovat myòs samalta myyjàltà. Onnellisten kanojen munia. Muuten, blogiini on tullut uusi blogiystàvà (kelloviidenkahvi). Ihan alas viimeiseksi. En vain ymmàrrà, miksi se on alimpana, vaikka pàivityksià on harva se pàivà. Mutta antoisa blogi kaikille ruoan ystàville. Bloggaaja itse menee 'munalla tòihin'. Mielenkiintoista tietoa koko blogi tàynnà.
Kuvassa on myòs anjovista, joten arvannette, mità juuri laitoin ruoaksi. Tietysti niità tàytettyjà kesàkurpitsankukkia. Nyt vatsa on onnellinen. Kuvassa on pari muutakin purkkia. Niistà tàssà làhiaikoina lisàà.
(Tekstini heittàytyi runolliseksi tuossa ylhààllà! En tiedà miksi, enkà ala edes korjailla. Voi hàvità koko homma.)
Tàssà kuvassa on apua astianpesuun, kaukosààtimiin ja johonkin, josta kerron myòhemmin. Tuo myòhemmin -sana taitaa olla tàmàn pàivàn tunnus.
Loppukuvana pàivàn lehtisaalis:
- La Gazzetta dello sport (1,30e), saapasmaan suosituin urheilulehti. Jalkapalloa useimmat sivut. Formulaa vain yksi aukeama. Tànààn telkun pààuutisissa Kimià nàytettiin melkeinen tovi, Vettelià vain pari sekunttia eikà sekunnin tuhannesosaakaan kumpaakaan ferraristia.
- la Repubblica (1,20 e), saapasmaan luetuin pàivàlehti
- TV mia ja sen kylkiàinen Cucina (0,70 e). Tulee aina perjantaisin ostettua tàmà telkkulehti, vaikkei sen ohjelmatietoihin aina uskominen olekaan. Tuo ruokalehti on hyvà.
- I grandi primi, telkun pààruokaohjelman La prova del cuocon -julkaisu.
Tàllainen oli tàmàn kamelin aamupàivà. Mitenkàs siellà?