torstai 24. lokakuuta 2024

Toivossa on hyvä elää


 24.10.1945 maailman 51 maata allekirjoitti Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan, jossa toisen maailmansodan raunioilla haluttiin mm

- pelastaa tulevat sukupolvet sodan vitsauksilta

- vakuuttaa uskoamme ihmisen perusoikeuksiin 

- edistää sosiaalista kehitystä

jne 

Tällä hetkellä järjestöön kuuluu 193 valtiota, ja kaikista hyvistä lupauksista huolimatta maailmassa on n 50 isompaa tai pienempää  sotaa, eikä loppua näy.

Kun meillä viimeksi valittiin presidenttiä, äänestin rauha ajatuksissani. Näinä päivinä julkiset välineet uutisoivat, kuinka vähän valtiolla on rahaa esim terveyden ja vanhusten hoitoon, mutta samaan hengenvetoon lisätään rahaa Natoon ja puolustukseen. Molemmat peruskirjan vastaisia ajatuksia. 

Venäjällä päättyi juuri Brics -maiden kokous. YK:n pääsihteeri osallistui siihen, mitä on kovasti protestoitu. Mutta hänhän toimi juuri niin kuin peruskirja edellyttää. Rauha ei synny ainakaan, jos hänkin sulkee ovet.

Ugh, olen mielipiteeni sanonut. Samaan hengenvetoon ilmoitan, että kaikilla muillakin on oikeus omaan mielipiteeseen. Ihmisoikeus sekin.



lauantai 12. lokakuuta 2024

Täydenkuun aikaan

Tänä aamuyönä kuvasin Hunter's Moonin, lokakuun täydenkuun. Ihan teki mieli mennä oikein ulos kuvaamaan, sillä kuunsilta teki maisemasta todella upean, mutta mukavuus voitti, ja hautauduin uudestaan peiton alle. Google kertoo nimestä lisää, jos kiinnostaa. Täyttä kuuta ihailen seuraavan kerran lämpimässä!

Mukaan otan tämän uusimman hankintani. Upea kirja vaikka kotisohvalla tutkittavaksi. Anna-Katri Räihä on nyt ensimmäisenä suomalaisena naisena käynyt kaikissa YK:n 193 maassa+ neljässä maassa, jotka eivät ole YK:n jäseniä, esim Palestiinassa. Ja ihan yksikseen.  Hän kertoo käyneensä Afganistanissa juuri ennen kuin amerikkalaiset lähtivät maasta.

Kirjassa on upeaa kuvausta kokemuksista ja paljon käytännöllisiä neuvoja. Pukin konttia varten kirjan ostin, mutta aion tutkia kirjan antia itsekin.

Kolmen viikon kuluttua istun junassa kohti lentokenttää. Siihen asti ehdin vielä ihailla syksyisiä näkymiä.

sunnuntai 6. lokakuuta 2024

Vaarallinen leikkipaikka


Istuin sunnuntaina parkissa syöden jäätelöä. Yhtäkkiä seurasin leikkiä, jota oli vaikea ymmärtää. Kaksi pikkuista prinsessaa odotti suojatien reunassa yli pääsemistä. Mitäkö ihmeellistä siinä oli? No, he nousivat pyörän selkään vasta, kun näkivät auton tulevan, ja sitten kaikessa rauhassa pyörällä ajaen toiselle puolelle katua. Käänsivät sitten pyöränsä ja odottivat taas seuraavan auton tuloa. Ja taas pyörän selkään ja kaikessa rauhassa yli kadun! Tätä heidän mielestään leikkiä toistui useamman kerran. 

Sain jäätelöni syötä juuri, kun tytöt saivat hommasta tarpeeksi ja parkkeerasivat pyöränsä R-kioskin eteen. Silloin minä nousin autosta ja menin heidän luokseen. Kerroin, että olin seurannut heidän leikkimistään. Tiedustelin, tiesivätkö he ollenkaan, miten vaarallista leikkiä he olivat leikkineet, paitsi omalla niin myös autoilijoiden terveydellä. Kysyin, että soitanko poliisin, vai lupaisivatko he lopettaa leikin kokonaan. Sanoin myös, että tuon suojatien yli pyörä on talutettava, ei ajettava. Kengänkärkiään tuijotellen tytöt lupasivat totella.

Seuraavana päivänä kurvasin poliisilaitokselle, mutta se oli kiinni.

Koska olin varma, että tytöt olivat noin 10-vuotiaita, siis ala-asteen ikäisiä, menin tapaamaan koulun rehtoria. Kerroin, mitä olin nähnyt. Hän kiitti, että tulin kertomaan. Heillä oli juuri menossa turvallisuusjakso, joten he ottaisivat asian esille. Hän kysyi vielä, miten tytöt olivat suhtautuneet minuun. Sanoin, että oikein hyvin. Murkuille en olisikaan uskaltanut mennä puhumaan.