Vuoden vaihtuessa

Suosikkimaisemani, Tarhia, on saanut jää-ja lumipeitteen. Parin päivän ajan on matka kylille lyhentynyt jonkin verran. Pakkanen paukkui maanantaina kunnolla, pohjoisessa jo yli -30, Keuruullakin reippaat  -20 astetta. Viime yönä sitten satoi VETTÄ. Saas nähdä, millainen jäätilanne tänään on.

Viime päivät olen herkutellut. Seija-systeri toi pakastamiaan herkkutattisuikaleita. (Kuvassa ei siis ole läskiviipaleita kinkusta!) En koskaan aikaisemmin ollutkaan käyttänyt pakastettuja tatteja, joten ei kun kokeilemaan. Kuumalle pannulle voi-öljyseosta ja siihen muhimaan valkosipuli- ja salotisipulisilppua. Sitten jäiset sienet, tilkka kermaa, suolaa, pippuria ja tilliä.

Joukkoon fusillit al dente ja häivähdys pecorinojuustoraastetta. Buon appetito! Ihastuin jäiseen raaka-aineeseen.

Suomalaisempaa jouluruokaakin on kulunut. Sen kertoo vaaka! Hui kauhistus. Onneksi joulu on vain kerran vuodessa.

Eilen kyläreissulla kuulin tuttua helinää: tilhet olivat tulleet marja-apajille. Niillä on geeneissään jotain saapasmaalaista, sillä niitä oli valtava lauma. Yhtä aikaa en kuvaan saanut kaikkia, sillä niillä oli hurja tohina päällä.

***
Tänään lasketaan Keuruun varuskunnassa lippu viimeistä kertaa. Historian havinaa.

***
Toivotan kaikille rauhallista vuoden vaihtumista ja monipuolista tulevaa uutta vuotta 2015.

Rauhallista Joulua

Nyt sitä on - LUNTA! Ja taitaa pysyäkin, koska pakkastakin on muutama aste. Ihanteellinen joulusää. Mutta missä ovat punatulkut ja tilhet? Pihlajissa riittäisi ravintoa. Ei muuten näy varpusiakaan, ainoastaan räkättirastas- ja naakkalaumoja varisten ja harakoitten lisäksi. Tintitkin taitavat viihtyä vielä metsiköissä.

Tämä tintti on uppoutunut useamman kerran tähän Kotiblogit -lehden jouluiseen antiin. Tässäpä muutamia lehdessä esiteltyjä parhaita käsityö- ja askartelublogeja:
- valkoinenpuutalokoti.blogspot.fi
- arroyodelavita.blogspot.com
- arjentimantteja.blogspot.com
- hallatar.blogspot.fi
- omankodinonnea.blogspot.fi
- kotilaituri,blogspot.com
- tanni-kotipellolla.blogspot.fi

Lehdessä on lisäksi upeita puutarha-, sisustus-, ruoka- ja matkablogeja. Ja kun jokaisessa esitellyssä blogissa on bloggareiden omia suosikkiblogeja, katsomista ja ihailemista riittää koko rahan  (5,95 e) edestä.

Minä olen tyytynyt askartelemaan semmoisia juttuja, joissa samalla voi ihastella Kaisa Mäkäräisen mahtavaa menestystä. Kahdet sukat on jo odottelemassa ensi joulua!

Tämä toissa päivänä ottamani kuva Keuruun vanhasta kirkosta olkoon joulukorttina teille kaikille, varsinkin pikkusysterille ja miehelleen sinne kauas Israeliin. Kiitos korteista, emaileistä ja sain kortin jopa avaruudesta. Saapasmaalaiset ylpeilevät tänä jouluna ensimmäisen italialaisen naisastronautin avaruudessa ottamilla kuvilla.

Rauhallista Joulua
Gud Jul
Merry Christmas
Buon Natale
Felice Navidad
FröHliche WeiHnachten

Suomi Ruotsi Norja Tanska Venäjä Viro Saksa Belgia Hollanti Englanti Irlanti Italia Malta Ranska Sveitsi Espanja Tsekki Slovakia Kreikka Puola Valko-Venäjä Ukraina Israel Etelä-Afrikka Usa Kanada Venezuela Kiina Intia Japani Singapore Malesia Indonesia
- maat joista blogini lukijat ovat. Kiitos teille kaikille.

Lumi tuli - lumi suli

Toissa aamuna olin ihan haltioissani: piha oli saanut lumipeitteen...

... samoin Tarhian ranta. Mutta kun äsken tulin kotiin, valkoinen oli kadonnut lähes kokonaan. Siis pyöräilykeli jatkuu.

Lauantaina vanhan pappilan pihapiirissä oli markkinat. Joulumusa raikui kovaäänisestä. Mutta myyjiä oli vähän, ostajia vain kourallinen. Minä etsin jouluisia ruokia tai leivonnaisia. Oli niitä iänikuisia paistettuja muikkuja. Mitään en ostanut.

Eilen olin jo anivarhain koulun pihassa tutkailemassa mitä järjestöjen joulumyyjäisissä olisi. Kovin oli sielläkin vähän myyjiä ja ostajia. Tämäkö on nyt sitä lama-aikaa? Onneksi sain leipää, taatelikakkua ja pikkuleipiä. Mutta villasukkia oli monella tarjolla. Join kahvit ja lähdin ihmettelemään koulukeskuksen muuttunutta ilmettä. Lukion kulmille oli noussut valkoinen lisäsiipi. Muksujen (yksi) tupakkapaikka oli valloitettu.

Kansalaiskoulun kalliorinne oli pommitettu hajalle. Samalla tuhoutui lasten mieluinen kiipeilupaikka.
Taustalla näkyy punainen puukoulu, jossa antiikin aikoina aloitin open työni Keuruulla. Rakennus on nyt kunnostettu kulttuuritaloksi. Onnistunut muutos.

Tässä ns opettajien asuntolassa kului muutama vuosi. Mitähän talolle tehdään, sillä kahdeksasta asunnosta vain kolmessa asutaan? Raivataankohan sekin pois uuden uljaan koulukeskuksen tieltä?

Entä mitä tapahtuu pihan toisella puolella olevalle rivitalolle, jonka päädyssä - eskarissa - oli minun viimeinen työpaikkani ennen eläkkeellepääsyä? Paljon muistoja on pyyhkiytymässä pois.

Tähän sopii oikein hyvin syksyllä saapasmaan naapurikylän markkinoilta löytämäni vanha käsityö. handarbeit...

Dora Günther oli aikoinaan harjoitellut kovasti kaikkia kädentyön pistoja! Myyjä sanoi käsityön tulleen Saksan kuormassa! Googlasin etsien jotain tietoa tekijästä, mutta laihoin tuloksin.

Maksoin tästä aarteesta kokonaisen euron! Minulle sen arvo on moninkertainen, koska tiedän, että työhön on uhrattu varmaan useampi hetki. Danke schön, Dora!

Tonttuja on jo paljon liikkeellä. Minun muorini ovat kokoontuneet vaihtamaan piparireseptejä!

***
Radiossa puidaan just viime yön pankkisekoilua. Tämmöistäkö tämä eurooppalainen pankkivarmuus on? Saapasmaahan lähtiessäni otan mukaan aina käteistä sen verran, etten ihan pulassa korttien varassa ole. Sen olen oppinut kantapään kautta. 

Ryppyisen rusinan terveisiä

Tervetuloa tohtorilaan. Siis avannolle. Ei ole avantoa - vielä, mutta tohtori antaa kyllä kylmähoitoa meikäläisen nivelille. Kun lähdin saapasmaan kodista pari viikkoa sitten aamulla, asteita oli pari nollan yläpuolella ja taivas tihkupilvessä, ja kun sitten illalla olin Keuruun kotona, sää oli just samanlainen. Mikään ei muuttunut huolimatta 3000 kilometrin etäisyydestä kohti pohjoista! Äsken taivaalta tipahteli jotain valkoista, mutta koska lämpömittari näyttää nollaa, valkoinen sulaa ennen iltaa! Eilen tapasin kaupassa hiihtoa vesi kielellä odottelevan ystävän, ja hänen ilmatieteelliset tutkimuksensa saivat hänet ihan surun partaalle. Taitaa tulla viime vuoden kaltainen vuodenvaihde.

Toisaalta, on tästä tihkusadeilmasta hyötyäkin. Koska keskuslämmityshuoneilma alkoi rypistellä naamaani muistuttamaan ryppyistä rusinaa, tassutelen usein ulkona. Olen myös lopettanut naaman puhdistamisen saippualla ja lotrannut tuubikaupalla rasvoja naamaan. Sain myös Israelissa asuvalta pikkusysteriltä apua jalkojen vetreyttämiseen. Kiitos.

Pikkusysterin paketissa oli myös tämä hellyttävä, oliivipuusta veistetty patsas pyhästä perheestä. Käsin tehty Nasaretissa. Aitoa käsityötä. Arvostan suuresti.

***
Saapasmaassa on tyypillisen sekasortoista. Se kauan uhkailtu yleislakko on tänään, ja siitäkin ammattiyhdistykset (joita on useita) saivat riidan aikaiseksi. Rooma on nyt saanut oman mafiansa. Luin eilen La Repubblican nettiversiosta, kuinka Mafia capitale hoitelee hommia. Aamucappucino-piazzalta on muuten suora näköyhteys erääseen kylään, jonka sindaco on nyt kotiarestissa otettuaan vastaan lahjuksia ko tyypeiltä. Ja kun vielä eräs Mr B (naapurimaan Mr P:n paras ysstävä) haluaa saapasmaan presidentiksi, ei voi muuta kuin huokailla ja toivoa parasta maan ns tavallisille ihmisille.

Eipä silti, osataan sitä Suomessakin. Radio kertoi just lakosta. En ihan ehtinut kuunnella, mistä tällä erää on kysymys.

***
Olen aloittanut valmistautumisen jouluun. Eilen ostin Roinilan liikkuvasta lihatiskistä karjalanpaistilihat (muhii just uunissa), jauhelihaa murekkeeksi ja tirripaistia, josta jo eilen tein muikku-lihalaatikkoa. Osan vien äidille ja osan laitan pakkaseen odottelemaan herkutteluhetkiä. Ai niin, makea ruokapuoltakin tuli ajateltua, sillä ostin torilta taatelikakun. Huomenna, launtaina on markkinat tuolla vanhan pappilan pihassa ja sunnuntaina koululla järjestöjen myyjäiset, joten niistä paikoista hankin esim Oivan Leenan leipomaa joululimppua. Nyt tuli nälkä.

Hyvää itsenäisyyspäivää

Tykkään kovasti viikolla askartelemistani valopalloista. Tuovat kummasti valoa kaamokseen.

Olen nyt myllännyt tämän pikkuisen huushollin useampaankin kertaan ja etsinyt haarukka-lusikkayhdistelmää, jota isäni käytti sodassa ollessaan. Tiedän, että se on täällä jossain, mutta nyt erittäin hyvässä tallessa, jonka nimi minulla on HUKKA. Joka tapaukseesa, olen syvästi kiitollinen siitä, mitä isäni muiden sotilaiden, lottien ja vapaaehtoisten kanssa sai aikaan: itsenäisen Suomen.

Olen kuunnellut radiota ja sen antia tänä sini-valkoisena päivänä. Korviini kalskahti puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, perussuomalaisten Jussi Niinistön puhe. En tykännyt. En usko, että rauha nykyaikana saavutetaan asevarustelua lisäämällä. Muutoin radion anti on ollut moipuolinen. Illalla aion linnottautua kuvaruudun ääreen  tutkailemaan uudistettua linnaa ja daamien pukuloistoa. Sitä ennen lähden tuonne räntäsateeseen. Käyn isäni haudalla.

Valosta valoon

 Täältä (Sabinasta) ...

 ... tätä kautta (Alpit) ...

... tänne ...

... puuhastelemaan.

Viikko sitten matkalaukut pakattuina haikailin lumen pariin. Alpeilla jo vähän sitä vilahteli, mutta kotona oli mustaa, märkää ja koleaa. Paitsi eilen jopa satoi jotain valkoista, joka sitten suli pian pois. Vain osa Tarhiaa oli tänään puolen päivän aikoihin jääriitteen peitossa.

Tänään aurinko ilahdutti paisteellaan reilut viisi tuntia ja maalasi laskiessaan taivaan rannan upean punaiseksi-oranssiksi-keltaiseksi. Minun kamerallani ei luonnon väri-iloittelua voinut ikuistaa.

Valoa täytyy saada lisää, joten askartelemaan. Nuo viisi pikkuista palleroista odottelee  minua.

Tämmöisestä haaveilen.

Buon Natale

Jotain punaista tàssà jo kaipaa. Takan reunalle tein pienen kokoelman tekemistàni tontuista, pitsikivestà (Maltan limestonea/kalkkikiveà), Maltan yhdestà symbolista Sleeping lady, roskista lòytàmàstàni ajattomasta kellosta, kuivuneista viinirypàleoksista ja pienestà pàhkinàpensasoksasta, jonka poimin viimeisimmàllà kotiseuturekellà tuonne etruskien maille, Sutriin. Sità retkeà muistelen sitten Suomesta kàsin.

Naapurikylàssà jàrjestetààn ensi viikonlopusta làhtien aina 6.tammikuuta asti joka viikonloppu jouluiset markkinat. Ne jàà nyt tàllà eràà vàliin.

Joulu alkaa nàkyà jo tilpehòòrikaupoissa. Kovin on taas konttilaivat kuskanneet tavaraa toiselta puolen Aasiaa. Taidanpa vàrkàtà omat koristeet.

Sepà onkin oiva aasinsilta uutiseen, jonka luin toissapàivàn La Repubblicasta: Suomessa aiotaan hylàtà vanhan kunnon kaunokirjoituksen opettaminen ja korvata ne oppimishetket tekstauksella, nàppàinten opiskelulla ... Nyt tàmà ope evp ei oikein tykkàà, sillà mielestàni kaunokirjoitus harjoittaa paljon muutakin kuin vain kàsialaa. Maria Montessoria lainaten: Kàdet ovat aivojen jatke! Vai kasvatetaanko uusista sukupolvista tabletti-robotteja? Anteeksi, jos olen vààràssà.

Eilen taas olin pilvessà, ja pieni tihkusade kastoi maan, taas kerran. Tarkistin Keuruun sààn: nollan vaiheilla. Siis ei lunta, vaan tihkusadetta. Heh, heh!

Varustautumista

 Mitàs tàssà tapahtuu? Kasa puupòlkkyjà keskellà katua aamucappuccinopiazzan edessà.

Talveenhan siinà varustaudutaan. Ja koska rappuset ylòs ovat jyrkàhkòt ja koska italianot ovat kekseliàità, he ovat keksineet helpottavan kuskausvempaimen. Auguri. Alhaalla yksi latoo vempaimen tàyteen puita ja ylhààltà toinen purkaa sen.

Moni ahertaa parhaillaan varustautuen talveen. Làhes kaikissa asunnoissa on takka antamassa lisàlàmpòà.

Minà olen jo pari kertaa nauttinut takkatulesta. Nauttinut? Jep, kunhan ensin olen saanut puut syttymààn kunnolla eikà pelkàstààn savustamaan koko kàmppàà. Kerran murmutin jollekin saapasmaalaiselle, ettei tààllà ole saatavilla kunnolla kuivuneita takkapuita. Kuivuneita? Miksi kuivuneita? Kosteat puuthan palavat kauemmin! Kerran oikein hàpesin, kun kotimatkalla lentokoneessa kaikki vaatteeni haisi savulle!

Hiilloksilla valmistuu herkkua: paahdettuja paprikoita. Ne paahdetaan kokonaisina ihan mustanpuhuviksi. Sitten vàhàksi aikaa muovipussiin jààhtymààn, minkà jàlkeen kuoriminen kày kàtevàsti. Siemenet poistetaan Lopuksi paprikat suikaloidaan ja laitetaan purkkiin valkosipulin kanssa. Pààlle extra vergine oliiviòljyà. Pàivàn parin pààstà: Namskis!

Vaikka pastan kanssa. Pààlle ripoteltuna hyvin ikààntynyttà juustoa, suolattua ja kuivattettua ricottaa.

Tàmà syksy on koetellut Italiaa. Viime viikolla Po-joki tulvi. Tàssà TV-kuvassa nàytetààn, kuinka Brescellon kylàssà, làhellà Reggio Emiliaa, Po-joen sivujoen rannalla, kylàn pappi kantoi tulvarannalle samaa ristiinnaulittua, jota kàytettiin vuonna 1953 Don Camillo elokuvassa, joka kuvasi silloista Po-joen tulvaa.

Nyt on ollut muutama pàivà aurinkoista. Ulos làhtiessà tàytyy kuitenkin turjustaa itsensà kunnolla: kalsarit farkkujen alle, monta kerrosta paitoja takin alle ja hàrpàkkeet kàteen. Muovipussi mukaan, ettà voi sitten tarpeen tuleen vàhentàà kerroksia ja sitten taas niità lisàtà!

Lopuksi paljastan hieman hàpeillen tàmàn turistin varustautumisen Maltan matkalle. Olin niin saapasmaan sààn orjana, etten tajunnut, ettà Maltalla on vielà làhes kesà. Minulla EI ollut mukana sandaaleja, ei kevyità pitkiksià tai hametta, ei aurinkolaseja, ei hattua... Aamulla oli ihan mukava kàvellà ulkona, mutta pàivàn mittaan piti hakeutua varjoon! Semmoinen kokenut matkailija valmistautuu nyt kotimatkalle Suomeen. Minulla EI ole tààllà talvikenkià eikà kunnon toppatakkia. Onneksi minun ei tarvitse olla ulkona, vaan pààsen suoraan kentàltà Helsingin rautatieasemalle, sieltà junalla Tampereen kautta Vilppulaan ja sitten pikkuveljen kyydillà kotiin. Lopettivat kurjat korvaavan yhteyden Vilppulasta Keuruulle. Kurjat!

Loma lopuillaan

Viimeinen - toistaiseksi - aamu simpukkarannalla. Mukava, nuori naissotilas Maltan laivastosta oli tekemàssà valokuvaprojektiaan. Hàn kysyi kohteliaasti, saisiko minusta ottaa kuvan (onneksi takaa pàin), jonka hàn liittàisi tehtàviinsà. Vastavetona minà otin sitten hànestà kuvan, ja kerroin sen mahdollisesti tulevan blogiini. Meillà oli oikein mukava juttutuokio. 

Sitten aamupalalle nàiden pelureiden joukkoon. Duncanille kerran pari viikossa saapuu linjurillinen bingolaisia eri puolelta Maltaa. Aikaisemmilla kerroilla kuulin pelinjohtajan sanovan numerot ensin maltaksi ja sitten englanniksi. Nyt numerot luetellaan vain englanniksi. Englantihan on toinen virallinen kieli ja esimerkiksi koulukirjat ovat paljolti englanniksi. Maltan kieli onkin sitten minulle ihan hebreaa. Sen perustana on arabia, ja mausteet ovat englannista, italiasta ja ranskasta. Myòs italiaa hyvin monet ainakin ymmàrtàvàt, siis sisilialaisella aksentilla.

Tuskin sentààn nàiden luolien ensimmàisten asukkaitten ihan làhisukulaisia, vaikka he olivat Maltalle Sisiliasta tulleetkin silloista maakannasta pitkin. Ghar Dalamin luola on ihan làhellà Marsaxlokkia. Tàllà kertaa en siellà vieraillut livenà, sillà juutuin you tuben antiin. Oli mielenkiintoista kàydà làpi myòs joidenkin strippien kommentteja esimerkiksi siità, mità ghar dalam on kàànnettynà vaikka enkuksi. Yksi proffa kertoi sen tarkoittavan Pimeàà luolaa, yksi vastasi sen tarkoittavan Elefanttiluolaa. Sanojen alkuperàstà kun kiistellààn edelleen. Niin tai nàin, luolan museo on vaikuttava. Siellà on mini-elàinten luita, esimerkiksi postikortissa nàkyvàn elefantin. Ihmeellistà tàmà nykyinen virtuaalimatkailu: Istuu vain omassa nojatuolissa ja nàpyttelee làppàrià!

Lisàà nojatuolisurffailua postikorttien avulla:
- Tarxien Temples, 5000 vuotta vanhaa esihistoriaa. Unescon maailman perintòlistalla
- Mnajra Temples, 4800 vuotta vanhaa esihistoriaa
- Hypogeum, esihistoriaa maan alla kolmesssa kerroksessa. Sieltà on peràisin mm The sleeping lady -patsas.

Aikoinaan ei ainakaan minun historian kirjoissani mainittu sanaakaan Maltasta, vaikka sen vanhimmat ihmisen rakentamat kiviset muistot ovat 2000 vuotta vanhempia kuin esimerkiksi Egyptin pyramidit.

Vallettassa on erinomainen arkeologinen museo, jossa olen viettànyt useamman ahaa -hetken. Kaikille historiasta kiinnostuneille Maltalla on paljon kerrottavaa.

Historia tekee nàlkàiseksi. Muistin Michaelin lupauksen kunnon kalasta. Siispà Riitan kalakauppaan.

Valitsimme pagellaa, tuoretta ja paikallista.

Michael yllàtti tàysin istumalla nauttimaan erinomaisesta ruoasta minun kanssani. Kalaani hàn oli taiteillut tomaatista sanan Lisa. Ja kuin pisteenà i:n pààllà pòytààn oli tuotu myòs kukka. Vasta illalla tajusin, ettà oli Liisan pàivà (19.11.), mità Michael tuskin tiesi. Mukava, ja ennen kaikkea maukas nimpparipàivà.

Viikko Maltalla hupsahti nopeasti. Paluulennolle halusin ikkunapaikan, sillà halusin nàhdà edes vilauksen Etnasta. Siellàhàn se - pilvien keskellà lumihuippuisena.

Nàissà maisemissa vielà viikko. (Kuva tànà aamuna klo 7.15) Sittenpà taitaakin olla lunta enemmànkin luvassa!

Ihan olin jo unohtaa nàyttàà teille nàmà kuvat. Simpukkarannalta voi seurata, kuin suuret rahtilaivat tuovat naapurikylàn vapaasatamaan konteittain tavaraa halvan tyòn maista jaettavaksi Euroopan  markkinoille. Sieltà ne Maltalla 'kàsin tehdyt tuotteetkin' ovat peràisin. Ikàvà kyllà.