Saapasmaan kuvia odotellessa

Täytyy käyttää tähän postauksen Maltan kuvia, koska blogi ei suostu ottamaan vastaan uusimpia kuvia täältä saapasmaasta. Ei, en usko, että DNA on nyt asian takana, sillä tämän aamuisin tunnin odottelun jälkeen puhelimeen vastasi erittäin avulias naisääni. Nyt on nettihommat sille operaattorille ainakin toistaiseksi  irtisanottu ja vain puhelimessani on nettiyhteys, johon kuuluu 20Mt surffailuvaraa. Lisäksi saan saapasmaalaisen yhteyden. Onhan tämä touhu ollut erinomainen oppimistilaisuus netin ihmeelliseen maahan. Tämä joulupukki Marsaxlokkin torilla symboloi hyvin tuntojani siitä, kuinka väärässä maailmassa koin välillä olevani.

Tämän kuvan perinteisestä maltalaisesta kalastusveneestä  valitsin edustamaan paluumatkan kontrollikiemuroita. Maltan kentällä kaikki paperit tutkittiin lähtöselvityksessä hyvin tarkkaan. Minulla kaikki ok. Sen sijaan jotkut jäivät selvittelyyn. Seuraavaksi taas tarkastettiin passi. Joka puolella oli virkapukuisia takkailijoita, ilman virkapukua varmaan yhtä monta.

Varsinainen sirkus oli sitten saapasmaan päässä. Sitten ymmärsin miksi. Samana päivänähän Yhdysvaltain presidentti saapui samalle kentälle. Tarkastuksia oli useammassa paikassa, eikä ruumassa tulleita laukkuja päässyt hakemaan kuin tarkan systeemin mukaan. 

Molemmilla kentillä otin käyttöön sanat Buon lavoro sekä lähtöselvityksissä, lentokoneissa että tarkastuksissa, ja tuloksina aina hymyjä. Hyvä mieli puolin ja toisin.

Kaksi viikkoa Maltalla, toisena päivänä paistoi aurinko ja toisena satoi. Yölämpötila oli kuitenkin koko ajan parin kymmenen asteen vaiheilla, siis lämmintä. Tuo sadeviikko toi Maltan ja eteläisen saapasmaan kiusaksi ns Välimeren tornadon. Uusi pelottava ilmiö todistuksena ilmaston muuttumisesta. Tämän viikon perjantaina koko Maltalla järjetetään ns tsunami-informaatiotilaisuus. Eli mitä tehdä, jos saarta uhkaa tsunami.

Kerran Maltalla ollessani meren pinta kohosi ja vesi uhkasi nousta majapaikkani edessä olevalle torille. Kukaan ei osannut kertoa, mistä oli kysymys, kunnes seuraavana päivänä luin lehdestä Maltan ja Sisilian välissä olleen maanjäristys, jonka seurauksena pienimuotoinen tsunami. Nyt saari on varustautumassa tilanteisiin, joita toivottavasti ei koskaan tule.

Tämä kuva näyttää majapaikkani aamiaistarjoilua minun omin lisini. Tarjolla on monenlaista kahvia automaatista, mehuja, hedelmäsalaatteja ja paahtoleipää. Tarjolla oli myös jugurttia ja juustoa. Jos olisin halunnut, olisin saanut myös pekonia, nakkeja ja munakasta plus paistettua tomaattia ja papuja, siis runsas englantilainen aamiainen. Kuvassa on myös ostamani basilika tomaatin lisukkeeksi sekä synttärit kunniaksi kaksi leivonnaista aamutorilta. Olen oppinut aikaisemmilta kerroilta hillitsemään itseäni, että mahdun samoihin vaatteisiin. Tietokone teki temppunsa. Olkoon, en viitsi korjata!

Minun vakituisesta asumuksestani on maisema suoraan merelle. Tuo parveke on hyvä paikka istuksella ja ihailla maisemaa. Se odottaa seuraavaa kertaa.

Lämmin kiitos Duncan Guest House. Thank you!

Maiseman vaihdos

Täällä ollaan. Kalastajien kylässä. Marsaxlokkissa. Ma!talla. Kuvan miehet lähtevät aamuisin klo 5 virittelemään verkkojaan. Päivät sujuvat sitten selvitellessä työvälineitä. Rankkaa työtä. En kadehdi.

Tässä majapaikkassa olen yöpynyt useamman kerran, ja jos mahdollista aina tässä samassa huoneessa. Parvekkeelta voin ihailla tätä perin marsaxlokkilaista maisemaa. 

Rantakadulla on päivisin tutut toriviritelmät, joissa turisteille kaupataan ehtaa käsintehtyä maltalaista käsityötä, made in kaukomaat, josta niitä rahdataan tuonne kaukana näkyvään superkonttisatamaan. Kumma kuinka monet turistit lankeavat ansaan.

Kovasti odottelen sunnuntain markkinoita. Olen kyllä aiemminkin postannut asiasta, mutta kertaus on opintojen äiti. Toivottavasti ei sada, niin kuin nyt. Ei haittaa, koska edelleen (klo 17) on yli 20 astetta. 

Täällä puhaltaa kovat muutoksen tuulet. Ehkä joskus tuon talon eteen voi taas parkkerata. Majapaikkanikin systeemit ovat uudistuneet. Alakerran ravintola on vaihtanut omistajaa, ja majoittaja keskittyy nyt laajentamaan omaa bisnestään rakentamalla katolle uusia huoneita ja uuden aamiaistilan. Entisiä huoneita on päivitetty tähän päivään sopiviksi. Silti kaiholla muistelen vanhoja aikoja ja monia tuttuja ihmisiä, joita nyt ei näy.

Niin tai näin, suuri haaveeni sinisimpukoista toteutui. Nami nami.

Nyt piti seuraavaksi kehua saapasmaan herkkua, Regina apaa, mutta syystä tai toisesta en saa haluamiani kuvia blogiin. No, kehun sitten sanallisesti Poggio Catinon uudistetun baarin Pluralen pizzan paistajaa Tizianoa. Pitkään aikaan paras pizza. Regina Apaa sivellään hunajalla, sitten pinnalle laitetaan päärynää, saksanpähkinää vuohenjuustorobiolaa. Taivaallista. Laitan nyt kuitenkin omistajapariskunnan kuvan.

Elena e Tiziano, mi dispiace ma non posso trovare il vostro foto di Regina ape, il più deliziosa pizza del genere. Grazie del cuore.

Lopuksi murmutusta. Alan saada tarpeekseni Dna:sta. Olen nyt keskustellut neljän asiakaspalvelijan kanssa. Kahden ensimmäisen kanssa ei tullut mitään valmista, kolmannen kanssa saatiin puhelinyhteys toimimaan ja vasta neljäs tunnusti, ettei minun liittymäni toiminut Suomen ulkopuolella. Ja minä kun nimenomaan olin tablettia hankkiessani kertonut lähteväni ulkomaille ja tarvitsevani toimivan yhteyden. Taas tehtiin uusi sopimus. Saa nähdä, mitä seuraavaksi. Onneksi täällä Maltan majapaikassa on oma netti, ja onneksi sentään puhelin toimii. Olen nyt laatimassa selityspyyntöä koko ruljanssista, sillä en halua tyhjästä maksaa, enkä varmaan suosittele dna:ta kenellekään milloinkaan ikinä. PISTE.

Lopuksi mielen tasoittamiseksi kuva majapaikkani parvekkeelta.

Loma lopuillaan

Viimeinen - toistaiseksi - aamu simpukkarannalla. Mukava, nuori naissotilas Maltan laivastosta oli tekemàssà valokuvaprojektiaan. Hàn kysyi kohteliaasti, saisiko minusta ottaa kuvan (onneksi takaa pàin), jonka hàn liittàisi tehtàviinsà. Vastavetona minà otin sitten hànestà kuvan, ja kerroin sen mahdollisesti tulevan blogiini. Meillà oli oikein mukava juttutuokio. 

Sitten aamupalalle nàiden pelureiden joukkoon. Duncanille kerran pari viikossa saapuu linjurillinen bingolaisia eri puolelta Maltaa. Aikaisemmilla kerroilla kuulin pelinjohtajan sanovan numerot ensin maltaksi ja sitten englanniksi. Nyt numerot luetellaan vain englanniksi. Englantihan on toinen virallinen kieli ja esimerkiksi koulukirjat ovat paljolti englanniksi. Maltan kieli onkin sitten minulle ihan hebreaa. Sen perustana on arabia, ja mausteet ovat englannista, italiasta ja ranskasta. Myòs italiaa hyvin monet ainakin ymmàrtàvàt, siis sisilialaisella aksentilla.

Tuskin sentààn nàiden luolien ensimmàisten asukkaitten ihan làhisukulaisia, vaikka he olivat Maltalle Sisiliasta tulleetkin silloista maakannasta pitkin. Ghar Dalamin luola on ihan làhellà Marsaxlokkia. Tàllà kertaa en siellà vieraillut livenà, sillà juutuin you tuben antiin. Oli mielenkiintoista kàydà làpi myòs joidenkin strippien kommentteja esimerkiksi siità, mità ghar dalam on kàànnettynà vaikka enkuksi. Yksi proffa kertoi sen tarkoittavan Pimeàà luolaa, yksi vastasi sen tarkoittavan Elefanttiluolaa. Sanojen alkuperàstà kun kiistellààn edelleen. Niin tai nàin, luolan museo on vaikuttava. Siellà on mini-elàinten luita, esimerkiksi postikortissa nàkyvàn elefantin. Ihmeellistà tàmà nykyinen virtuaalimatkailu: Istuu vain omassa nojatuolissa ja nàpyttelee làppàrià!

Lisàà nojatuolisurffailua postikorttien avulla:
- Tarxien Temples, 5000 vuotta vanhaa esihistoriaa. Unescon maailman perintòlistalla
- Mnajra Temples, 4800 vuotta vanhaa esihistoriaa
- Hypogeum, esihistoriaa maan alla kolmesssa kerroksessa. Sieltà on peràisin mm The sleeping lady -patsas.

Aikoinaan ei ainakaan minun historian kirjoissani mainittu sanaakaan Maltasta, vaikka sen vanhimmat ihmisen rakentamat kiviset muistot ovat 2000 vuotta vanhempia kuin esimerkiksi Egyptin pyramidit.

Vallettassa on erinomainen arkeologinen museo, jossa olen viettànyt useamman ahaa -hetken. Kaikille historiasta kiinnostuneille Maltalla on paljon kerrottavaa.

Historia tekee nàlkàiseksi. Muistin Michaelin lupauksen kunnon kalasta. Siispà Riitan kalakauppaan.

Valitsimme pagellaa, tuoretta ja paikallista.

Michael yllàtti tàysin istumalla nauttimaan erinomaisesta ruoasta minun kanssani. Kalaani hàn oli taiteillut tomaatista sanan Lisa. Ja kuin pisteenà i:n pààllà pòytààn oli tuotu myòs kukka. Vasta illalla tajusin, ettà oli Liisan pàivà (19.11.), mità Michael tuskin tiesi. Mukava, ja ennen kaikkea maukas nimpparipàivà.

Viikko Maltalla hupsahti nopeasti. Paluulennolle halusin ikkunapaikan, sillà halusin nàhdà edes vilauksen Etnasta. Siellàhàn se - pilvien keskellà lumihuippuisena.

Nàissà maisemissa vielà viikko. (Kuva tànà aamuna klo 7.15) Sittenpà taitaakin olla lunta enemmànkin luvassa!

Ihan olin jo unohtaa nàyttàà teille nàmà kuvat. Simpukkarannalta voi seurata, kuin suuret rahtilaivat tuovat naapurikylàn vapaasatamaan konteittain tavaraa halvan tyòn maista jaettavaksi Euroopan  markkinoille. Sieltà ne Maltalla 'kàsin tehdyt tuotteetkin' ovat peràisin. Ikàvà kyllà.

Turistille tarjottua

Valitsin aikoinaan Marsaxlokkin siksi, ettà kylà on aito kalastajakylà. Ja minàhàn olen kaikenlaisten vesien elàvàisten himoaja. Pààtin eilen kokeilla yhtà ns kalaravintolaa. 

Kyselin paikallista, tuoretta kalaa. Ystàvàllinen tarjoilija toi nàytille vadillisen sirosti aseteltuja kaloja. Pyysin saada kolmea sorttia ao kaloja.

Kohtuullisen ajan kuluttua eteeni tuotiin annos. Kysyin, mità lautasella on. Minulle ne lueteltiin. Olin ihan huuli pyòreànà, kun tarjoilija kertoi, ettà esimerkiksi tuossa ylinnà on TONNIKALAA. Punaista tonnikalaa. Enpà ennen ollut moista kuullutkaan, eikà nyt sità paitsi ole tonnikalan pyyntiaika. Maistoin ja lohtahan se oli. Eivàtkà nuo kaksi muutakaan kalaa ollut niità, mità olin lautasella nàhnyt. Ruoka oli kyllà hyvàà, mutta ei sità, mità olin pyytànyt.

Nàytin nàmà kuvat aamulla Duncanin Michaelille, ja hàn kertoi, ettei yhteys ollut varmaan pelannut tarjoilijan ja keittiòn vàlillà. Lisàksi hàn kertoi, ettei tuossa nàytelautasella ole kuin kaksi ns paikallista kalalajia. Sovittiin, ettà kun haluan varmasti tuoretta, paikallista kalaa, menen tuohon Ritan kalakauppaan isà Duncanin kanssa, ostan hànen neuvomansa kalan, ja Michael valmistaa sen sitten Duncanin ravintolan keittiòssà.
 

Sen sijaan nàiden tavaroiden kohdalla sydàn itkee verta. Turisteille kaupitellaan kymmenissà rannan kojuissa kàsintehtyjà, maltalaisia pòytàliinoja ja vaikkapa tyynyliinasettià. Myyntià edistàmàssà on kyllà kuva pitsià nyplààvàstà gozolais-mummosta, mutta nàiden turistirysien yksikààn tuote EI ole Maltalla kàsin tehty. Laitan seuraavaan postaukseen kuvian siità, miten nàmàkin liinat Maltalle saapuvat.  Sydàn itkee verta sen vuoksi, ettà tuotteita kaupataan aitoina kàsitòinà pilkkahintaan. Olen saanut tààllà lahjaksi AIDON pitsiliinan, eikà semmoisia nàissà kojuissa myydà.

Marsaxlokk on siisti kylà. Pàivittàin ajelee roskisautoja useampaan eri otteeseen. MUTTA simpukkarannalle kàvellessà on joskus aamuisin meri tàynnà roinaa, joka ei sinne kuulu. Roskia kyllà ongitaan vàlillà pois, mutta jostain niità vaan aina tulee uusia. Joku/jotkut eivàt kait vàlità. Kyselin eilen, mihin voin laittaa kàytetyt kameran patterit. Roskiin kuulemma. Hàmmàstys oli suuri, kun kysyin, ettà mihin roskiin!

Rannalta lòytyi eilen jotain kaunista. Nimittàin tuo laava-tuhkakivi. Ihan sopiva tausta pitsikivelle, joka lentelee sitten Suomesta Anulle sinne Israeliin.Varmasti Maltalla tehty. Kivi rannalta lòytynyt, veden hioma maltalainen kalkkikivi. Pitsi a la Lissu

Marsaxlokk auringonnoususta auringonlaskuun

Aamumaisema.  Aurinko nousee noin klo 7.00 laskeakseen sitten noin klo 17.00. Siis kymmenisen tuntia ihanaa valoa, josta Suomessa tàllà hetkellà voi vain haaveilla.

Ihan tuli nostalginen olo, kun toissa aamuna nàin tàmàn linjurin. Kun olin kymmenisen vuotta sitten ensimmàistà kertaa tààllà, KAIKKI linjurit olivat vanhoja, Englannista peràisin olevia keltaisia rotiskoja. Vain tàmàn yhden uuden, uuden vàriseksi maalatun bussin olen tààllà tàllà eràà nàhnyt. Bussikuskit tààllà ovat aina ollet puheenaiheena, siis se, etteivàt he kaikki ole oikein palveluhaluisia. Kerran minàkin olen kokenut olevani ihan turha bussin tàyte. Nyt on - TAAS  KERRAN - aloitettu oikein EU:n tukemana kuljettajien ASIAKASPALVELUPROJEKTI, sillà ensimmàinen ei oikein tuottanut toivottua tulosta. Niin tai nàin, bussilla kulkeminen on halpaa, eikà siihen kait kuulu palvelua!!! Taksimaksut sen sijaan osoittavat ihan muuta.

Tàssàpà sitten nàytille tàmmòinen uuden sorttinen bussi. Pysàkki on ihan tàssà kulmilla.

Tànne ovat nyt sitten rantautuneet myòs nàmà sightseeing-bussit. Ajattelin testata - vaikka huomenna tai ylihuomenna tai ensi kerralla. On vain niin ihanaa ajatella, ettei ole mihinkààn pakko. Menen jos siltà tuntuu, olenhan tàmàn saaren (+ sen kaverisaaren Gozon) jo niin moneen otteeseen nànhyt. Marsaxlokk on tuossa oikealla alakulmassa, ihan làhellà lentokenttàà. Taaskin yksi kone on tuossa laskeutumassa.

Piti tulla Maltalle, ettà voi maistaa nàità minun rakastamani Montalbanon rakastamia herkkuja, arancineja. (Camillerin yksi kirjahan on nimeltààn Gli arancini di Montalbano). Ja kun nàmà arancinit on valmistanut Mario, maltalaistunut sisiliano, on makuelàmys aito.

Siis riisipallukoita, eikà mitààn minikokoisia, vaan noin pesàpallon kokoisia, joko pyòreità tai tuutinmuotoisia. Toisessa tàytteenà kinkkua ja juustoa, toisessa bolognese-kastiketta ja juustoa. Siis mikà maukkain tapa hyòdyntàà left-overit. (Pallukat kuorrutetaan jauho-muna-korppujauhoissa ja uppopaistetaan.) Paistamistaahan voisi kokeilla vaikka uunissa. Tarjolla on myòs kasvissyòjille sopivia pinaatti-juustotàytteisià arancineja. Nyt ymmàrràn taas Montabanoa paremmin. Hànhàn on oikea herkkusuu. Netissà voi muuten seurata Camillerin itsensà lukemana ko tekstià.

On tullut aika valmistautua iltakàvelyyn. Ei tartte toppavaatteita eikà sateenvarjoa.

Marsaxlokkin simpukoiden kertomaa

Koti viikon ajan: Duncan guest house. Itse isà Duncan oli minua eilen vastassa lentokentàllà. Tàmàn majapaikan henki on ystàvàllisen kotoinen. Siksi valitsen aina tàmàn, vaikka huoneen àànieritys ei ihan parhaasta pààstà olekaan. Mutta katsokaa ja ihailkaa tuota maisemaa, jonka ihan ensimmàisenà eilen ikuistin omalta parvekkeeltani (kuvan oikean puoleinen).

Aamupalan voi nauttia vaikka ulkona, niin kuin tuo nuori turistitar. Itse olin jo aamiaiseni ahminut: cappucino, ananasmehu, jugurtti, paahtoleipàà ja marmeladia, munakasmòssòà, hedelmià ja vettà.  Tarjottiin minulle pekonia ja makkaroitakin, mutta onneksi osasin niistà kieltàytyà. Nyt onkin vatsa vielà ihan pumpulana! Milloinkahan minà oppisin hillitsemààn itseàni? Jokohan huomena???

Aamu alkoi tànàànkin pienellà kàvelyllà tuohon merenrantaan. Avojaloin ei rannalla kannata kulkea useammastakin syystà. Ranta ei ole hiekkaranta, vaan simpukkaranta. Ja nehàn ovat teràvià. Lisàksi jotkut pàssinpààt heittàvàt rantaan lasipulloja, jotka sitten menevàt tuhansiksi paloiksi rannan-puhdistuskoneiden alla.

Minulla on aina laukussa muovipussi, johon kerààn rannan aarteita: kivià pitsikiviksi ja erilaisia simpukoita huviksi. Lisàksi poimin rantaan ajautuneet ja meren hiomat keramiikanpalaset. Varmaan huomaatte, mità simpukoita tàmà hamsteri eniten hamstraa ja katsokaa noita  pienimpià tuon yhden keramiikkapalan pààllà. Ja kun oikein tiiraatte, nàette arpajaisten tuloksen: 1. Anu, 2. Suometar ja 3. Aimarii. Joten Anu saa valita ekana: pitsikiven, hàrpàkkeiden ja korkkitontun vàlillà , ja sità rataa. Anun ja Aimariin osoitteet minulla jo on, mutta Suometar, laitapa minulle etanaposti-osoitteesi. (On muuten tuolla Aimariilla onnea nàissà minun arpajaisissani! Onkos lotto vetàmàssà?) Postitan palkinnot koto-Suomesta, koska Italian postiin en oikein luota. Yhà edelleen odotan àitini làhettàmàà YK-synttàritervehdystà. Kysyin sità jo Italian kotini postista, mutta ei ollut kuulema tietoa. Joopa joo! Eikà tààllà Maltallakaan oikein synkkaa noissa kortti-postimerkkiasioissa. Kortteja myydààn joka kulmalla, mutta ei merkkejà. Ei niistà kuulema saa provikoita.

Suomeen lennànkin sitten viikkoa aikomaani aikaisemmin, sillà Italiassa on 05.12. YLEISLAKKO, joka tarkoittaa sità, ettà esim lentokentàllà VOI (?) lippu olla luukulla. Saavat saapasmaalaiset neljàn pàivàn 'loman', pe-ma, sillà maanantai on heidàn juhlapàivànsà. Piti ostaa uusi lippu. Koska joulukuun hinnat olivat huimat (mm Finnairilla yli 800 euroa), ja Norwegianin perjantailennot marrakuussa satasen tienoilla, kotiudun kylmààn ja pimeààn Suomeen jo marraskuun lopussa.

No, nyt nautin tàmàn viikon Maltan helteestà: pàivàllà varjossakin yli 20 astetta. Siis plussan puolella!