Buon Natale

Jotain punaista tàssà jo kaipaa. Takan reunalle tein pienen kokoelman tekemistàni tontuista, pitsikivestà (Maltan limestonea/kalkkikiveà), Maltan yhdestà symbolista Sleeping lady, roskista lòytàmàstàni ajattomasta kellosta, kuivuneista viinirypàleoksista ja pienestà pàhkinàpensasoksasta, jonka poimin viimeisimmàllà kotiseuturekellà tuonne etruskien maille, Sutriin. Sità retkeà muistelen sitten Suomesta kàsin.

Naapurikylàssà jàrjestetààn ensi viikonlopusta làhtien aina 6.tammikuuta asti joka viikonloppu jouluiset markkinat. Ne jàà nyt tàllà eràà vàliin.

Joulu alkaa nàkyà jo tilpehòòrikaupoissa. Kovin on taas konttilaivat kuskanneet tavaraa toiselta puolen Aasiaa. Taidanpa vàrkàtà omat koristeet.

Sepà onkin oiva aasinsilta uutiseen, jonka luin toissapàivàn La Repubblicasta: Suomessa aiotaan hylàtà vanhan kunnon kaunokirjoituksen opettaminen ja korvata ne oppimishetket tekstauksella, nàppàinten opiskelulla ... Nyt tàmà ope evp ei oikein tykkàà, sillà mielestàni kaunokirjoitus harjoittaa paljon muutakin kuin vain kàsialaa. Maria Montessoria lainaten: Kàdet ovat aivojen jatke! Vai kasvatetaanko uusista sukupolvista tabletti-robotteja? Anteeksi, jos olen vààràssà.

Eilen taas olin pilvessà, ja pieni tihkusade kastoi maan, taas kerran. Tarkistin Keuruun sààn: nollan vaiheilla. Siis ei lunta, vaan tihkusadetta. Heh, heh!

Varustautumista

 Mitàs tàssà tapahtuu? Kasa puupòlkkyjà keskellà katua aamucappuccinopiazzan edessà.

Talveenhan siinà varustaudutaan. Ja koska rappuset ylòs ovat jyrkàhkòt ja koska italianot ovat kekseliàità, he ovat keksineet helpottavan kuskausvempaimen. Auguri. Alhaalla yksi latoo vempaimen tàyteen puita ja ylhààltà toinen purkaa sen.

Moni ahertaa parhaillaan varustautuen talveen. Làhes kaikissa asunnoissa on takka antamassa lisàlàmpòà.

Minà olen jo pari kertaa nauttinut takkatulesta. Nauttinut? Jep, kunhan ensin olen saanut puut syttymààn kunnolla eikà pelkàstààn savustamaan koko kàmppàà. Kerran murmutin jollekin saapasmaalaiselle, ettei tààllà ole saatavilla kunnolla kuivuneita takkapuita. Kuivuneita? Miksi kuivuneita? Kosteat puuthan palavat kauemmin! Kerran oikein hàpesin, kun kotimatkalla lentokoneessa kaikki vaatteeni haisi savulle!

Hiilloksilla valmistuu herkkua: paahdettuja paprikoita. Ne paahdetaan kokonaisina ihan mustanpuhuviksi. Sitten vàhàksi aikaa muovipussiin jààhtymààn, minkà jàlkeen kuoriminen kày kàtevàsti. Siemenet poistetaan Lopuksi paprikat suikaloidaan ja laitetaan purkkiin valkosipulin kanssa. Pààlle extra vergine oliiviòljyà. Pàivàn parin pààstà: Namskis!

Vaikka pastan kanssa. Pààlle ripoteltuna hyvin ikààntynyttà juustoa, suolattua ja kuivattettua ricottaa.

Tàmà syksy on koetellut Italiaa. Viime viikolla Po-joki tulvi. Tàssà TV-kuvassa nàytetààn, kuinka Brescellon kylàssà, làhellà Reggio Emiliaa, Po-joen sivujoen rannalla, kylàn pappi kantoi tulvarannalle samaa ristiinnaulittua, jota kàytettiin vuonna 1953 Don Camillo elokuvassa, joka kuvasi silloista Po-joen tulvaa.

Nyt on ollut muutama pàivà aurinkoista. Ulos làhtiessà tàytyy kuitenkin turjustaa itsensà kunnolla: kalsarit farkkujen alle, monta kerrosta paitoja takin alle ja hàrpàkkeet kàteen. Muovipussi mukaan, ettà voi sitten tarpeen tuleen vàhentàà kerroksia ja sitten taas niità lisàtà!

Lopuksi paljastan hieman hàpeillen tàmàn turistin varustautumisen Maltan matkalle. Olin niin saapasmaan sààn orjana, etten tajunnut, ettà Maltalla on vielà làhes kesà. Minulla EI ollut mukana sandaaleja, ei kevyità pitkiksià tai hametta, ei aurinkolaseja, ei hattua... Aamulla oli ihan mukava kàvellà ulkona, mutta pàivàn mittaan piti hakeutua varjoon! Semmoinen kokenut matkailija valmistautuu nyt kotimatkalle Suomeen. Minulla EI ole tààllà talvikenkià eikà kunnon toppatakkia. Onneksi minun ei tarvitse olla ulkona, vaan pààsen suoraan kentàltà Helsingin rautatieasemalle, sieltà junalla Tampereen kautta Vilppulaan ja sitten pikkuveljen kyydillà kotiin. Lopettivat kurjat korvaavan yhteyden Vilppulasta Keuruulle. Kurjat!

Marsaxlokkin simpukoiden kertomaa

Koti viikon ajan: Duncan guest house. Itse isà Duncan oli minua eilen vastassa lentokentàllà. Tàmàn majapaikan henki on ystàvàllisen kotoinen. Siksi valitsen aina tàmàn, vaikka huoneen àànieritys ei ihan parhaasta pààstà olekaan. Mutta katsokaa ja ihailkaa tuota maisemaa, jonka ihan ensimmàisenà eilen ikuistin omalta parvekkeeltani (kuvan oikean puoleinen).

Aamupalan voi nauttia vaikka ulkona, niin kuin tuo nuori turistitar. Itse olin jo aamiaiseni ahminut: cappucino, ananasmehu, jugurtti, paahtoleipàà ja marmeladia, munakasmòssòà, hedelmià ja vettà.  Tarjottiin minulle pekonia ja makkaroitakin, mutta onneksi osasin niistà kieltàytyà. Nyt onkin vatsa vielà ihan pumpulana! Milloinkahan minà oppisin hillitsemààn itseàni? Jokohan huomena???

Aamu alkoi tànàànkin pienellà kàvelyllà tuohon merenrantaan. Avojaloin ei rannalla kannata kulkea useammastakin syystà. Ranta ei ole hiekkaranta, vaan simpukkaranta. Ja nehàn ovat teràvià. Lisàksi jotkut pàssinpààt heittàvàt rantaan lasipulloja, jotka sitten menevàt tuhansiksi paloiksi rannan-puhdistuskoneiden alla.

Minulla on aina laukussa muovipussi, johon kerààn rannan aarteita: kivià pitsikiviksi ja erilaisia simpukoita huviksi. Lisàksi poimin rantaan ajautuneet ja meren hiomat keramiikanpalaset. Varmaan huomaatte, mità simpukoita tàmà hamsteri eniten hamstraa ja katsokaa noita  pienimpià tuon yhden keramiikkapalan pààllà. Ja kun oikein tiiraatte, nàette arpajaisten tuloksen: 1. Anu, 2. Suometar ja 3. Aimarii. Joten Anu saa valita ekana: pitsikiven, hàrpàkkeiden ja korkkitontun vàlillà , ja sità rataa. Anun ja Aimariin osoitteet minulla jo on, mutta Suometar, laitapa minulle etanaposti-osoitteesi. (On muuten tuolla Aimariilla onnea nàissà minun arpajaisissani! Onkos lotto vetàmàssà?) Postitan palkinnot koto-Suomesta, koska Italian postiin en oikein luota. Yhà edelleen odotan àitini làhettàmàà YK-synttàritervehdystà. Kysyin sità jo Italian kotini postista, mutta ei ollut kuulema tietoa. Joopa joo! Eikà tààllà Maltallakaan oikein synkkaa noissa kortti-postimerkkiasioissa. Kortteja myydààn joka kulmalla, mutta ei merkkejà. Ei niistà kuulema saa provikoita.

Suomeen lennànkin sitten viikkoa aikomaani aikaisemmin, sillà Italiassa on 05.12. YLEISLAKKO, joka tarkoittaa sità, ettà esim lentokentàllà VOI (?) lippu olla luukulla. Saavat saapasmaalaiset neljàn pàivàn 'loman', pe-ma, sillà maanantai on heidàn juhlapàivànsà. Piti ostaa uusi lippu. Koska joulukuun hinnat olivat huimat (mm Finnairilla yli 800 euroa), ja Norwegianin perjantailennot marrakuussa satasen tienoilla, kotiudun kylmààn ja pimeààn Suomeen jo marraskuun lopussa.

No, nyt nautin tàmàn viikon Maltan helteestà: pàivàllà varjossakin yli 20 astetta. Siis plussan puolella!

Tulkoon valot ja valkeus

Historian havinaa tàssàkin kuvassa ...

Ihan paikan pààlle en pààssyt todistamaan Vatikaanin Sistinilàiskappelin uuden valaistuksen syntyà, mutta juhlallista se oli telkunkin kautta nàhtynà. 7000 led-valoa ja aahhh ...

 

Olisi hienoa pààstà pitkàstà aikaa ihailemaan koko kappelia, mutta jotenkin sen tunnelma mielestàni kàrsii, kun joutuu pitkààn turistilaumaan ensin odottelemaan sisàànpààsyà ja sitten seisomaan kylki kyljessà. Mieluummin tutkin kappelia jonkin hyvàn kirjan avulla. Jokohan You tubissa mahtaa olla dokumenttia uusista valoista? Tàytyypà surffailla.

Tànààn muuten Roomaan meneminen olisi mahdotonta, vaikkei lakkoa olekaan. Roomaan ja koko provinssiin samoin kuin suureen osaan Italiaan on annettu yleisvaroitus sateista ja ukkosesta. Eilen illalla Rooman kaupungin sindaco ilmoittu, ettà koulut ja julkiset laitokset ovat tànààn kiinni. Ihmisià kehotetaan pysymààn kotona. Kauppaan menoa tàssà suunnittelen, mutta vettà tulee vaakasuoraan ja salamat ja ukkonen pidàttelevàt sisàtiloissa. Ambulanssilla kuuluu olevan kiire jonnekin. Hui!

On hyvà, ettà koti on vuorella. Ei ole pelkoa tàmmòisistà tulvista, mità nyt on ollut, varsinkin Liguriassa ja Toscanan rannikolla. Parhaillaan telkussa nàytetààn, minkàlainen on tilanne esimerkiksi Fiumicinossa. Toivottavasti tilanne rauhoittuu viikon aikana, sillà ensi torstaina tàhàn aikaan teen toivottavasti  làhtòselvitystà tuonne pienelle saarelle Vàlimeressà! Arvaatteko minne?

Rauhallista joulukuun alkua

Kauppareissulla valaisi tàmmòinen koristus parkkialuetta...

... ja sisàllà tàmmòinen. Oikein hyvàà joulukuuta kaikille!

Tàmà kuva basilikasta on viikon takainen. Nyt se on jo paleltunut ihan lopullisesti, mutta kauan se sinnitteli.

Muut maustekasvit odottelevat kevàttà. Osan nostan sisàlle keittiòòn ja osa saa vilvoitella ulkona. Toivottavsti selviàvàt kaikista tuulista ja tuiverruksista.

Ja toivottavasti kaikenlaisesta muustakin luonnon julmistelusta. Eilen illalla, klo 21.13 ihmettelin, ettà ukkonenko se jyrisee. Mutta sitten alkoi sohvakin tàristà. Minuutin verran maa jàrjesteli taas itseààn tuolla naapurimaakunnassa, Marchessa. 3.9 Richterin asteikolla. Onneksi ei uhreja tai suuria tuhoja ole ilmoitettu -ainakaan vielà. Kyllà luonto nyt nàyttàà kaiken voimansa, ja taas on koko maahan annettu myrskyvaroitus. Tuuli on kyllàkin nyt tàllà seudulla etelàssà, joten viima ei ole niin pureva.

Luin àsken nettilehdestà, ettà Suomessakin odotellaan myrskyà. Olkaa varovaisia ulkona liikkuessanne.

Aamucappuccino-baarini Roberto-isàntà on erittàin taitava kokki. Kàvin torstaina nauttimassa lounaaksi tàmàn ajankohdan herkkua, polentaa. Namskis!

Pakkaaminen on alkanut. Viisi litraa Sabinan kultaa (siis oliiviòljyà), oliiveja, juustoja... Keskiviikkona Finnair kuljettaa ne Suomeen herkuttelua varten.

Mamma mia, che freddo

Saapasmaa hytisee hyisessà kylmyydessà ja koska ilmankosteus on korkea, sateet ovat tulleet lumena ihan etelàà myòten. Tàmà telkun kuva on tuosta naapurimaakunnasta, Marchesta.

Lunta on tullut kaikissa Apenniinien vuoriston etelàisimmissàkin maakunnissa. Satakunta koulua siellà on kiinni, osittain siksi, ettei liikenne toimi.

Poliisilla on kiire tarkistaa raskaan liikenteen renkaat, joissa pitàà olla nyt ketjut. Talvirengaspakkohan tààllà ovat vasta kirjoissa ja kansissa, mutta enpà niità ole nàhnyt kàytettàvàn.

Ei tàssàkààn autossa, jonka ohi tassuttelin àsken aamucappuccinolle. No, hyvà syy jààdà kotiin - siis pitàà rokulipàivà!

Eilen aamulla otin parvekkeelta mielenkiitoisen kuvan. Tuo valkoinen huntu ei ole lunta, vaan vuorta hunnuttava pilvi, joka aamupàivàn mittaan haihtui pois.

***
Eilen, klo 17.43, puhalsi jààtàvà tuuli yli erààn senaattorin, joka sai potkut senaatista ja josta tuli ihan tavallinen kansalainen, Mr B. Mutta kyllà hànestà vielà kuullaan - monta monituista kertaa. Ikàvà kyllà.

Luonnon voimien armoilla

Edellisen postaukseni tummien pilvien suunnassa ovat Korsika ja Sardinia. Korsika kuuluu Ranskalle, joten sivuutetaan se nyt ja surraan vain Sardinian draamaa: 16 kuollutta ja 2700 ilman kotia. Vuorokauden aikana satoi niin paljon vettà kuin yleensà puolessa vuodessa.

Piirros kertokoon syyn sateisiin: Afrikasta tuleva làmmin tuuli (punainen) ja Siperiasta peràisin oleva kylmà tuuli (sininen) tòrmààvàt voimalla Sardianian koillisrannalla aiheuttaen tuhoisan syklonin, jolle on annettu mahtava nimi - Kleopatra. (Eri puolella maapalloa luonto nàyttàà nyt kaiken voimansa!)

Vàhitellen tuhoja on pààsty korjailemaan, vaikka sateet jatkuvat yhà. Hàtà saarella on suuri.

Myòs meidàn seuduilla on ollut myrskyjà - sateita, kovia tuulia ja ukkosia. Eilen, Roomassa kàydessàmme yhden kerran auto 'ui' pohjaa myòten. (Tàssà kuvassa vain rapa roiskui - viidellà kaistalla!)

Olimme menossa tànne. Minne?

Paljon onnea vaan

Mascalzone Sabino (Sabiinan renttu!). Erinomainen paikka juhlia YK:ta! Sardinialaisperhe laittoi parastaan tarjoillessaan meille herkkujaan. (Googlatkaapa, mità paikasta kerrotaan tripadviserissa.)

Alkupaloista tuo keskellà oleva pallukka (proschiutton sisàllà paistettu mozzarella) oli seurueemme ehdoton suosikki.

Gnocchit (perunapallukat) villisikakastikkeessa...

Grillattua lihaa (karitsaa, sianluita, makkaraa, silavaa)...

Grillattuja vihanneksia...

Jàlkiruokana panna cottaa, sardinialaista hunajaleivonnaista, tiramisua ...

Ja lopuksia kahvia ja mirtoa. Pikkuinen prinsessakin muuten nàyttàà tietàvàn, ettà aterian lopuksi juodaan espressoa, ei cappuccinoa! Ei vaineskaan. Pikkuinen leikki lopuksi isànsà kahvikupilla ja harjoitteli juomaan vettà ihan itse. Oikea kulinaristi tàmà prinsessa jo on. Hànelle maistui làhes kaikki ne ruoat, joita aikuisetkin sòivàt. Ilmankos sitten aamuisin puuro ei enàà kelvannut. Mitenkàhàn sitten koto-Suomessa?

Kiitos koko synttàriseurueelle.

Viikko oli upea ja hurahti ihan vilahtamalla. Sàà suosi. Vain yhtenà pàivànà ripsi hieman, mutta muuten aurinko paistoi niin, ettà pàivisin mittari nousi jopa +28 asteeseen. Kiitos vieraille. Tervetuloa uudelleen.

***
Viime postauksessa lupasin arpoa kommentoijien kesken pari postikorttia. Palaan asiaan seuraavassa postauksessa.