Farfaa ja Giroa

Aurinko yritti ilahduttaa klo 8.22 ensimmäisenä aamuna Sabinassa, mutta äkkiä pilvet taas voittivat. Kummallinen kevät täällä, kylmää ja sateista. Muistan toukokuita, jolloin jo aamusta tunsi lämpimän päivän olevan tulossa. Viime yönäkin oli vain 8 astetta. Onneksi tälle päivälle on luvassa aurinkoa ja lämpöä noin 20 plussaa.

Samanlaista säätä oli Teneriffallakin. Kaukana totutusta. Norjassa oli eilen 30 astetta lämmintä, ja Suomessa ukkostaa. Siinä säätiedotteet!

Ainahan voi retkeillä. Käytiin taas Farfan luostarissa, mutta eipä siellä juuri muita sitten kävelleskellytkään. Ei ollut vielä turistiaika, eikä ruoka-aikakaan, joten vain tietyt ostokset munkkien ja nunnien erboristeriasta mukaan ja takaisin vuoristomajalle.

Farfa on kyllä tutustumisen arvoinen. Google kertoo lisää tästä Lazion maakunnassa, Rietin provinssissa olevassa, keskiajalla kukoistaneesta hengellisestä, itsenäisestä, keisari Kaarle Suuren suosiossa olleesta luostarikeskuksesta. Minä tykkään käydä siellä joka reissulla, mutta nyt oli kylmä ja paikat kiinni.

Kovin ovat hinnat nousseet. Vielä pari kolme vuotta sitten tämän kaupan hinnat olivat 0,99 euroa kilo, nyt 1,50. Huima nousu. Halvat hinnat koskevat vain ulkopuolella olevia tavaroita. Sisällä hinnat ovat sitten ihan muuta.

Tällä hetkellä alkaa kirsikoiden aika. Tämä seutu kasvattaa tosi hyvän makuisia hedelmiä, todettu jo on. Samoin keltaiset aprikoosit maistuvat.

Suvussa on nyt kaksikin todennettua Giro d'Italian fania: pikkuveli istuu kotonaan takuu varmasti telkun ääressä, ja nyt huomaan jälkikasvun selostavan minulle asiantuntevasti, miten homma sujuu. Pikkuveli hyppää itsekin pyörän selkään, heti kun mahdollista, mutta jälkikasvu tyytyy telkun antiin. Olen nyt oppinut, että Giron väri on pinkki, Ranskan ajojen keltainen ja Espanjan punainen.

Toissa päivänä Giro kulki Isä Camillon ja Po-joen maisemissa. Girolla haastateltiin Breschellon kylän nykyistä pappia ja pormestaria, miten hommat nykyisin kylässä hoidetaan. Guareschin kirjoissa ja niiden pohjalta tehdyissä elokuvissa kylän hengellinen ja poliittinen johtaja joukkoineen ovat jatkuvasti tukkanuottasilla, mutta auta armias, jos kylään kohdistuu uhkaa ulkopuolelta, silloin vedetään yhtä köyttä. 

Kuva on elokuvasta, jossa Camillo ja Peppone ajoivat omaa giroaan, Nykyiset pomot lupasivat ajaa kilpaa syssymällä. 

Minä tykkään kylästä kertovista kirjoista ja elokuvista. Saapasmaan telkku näyttää Giron kunniaksi yhden elokuvan.

Eilen Giro siirtyi jo Sloveniaan, jossa matka jatkuu tänään klo 14.00 - 18.00.

Eilen illalla pilvet antoivat tilaa upealle auringonlaskulle yli etruskien muinaisten asuinalueiden. Kello 20.20. 

Varustautumista

 Mitàs tàssà tapahtuu? Kasa puupòlkkyjà keskellà katua aamucappuccinopiazzan edessà.

Talveenhan siinà varustaudutaan. Ja koska rappuset ylòs ovat jyrkàhkòt ja koska italianot ovat kekseliàità, he ovat keksineet helpottavan kuskausvempaimen. Auguri. Alhaalla yksi latoo vempaimen tàyteen puita ja ylhààltà toinen purkaa sen.

Moni ahertaa parhaillaan varustautuen talveen. Làhes kaikissa asunnoissa on takka antamassa lisàlàmpòà.

Minà olen jo pari kertaa nauttinut takkatulesta. Nauttinut? Jep, kunhan ensin olen saanut puut syttymààn kunnolla eikà pelkàstààn savustamaan koko kàmppàà. Kerran murmutin jollekin saapasmaalaiselle, ettei tààllà ole saatavilla kunnolla kuivuneita takkapuita. Kuivuneita? Miksi kuivuneita? Kosteat puuthan palavat kauemmin! Kerran oikein hàpesin, kun kotimatkalla lentokoneessa kaikki vaatteeni haisi savulle!

Hiilloksilla valmistuu herkkua: paahdettuja paprikoita. Ne paahdetaan kokonaisina ihan mustanpuhuviksi. Sitten vàhàksi aikaa muovipussiin jààhtymààn, minkà jàlkeen kuoriminen kày kàtevàsti. Siemenet poistetaan Lopuksi paprikat suikaloidaan ja laitetaan purkkiin valkosipulin kanssa. Pààlle extra vergine oliiviòljyà. Pàivàn parin pààstà: Namskis!

Vaikka pastan kanssa. Pààlle ripoteltuna hyvin ikààntynyttà juustoa, suolattua ja kuivattettua ricottaa.

Tàmà syksy on koetellut Italiaa. Viime viikolla Po-joki tulvi. Tàssà TV-kuvassa nàytetààn, kuinka Brescellon kylàssà, làhellà Reggio Emiliaa, Po-joen sivujoen rannalla, kylàn pappi kantoi tulvarannalle samaa ristiinnaulittua, jota kàytettiin vuonna 1953 Don Camillo elokuvassa, joka kuvasi silloista Po-joen tulvaa.

Nyt on ollut muutama pàivà aurinkoista. Ulos làhtiessà tàytyy kuitenkin turjustaa itsensà kunnolla: kalsarit farkkujen alle, monta kerrosta paitoja takin alle ja hàrpàkkeet kàteen. Muovipussi mukaan, ettà voi sitten tarpeen tuleen vàhentàà kerroksia ja sitten taas niità lisàtà!

Lopuksi paljastan hieman hàpeillen tàmàn turistin varustautumisen Maltan matkalle. Olin niin saapasmaan sààn orjana, etten tajunnut, ettà Maltalla on vielà làhes kesà. Minulla EI ollut mukana sandaaleja, ei kevyità pitkiksià tai hametta, ei aurinkolaseja, ei hattua... Aamulla oli ihan mukava kàvellà ulkona, mutta pàivàn mittaan piti hakeutua varjoon! Semmoinen kokenut matkailija valmistautuu nyt kotimatkalle Suomeen. Minulla EI ole tààllà talvikenkià eikà kunnon toppatakkia. Onneksi minun ei tarvitse olla ulkona, vaan pààsen suoraan kentàltà Helsingin rautatieasemalle, sieltà junalla Tampereen kautta Vilppulaan ja sitten pikkuveljen kyydillà kotiin. Lopettivat kurjat korvaavan yhteyden Vilppulasta Keuruulle. Kurjat!

Soile-Sea, Aki ja Olli

Soilehan se tiesi. Onhan hàn itsekin siinà putiikissa kàynyt. Tàytyi ostaa òljykanistereita, sillà tuo suurin, 10 litraa, oli hieman liian suuri minun tarkoituksiini. Nyt on osa òljyà kanisterittu ja osa pullotettu. Arpasormi osui (taas) Seahen. Postia tulossa, kunhan lòydàn jouluaiheisen kortin. Tàstà kylàstà sità ei lòydy.

 Joulu nàyttàytyy tààllà nyt vàhàn hassuna: perjantain torilta etsin joulua kuvattavaksi, ja tàssà roikkuu yksi saapasmaan pukeista. Valmiina roikkumaan jostain parvekkeelta tai kiipeilemààn pitkin seinià. Kuva joulusta on minulla hieman erilainen. Kolmen viikon pààstà sità etsin jo keskeltà kaamosta. Nyt otan vielà aurinkoa.

Telkkarissa on viime aikoina puhuttu kahdesta suomalaisesta miehestà, Aki Kaurismàestà ja ...

... Olli Rehnistà (kuvassa pààministeri Montin seurassa). Kaurismàki on tààllà hyvin arvostettu ja Torinon filmifestivaaleilla hànen uutuuttaan ylistettiin niin, ettà tàytyyhàn se mennà katsomaan. Sitten joskus Suomessa. (Jokohan sità esitetààn siellà?) Ainoa hassutus oli se, ettà nàytetyissà pàtkissà nàyttelijàt (suomalaisetkin) puhuivat sujuvaa italiaa, tietysti, sillà useimmat filmithàn tààllà dupataan.

Olli Rehnià kuunnellaan - tai sitten ei. (Pari iltaa sitten minà yritin kuunnella hàntà, kun hàn puhui saapasmaan uutissa - Rai News 24, mutta hànen englantinsa oli semmoista, ettà ymmàrsin paremmin italialaisen tulkin puhetta). Monti kuitenkin kuuntelee, ja tekee muutenkin kaikkensa tàmàn maan pelastamiseksi. Jostain syystà minà alan olla pessimistinen...

Vaikka mistàs sen tietàà - vetàvàthàn Peppone ja Don Camillokin tiukan paikan tullen yhtà kòyttà. (Olli Rehninkin mielilukemistoa) Vaan kuka tàssà sekamelskassa on Peppone ja kuka Don Camillo?

***
Telkkari tuolla taustalla taas varoittaa ostamasta Olio al tartufoa Olio con tartufona, sillà al tarkoittaa keinotekoisilla aromeilla maustettua òljyà ja con òljyà, jossa on tartufon palasia. Tartufo -sieni ei vielà ole voittanut suomalaista herkkutattia - minun keittiòssàni. Kukkarosta puhumattakaan.

***
Bloggeri on pitkàstà aikaa tòkkinyt. Tàmànkin postauksen tekeminen on v - e -n - y - n - y -t!