Näytetään tekstit, joissa on tunniste Malta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Malta. Näytä kaikki tekstit

maanantai 1. marraskuuta 2021

Saapasmaan kuvia odotellessa


Täytyy käyttää tähän postauksen Maltan kuvia, koska blogi ei suostu ottamaan vastaan uusimpia kuvia täältä saapasmaasta. Ei, en usko, että DNA on nyt asian takana, sillä tämän aamuisin tunnin odottelun jälkeen puhelimeen vastasi erittäin avulias naisääni. Nyt on nettihommat sille operaattorille ainakin toistaiseksi  irtisanottu ja vain puhelimessani on nettiyhteys, johon kuuluu 20Mt surffailuvaraa. Lisäksi saan saapasmaalaisen yhteyden. Onhan tämä touhu ollut erinomainen oppimistilaisuus netin ihmeelliseen maahan. Tämä joulupukki Marsaxlokkin torilla symboloi hyvin tuntojani siitä, kuinka väärässä maailmassa koin välillä olevani.

Tämän kuvan perinteisestä maltalaisesta kalastusveneestä  valitsin edustamaan paluumatkan kontrollikiemuroita. Maltan kentällä kaikki paperit tutkittiin lähtöselvityksessä hyvin tarkkaan. Minulla kaikki ok. Sen sijaan jotkut jäivät selvittelyyn. Seuraavaksi taas tarkastettiin passi. Joka puolella oli virkapukuisia takkailijoita, ilman virkapukua varmaan yhtä monta.

Varsinainen sirkus oli sitten saapasmaan päässä. Sitten ymmärsin miksi. Samana päivänähän Yhdysvaltain presidentti saapui samalle kentälle. Tarkastuksia oli useammassa paikassa, eikä ruumassa tulleita laukkuja päässyt hakemaan kuin tarkan systeemin mukaan. 

Molemmilla kentillä otin käyttöön sanat Buon lavoro sekä lähtöselvityksissä, lentokoneissa että tarkastuksissa, ja tuloksina aina hymyjä. Hyvä mieli puolin ja toisin.

Kaksi viikkoa Maltalla, toisena päivänä paistoi aurinko ja toisena satoi. Yölämpötila oli kuitenkin koko ajan parin kymmenen asteen vaiheilla, siis lämmintä. Tuo sadeviikko toi Maltan ja eteläisen saapasmaan kiusaksi ns Välimeren tornadon. Uusi pelottava ilmiö todistuksena ilmaston muuttumisesta. Tämän viikon perjantaina koko Maltalla järjetetään ns tsunami-informaatiotilaisuus. Eli mitä tehdä, jos saarta uhkaa tsunami.

Kerran Maltalla ollessani meren pinta kohosi ja vesi uhkasi nousta majapaikkani edessä olevalle torille. Kukaan ei osannut kertoa, mistä oli kysymys, kunnes seuraavana päivänä luin lehdestä Maltan ja Sisilian välissä olleen maanjäristys, jonka seurauksena pienimuotoinen tsunami. Nyt saari on varustautumassa tilanteisiin, joita toivottavasti ei koskaan tule.


Tämä kuva näyttää majapaikkani aamiaistarjoilua minun omin lisini. Tarjolla on monenlaista kahvia automaatista, mehuja, hedelmäsalaatteja ja paahtoleipää. Tarjolla oli myös jugurttia ja juustoa. Jos olisin halunnut, olisin saanut myös pekonia, nakkeja ja munakasta plus paistettua tomaattia ja papuja, siis runsas englantilainen aamiainen. Kuvassa on myös ostamani basilika tomaatin lisukkeeksi sekä synttärit kunniaksi kaksi leivonnaista aamutorilta. Olen oppinut aikaisemmilta kerroilta hillitsemään itseäni, että mahdun samoihin vaatteisiin. Tietokone teki temppunsa. Olkoon, en viitsi korjata!

Minun vakituisesta asumuksestani on maisema suoraan merelle. Tuo parveke on hyvä paikka istuksella ja ihailla maisemaa. Se odottaa seuraavaa kertaa.

Lämmin kiitos Duncan Guest House. Thank you!

torstai 28. lokakuuta 2021

Ciao Malta


 Pesäpäiviksi tämä toinen viikko täällä Maltalla on mennyt, siis ei ulos muuta kuin torin hedelmäauton luo. Majapaikkani sisäkäytäväkin muistuttaa kohta kahluuallasta, sillä katon työt ovat aiheuttaneet sen, että vettä tippuu sisälle. Silti naapurisaaren, Sisilian, tilanne on paljon kurjempi. Hurjalla päällä on luonto nyt täällä.

Vatsaa voin kuitenkin helliä. Pari aamua sitten huomasin tuolla hedelmäautolla valkoisia pieniä palleroita, joita jokainen ostaja osti muutaman. Minä kiinnostuin ja oston yhden maistiaisiksi ja ihastuin välittömästi. Maistui ihan kuin uunijuusto. Tänään ostin kolme palluraa!

Eilen maistoin paikkallista pizzaa. Siis vain maistoin. Tuli ikävä saapasmaan Regina Apaa.

Piti lähettää postikortteja. Kortteja kyllä löytyy, mutta ei postimerkkejä. Jos niitä ei huomenna löydy lentokentältäkään, lähetän kortit saapasmaasta. 

Löytyipä sentään yksi Malta erikois-2-euronen. Maltan erikoisrahat ovat arvokkaita, tämänkin rahan keräilyarvo on 5,80. Olen ilahtunut.

   

Jos olette ihmetelleet, miksi en ole kertonut enemmän itse Maltasta tai Gozosta, voitte kirjoittaa tuohon blogini yläkulman pikkuiseen, valkoiseen laatikkoon sanan Malta ja löydätte lukuisia postauksia aikaisemmilta matkoiltani tänne. Varsinkin vuoden 2009 maalis- ja huhtikuulta sekä vuoden 2013 toukokuulta löytyy useita postauksia, eikä Malta mielestäni ole muuttunut juuri ollenkaan. Tulin tänne tällä kertaa tapaamaan tuttuja ja nauttimaan lämmöstä ja auringosta, joka kyllä on tämän viikon piilotellut pilvien takana.

To those of my readers who wonder why I durig this trip haven't told so much about Malta or Gozo, you can write Malta into the little white box, and you'll find lots of my postings about my previous trips here. Especially in March and May in 2009 and in May in 2013 you will find many postings, and I think Malta hasn't changed almost at all. So, in this time these postings are like a diary. This time I came here mainly to see friends and to find warmth and sun.

Huomenna siis lennän takaisin saapasmaahan, jossa alamme päättää, missä joulua vietetään. Fuerteventura on nyt vahva ehdokas, koska La Palma sylkee edelleen tulista sisustaan ulos.

Tomorrow I will fly to Rome again and there we start to find a place for Christmas, of not La Palma, so maybe first Fuerteventura.

tiistai 19. lokakuuta 2021

Kynsistä sinne sun tänne


Ei, ei, ei! Nämä eivät ole minun Halloween-kynteni, ...

... vaan nämä! Nuo upeat pimeässä loistavat juhlakynnet kuuluvat paikalliselle nonnalle, joka haluaa ilahduttaa saapasmaassa asuvaa lastenlasta. Heillä on kuulemma nyt samanlaiset kynnet!

Ryan (Nails By Ryan) istutti minut tuohon kuningattaren tuoliin, ja

... ihan kuningattaren jalkahan siinä. Värillistä lakkaa en halunnut. Toisaalta, olisihan se velhoa säikytellä pimeässä kulkijoita.

Olen nyt käynyt hiusten leikkuussa ja kynsien hoidossa, mutta kukkarossa on enemmän rahaa, jos olisin hommat teettänyt Suomessa.


Eilen linjuroin pääpaikalle, Vallettaan. Kulkuvälineet ovat nykyisin täysin moderneja. Ilmastointi jopa liiankin tehokasti. Toppatakki olisi ollut paikallaan. Näillä kylien kapeilla kaduilla ajaminen on taidetta. Edessäni istuva mies seurasi tarkasti, miten paljon autojen väliin jäi tilaa. Reilun puolen tunnin matka on aina kokemus. Siis kun ei itse tarvitse ajaa täällä vasemman liikenteen maassa. Itse en auton rattiin mene.


Vallettaan linja-autoasema on tyystin muuttunut. Entistä hullu myllyä ei enää ole, vaan tulijoita tervehtii komea suihkulähde. Busseilla on omat tarkat karsinansa, joissa hyvät informaatiotaulut. (Tabletin käyttö temppuilee, sorry!)


Vaikka Malta näyttää littanalta pannukakulta, sen pääkaupungissa kadut ovat kuin vuoristorataa, ylös ja alas. Eniten vanhusten liikkumisen lisäksi tunnen myötätuntoa korkkareissa kulkijoita kohtaan. Maltalaista daamit kun ovat naisia sormenpäistä varpaisiin asti.

Sitten ovat ns perinteiset maltalaiset vartalot, jotka periytyvät kauas historiaan. Aikojen alussa muodokkaat vartalot symboloivat hedelmällisyyttä, eikä silloin korkkareilla kuljettu.

Tämän postauksen lopuksi arvailua: missä voit törmätä tämmöiseen varoitustauluun?

sunnuntai 17. lokakuuta 2021

Matkailu avartaa


Kovasti saapasmaasta tänne Maltalle lähtiessäni virkailijaa lähtöselvityksessä hymyilytti minun pakaasini. Sanoi sitä lasten laukuksi. Laittoi siihen kuitenkin minun tiedot. Höh. Näytänkö minä lapselta? Roomassa tutkittiin tarkasti myös koronatodistus ja maahantulolappu passin tietoihin vertaamalla.

Helsingistä lähtiessäni reppuni pyyhkäistiin päältä kauttaaltaan. Kun kysyin miksi, minulle selitettiin, että he tarkistivat räjähdeainejäämiä! Siis lapsiterroristiko olen? Kuulemma pistokoe. Onneksi. Toisaalta, jospas repun kuivatut sienet säteilivät Tshernobylin jäämiä. Sieniterroristilapsi.

Mutta Maltalla minut otettiin tullissa oikein sivuun. Paperien tarkistus oli vielä perusteellisempi kuin Roomassa. En kuitenkaan kysellyt, miksi vain minut tarkistettiin. Toisaalta, jospas minä olin niin kaunis ja vilmaattinen. Taidan pysyä siinä uskossa.



Sunnuntai on täällä Marsaxlokkissa ns kalamarkkinapäivä. Kolme kuvaa aamun valmisteluista: klo 6 torimyyjät ovat jo täydessä touhussa, klo 7 homma kiihtyy ja klo 8 MFF (Malta fish factory) tuo kalalastinsa halukkaille jaettavaksi




Tässäpä joitain eksoottisempia otuksia. Maltan tärkeintä kalaa lampukkaa en pöydiltä pongannut. Kuulemma huono vuosi sen suhteen. Ilmankos toissa iltana lasku ravintossa olikin aika tyyris.

Klo 13 kalalaatikot pestään  odottelemaan seuraavaa kertaa.

Kalapöytiä oli lukuisia. Paljon muutakin oli tarjolla. Niistä sitten seuraavalla kerralla.

keskiviikko 25. marraskuuta 2020

Yksin kotona

Vielä kuukauden verran pimenee, kello 15.00 on jo täysi pimeys. Nyt tarvitaan valoa, vaikka keinotekoisesti, kun edes ensi lumi ei pysynyt näillä korkeuksilla maassa kuin yhden päivän. Aamuisin käytän tunnin verran kirkasvalolamppua, ja haaveilen kesästä...

Ainahan voi katsella vanhoja kuvia. Saapasmaan ...

 
... ja Maltan kesää...
 
... Montalbanon rantaa...
 

... Lanzaroten viinitarhoja...

... tai sitten ihan oman kylän rantakahvilaa ja ukkospilviä Keurusselän yllä. Saattaahan nimittäin elämä jatkua kotoiluna vielä ensi kesänäkin. On nuo koronauutiset sen verran huolestuttavia. Juuri uutiset kertovat, kuinka Keski-Suomessakin ovat tartunnat pompanneet huimasti ylöspäin. Huiii! Keuruulla ei onneksi ole yhtään sairastunutta, vielä ...

Tänään olisi minulla ollut mahdollisuus ottaa flunssarokoite, mutta ne olivat loppuneet jo pari päivää sitten. Toisaalta en ehkä olisi koko rokotetta edes ottanut... Nyt täytyy miettiä ...

Aamulla juutuin telkkarin ääreen, kun siellä haastateltiin Anna-Stina Nykästä, Helsingin Sanomien toimittajaa. Häneltä on ilmestynyt pakinakokoelma Yksin kotona. Varasin sen välittömästi Keuruun kirjastosta.

Joulukuu on ihan lähellä... ja pikkujoulut... Pitäisköhän näiden tonttujen miettiä tuota etäisyyttä!

tiistai 10. maaliskuuta 2020

Suunnitelmat voivat aina muuttua


Siis ei tänne vielä...

... eikä tänne ...

... eikä tänne!

Siis ei saapasmaahan, ei Maltalle eikä Teneriffalle! Siis ei tänä keväänä niin kuin olin suunnitellut. Tänään rakas Finnairimme lähestyi henk.kohtaisesti ja valitteli ongelmiaan. Ei lentoja Italiaan. Onneksi tarjosi sentään lipun siirtoa myöhemmälle ajankohdalle. Saman sisältöisellä spostilla lähestyi myös Alitalia. Siis ei Roomasta Maltalle. Ja summa summarum: lento Teneriffalle siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Pysytään siis kotona...

... ja odotellaan mansikka-aikaa...

... ja mustikka- ja lakka-aikaa...

... ja ... mikäs se sieltä pilkistää. Tunnetteko?

Sitten syksymmällä, jos korona suo, lennellään maailmalle.

keskiviikko 26. helmikuuta 2020

Tykkään


Minä sitten tykkään kivistä, pikkuisista ja isommista. Tässä lasikulhossa on La Palman tulisesta historiasta kertovaa laavamateriaalia: kaksi ´raakaa´kiveä, joita vesi ei vielä ole hionnut. Iso, veden pyöristämä huokoinen kivi on hyvä alusta pikkuiselle tulivuoren muotoiselle simpukalle. Pohjalla on mustaa laavahiekkaa. Kaikkea vartioi Puntagordan markkinoilta ostamani, maalatusta laavahiekasta tehty gecco, La Palman tunnuslisko. Asuntomme seinillä niitä vilisi, varsinkin iltaisin valojen syttyessä.


La Palman rantahiekka oli yleensä mustaa, mutta etelässä, lähellä Salinasin suolafarmia, löytyi myös aivan valkoista hiekkaa. Sekoitin niistä maata agave-kasveja varten. Ruukkuina on tekemäni ragu-kupit. Nuo pikkuiset simpukankuoret halusin mukaani yhdestä ravintolasta. Sisus ei ollut kovin kummoisen makuista, ei sinisimpukoiden veroista.


Puntagordan markkinoilta ostin myös tuon kultaisen heiluvan katseenvangitsijan. Yritin äsken kuvata sitä tuota olohuoneen ikkunaa vasten. En onnistunut.

Tämä kuva on La Palman saarelta. Tuolla kaukana häämöttää Teneriffan saari ja sen korkein kohta, Teiden tulivuori. Sinne olisi matka toukokuun alussa. Saa nyt nähdä...

Kaikista (Suomenkin) apteekeista ja niiden tukuista hengityssuojat on lopussa. Sain tuttavalta yhden malliksi, ostin kaupasta kertakäyttölakanaa ja pistin maskitehtaan pystyyn. Eilen telkussa näytettiin, kuinka Milanossa kaupustelijat pyysivät normaalisti yhden sentin maksavasta suojasta jopa 10 euroa. Kauppa se on joka kannattaa! En silti aio hädällä tienata.

Ennen Teneriffaa pitäisi piipahtaa saapasmaan kautta Maltalla, missä tämä pitsikivi on tehty (kuva löytyy Maltan postauksista). Katsotaan nyt, mitä tuo korona-virus saa aikaan ...