Kynsistä sinne sun tänne

Ei, ei, ei! Nämä eivät ole minun Halloween-kynteni, ...

... vaan nämä! Nuo upeat pimeässä loistavat juhlakynnet kuuluvat paikalliselle nonnalle, joka haluaa ilahduttaa saapasmaassa asuvaa lastenlasta. Heillä on kuulemma nyt samanlaiset kynnet!

Ryan (Nails By Ryan) istutti minut tuohon kuningattaren tuoliin, ja

... ihan kuningattaren jalkahan siinä. Värillistä lakkaa en halunnut. Toisaalta, olisihan se velhoa säikytellä pimeässä kulkijoita.

Olen nyt käynyt hiusten leikkuussa ja kynsien hoidossa, mutta kukkarossa on enemmän rahaa, jos olisin hommat teettänyt Suomessa.

Eilen linjuroin pääpaikalle, Vallettaan. Kulkuvälineet ovat nykyisin täysin moderneja. Ilmastointi jopa liiankin tehokasti. Toppatakki olisi ollut paikallaan. Näillä kylien kapeilla kaduilla ajaminen on taidetta. Edessäni istuva mies seurasi tarkasti, miten paljon autojen väliin jäi tilaa. Reilun puolen tunnin matka on aina kokemus. Siis kun ei itse tarvitse ajaa täällä vasemman liikenteen maassa. Itse en auton rattiin mene.

Vallettaan linja-autoasema on tyystin muuttunut. Entistä hullu myllyä ei enää ole, vaan tulijoita tervehtii komea suihkulähde. Busseilla on omat tarkat karsinansa, joissa hyvät informaatiotaulut. (Tabletin käyttö temppuilee, sorry!)

Vaikka Malta näyttää littanalta pannukakulta, sen pääkaupungissa kadut ovat kuin vuoristorataa, ylös ja alas. Eniten vanhusten liikkumisen lisäksi tunnen myötätuntoa korkkareissa kulkijoita kohtaan. Maltalaista daamit kun ovat naisia sormenpäistä varpaisiin asti.

Sitten ovat ns perinteiset maltalaiset vartalot, jotka periytyvät kauas historiaan. Aikojen alussa muodokkaat vartalot symboloivat hedelmällisyyttä, eikä silloin korkkareilla kuljettu.

Tämän postauksen lopuksi arvailua: missä voit törmätä tämmöiseen varoitustauluun?