maanantai 29. marraskuuta 2021

Taivaalta taivaaseen





 Kone lähti Fiumicinosta klo 5.45, lensi yli Afrikan lumipeitteisten Atlas-vuorten, laskeutui Fuerteventuralle reilun neljän tunnin lennon jälkeen. Matka sujui erittäin mukavasti. Meille kolmelle riitti koko istuinrivi kullekin vaikka pötkähtää nukkumaan!

Ruokakaupan kautta kerrassaan loistavaan majapaikkaa. Oikeaan aarremaailmaan. Joka paikasta paljastuu se, että itse omistajat joko tekevät itse tai keräävät taidetta. Ajattelin laittaa postausten loppuun aina jonkin kuvan todisteeksi, mutta jo tässä yksi, tämän riippumaton alla makoilee vulkaanisesta kivestä veistetty koira.

Illalla olimme niin rättiväsyneitä, että olimme nukahtaa tuonne yläterassille tähtiä täkin alla katsellessamme. Kello 19.30 olin sitten oikeassa sängyssä täydessä unessa. Pisimmät yöunet pitkään aikaan. Nyt on aamiainen syöty, ja edessä on päivän retki saaren entiseen pääpaikkaan, Betancuriaan.

Loppukuva tänään tuolta yläterassilta. Teoksen joka kulmalta näkee aina jotain uutta. Taustalla on tämän paikan (Ajuy, lausutaan ahui) laavamuodostelmien luolastosta.

torstai 25. marraskuuta 2021

Onnen potkuja


Sunnuntaina kohti uusia seikkailuja. Muutama päivä sitten vielä matkassa oli mutkia, sillä vuokra-auton saaminen Teneriffalla joulun aikaan ei onnistunut. Syy koronan. Lock down kun vei turistit saarelta, minkä seurauksena vuokrafirmat möivät autojaan pois, ja nyt ei uusia autoja ole saanut tarvittavaan tahtiin. Lisäksi saarelle saapuu nyt laumoittain turisteja, jotka kyselevät autojen vuokraamista.

Sitten löytyi enkeleitä. Tuttavan tuttavat olivat lähdössä Suomeen, ja niinpä meille tarjoutui saada paitsi heidän autonsa myös heidän kotinsa vuokralle. Ollaan täällä oltu ihmeestä kiitollisia. Joulun ihme! Joskus onni tuntuu potkivan oikein kunnolla. Ihan kuin päävoitto lotossa. 

Mutta ensin Fuerteventuralle kolmeksi viikoksi ja sitten jouluksi Teneriffalle. Minun haaveeni La Palmasta valuu parhaillaan laavana mereen. Cumbre Vieha - vuori on herännyt riehumaan uudelleen, ja purkaa laavaa mm niille banaaniviljelyksille, jossa asustelimme muutama vuosi sitten.


Auronko laskee täällä noin klo 17. Siis hupsahtaa horisontin taakse, mutta sitä ennen auringonlaskut ovat värikkäitä, jos vain pilvet eivät peitä loistoa. Aurinko nousee noin klo 8, joten valoa n 8-9 tuntia. YLE areenassa näytettiin aamulla tilasto Suomen valon määrästä tällä hetkellä, ja Keski-Suomeen sitä riittää noin 6 tuntia. Muistan, kuinka aikoinaan lähdin töihin pimeään aikaan aamulla ja palasin töistä pimeään aikaan. Silloin sitä kovasti kaipasi aurinkoa. Nyt osaan olla täällä kiitollinen, vaikka pilvet ripottelevat nytkin vettä. Mutta pimeää ei ole, eikä lunta, eikä pakkasta. Seija-systeriltä tuli kuva. Oli menossa lumitöihin!

Nyt vielä miettimään viimeisiä matkaan pakattavia asioita, ja äkkiä tämä postaus taivaalle, ennen kuin muotoilen ulkonäköä enempää.

maanantai 22. marraskuuta 2021

Ihmetellään


Sain kaksi piikkistä palleroa. Zucca spinosa, kajottikurpitsa, chayote, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Olin nähnyt näitä hedelmiä tuolla alabaarin lähellä, mutta vasta eilen tein niihin lähempää tuttavuutta. Haarukka tarvittiin avuksi, että pallura pysyi paikoillaan kuorimisen ajan. Paljain käsin en edes harkinnut niihin tarttua. Google kehuu kajottia monin sanoin, ja hedelmä estää kuulemma mm vanhenemista! Ruoaksi sitä neuvotaan laittamaan kuten kesäkurpitsaa. Tänään kokeilin sitä raakana jäävuorisalaatin kanssa. Päälle lorottelin öljy-viinietikka-sinappi-hunaja- kastiketta. 

Naapurikylän antia:

- päivän lehti, tässä kylässä kun ei voi ostaa minkäänlaisia lehtiä

- lehden edessä muovipussissa tuorepastaa (täytteenä ricottaa ja pinaattia)

- keltainen pussi, just jauhettua cafe americanoa, karkeampaa jauhatusta kuin espresso

- kahvin vieressä soijakermaa ruoan laittoon

- takana kaksi tyhjää puolen litran öljyastiaa täytettäväksi kultaisella öljyaarteella kotimiehille

- edessä vasemmalla mozzarella di bufala, herkkujen herkkua

- sen vieressä riisijauhoa, sillä jälkikasvu ei voi käyttää vehnää

- ja lopuksi pussillinen vihanneksia, hedelmiä ja sipuleita

Viimeisiä voin ostaa omasta kylästäkin, useimmiten, mutta enpä usko muita löytyvän vaikkapa Keuruun Lidlistä.

Jouluun kuukauden verran. Täällä ei ole avattua joulukatuja, mutta onpa tuossa oikealla näkyvän kylän ala-asteen ikkunoissa lumisten maisemien yllä lenteleviä lumisia joulupukkeja rekineen, mutta ilman poroja! Aikuisten tekemiä, jokainen ikkuna ihan samanlainen. Ei näy lasten omaa käden jälkeä. Vahinko, minun mielestäni.



perjantai 19. marraskuuta 2021

Vettä kengässä... ja vielä molemmissa


Vettä kengässä... ja vielä molemmissa! Pari päivää sitten satoi kissoja ja koiria, niin kuin enkkulaiset sanoisivat. Keli ei kuitenkaan ollut esteenä kahden aamucapuccinon kierrokselle, onhan minulla kumpparit. Ensin oman piazzan kahvilaan. Sinne on vain muutama askel, mutta kummasti tuntui kosteutta kenkien sisällä. Sitten alakylän baarin toiselle kupilliselle. Sadan metrin jälkeen olin jo varma, että kengissä oli jotain vialla... ja vielä molemmissa.

Kotona sitten etsimään reikiä. Paljastui, että molempien kenkien pohjat olivat murtuneet ajan saatossa päkiöiden kohdalta, joten olin koko matkan kävellyt vettä kengissä. Kumpparit päätyivät  roskikseen.

Vuosia sitten käsitavarareppuni herätti Suomen turvatarkastuksen huomion. Kysyivät mitä repussa oli. Vastasin että muistaakseni kumpparit, kahvipaketti jne. Veivät repun jonnekin tutkittavaksi. Kun tulivat takaisin ja kysyin, että mitä repusta oli löytynyt, he kertoivat, että kumpparit, kahvia jne. Hymyä puolin ja toisin. Nyt kumpparit ovat enää muistoissa.

Seuraavana aamuna sateesta oli jäljellä upeaa usvaa. Kuva parvekkeelta.


Alakylän, Catinon, keskiaikaisen keskustan sisällä on tämä kaunis rakennus. Yleensä talot ovat harmaita, mutta tämä on poikkeus. En kyllä tiedä, millaisen lupasokkelon omistajat ovat käyneet läpi, mutta tulos hivelee silmää.

.
Catinon huipulla on langobardien rakennuttaman linnoituksen rauniot vuosisatojen takaa.Tämä aukko linnan muurissa muistuttaa kovasti Suomen karttaa nurin päin, vai mitä?


Kun aukosta kurkistaa, näkee seudun tyypillisen maalaistalon. 


Alabaarireissulle otan aina mukaan tyhjän vesipullo täytettäväksi vedellä, a 5 senttiä litra. Täällä kotona raanavesi on oikein hyvää, mutta hyvin kalkkipitoista. Kuvan vesipisteen vedestä kalkkia on suodatettu pois.


Liisan liukkaat ja Kaisan kaljamat. Juhlin tänään nimpparia ostamalla Turista per sempre -raaputusarvan. Ei voittoa! Mutta kohtahan sitä tämä turisti taas laukkua pakkaa, kohteena ensin Fuerteventura, Kanarialla.

maanantai 15. marraskuuta 2021

Lentosuukko ja muuta elämää



 Olis taas Helenalle hommia. Mitäs nämä on?

Jotain erikoista tapahtui piazzalla. Kovasti kiinnostuin. Tuota valkopuseroista naista tällättiin. Paikalla oli 13 ihmistä, joita yksi ihanan näköinen nuori mies komenteli/ohjasi Piazzalle oli ajettu myös hieno auto, jota nainen alkoi ajaa. Hän ajoi pari metriä, peruutti, ja ajoi taas... monta kertaa. Tuntui tutulta touhulta. Filmauspuuhissahan siinä oltiin. Minä tein asiaa baariin. Sopiva hetki kahville. Baarin väki vahvisti: jotain musiikkivideota siinä kuvattiin.

Paluumatkalla sitten kysäisin myös touhuajilta ja sain saman vastauksen. En halunnut häiritä enempää, vaan menin kotiin. Seurasin kuitenkin aina välillä piazzan menoa. Tuli mieleeni oma filmitähtenä oloni. Tosin en vieläkään ole sitä elokuvaa nähnyt. Täytyypä katsoa, josko yli tube näyttäisi.

Koko päivän samaa kohtausta. Edes takaisin. Hämärän tullen joukko pakkasi kimpsunsa, ja koska he olivat aivan makkarini alapuolella, huusin bravo. Silloin ohjaajakomistus lennätti minulle suukon!!! Lopun päivää olin ihan onnesta soikeana. Vähemmästäkin.

Aina välillä olin puuhannut hyödyllisempääkin: keittiön työtaso kaipasi öljyämistä. Ja hyvää jälkeä tuli. Samalla öljysin pihlajapuisen leikkuulaudan. Hyvää jälkeä siitäkin tuli.


Maantie alabaarin kohdalla kiemurtelee kuin Amerikasta Suomeen toimitettu tie (?). Olin kerran cappuccinolla, kun helikopteri laskeutui tuohon oikealla näkyvään mutkaan hakemaan sairaalaan vietävää sydänpotilasta. Taitavasti lentäjä toimi, ja jälkeen päin kuulin, että potilas pääsi nopeasti hoitoon.

Alemmassa kuvassa on taas jotain luonnon antia. Mikä  puu/pensas mahtaa tehdä tuommoisia marjoja?

lauantai 13. marraskuuta 2021

Extra verginen kunniaksi


 Meidän piazzan pizzeria-kahvila. Elena ja Tizianon pyörittämä viihtyisä paikka, jossa on elämää. 


Torstaina juhlistimme uutta öljyä proseccon ja herkullisten Tizianon paistamien pizzapalojen kera. Kolme kolmen litran kanisteria syksyn kultaa minunkin osuuteni. Nyt vain on pienoinen ongelma:  miten roudata edes vähän öljystä Suomeen. Olen miettinyt, josko lentää maaliskuussa (?) Kanarialta suoraan Suomeen, eikä siinä tapauksessa noiden pönttöjen mukana raahaaminen ole järkevää, vai onko? Mutta että uusi öljy salaatin päällä on herkkua. Täytyy muistaa ostaa vaaleaa leipää paahdettavaksi. Sen päälle sipaisua valkosipulilla ja korvauksella extra vergineä. Juhlan aikaa.

Olisi minulla kyllä ruisleipääkin, sillä edellisen postauksen villatakin alla piilossa muhi ruisleipätaikina, täällä kun yölämpötila laskee sisällä alle 20, ja se ei edistä taikinan valmistumista. Öljy ja ruisleipä? Hmmmm?

Eipä kukaan arvaillut edellisen postauksen siemenkotaa. Kapriksen kotahan siinä siemenineen. Seija-systeri saapi sitten kokeilla, josko ryhtyä viljelemään uutta herkkua. Täytyy vain löytyä helteinen ja kuiva kivimuurin pätkä kasvualustaksi!


Tämmöistäkin viljelyä olisi mukava kokeilla. Jälkikasvu kyllä hieman empi ja sanoi, että kun kylppärillä on muutakin tehtävää! Sitä paitsi onhan noita itse poimittuja sekä täällä kuivattuna että Suomessa myös pakkasessa.



Naapurikylän pari baaria tuli testattua korona-mielessä. Molempiin tarvitaan sisällä istumiseen maski, mutta vain toinen kysyi koronapassia. Ainoa kerta toistaiseksi tässä maassa lentokentän ulkopuolella. (Maltalla vain lentokentällä.) Täällä koronatilanne on rauhallinen.


Lopuksi kuva kyläkauppani oven pielessä. 

keskiviikko 10. marraskuuta 2021

Oliivinkorjuun aikaan




Homma hoidettu! Kahdeksan isoa laatikkoa kolmeen pekkaan! Huomenna selviää, kuinka paljon öljyä saadaan. Ihka taattua extra vergineä. Paljon jäi oliiveja puihin, koska meillä oli tietty tavoite, poimimme vain parhaat puut. Tänä vuonna sato on hyvän laatuista.

Olen tehnyt oliivien poiminnasta postauksia samoista maisemista 26.03.2009, 07.11.2010 ja 31.10.2012. Mukana on silloin ollut useampikin ihminen, mutta tänä vuonna koronan vuoksi meitä oli vain kolme.

Kotimatkalla kuvasin näitä kauden luonnon kaunottaria. Kerran kaivoin niiden juurakkoja parvekelaatikkoon, ja hyvin kotiutuivat.


Viime postauksessa ollut tammenterho on saanut vierelleen nyt paikallisen pikkuserkkunsa. Onko nyt tuttu?


No, mikäs tämä sitten on?


Entäs, mitä tämä villatakki hautoo?


Ulkonäkö pettää, sillä tässä on kuva herkullisesta kakusta. Eka versio ikinä. Kurpitsakakku. 
2,5 dl kurpitsaraastetta + 1 dl sulaa rasvaa, laitoin öljyä
2 munaa ja 1,5 dl sokeria vatkataan
2 dl jauhoja, 1 tl leivinjauhetta, 1 tl ruokasoodaa, 1 tl kanelia ja 1 tl kardemummaa sekoitetaan
Aineet sekoitetaan keskenään ja paistetaan korppujauhoitetussa vuoassa 175 asteessa 35-40 minuuttia.

Minä käytin elämäni ensimmäistä kertaa gluteenitonta riisijauhoa ja koska minulla ei ollut kardemummaa, käytin piparkakkumaustetta. Koska korppujauhojakaan en voinut käyttää, ei runsas voitelukaan estänyt kakun tarttumista vuokaan. Höh! Kakku meni kuitenkin nopeasti parempiin suihin kehujen kera. Toisella kerralla käytin voiteluun riisijauhoa, ja kakku putkahti somasti vuoasta pois. Seuraavalla kerralla aion käyttää polentajauhoja. 

Suosittelen.

perjantai 5. marraskuuta 2021

I prati di Cottanello







Cottanellon vihreät niityt.  Ihanteellinen paikka paikallisten eläinten ja satunnaisten retkeilijöiden nauttia vapaasti kulkemisesta ikivanhojen tamminen varjoissa tai niittyjen vehreydessä. Itse niittykylä  on hiljenemässä, vain yksi traktori puksutteli lammasaitueen vierellä, josta kuuluvat äänet kertoivat seudun pienempien kaipaavan vielä ihmisenkin huolenpitoa.

Tänä iltana sitten on toisenlaista ajankulua. Tämän kylän englantilaiset ystäväni paukuttelevat Guy Fawkesin merkeissä, ja vaikka en olekaan englantilainen, minut on kutsuttu mukaan paukkunuotiolle. On siinä kyläläisillä ihmettelemistä.

Ja maanantaina pääsen lempipuuhaani täällä, oliivien poimintaan. JOS ei sada liikaa. Sateet tuntuvat seuraavan minua, sillä koko ensi viikko näyttää märältä.

maanantai 1. marraskuuta 2021

Saapasmaan kuvia odotellessa


Täytyy käyttää tähän postauksen Maltan kuvia, koska blogi ei suostu ottamaan vastaan uusimpia kuvia täältä saapasmaasta. Ei, en usko, että DNA on nyt asian takana, sillä tämän aamuisin tunnin odottelun jälkeen puhelimeen vastasi erittäin avulias naisääni. Nyt on nettihommat sille operaattorille ainakin toistaiseksi  irtisanottu ja vain puhelimessani on nettiyhteys, johon kuuluu 20Mt surffailuvaraa. Lisäksi saan saapasmaalaisen yhteyden. Onhan tämä touhu ollut erinomainen oppimistilaisuus netin ihmeelliseen maahan. Tämä joulupukki Marsaxlokkin torilla symboloi hyvin tuntojani siitä, kuinka väärässä maailmassa koin välillä olevani.

Tämän kuvan perinteisestä maltalaisesta kalastusveneestä  valitsin edustamaan paluumatkan kontrollikiemuroita. Maltan kentällä kaikki paperit tutkittiin lähtöselvityksessä hyvin tarkkaan. Minulla kaikki ok. Sen sijaan jotkut jäivät selvittelyyn. Seuraavaksi taas tarkastettiin passi. Joka puolella oli virkapukuisia takkailijoita, ilman virkapukua varmaan yhtä monta.

Varsinainen sirkus oli sitten saapasmaan päässä. Sitten ymmärsin miksi. Samana päivänähän Yhdysvaltain presidentti saapui samalle kentälle. Tarkastuksia oli useammassa paikassa, eikä ruumassa tulleita laukkuja päässyt hakemaan kuin tarkan systeemin mukaan. 

Molemmilla kentillä otin käyttöön sanat Buon lavoro sekä lähtöselvityksissä, lentokoneissa että tarkastuksissa, ja tuloksina aina hymyjä. Hyvä mieli puolin ja toisin.

Kaksi viikkoa Maltalla, toisena päivänä paistoi aurinko ja toisena satoi. Yölämpötila oli kuitenkin koko ajan parin kymmenen asteen vaiheilla, siis lämmintä. Tuo sadeviikko toi Maltan ja eteläisen saapasmaan kiusaksi ns Välimeren tornadon. Uusi pelottava ilmiö todistuksena ilmaston muuttumisesta. Tämän viikon perjantaina koko Maltalla järjetetään ns tsunami-informaatiotilaisuus. Eli mitä tehdä, jos saarta uhkaa tsunami.

Kerran Maltalla ollessani meren pinta kohosi ja vesi uhkasi nousta majapaikkani edessä olevalle torille. Kukaan ei osannut kertoa, mistä oli kysymys, kunnes seuraavana päivänä luin lehdestä Maltan ja Sisilian välissä olleen maanjäristys, jonka seurauksena pienimuotoinen tsunami. Nyt saari on varustautumassa tilanteisiin, joita toivottavasti ei koskaan tule.


Tämä kuva näyttää majapaikkani aamiaistarjoilua minun omin lisini. Tarjolla on monenlaista kahvia automaatista, mehuja, hedelmäsalaatteja ja paahtoleipää. Tarjolla oli myös jugurttia ja juustoa. Jos olisin halunnut, olisin saanut myös pekonia, nakkeja ja munakasta plus paistettua tomaattia ja papuja, siis runsas englantilainen aamiainen. Kuvassa on myös ostamani basilika tomaatin lisukkeeksi sekä synttärit kunniaksi kaksi leivonnaista aamutorilta. Olen oppinut aikaisemmilta kerroilta hillitsemään itseäni, että mahdun samoihin vaatteisiin. Tietokone teki temppunsa. Olkoon, en viitsi korjata!

Minun vakituisesta asumuksestani on maisema suoraan merelle. Tuo parveke on hyvä paikka istuksella ja ihailla maisemaa. Se odottaa seuraavaa kertaa.

Lämmin kiitos Duncan Guest House. Thank you!