Sabinasta Puertoon

Vihdoinkin täällä! Sabinassa. Poggio Catinossa. Kuva otettu yläkylän kirkon piazzalta kohti ala-piazzaa, jonka varrella on tullut elettyä monia ikimuistoisia hetkiä. Nyt tuli harjoiteltua rappusten kiipeämistä kolmanteen kerrokseen, jotta voisi kiivetä Puerto de la Cruzin asunnon kolmanteen kerrokseen.

Kesä Sabinassa on yhtä kyläjuhlaa. Nyt sattui olemaan Collevecchion vuoro juhlia kevättä. Itse kevätprinsessa ajeli kylän raittia pikkuinen kili seuranaan.

Piazza kojutarjonnasta ostimme erinomaista lampaanjuustoa. Olimme ensimmäiset asiakkaat ja saimme nauttia valmistajien tuotteista maistiaisina ja saimme ylimääräistä kaupan päälle. Ensimmäiset asiakkaat kun kuulemma tuovat onnea.

Kotimatkalla piipahdimme vielä oman kylän comunen puistossa kuvaamassa ruusuja. Entinen puutarhuri on jäänyt eläkkeelle, ja sen kyllä huomasi. Ikävä kyllä.

Nyt ollaan taas tutussa kahvilassa nauttimassa cortadoa. Ollaan siis Teneriffalla ja odotellaan, mitä Muecalla on tarjolla.

Aamusta iltaan

Hyvää huomenta Keuruulta klo 6.00. Aurinko on noussut jo aikoja sitten. Viime yönä oli muutama aste pakkasta. Kevät sen kun keikkuu! Eilen näin jo yhden pääskysen, mutta vain yhden. 

29.01.2025 blogissani haaveilin, että voisin viettää äitienpäivää Puertossa ja nauttia Muecasta, nykytaiteen monipuolisesta annista. No, miksi vain haaveilla?

No sinne. Kahdeksi viikoksi. Ystävän kautta järjestyi asunto ihan tämän Muella-kalastajarannan vastapäätä. Parvekkeelta näkee varmasti vaikka mitä näytöksiä, ja La Ranilla muraaleineen on ihan nurkan takana.

Lentoja suoraan Suomesta Teneriffalle ei ole. No problem. Tehdään sitten ns pomppulento Rooman kautta ja piipahdetaan jälkikasvun maisemissa, Sabinassa. Pitkästä aikaa. Sitä varten olen treenannut polvien kestävyyttä kiivetä rappusia kolmanteen kerrokseen. Jo nyt tulee tippa linssiin ikävästä niitä maisemia. Pari päivää siellä ja sitten pomppulento Barcelonan kautta Teneriffalle.

Mukaan otan tämän uuden palvelijan, uuden tabletin (alempi), sillä minulta meni hermot tuohon ylempänä olevaan vanhaan vempaimeen. Sen toiminta veti ihan viimeisiään. Tämä uusi toimii ajatustakin nopeammin. Ihan hyrisen tyytyväisyydestä.

Tässä vielä kuva eiliseltä illalta klo 21.20.  Päivä pitenee huimaa vauhtia, Keuruullakin lähes puoli tuntia viikossa.

Kaikille oikein hyvää vappua. Kuullaan saapasmaasta ja Puertosta.

PS.Ps...

Jos lento Roomaan olisi ollut tänään... Lakko!

Jos lento Roomaan olisi maanantaina... Lakko!

Saas nähdä, sujuuko kaikki huomenna ok. 

Monenlaista

Tänään, 09.04., liputetaan suomen kielen ja kirjallisuuden kunniaksi. Mikael Agricola (1510-1557), Turun piispa käänsi ja kirjoitti itse ensimmäiset suomen kieliset kirjat, esimerkiksi Abckiria 1542 ja Se Wsi Testamenti. Hän kuoli 09.04.1554. Google osaa kertoa lisää.

Kuvan otin aamupäivällä. Satoi hiljalleen lunta. Yritin vangita hiutaleita kuvaan, mutta teidän täytyy nyt itse kuvitella ne. Sorry!

Sää on ollut tänään sitä sun tätä: lumisadetta harvakseltaan, välillä mannasuurimon näköisiä rakeita ja tuulenpuuskia niin, että oli parempi pysyä sisällä.

Silti uhmasin äsken tuulen jumalia, koska halusin käydä ottamassa kuvan Keuruun yhdestä ylpeyden aiheesta: siipirataslaiva Elias Lönnrotista, tuttavallisesti Ellusta. Miksi?

No, Elias Lönnrotia pidetään Agricolan lisäksi Suomen kielen isänä, ja hän toimi mm Keuruulla kotiopettajana. Keuruu oli 1880-luvun jälkimmäisellä puoliskolla paikka, jonne etelän paremmat, ruotsin kieliset piirit lähettivät lapsiaan oppimaan puhdasta suomen kieltä. Ja kuinkas sattuikaan, Lönnrot syntyi 09.04., siis Agricolan päivänä. Google neuvoo taas lisää, jos kiinnostaa.

Kuvan kävin ottamassa noin klo 19.00. Kuvitelkaa Ellu uljaana kolkkaamaan kesäaikaan pitkin Keurusselkää. Nyt Ellulla taitaa olla yhtä kylmä kuin minulla.

Asterix-sarjan Obelixin kaleerissa päädytään Atlantikselle, ihanalle ikuisen kesän saarelle, ikuisten lasten mielisten paratiisiin.

Semmoiselle saarelle minäkin kohta taas lentelen! Täytyy hoitaa yksi asia. Tällä kertaa Rooman kautta. Ihanaa päästä pitkästä aikaa saapasmaahan.

PS.

Kävin tänään kuvaamassa uudelleen tuon viluisen Ellun, nyt vain valoisemman sään merkeissä 

Heippa

Teidekin on saanut lumipeittoa, ja näyttää kuin  se tupruttaisi onkaa, mutta ei. Pilvenlonkare osui vain paikalle.

Suomesta tänne tulleilla hiihtolomalaisilla on ollut viluisat ja sateiset oltavat. Viime yönä oli vain 12 astetta. Tämän harvinaisen kuvan otin eilen aamulla. Aurinko paistoi muutaman tunnin. 

Toissa yönä heräsin, enkä heti saanut unen päästä kiinni. Niinpä avasin telkkarin. Ja kukas siellä näkyikään? Yksi minun 'miehistäni', Montalbano. Il senso del tatto, vuodelta 2002. Kovin nuorelta Salvo näyttää. Espanjaksi dupattu, mutta italiaa puhuvan komissaarion suun liikkeet sopivat hyvin yhteen  espanjan kielisen duppauksen kanssa.

Cattarellakin oli ihan oma itsensä. Oven karmit vain paukkuivat, kun hän saapui huoneeseen.

Ihan tuttua tietä Montalbano huristeli. Tuota rantatietä tuli ajeltua vuonna 2015. Siitä seikkailusta voitte lukea lisää, jos kirjoitatte tuohon vasemmassa yläkulmassa olevaan pieneen valkoiseen laatikkoon Montalbano.

Mitä tapahtuu, kun pöydässä istuu mukavaa seuraa: Unohtaa suunnitelmansa ottaa kuvia Smirren meille aikaisille muuttolinnuille loihtimista herkuista. Tässä vain yksi esimerkki koko menusta. Kiitos taas Robin Hood ja Smirre

Kiitos koko mahtavalle porukalle. Sovittiin, että vain nimien ensimmäiset kirjaimet esiin. Siispä P, P, A, J, M ja J. Jatketaan syksyllä.

Tämmöistä näkyi parvekkeelta marraskuun alussa.

Tältä näyttää nyt. 

Kolmen tunnin kuluttua sanon heipat tälle kodille. Huomenna tähän aikaan olen jo ihan omassa  Keuruun kodissa. Yhtä seikkailua rikkaampana.

Prospero año 2025 y Felicidad

 

Ylempi kuva on telkkarista muutama päivä sitten ja alempi itse ottamani eilen. Ylemmässä nähdään La Palman yllättänyt kylmyys ja aiemmassa Teneriffan Teiden luminen huippu.

Suomessa lumi aina yllättää, mutta niin se teki täälläkin. Tosin asiaa ei huomaa Puerton kaduilla, sillä turistit kulkee hyvin kesäisissä tamineissa. Alkuasukkaat ovat jo pitkään varustautuneet lämpimästi. Päivisin lämpöä on vähän yli 20 ja öisin pari astetta alle sen. Ihan hyvä lämpötila hyviin yöuniin.

Meri on ollut vaahtoinen. Hyvä tausta istahtaa rannalle kuuntelemaan elävää musiikkia ja toivottamaan kaikille rauhallista vuoden vaihtumista. 

Tietoa ja taitoa

Tämmöiset pisteet meidän poppoo sai viime torstain tietokilpailussa. Kaksiosaisessa kisassa ensin liuta kysymyksiä, joihin annettiin vaihtoehdot. Siitä osiosta nuo 7 pistettä, keskitason tulos. Toisessa osiossa vaadittiin sitten tietämystä. Piti vastata sanallisesti. Siitä nuo 8 pistettä. Keskitasoa koko tulos.

Kisan toinen kysymysten laatija, Jaakko Viljanen, osaa sorvata semmoiset kysymykset, ettei niistä pelkällä pintatiedolla selviä. Hän on harrastanut tätä vapaa-ajan viettoa jo vuosia, nykyisin Reilupelissä eli Repessä. Taas tänään arvaillaan.

Tykkään seurata Teneriffan telkkua. Pari päivää sitten ihailin tätä käsin tehtyä joulukuusta, jolla lempisaareni La Palman Tazacorten asukkaat tervehtivät Lanzarotea. Tuossa keskimmäisessä kuvassa näkyy muuten viittomakielen tulkki, sillä myös se kieli on saarten virallinen kieli.

Chipirones, kokonaisina friteeratut pikkumustekalat ovat tällä kertaa päässeet listallani herkkujen herkuksi, varsinkin tuolla rannan pikku kioskissa avotulella valmistetut. Maistuisi varmaan teillekin.

Sitten tämä tropiikin ananas, pikkuinen herkkupallukka. 

Tämmöinen chipirone löytyi jouluisesta käsityömessuteltasta. Keramiikkaa ja kuivakasvi. Hymyilitti.

Tämä keramiikkaseimi, belen, tuo kovasti mieleeni Venezuelassa ostamani siemenkotaan tehdyn seimen. 

Täällä maan kuori järjestelee itseään. Jopa 300 pienoista järistystä joku päivä sitten. Mutta ei kuulemma huolta. 

Rauhallista joulun odotusta.

Vaakatasossa

En ole itsensä grillaajatyyppiä, mutta niin sitä vain eilen maattiin vaakatasossa ja ihailtiin palmuja.

Varpaatkin tykkäsivät osoitella kohti Teideä ja Belairiä, suomalaisten ikinuorten lomakotia. Ei, ei minulla ole moniväriset jalat, vaan yksillä ja samoilla jalkineilla kulkiessa iho tummuu läikikkääksi.

Äskeinen kuva ilman varpaita.

Tämä netistä kaappaamani ja muokkaamani kuva antaa pienen aavistuksen Lago Martianezin kunnallisesta merivesiallasalueesta, jonka taiteellisena isänä pidetään lanzarotelaista taiteilija Cesar Manriqueta.

Alueen keskustana on suuri tekojärvi saarineen. Paikka on avoinna 10 - 18 ja sisäänpääsymaksu on nykyään 5,50 euroa, johon sisältyy aurinkotuolit ja varjot.

Tällä erää emme tosin varjoja saaneet vaarallisen tuulen vuoksi. Vain betoninen varjon jalka oli paikalla. Varjoa kyllä sai siirtämällä tuoleja mielen mukaan. 

Pari tuntia pötköteltiin. Se sai riittää eka kerralla, mutta varmasti mennään uudelleen. Netistä löytyy videoita, jotka näyttävät lisää ihanuutta. Kannattaa myös googlata Cesar Manriqueta enemmän. Esim hänen luomansa Jardin de Cactus Lanzarotella on aivan uskomaton. Pari vuotta sitten kiersin siellä pitemmän tovin, samoin hänen kotimuseossaan.

Hyvää huomista itsenäisyyspäivää.

Arkea

 Tämän kuvan naapurista otin 8.11. 

Tämmöisellä nyt näyttää! Mitä tulee tilalle? Tuskin mitään vanhan maallista, onhan maapohja sen verran arvokasta, että jotain suurta ylöspäin on luvassa. Harmittaa.

Kauhulla seurasin alkupäivinä rakennuksen purkamista, sillä työntekijöillä ei ollut mitään turvavarusteita tai kuulosuojia. Onneksi siihen kai joku puuttui, sillä tässä kuvassa pahin uhkarohkeus on jo pois. Eilen kyllä pidin peukkuja miehille, kun he kaatoivat tuota seinää, joka kaatui uhkaavan lähelle heitä. Arjen tosi-tv.

Aamu-uinnilla. En minä, vaan muut. Etualalla yleinen ranta, jossa voi kastautua kuka vaan, ilmaiseksi. Tuolla kauempana on Lago Martianezin alue, jonne on sisäänpääsymaksu. Minä olin esihistoriallisena aikana innokas itseni grillaa ja, mutta en enää. 

Minua kiinnosti enemmän, millaista vipinää syntyi moottoripyöräpoliisien ilmestyminen rantakadulle. Tummat laukkujen myyjät ja hiusten letittäjät keräsivät nopeasti liiketoiminnasta kertovat tavarat piiloon ja olivat kuin turistit ainakin. Kun poliisit häipyivät, liiketoiminta polkaistiin uudestaan käyntiin. 

Saas nähdä, milloin Suomen ruokakaupoissa saa litran viiniä hintaan 0,89. Tosin mausta en tiedä. Itse ostin pullollisen tuttua La Palman viiniä, mutta enpä saanut sitä itse auki, sillä huomasin vasta seuraavalla kerralla, että täällä pulloissa on perinteisesti korkkikorkit, ei kierrekorkit. Toisaalta, on mukava pyytää apua pullon avaamiseen ja sen sisällön nauttimiseen.

Tämän hyllyn äärellä pysähdyin heti ensimmäisenä päivänä. Tykkään saarten aloe vera -tuotteista. Nyt on saippuaa, shampoota ja kosteusvoidetta.

Ostin joulutähden, mikä on pääsiäiskukka espanjaksi!