tiistai 31. joulukuuta 2024
Prospero año 2025 y Felicidad
keskiviikko 10. helmikuuta 2021
Valo enenee
Mitäs ajattelette näistä kuvista? Kun tätä tilateosta tehtiin jäälle kirjaston rannassa, seurasin hommaa kauempaa, mutta en mennyt silloin kysymään asiasta. Minulla on kyllä oma tulkintani, mutta olisipa mukava kuulla teidän ajatuksianne.
Kirjaston rannasta on nyt hyvä polku jään. Se lyhentää kylillä käyntiä puolella. Toisaalta, mihinkäs minulla kiire.
Koronaa on nyt ihan lähellä, tuolla parin sadan metrin päässä olevassa entisessä työpaikassani, Kivelän koululla on yksi 5-luokkalainen saanut tartunnan. Koko luokka on karanteenissa. Kunnassa on nyt todettu yhteensä 11 tartuntaa. Onneksi ei enempää.
Veriappelsiinimehun voimin sitä jaksaa rokotetta odotella.
Valkoinen kaktukseni on kukkinut syksystä koko ajan. Joskus pari kukkaa kerrallaan, joskus enemmän. Täytyy taas viedä kesäksi kuivaan paahteeseen. Taitaa tykätä siitä.
torstai 4. helmikuuta 2021
Missäs oikea suksi on?
Hiihtokilpailujen selostajat eivät yhtään kalpene sanoja valikoidessaan. Kuivan kesän orava ladulla??? No sehän on norjalaisten kultakimpale, Johaug. Onhan hän kyllä hoikka tyttö, mutta ei hän minusta oravalta näytä.
Entäs sitten itse kilpailijat! Hiihto ja jääkiekko menivät sulavasti sekaisin, kun venäläinen ja suomalainen kohtasivat viestihiihton loppunäytöksessä. Alkoi minunkin nauruhermoni kummasti kutitella. Hyvä pojat!
Minun kumpikaan suksi ei tullut mukaan, kun eilen sauvatassuttelin kirjastoon. Olisin voinut kokeilla tuossa lumikasassa sitä mäkihyppyä, jossa oikea suksi ei tullut mukaan, vaikka olikin mukana. Kummallista kieltä.
Vaikka pakkanen on nyt paukkunut oikein kunnolla jo pitemmän aikaan, olen uskaltanut kulkea jään yli vasta pari kertaa, sillä jään päällä on nyt paljon vettä - tuolla lumen alla. Pari ihmistä on uutisten mukaan pelastettu jäiden seasta. Minä tyydyn Tohtorilan 0-asteiseen vesihoitoon.
Ihan kävi sääliksi meidän presidenttiä ja eduskunnan puhemiestä, kun he ihan kahdestaan avasivat uuden istuntokauden, joten minä leikin yleisöä. En minä kyllä viitsinyt jakkupukuun pukeutua, vaan oloasu ja villasukat saivat kelvata. Hyvin puhuivat molemmat. Tykkäsin. Erityisesti tykkäsin siitä, että itäisen naapurin kummallinen oikeudenmukaisuus sai kummankin puhujan tuomion.maanantai 11. tammikuuta 2021
Lunta tulvillaan...
No nyt sitä on, LUNTA, ja lisää on kuulemma tulossa seuraavan vuorokauden aikana. Sen jälkeen sitten tulee ennusteen mukaan paukkupakkaset. Pukkaa kunnon talvea.
Aurinko näyttäytyi pari päivää sitten puolisen tuntia, vain. Täytyy siis turvautua purkkeihin, D-vitamiinia, sinkkiä, B.vitamiinia, mutta ennen kaikkea täytyy tyhjentää pakastimen marjoja ja täydentää niitä kaupan antimilla. Kävin tänään tankkaamassa ruoka-aineita muutamaksi päiväksi. Sain mm pitkästä aikaa Lidlin 2e -hävikkilaatikon: omenoita, päärynöitä, banaaneja, tomaatteja, porkkanoita, salaattia, jopa herkkusieniä (niin kuin minulla ei sieniä omasta takaa olisi!)
Haluan myös tietää, missä kunnossa minä olen. Ei, en minä sairas tunne olevani, mutta onhan siitä jo viisi vuotta aikaa, kun vierailin kunnan tohtorilassa. Täytyyhän minun saada edes pieni vastine maksamilleni veroille. Täällä on nyt semmoinen systeemi, että jokaisella on oma hoitaja, ettei tarvitse heti itse tohtoria vaivata. Netin kautta sain valita hoitajan, joten hänen kanssaan juteltuani (puhelimitse) sain tilata ITSE netin kautta laboratorioajan. Tänään sitten kahlasin lumessa terveyskeskukseen, ja ei aikaakaan, kun putkilot olivat täynnä verta. Nyt odottelen pari päivää ja sitten soittelen hoitajalle. Jatkuu sitten... Kovin on ollut automaattista tähän saakka koko homma. Onneksi on oma kone. Tulee miettineeksi ne ikä(vät) ihmiset, joilla nettiä ei ole. Hekin maksavat veroja.
Ps. Keuruulla on nyt kahdeksan koronalaista. Ollaanhan me lähellä Jyväskylää, ja työssä käyviä on sieltä ja sinne.
Suomi saa taas hienoa mainosta saapasmaassa. Oppivelvollisuuden laajeneminen ja ilmaisuus ovat historiallisia uudistuksia, vaikkeivat ne kaikkia puolueita innostakaan. Toisaalta odotan kyllä koulumaailmalta todellista kehittymistä lasten ja nuorten näkökulmasta, sillä ei kannettu vesi vanhoissa ämpäreissä virkistä. Olin mukana, kun Lappiin tuotiin peruskoulua, ja täytyy sanoa, että aikamoista hyväuskoista sirkusta moni asia oli. Muistan esim kuinka englannin opiskelu tuli silloin kouluihin ja jos ope ei itse osannut kieltä, koulutelevisio tuli apuun. Niin siinä sitten ope ja oppilaat istua nököttivät toosan ääressä ja opiskelivat yhdessä. Ralli-englantia kouluissa!Mitähän tuolla rapakon tapana nyt tarvittaisiin? Koulutusta ja kenen? Toivon nyt kaikki sormet ja varpaat pystyssä, ettei enää mitään pahempaa tapahtu. Toisaalta, kun on nyt seurannut erään toilailuja, mitä vain voi olla edessä.
perjantai 3. huhtikuuta 2020
Sikin sokin
Tällä hetkellä kaktuksessa on paljon avautuneita kukkia Sopii hyvin lumen kanssa samaan maisemaan.
Vuosi sitten maisema ikkunasta näytti tältä!
Taidetta kodeista, siis ulos kodeista! (Tulee ihan Ars 1 ja Ateneum mieleen, jossa vessataide oli oikein hienojen taiteijoiden tekemää.) Pari vuotta sitten talossamme oli putkiremontti, ja vanhat vessanpöntöt aseteltiin ulos ihan kaikkien tutkittaviksi. Heh, heh!
Tässä vielä kasvi, jota emme siis nyt tänä keväänä lähde ihastelemaan. Kukas tietää kasvin nimen?
maanantai 15. joulukuuta 2014
Lumi tuli - lumi suli
Lauantaina vanhan pappilan pihapiirissä oli markkinat. Joulumusa raikui kovaäänisestä. Mutta myyjiä oli vähän, ostajia vain kourallinen. Minä etsin jouluisia ruokia tai leivonnaisia. Oli niitä iänikuisia paistettuja muikkuja. Mitään en ostanut.
Eilen olin jo anivarhain koulun pihassa tutkailemassa mitä järjestöjen joulumyyjäisissä olisi. Kovin oli sielläkin vähän myyjiä ja ostajia. Tämäkö on nyt sitä lama-aikaa? Onneksi sain leipää, taatelikakkua ja pikkuleipiä. Mutta villasukkia oli monella tarjolla. Join kahvit ja lähdin ihmettelemään koulukeskuksen muuttunutta ilmettä. Lukion kulmille oli noussut valkoinen lisäsiipi. Muksujen (yksi) tupakkapaikka oli valloitettu.
Kansalaiskoulun kalliorinne oli pommitettu hajalle. Samalla tuhoutui lasten mieluinen kiipeilupaikka.
Taustalla näkyy punainen puukoulu, jossa antiikin aikoina aloitin open työni Keuruulla. Rakennus on nyt kunnostettu kulttuuritaloksi. Onnistunut muutos.
Tässä ns opettajien asuntolassa kului muutama vuosi. Mitähän talolle tehdään, sillä kahdeksasta asunnosta vain kolmessa asutaan? Raivataankohan sekin pois uuden uljaan koulukeskuksen tieltä?
Entä mitä tapahtuu pihan toisella puolella olevalle rivitalolle, jonka päädyssä - eskarissa - oli minun viimeinen työpaikkani ennen eläkkeellepääsyä? Paljon muistoja on pyyhkiytymässä pois.
Tähän sopii oikein hyvin syksyllä saapasmaan naapurikylän markkinoilta löytämäni vanha käsityö. handarbeit...
Dora Günther oli aikoinaan harjoitellut kovasti kaikkia kädentyön pistoja! Myyjä sanoi käsityön tulleen Saksan kuormassa! Googlasin etsien jotain tietoa tekijästä, mutta laihoin tuloksin.
Maksoin tästä aarteesta kokonaisen euron! Minulle sen arvo on moninkertainen, koska tiedän, että työhön on uhrattu varmaan useampi hetki. Danke schön, Dora!
Tonttuja on jo paljon liikkeellä. Minun muorini ovat kokoontuneet vaihtamaan piparireseptejä!
***
Radiossa puidaan just viime yön pankkisekoilua. Tämmöistäkö tämä eurooppalainen pankkivarmuus on? Saapasmaahan lähtiessäni otan mukaan aina käteistä sen verran, etten ihan pulassa korttien varassa ole. Sen olen oppinut kantapään kautta.
maanantai 17. joulukuuta 2012
Rypistyvän rusinan harakanpesäpää
Tykkään tästä valohämystä ja lumen määrästä. Tulossa valkoinen joulu. Kävin vähän tutkailemassa joko jään yli voi tassutella kylille, mutta palasin takaisin, kun huomasin, kuinka paljon jalan jälkiin nousi vettä. Täytyy odotella alkavalle viikolle luvattuja pakkasia.
Kerrankin sattui kamera olemaan oikeaan aikaan mukana. Joulupukkihan se oli ennakkotarkistusreissulla Haapamäeltä kohti Petäjävettä! Kovin luontoystävällinen ei tämä pukin kulkupeli kyllä ole. Poro on parempi.
On aika nauttia kynttilän valosta. Tykkään, tykkään, tykkään...
sunnuntai 12. helmikuuta 2012
Talven keskellä
Haluan lohduttaa saapasmaalaisia, siellä lumen ja viiman keskellä. Fiumicinon kenttäkin on kaaoksessa. Puolet lennoista peruttu. Toinen Rooman kentistä (Ciampino) on kokonaan suljettu. Mitenkähän presidentti Napolitano pääsi kotiin Tarjamme luona vierailtuaan? Vuoristomajan seutu on ihan saarroksissa. Kolmeenkymmeneen vuoteen ei tämmöistä talvea ole seudulla koettu. Ja onko milloinkaan myräkkä kestänyt näin kauan? Lohdutuksena: Puolen vuoden kuluttua on jo heinäkuu!
Kuvilla haluan lohduttaa myös itseäni. En lumen enkä pakkasen vuoksi, vaan kahden huonosti nukutun yön takia, taas vaihteeksi. Naapuriin kolmisen viikkoa sitten muuttanut nuori vuokralainen on varmaan sekoittanut yön ja päivän. Yhden huomautuksen jo tienannu. Taitaa vuokrasopimuksesta tulla ennätyslyhyt. Myös toinen asukas on intoutunut nautiskelemaan ja riehaantuu sitten puolen yön jälkeen. Alla jo yksi kirjallinen varoitus. Nyt on (taas kerran) muiden asukkaiden mittalasi ylitse vuotava. Ainoa hyvä puoli asiassa kohdaltani on se, ettei minun tarvitse nousta aamuisin aikaisin esim töihin. Mutta joidenkin asukkaiden täytyy.
***
Vielä loppupurnaus! Katsoin juuri äsken Siken ohjelmaa. Siis Toskanassa nauhoitettua. Jo aikaisempien jaksojen aikana katselin hänen käyttämänsä öljypullon etikettiä. Olivado. Mutta enhän minä sen merkkistä öljyä koskaan saapasmaassa ole nähnyt! Kiinnostuin googlaamaan, ja kas kummaa - öljy on uusiseelantilasta!!! Toskanassa!!! Italian yhdessä oliiviöljyjen keitaassa. Koko öljyä ei tuoda Italiaan, mutta Suomeen kyllä. Onkohan koko keittiöosuutta tehty saapasmaassa??? Ilmankos alkuasukkaita ei ole otettu mukaan ruoanlaittoon. Voi Sikke. Tuli tunnelmaan taas pieni lovi, vaikka ruoka tässä jaksossa oli oikein tyypillistä toskanalaista, esim crostini neri - aaaaaahhhhhhhhhhhhhhhhhh!
***
Että pääsisi mukavimpiin tunnelmiin, katselen vielä muitakin Sardiniassa ottamiani kuvia ja sitten. Arvaatteko mitä? Telkkarissa alkaa puolen tunnin ohjelma formuloista! Ja illalla on vielä elokuva Toskanan auringon alla. Kuvattu italialais-australialaisen Elenan mummolan maisemissa. Kyllä tämä tästä. Puolen vuoden kuluttua varmaan syön mansikoita. Keuruulaisia mansikoita.
tiistai 7. helmikuuta 2012
Nyt herkutellaan
Äsken Tarjamme avasi viimeisen kerran valtiopäivät. Taitaa värikkyys tuolla hallintomme päämajassa jatkua, onhan edessä esim kuntauudistus ja puolustusvoimien tulevaisuus. Jälkimmäistä jännitetään erityisesti täällä Keuruulla. Taitaa lunta tulla tupaan monesta ovesta!
Suomessa olemme sentään tottuneet lumeen ja pakkaseen, mutta ei saapasmaassa. Kuulin juuri jälkikasvulta, että lähes kaikki on tällä hetkellä stop ja onhan tiedotusvälineistäkin voinut nähdä mielenkiintoisia kuvia mm lumisesta Roomasta.
Kovimpien pakkasten aikaan viihdytin itseäni kuvaamalla ...
... amarylliksen ja himmelin varjoleikkejä... sekä
... laittamalla ruokaa. Kuinkas muuten. Tässä esimerkkinä uunilohi kerma-sinappikastikkeessa. Sinappi oli Riitalta jouluksi saamastani purkista.
Just nyt uunissa muhii tämä herkku: eilisestä uunikanasta ja uunisipuleista jääneet riippeet risottoriisin alla. Suolaa ja kanamaustetta. Nesteeksi lorautin kermaista vettä ja pinnalle korppujauhoja ja voinokareita, joita tässä kuvassa ei vielä näy. Puolen tunnin päästä alkaa herkuttelu!
Perun vähän Siken saapasmaassa kuvatun ruokaohjelman moittimistani. Viime jaksossa hän teki oikein alkuasukasmaista herkkua, sitä kanipaistia. Mutta ohjehan olikin talon emännältä. Silti edelleen murisen sitä, ettei yhtään alkuasukasta edes vilahda kuvauksissa. (Kaiholla muistelen Solens mat- ohjelmaa sekä tietysti Jamien ruokaohjelmia Italiasta.)Vain jollekin näkymättömälle henkilölle Sikke huutelee Ciaot! Ei muuten kuulosta oikein kohteliaalta. Buon giorno olisi enemmän paikallaan. Sainpahan sanottua!!!
***
Blogistania kenkkuilee taas. On tullut viestiä, ettei postauksiini kaikki pääse kommentoimaan. Onneksi sposti toimii. Voitin nimittäin arpajaisissa. Niistä kerron seuraavassa postauksessa.