Tuli talvi ja köhä

Tänne tuli talvi: tuulta ja sadetta, siis vesisadetta. Tuli myöhässä, sillä tämä talvi tähän asti on kuulemma ollut lämpimin aikoihin, mutta nyt ei näy tuolla kadulla shortseja ja narupaitoja. Jotkut lyhytmatkalaiset haluavat kuitenkin leikkiä turistia, kun kerran ovat tänne lentäneet.

Toivon hartaasti, ettei VIRUS heitä löydä, sillä tätä köhä-röhää ei toivo kenellekään. Täällä hilluu nyt joku yskäröhäköhäräkä! Ihme kyllä, kuumetta ei minulla ole ollut. Kässäkerholaisoata moni pötköttää nyt vaakatasossa. Tai siis yrittää pötköttää, mutta eihän se onnistu yskimisen takia. Pitää nukkuakin istuma-asennossa!

Inkiväärihunajateetä kuluu monta mukillista, ja nenäliina paketti toisensa perään  hupenee. Pahin alkaa olla takana. Sen huomaa mm siitä, että keittiöhommat alkavat taas kiinnostaa.

Tässä alkupalat. Oli vain niin nälkä, etten muistanut ottaa kuvia valmistamisesta. No, ensin pannulle öljyä, valkosipuli- ja chilisiivuja. Kun valkosipulit alkavat saada väriä, katkat mukaan. Pari minuuttia per puoli, ja nauttimaan. Leipaviipaleilla kaavitaan viimeisetkin maut suuhun. Yksinkertaista ja nopeaa, kunhan muistaa sulattaa ravut, jos ne ovat olleet pakasteita.

Tässä aloitellaan sipulimarmeladin tekoa. Salonkisipuleista niin kuin äitini salottisipuleita kutsui. Sipulit siivutetaan ja laitetaan sitruunaveteen likoamaan muutamaksi tunniksi. Sitten sipulit valutetaan ja laitetaan sokerin ja sitruunamehun kanssa hautumaan. Tarkat määrät ja ajat löytyy Googlen avulla. Minulla toimii hyppyset, silmämäärä ja noin-mitat. Marmeladia ja homejuustoa leivän päälle kuumaan uuniin tuokioksi. Esinautinto löytyi alakylän baski-baarista, josta kerroin muutama postaus sitten.

Mikäs siellä roikkuu? Kuka tietää?

Päiväni iglussa

Päiväni iglussa alkavat muistuttaa toinen toistaan.Tulee mieleen elokuvaa Päiväni murmelina, jossa kaikki toistuu samana päivästä päivään. Telkkarin anti alkaa olla toistoa toiston perään. Esim Parmas ja Kontio on tullut ulos jo niin monena uusintana, että varmaan kohta nauha kuluu poikki. Aina vain jaksan hihitellä Valkeakosken poliisien hullunmyllylle.

Iltapäivää on ilahduttanut ihan uusi tuttavuus, Cedar Cove. Pääosan näyttelijä Andy MacDowell näytteli myös Päiväni murmelina -elokuvassa. Ei mitään suurta draamaa kumpikaan elokuva, mutta erittäin sopivaa iglu -ajankulua.

Tänään sain labran tulokset. Olen jopa terveempi kuin viisi vuotta sitten, jos kolesterolia ajatellaan. Muut arvot olivat ennallaan. Sanovat, että olet mitä syöt. Minä olen siis jonniin sortin pupu, sillä tykkään erilaisista salaateista. Jääkaappia tutkaillessani näin purkillisen pieniä etikkakantarelleja - tuolta noin. Tähän saakka olen sienet syötyäni lorotellut nesteen hukkaan, mutta nyt keksin käyttää sitä happona balsamicon tilalla. Nam!

Huomenna lisään salaattiin tämän Lidlin hävikkolaatikosta löytämäni granaattiomenan siemenet. Nam, nam!

Laatikossa oli eilen 15 banaania. Niistä riitti pakkaseenkin viipaleita. On aineksia uuniherkuiksi tai smootheiksi. Nam, nam, nam!

Herkkusieniä riitti myös pakkaseen, viipaloituina ja voissa tiristettyinä. Nam, nam, nam, nam!

Joo, tiedän, tiedän. Täytyy varoa vaakaa. Toisaalta, olen nyt opetellut syömään 3 - 4 kertaa päivässä kunnon ruokaa ja huomannut nyt, etten jaksa syödä kuin vähän kerrallaan, eikä koskaan ole nälkä. Hyvä minä.

Ai niin, tuo ylin kuva tuli otettua viime viikolla roiman lumisateen jälkeen pakkasen kiristyessä  tämän talven huippulukemaan, -28 astetta. Silloin tämä murmeli hautautui sisään, omaan igluunsa.

Lunta tulvillaan...

 

No nyt sitä on, LUNTA, ja lisää on kuulemma tulossa seuraavan vuorokauden aikana. Sen jälkeen sitten tulee ennusteen mukaan paukkupakkaset. Pukkaa kunnon talvea. 

Aurinko näyttäytyi pari päivää sitten puolisen tuntia, vain. Täytyy siis turvautua purkkeihin, D-vitamiinia, sinkkiä, B.vitamiinia, mutta ennen kaikkea täytyy tyhjentää pakastimen marjoja ja täydentää niitä kaupan antimilla. Kävin tänään tankkaamassa ruoka-aineita muutamaksi päiväksi. Sain mm pitkästä aikaa Lidlin 2e -hävikkilaatikon: omenoita, päärynöitä, banaaneja, tomaatteja, porkkanoita, salaattia, jopa herkkusieniä (niin kuin minulla ei sieniä omasta takaa olisi!)

Haluan myös tietää, missä kunnossa minä olen. Ei, en minä sairas tunne olevani, mutta onhan siitä jo viisi vuotta aikaa, kun vierailin kunnan tohtorilassa. Täytyyhän minun saada edes pieni vastine maksamilleni veroille. Täällä on nyt semmoinen systeemi, että jokaisella on oma hoitaja, ettei tarvitse heti itse tohtoria vaivata. Netin kautta sain valita hoitajan, joten hänen kanssaan juteltuani (puhelimitse) sain tilata ITSE netin kautta laboratorioajan. Tänään sitten kahlasin lumessa terveyskeskukseen, ja ei aikaakaan, kun putkilot olivat täynnä verta. Nyt odottelen pari päivää ja sitten soittelen hoitajalle. Jatkuu sitten... Kovin on ollut automaattista tähän saakka koko homma. Onneksi on oma kone. Tulee miettineeksi ne ikä(vät) ihmiset, joilla nettiä ei ole. Hekin maksavat veroja.

Ps. Keuruulla on nyt kahdeksan koronalaista. Ollaanhan me lähellä Jyväskylää, ja työssä käyviä on sieltä ja sinne.

Suomi saa taas hienoa mainosta saapasmaassa. Oppivelvollisuuden laajeneminen ja ilmaisuus ovat historiallisia uudistuksia, vaikkeivat ne kaikkia puolueita innostakaan. Toisaalta odotan kyllä koulumaailmalta todellista kehittymistä lasten ja nuorten näkökulmasta, sillä ei kannettu vesi vanhoissa ämpäreissä virkistä. Olin mukana, kun Lappiin tuotiin peruskoulua, ja täytyy sanoa, että aikamoista hyväuskoista sirkusta moni asia oli. Muistan esim kuinka englannin opiskelu tuli silloin kouluihin ja jos ope ei itse osannut kieltä, koulutelevisio tuli apuun. Niin siinä sitten ope ja oppilaat istua nököttivät toosan ääressä ja opiskelivat  yhdessä. Ralli-englantia kouluissa!

Mitähän tuolla rapakon tapana nyt tarvittaisiin? Koulutusta ja kenen? Toivon nyt kaikki sormet ja varpaat pystyssä, ettei enää mitään pahempaa tapahtu. Toisaalta, kun on nyt seurannut erään toilailuja, mitä vain voi olla edessä. 

Ystäville

Tässä kukkia kaikille ystäville! Tulppaanit kuuluvat kevääseen, ehdottomasti. Olen kerran ollut Hollannissa juuri silloin, kun pellot silmänkantamattomiin loistivat erivärisin tulppaanein. Nyt on tyytyminen kaupan kukkapisteisiin

Nämä nietokset ilahduttivat vielä reilu viikko sitten. Nyt sataa taas VETTÄ. Jokohan talvi meni?

Saapasmaakin on saanut osansa valkoisesta peitteestä. Rooma on kaunis myös tämmöisenä, mutta sinne matkustaminen ei nyt kiehdo. Koululaiset kyllä siellä tykkää, sillä koulut olivat kiinni jopa ihan eteläisessä osaa maata.

Tämän näkymän toivoisin joskus näkeväni. Ilmasta käsin kylläkin.

Vihreää maisemaa odotellessa olen suorastaan villiintynyt smootheihin. Tässä on valmistunut banaani-jugurtti-persilja-minttu-kurkkuherkkua. Lasillinen päivässä pitää tohtorin loitolla. Kun kuitenkin edellisestä perustutkimuskäynnistä oli kulunut lähes 20 vuotta, näin YK:n juhlavuoden aluksi halusin tietää, missä kunnossa sitä oikein ollaan, joten tohtorin luo. Kun sitten useampi tuubi verta, pissanäyte, sydänfilmi oli tutkittu, pari luomennäköistä länttiä poistettu, ainoa tohtorin sana, joka viittasi ikään oli se, kun tohtori totesi hyvänlaatuisten länttien kuuluvan VANHUUTEEN. Muuten kropasssa kaikki hyvin: munuaiset, maksa, sydän, keuhkot kunnossa, hemoglobiini oikein hyvä, sokeri ja kolestroli hieman yläreunassa (niin kuin koko meidän suvulla).  Painonpudotusta ja ulkoilua lisää kehiin, niin lääkkeet pysyvät loitolla. Verenpaineesta keskusteltiin, mutta olen ilmeisesti sitä sorttia, että verenpaine nousee joissakin tilanteissa, esimerkiksi lääkärin vastaanotolla. Kotona no problem.

Pitsikiviä on nyt syntynyt telkkarista Kaisa Mäkäräistä ihastellessa. Kuvissa on myös pieniä muistoja sieltä sun täältä. Kivethän ovat joko Maltalta tai etruskien rannoilta. Fossiilit Maltalta ja Venezuelasta, vaaleanpunainen pikkuinen simpukka Maltalta, mehikasvit sabinan parvekkelta jne jne. Muistoja, jotka tuovat lisää haaveita...

Kaikki kunnossa - melkein

Flunssa voitti. Minà kaaduin petiin muutamaksi pàivàksi. Ja voi kun minà olin kipeà - omasta mielestàni. Kun minà hyvin harvoin poden mitààn sairauksia, sitten minà poden kunnolla - omasta mielestàni. Onneksi kotihoitajatar toi minulle kunnon droppeja, joiden avulla minà alan voittaa. Luin Iltasanomien nettiversiosta jonkin tohtorin ohjeet, joiden avulla flunssa menisi ohi vuorokaudessa! Yksi ohjeista oli, ettà pitàisi tehdà pieni happihyppely ulkona kuuman aamusuihkun jàlkeen. Kissan viikset sanon minà professorille. Minua ei olisi saanut nosturillakaan ylòs sàngystà, saatikka sitten suihkuun ja sitten ulos - sateeseen. Flunssa tulee, flunssa menee ja sitten taas menen minà. Polvi on hieman rauhoittunut. Varmaan sen vuoksi, ettà se on saanut pòtkòttàà ihan rauhassa. Tàmà kosteus ei vain ole hyvàksi.

Sàà on oikutellut nàinà viikkoina oikein kunnolla. Kokonaan aurinkoiset pàivàt voi laskea yhden kàden sormilla. Onneksi on sentààn làmmintà: pàivisin yli 20 ja òisin hieman alle. Loppuviikoksi on nyt luvassa parempaa, ja toivottavasti ensi viikolla aurinko nàyttàytyy JOKA pàivà, sillà pikkuinen prinsessa lentàà tànne àitinsà ja isànsà kanssa.

Edellisessà postauksessa murisin uudesta jàtesysteemistà - ja murisen edlleen. Tàmmòisià portin pielià on nyt kolmena pàivànà viikossa, enkà oikein usko, ettà pussien sisàltò on aina lajiteltu ohjeiden mukaan. Onneksi tààllà ei ole variksia tai harakoita, jotka tulisivat osingoille. Mutta on rottia ja puluja... Eilen oli telkussa ohjelma, jossa erààn kaupungin jàteongelmiin puututtiin videokameran avulla, koska jotkut rontit veivàt roinansa sinne sun tànne. Sakkojahan siità paukkui.

Puluja on ihan liiankin kansa. Minà virittelin pelotteeksi cd-levyjà nailonnarun varaan, mutta eilinen ukkosmyràkkà iltapàivàllà katkaisi yhden levyn narun poikki. Tàytyy hankkia rautalankaa...

Eilen aamupàivàllà tassuttelin pitkàstà aikaa aamucappucinolle. Mikàpàs kasvi se tàssà roikkuu ja availle siemenkotiaan? En ole pitkààn aikaan arponut mitààn, mutta nyt flunssan pàihittàmisen kunniaksi arvon pari postikorttia kaikkien tàhàn postaukseen kommentoineiden kesken.