Päivän antia

Missäkö asun? Milläkö kadulla? Täällä katujen nimillä ei juuri ole merkitystä, paitsi kartoissa. Perille kylään pääsee kertomalla talon nimen. Minä asun Casa Manuelassa.

Kun sitten haluaa tehdät kaverin kanssa treffit vaikka johonkin entuudestaan tuntemattomaan kahvilaa, paras opas on kännykän navigaattori. Kertoo etäisyyden  ja neuvoo suomeksi mihin kääntyä ja kuinka pitkän matkan päästä. Upea apulainen.

Kuvan kavereilla tuskin oli navigaattori apuna heidän tullessa meren yli Afrikasta. Tummia tulijoita on tänäkin alkuvuonna tullut näille saarille tuhansia. Heitä näkyy paljon katukuvassa. En osaa sanoa, mitä alkuasukkaat heistä ajattelevat.

Katukuvassa on kyllä myös toisenlaisia kulkijoita - mölyävät kovalla humalaisella äänellä, tutulla kielellä! Heidät kierrän, en noita tummia.

Päivän herkut löytyivät tästä pintxos-baarista. Erityisesti tykästyin tuohon toiseksi alimmaiseen pikkupuravaan, jossa homejuuston kaverina oli sipulimarmeladia. Huikea makuyhdistelmä.

X-kirjain tuossa baarin nimessä kertoo baskiperinteestä. Baari on kuulemma ainoa baskitaustainen kaupungissa.

Lopuksi taas kyselen: Mikäs kasvi tämmöiseltä kukinnan jälkeen näyttää?

Kaikki kunnossa - melkein

Flunssa voitti. Minà kaaduin petiin muutamaksi pàivàksi. Ja voi kun minà olin kipeà - omasta mielestàni. Kun minà hyvin harvoin poden mitààn sairauksia, sitten minà poden kunnolla - omasta mielestàni. Onneksi kotihoitajatar toi minulle kunnon droppeja, joiden avulla minà alan voittaa. Luin Iltasanomien nettiversiosta jonkin tohtorin ohjeet, joiden avulla flunssa menisi ohi vuorokaudessa! Yksi ohjeista oli, ettà pitàisi tehdà pieni happihyppely ulkona kuuman aamusuihkun jàlkeen. Kissan viikset sanon minà professorille. Minua ei olisi saanut nosturillakaan ylòs sàngystà, saatikka sitten suihkuun ja sitten ulos - sateeseen. Flunssa tulee, flunssa menee ja sitten taas menen minà. Polvi on hieman rauhoittunut. Varmaan sen vuoksi, ettà se on saanut pòtkòttàà ihan rauhassa. Tàmà kosteus ei vain ole hyvàksi.

Sàà on oikutellut nàinà viikkoina oikein kunnolla. Kokonaan aurinkoiset pàivàt voi laskea yhden kàden sormilla. Onneksi on sentààn làmmintà: pàivisin yli 20 ja òisin hieman alle. Loppuviikoksi on nyt luvassa parempaa, ja toivottavasti ensi viikolla aurinko nàyttàytyy JOKA pàivà, sillà pikkuinen prinsessa lentàà tànne àitinsà ja isànsà kanssa.

Edellisessà postauksessa murisin uudesta jàtesysteemistà - ja murisen edlleen. Tàmmòisià portin pielià on nyt kolmena pàivànà viikossa, enkà oikein usko, ettà pussien sisàltò on aina lajiteltu ohjeiden mukaan. Onneksi tààllà ei ole variksia tai harakoita, jotka tulisivat osingoille. Mutta on rottia ja puluja... Eilen oli telkussa ohjelma, jossa erààn kaupungin jàteongelmiin puututtiin videokameran avulla, koska jotkut rontit veivàt roinansa sinne sun tànne. Sakkojahan siità paukkui.

Puluja on ihan liiankin kansa. Minà virittelin pelotteeksi cd-levyjà nailonnarun varaan, mutta eilinen ukkosmyràkkà iltapàivàllà katkaisi yhden levyn narun poikki. Tàytyy hankkia rautalankaa...

Eilen aamupàivàllà tassuttelin pitkàstà aikaa aamucappucinolle. Mikàpàs kasvi se tàssà roikkuu ja availle siemenkotiaan? En ole pitkààn aikaan arponut mitààn, mutta nyt flunssan pàihittàmisen kunniaksi arvon pari postikorttia kaikkien tàhàn postaukseen kommentoineiden kesken.