Maxima alerta

Muutama päivä on nyt eletty varovasti. Ensin tuuli riepotteli kaikkea, palmuja ja kaikkea irtonaista. Palmujen kohdalla se olinkin tarpeen, sillä kaikki kuivat osat tippuivat alas. Onneksi en ainakaan minä saanut osumaa, sillä kuiva palmun oksan tyvi on kova ja terävä. Poliisiautotkin saivat telkun kuvassa osumia irtoveskeistä. Hajuista ei kerrottu.

Tämmöistä burrascaa ei kuulemma aikoihin ole eletty. Netti on toiminut joten kuten, sillä yhteydet saivat myös osumia.

Me pysyteltiin ihan kotioven lähettyvillä. Mutta entä ne avoveneillä saarille pyrkivät afrikkalaiset. Kuinka moni pääsi turvaan?

Tässä porttikongissa olen nähnyt monen nukkuvan. 

Toinen luonnonilmiö on nyt vaikeuttanut elämää, sillä esimerkiksi tänään oli pahin calima aikoihin. Ihmisiä kehoitettin pysymään sisätiloissa, sillä ulkona oli vaikea jopa hengittää. 

Näihin luonnonilmiöhin liittyy myös elämäni erikoisin yö, sillä lämpötila yhtenä yönä ei laskenut koko yönä alle 28 asteen. Ja kun aamuyöllä satoi, olo oli kuin trooppisessa sademetsässä. 

Molemmista luonnonilmiöistä olen lukenut Suomenkin netin uutisista. Jos nyt on Suomesta vain viikon matkalla näille saarille, tunnen myötätuntoa. Mukaan hengityssuojia, suosittelen.

Nyt kotikatu on rauhallinen. Jouluvaloja on naapureilla jo vähän, ja onneksi kaikkein vilkkuvimmat ja välkkyvimmät sammutetaan aina yöksi.

Joulupukki kävi täällä ja koristeli peilin valoilla. Tuntuu joululta. Kiitos pukille.

Päivän antia

Missäkö asun? Milläkö kadulla? Täällä katujen nimillä ei juuri ole merkitystä, paitsi kartoissa. Perille kylään pääsee kertomalla talon nimen. Minä asun Casa Manuelassa.

Kun sitten haluaa tehdät kaverin kanssa treffit vaikka johonkin entuudestaan tuntemattomaan kahvilaa, paras opas on kännykän navigaattori. Kertoo etäisyyden  ja neuvoo suomeksi mihin kääntyä ja kuinka pitkän matkan päästä. Upea apulainen.

Kuvan kavereilla tuskin oli navigaattori apuna heidän tullessa meren yli Afrikasta. Tummia tulijoita on tänäkin alkuvuonna tullut näille saarille tuhansia. Heitä näkyy paljon katukuvassa. En osaa sanoa, mitä alkuasukkaat heistä ajattelevat.

Katukuvassa on kyllä myös toisenlaisia kulkijoita - mölyävät kovalla humalaisella äänellä, tutulla kielellä! Heidät kierrän, en noita tummia.

Päivän herkut löytyivät tästä pintxos-baarista. Erityisesti tykästyin tuohon toiseksi alimmaiseen pikkupuravaan, jossa homejuuston kaverina oli sipulimarmeladia. Huikea makuyhdistelmä.

X-kirjain tuossa baarin nimessä kertoo baskiperinteestä. Baari on kuulemma ainoa baskitaustainen kaupungissa.

Lopuksi taas kyselen: Mikäs kasvi tämmöiseltä kukinnan jälkeen näyttää?