Maxima alerta

Muutama päivä on nyt eletty varovasti. Ensin tuuli riepotteli kaikkea, palmuja ja kaikkea irtonaista. Palmujen kohdalla se olinkin tarpeen, sillä kaikki kuivat osat tippuivat alas. Onneksi en ainakaan minä saanut osumaa, sillä kuiva palmun oksan tyvi on kova ja terävä. Poliisiautotkin saivat telkun kuvassa osumia irtoveskeistä. Hajuista ei kerrottu.

Tämmöistä burrascaa ei kuulemma aikoihin ole eletty. Netti on toiminut joten kuten, sillä yhteydet saivat myös osumia.

Me pysyteltiin ihan kotioven lähettyvillä. Mutta entä ne avoveneillä saarille pyrkivät afrikkalaiset. Kuinka moni pääsi turvaan?

Tässä porttikongissa olen nähnyt monen nukkuvan. 

Toinen luonnonilmiö on nyt vaikeuttanut elämää, sillä esimerkiksi tänään oli pahin calima aikoihin. Ihmisiä kehoitettin pysymään sisätiloissa, sillä ulkona oli vaikea jopa hengittää. 

Näihin luonnonilmiöhin liittyy myös elämäni erikoisin yö, sillä lämpötila yhtenä yönä ei laskenut koko yönä alle 28 asteen. Ja kun aamuyöllä satoi, olo oli kuin trooppisessa sademetsässä. 

Molemmista luonnonilmiöistä olen lukenut Suomenkin netin uutisista. Jos nyt on Suomesta vain viikon matkalla näille saarille, tunnen myötätuntoa. Mukaan hengityssuojia, suosittelen.

Nyt kotikatu on rauhallinen. Jouluvaloja on naapureilla jo vähän, ja onneksi kaikkein vilkkuvimmat ja välkkyvimmät sammutetaan aina yöksi.

Joulupukki kävi täällä ja koristeli peilin valoilla. Tuntuu joululta. Kiitos pukille.

Kahden maan välillä

Vuoristomajan maisemissa viime torstaina...

Keuruu eilen ja tänään... Molemmat kuvasarjat otettu molemmin puolin puoltapäivää.

Niin ylivoimaiseksi kävi halu päästä tuttuun ja turvalliseen kotimaahan, että siirsin lentoa viikolla. Sama kone (Norwegian), yhtä edullinen hinta. Alkumatka sujui hyvin, kuten aina ennenkin. Kun istuimme koneessa, kapteeni ilmoitti, että odottelemme lähtöä tunnin verran, koska sää Helsingissä on myrskyinen. Matka Roomasta Helsinkiin sujui sitten lopulta ihan niin kuin aina ennenkin...  Tai siis Helsigin ylle. Siinä sitten kiertelimme ja kaartelimme ... ja ihmettelimme, kunnes kapteeni ilmoitti, että polttoaine on loppumassa, joten meidän on lennettävä tankille - Turkuun! Siellä kun myrsky ei olisi niin paha kuin Helsingissä. Tankki täynnä (?) taas taivaalle ja kohti Helsinkiä. Kolmisen tuntia myöhässä laskeuduimme Helsinki-Vantaalle. Koko (vajaa) koneellinen taputti. Ja täytyy nostaa hattua sekä taitaville (norjalaisille) lentäjille että rauhalliselle (virolaiselle) henkilökunnalle. Minkäänlaista paniikkia ei koneessa syntynyt.

Mutta kun matkalaukkuja ei alkanut lähes parin tunnin odottelun jälkeen kuulua, alkoi muutamien matkustajien hermot vinkua. Juttelin ainoan ohi viuhahtaneen kenttähenkilön kanssa, ja hän sanoi, että koko kenttä on kaaoksessa myrskyn takia: lumi ja räntä haittaa kaikkea, koneet eivät pääse ilmaan eikä alas, koneita lennätetään Turkuun tankille, henkilökunta yrittää etsiä oikeita matkalaukkuja oikeille hihnoille jne. Vihdoin, noin  klo 21.00 meidän hihna heräsi eloon, ja minäkin sain kaksi(hyvin, hyvin raskasta) matkalaukkua mukaani.

Mutta mitäs nyt? Kaikki jatkoyhteydet Keuruulle olivat menneet aikoja sitten. Menin tutkimaan aikatauluja. Järkevin vaihtoehto oli linja-auto Jyväskylän kautta Keuruulle. Lähtisi aamulla klo 04.40. Hotelliin? Mitä sitä turhaa muutaman tunnin takia rahoja tuhlaamaan. Voisihan sitä kokeilla yötä lentokentälläkin. Oikein hyvä ratkaisu, sillä tutustuin siinä penkillä aikaa viettäessäni oikein mukavaan pohjoisen (nais)ihmiseen. Juttelimme ummet ja lammet, nukuimme vuorotellen, tai siis makasimme silmät kiinni, ja lopuksi joimme minun lähtökahvimme. Hän jäi vielä odottelemaan oman koneensa lähtöä kohti Kemi-Torniota. Suren ainoastaan sitä, että en ottanut yöseuralaiseni nimeä tai osoitetta muistiin, joten  - Jos nyt luet tätä, ota ihmeessä yhteyttä spostiini. Kaunis kiitos seurastasi.

Myrsky jatkui koko linja-automatkan ajan, mutta molemmissa linja-autoissa oli todella taitavat ja rauhalliset kuljettajat.

Tämä Aamulehden piirros viime vuodelta VR:n ja linja-autoliikenteen vaikeuksista voisi nyt saada jatkoa lentoliikenteen ongelmista. Luonto kun on niin ennalta arvaamaton.

Joka tapauksessa olen nyt nukkunut edellisenkin yön edestä, viime yönäkin lähes 12 tuntia. Tänään mummo (siis äitini) keitti minulle mainiota kalakeittoa, joten kaikki hyvin. Tämä kaamoskin tuntuu jouluiselta. Ja parin viikon päästä ollaan jo matkalla kohti kevättä.

Hupsista

Tàtà tietà ajoin vielà viikko sitten. Nyt ei edes jalan ole tielle asiaa. Pari pàivàà jatkuneet sateet ja tuulet saivat maan vyòrymààn ja katkaisemaan paikallisen pààtien. Lauantaina kàvin kuvaamassa myrskyn runtelemaa tietà. Syvin vajoama on tuon oikealla olevan talon kohdalla. Onneksi sateita ei toistaiseksi ole luvassa, joten tien korjaajat saavat rauhassa korjata tuhoa. Nyt oli vasta kaivettu esille alueen kaikki maan alla kulkevat erilaiset johdot, joten tie tulee olemaan poikki kauan. Tapahtumapaikka on suoraan vuoristomajan alapuolella. Pari sataa metrià linnun tietà tàltà piazzalta vuorenrinnettà alas.

Sateita tietenkin tarvitaan (mutta kohtuus kaikessa), jotta kevàt alkaa kukkia. Elenan luo ajaessa tien varret ovat tàynnà villiesikkoja.

Jos kuitenkin haluaa vàrikkàità yksilòità, perjantai on hyvà pàivà ihailla torin tarjontaa. Itse ostin pari komeaa kehàkukkapurkkia tuonne parvekkeelle.

Tàmàn postauksen ruoka on suomalais-italialainen kylmàsavulohipasta. Hyvàà ruokahalua - buon appetito.

***

Seuraava postaus on se 200. Osutan sen 17.03. pàivàlle, jolloin on ne 1-vuotissynttàrit. Arvonta-aika jatkuu aina lauantai-iltaan asti. Siis edelliseen postaukseen kommenttinsa jàttàneet osallistuvat kutsuun saapua pààsiàisenà tànne artisokkalounaalle. Tai jos matka tàllà eràà ei onnistu, valittavana on hàrpàkkeità ja avimenperià.

***

Ai ettà olenko minà kokonaan unohtanut Formulan? En takusti. Eilen istuin kuin tatti telkkarin ààressà. Hieno homma ettà Ferrari menestyi. Varsinkin nostan hattua Massalle, joka viime vuonna oli làhellà menettàà henkensà. Sitkeà kaveri. Mutta oli vàhàn murtuneen oloinen, kun ei itse voittanut. Kimià ei nàkynyt, vaikka oli paikalle kutsuttukin. En ihmettele.

Myrsky ja hamsterin hommia

Myrsky ja mylväys! Onneksi olin eilen iltapäivällä/illalla kotona, sillä muuten kotiintulo olisi vaatinut venettä! Oli semmoinen myrsky, etten aikaisemmin täällä moista ole kokenut. Satoi saavista kaatamalla, ja kun samalla oli myrskytuuli vimmoissaan, juoksin Parvekkeen ovien väliä laittamassa niitä kiinni. Kun sain toisen oven säppiin, pamahti toinen auki jne. Siinä välissä yritin luututa vettä lattioilta - ja laittaa ruokaa. Illaksi kun oli tulossa vieraita. Välillä meni sähkötkin. Mutta ruoka valmistui. Sitä jopa kehuttiin. (Lämmin ruoka kanaa kerma-soija -kastikkeessa; kanapalat ruskistetaan pannulla, kuorrutetaan nesteellä -kermaa 2 dl - soijaa 1/2 dl- ja uuniin reiluksi tunniksi, n 180 astetta). Mutta nämä roskiksesta löytyneet ja Elenan tuunaamat nätit tuolit eivät parvekkeella ole viihtyneet.

En suosittele istumista. Minulle kävi kehnosti. Olenkohan minä liian painava? Vai onko tuolin istuinosa liian ohut? Vai eikö nämä yksinkertaisesti kestä sateita? Roskiinko? Täytyy miettiä. Tykkään näistä tuoleista. Onkos ehdotuksia?

Roskat kannattaa viedä aina heti aamulla roskikseen. Voipi Onni potkaista! Tämmöisen tuolin merkeissä. Hamsteri heräsi heti eloon: roskat äkkiä pois käsistä ja tuoli onnelliseen kainaloon. Tykkään Hänestä suunnattomasti.

Varsinkin käsinojien kaiverrukset viehättävät. Tuoli tarttisi kyllä hieman puukässähommia. Täytyy vain toivoa, että puukäsi kehittyy... Tai että tulee vieraita, jotka osaavat hommat. Ks myös violetit tuolit!

Sen sijaan nämä vanhat verhot minä osasin tuunata. Niitä on kolme (eri kuvioista) rinnakkain peittämässä eteisen vaatetankoja. Hyvä, hyvä!

Ja lopuksi roskisten kuningatar. Vanha viinipullo. Strategiset mitat: tuhti vyötärö 144 cm ja korkeus 66 cm. Voitte verrata omiin mittoihinne ja suhteuttaa sitten tämän kuningattaren mittoihin. Löysin kokonaista KOLME vanhaa viinipulloa tuolta alatien roskiksesta. Ei muuta kuin naapuria apuun, ja niin hamsteri oli taas tyytyväinen. (Salaman välähdys saa muuten tuon pullon rakenteen hienosti esille.