Tàtà tietà ajoin vielà viikko sitten. Nyt ei edes jalan ole tielle asiaa. Pari pàivàà jatkuneet sateet ja tuulet saivat maan vyòrymààn ja katkaisemaan paikallisen pààtien. Lauantaina kàvin kuvaamassa myrskyn runtelemaa tietà. Syvin vajoama on tuon oikealla olevan talon kohdalla. Onneksi sateita ei toistaiseksi ole luvassa, joten tien korjaajat saavat rauhassa korjata tuhoa. Nyt oli vasta kaivettu esille alueen kaikki maan alla kulkevat erilaiset johdot, joten tie tulee olemaan poikki kauan. Tapahtumapaikka on suoraan vuoristomajan alapuolella. Pari sataa metrià linnun tietà tàltà piazzalta vuorenrinnettà alas.
Sateita tietenkin tarvitaan (mutta kohtuus kaikessa), jotta kevàt alkaa kukkia. Elenan luo ajaessa tien varret ovat tàynnà villiesikkoja.
Jos kuitenkin haluaa vàrikkàità yksilòità, perjantai on hyvà pàivà ihailla torin tarjontaa. Itse ostin pari komeaa kehàkukkapurkkia tuonne parvekkeelle.
Tàmàn postauksen ruoka on suomalais-italialainen kylmàsavulohipasta. Hyvàà ruokahalua - buon appetito.
***
Seuraava postaus on se 200. Osutan sen 17.03. pàivàlle, jolloin on ne 1-vuotissynttàrit. Arvonta-aika jatkuu aina lauantai-iltaan asti. Siis edelliseen postaukseen kommenttinsa jàttàneet osallistuvat kutsuun saapua pààsiàisenà tànne artisokkalounaalle. Tai jos matka tàllà eràà ei onnistu, valittavana on hàrpàkkeità ja avimenperià.
***
Ai ettà olenko minà kokonaan unohtanut Formulan? En takusti. Eilen istuin kuin tatti telkkarin ààressà. Hieno homma ettà Ferrari menestyi. Varsinkin nostan hattua Massalle, joka viime vuonna oli làhellà menettàà henkensà. Sitkeà kaveri. Mutta oli vàhàn murtuneen oloinen, kun ei itse voittanut. Kimià ei nàkynyt, vaikka oli paikalle kutsuttukin. En ihmettele.
.JPGm.JPG)
