Yksin kotona

Vielä kuukauden verran pimenee, kello 15.00 on jo täysi pimeys. Nyt tarvitaan valoa, vaikka keinotekoisesti, kun edes ensi lumi ei pysynyt näillä korkeuksilla maassa kuin yhden päivän. Aamuisin käytän tunnin verran kirkasvalolamppua, ja haaveilen kesästä...

Ainahan voi katsella vanhoja kuvia. Saapasmaan ...

 

... ja Maltan kesää...

 

... Montalbanon rantaa...

 

... Lanzaroten viinitarhoja...

... tai sitten ihan oman kylän rantakahvilaa ja ukkospilviä Keurusselän yllä. Saattaahan nimittäin elämä jatkua kotoiluna vielä ensi kesänäkin. On nuo koronauutiset sen verran huolestuttavia. Juuri uutiset kertovat, kuinka Keski-Suomessakin ovat tartunnat pompanneet huimasti ylöspäin. Huiii! Keuruulla ei onneksi ole yhtään sairastunutta, vielä ...

Tänään olisi minulla ollut mahdollisuus ottaa flunssarokoite, mutta ne olivat loppuneet jo pari päivää sitten. Toisaalta en ehkä olisi koko rokotetta edes ottanut... Nyt täytyy miettiä ...

Aamulla juutuin telkkarin ääreen, kun siellä haastateltiin Anna-Stina Nykästä, Helsingin Sanomien toimittajaa. Häneltä on ilmestynyt pakinakokoelma Yksin kotona. Varasin sen välittömästi Keuruun kirjastosta.

Joulukuu on ihan lähellä... ja pikkujoulut... Pitäisköhän näiden tonttujen miettiä tuota etäisyyttä!

Liisa-myrsky

Sain kaiman, Liisa-myrskyn. Vettä tuli koko viime yön, ja vielä tänäänkin taivas tyhjensi runsaita vesivarastojaan. Kovin kaimaseni taivutteli puita. Minä makoilin sohvalla ja ihastelin niiden notkeutta.

Auto piti viedä yöhoitoon (suojaan ensi yöksi luvatulta pakkasherralta), ja matkan varrella näin, kuinka tämä puuvanhus oli antautunut. Onneksi oli rojahtanut puiston puolelle, ei tielle. Mitään laantumisen merkkejä Liisa ei osoita. Taitaa vanha sanonta Liisan liukkaista pitää nyt paikkansa, sillä vaikka nyt on vielä lähes 10 astetta lämmintä, yöksi on luvassa miinusta.

Enpä huomannut äsken ajaa katsomassa, joko nämä eiliset parikymmentä joutsenta olivat arvelleet ajan olevan oikea nousta siiville kohti etelää.

Ei, ei minun peikonlehteni ole alkanut pukata kukkaa, vaan olen alkanut kaivella hyllyjä ja kaappeja, josko jotain jouluista. Onhan tässä jouluun vielä aikaa, mutta  että edes jotain...

Amaryllis kuuluu ehdottomasti minun jouluuni. Samoin hyasintti. Sen ostin tänään aukomaan nuppujaan ja levittämään tuttua tuoksuaan. Koronasta huolimatta, joulu tulee ... Pitäisköhän kirjoittaa joulupukille? Mitähän sitä toivoisi? Mitä te toivoisitte?

Shoppailua

Tohtorila on vielä ihan sulissa vesissä. Olin ihan riemuissani, kun veteen oli pulahtanut kaverikseni kolme sorsaa.

Sen sijaan hieman mutristin suutani kääntäessäni uusien toppishousjen lahkeita ja huomatessani, millaista saattaa olla made in china -laatu. Yksi sivusaumoista pursusi täytettä, mutta onneksi oma laaduntarkistukseni havaitsi itse sauman olevan ihan ok. Ainakin toistaiseksi. Kävin kaupassa näyttämässä kuvaa, mutta koska muuten tykkäsin housuista, en halunnut niitä vaihtaa, eihän hintakaan ollut päätäni huimannut.

Sen sijaan melkein nukunkin uusien talvilenkkareitteni kanssa, ja laatu maksaa aina itsensä takaisin. Sitä paitsi kengät haluavat aina ulkoilemaan!

Eivät ole vuodet veljeksiä. Siitä todisteena nämä kaksi kuvaa: ylempi kuva on otettu tasan vuosi sitten ja alempi tänä aamuna. Öisinkin on nyt yhtä lämmintä kuin päivisin. Onpa joinain öinä ollut päivää lämpimämpää.

Ja lopuksi vähän aivorasitetta tai tietämystä: Mikä on tämä kapistus? Tietääkö kukaan? Helena?

Romusta eheyteen

Ihan hajallaan! Minun autoni etuosa on ihan hajallaan. Ei, en ole ollut onnettomuudessa. Päinvastoin. Olen toivottavasti välttynyt siltä. Toyota kutsui autoni pieneen, mutta tärkeään ehostukseen. Piti vaihtaa air bagiin joku osa. Niin tärkeä että jopa katsastus olisi voinut hylätä autoni, jos en olisi noudattanut toistakaan kutsua.

Totta kait minä uskoin, ja niinpä autoni on taas ihan tutun näköinen. Taitavan ammattimiehen jäljiltä. Tosin mekaanikko sanoi, että jotkut autot on kutsuttu jopa kolme kertaa vaihtoon. Toivotaan, että tämä kerta riitti.

Korkattu on: Paljon onnea tuonne merten taakse. Onneksi järki voitti, vaikka edelleen Eräs tarrautuu vallan kahvaan. Yritin seurata monenlaisia dokumentteja ja ymmärtää, mistä oikein oli kysymys. Ymmärrän kyllä niitä Floridan suomalaissukusia unelmaansa eläviä Hänen kannattajia, sillä noin sata vuotta sitten Suomesta Amerikkaan muuttaneet sukulaiseni lähtivät hekin etsimään omaa unelmaansa. Ymmärrän kyllä esimerkiksi Floridaan Venezuelasta ja Kuubasta paenneita. Mutta rajansa kaikella. 

Amerikka on nyt romuna, ja täytyy vain toivoa, että Biden - Harris löytää rinnalleen viisaita ja ammattitaitoisia mekaanikkoja. Meidän presidenttimme piti äsken televisiossa upean puheen. Kyllä tämä tästä. Congratulations America!

Aurinkoa odotellessa

Pikkuinen aurinko syksyisen harmaassa metsässä, taivaalla keltainen mollukka piilottelee paksun pilvimassan yläpuolella. Naisella on aina oikeus muuttaa mielipidettä, niinpä minäkin päätin lähteä lauantaina katsastamaan sienitilannetta, vaikka pakastin pursuaa edelleen aiemmin saatua saalista. 

Kantarelleja ja suppiksia löytyi ihan mukavasti. Tosin kantarellit olivat jo kakkos-kolmoslaatua, mutta suppiksista osa oli ihan kelvollista ainesta sienimuhennokseen. Silti päätin, että nyt riittää. Tai mistä sitä tietää, kun säätiedotus lupaa yli kymmentä plusastetta, jos vaikka herkkutatit alkaisivat kolmannen putkahtamisvaiheen! 

Metsässä tapaa nyt monenlaisia putkahtelijoita: mielenkiintoisen näköiset eliöt auttavat koivua lahoamaan. Täytyy ensi keväänä käydä katsomassa, miten työ on edennyt.

Ostin kukkakimpun, jossa oli liljoja, vaikka olin jo päättänyt, ettei enää liljoja. Miksikö? No kun nuo keltaiset hedenorkot pölyttelevät itiöitä, joiden keltainen väri värjää KAIKEN. Nyt putsasin keittiön allastasoa kauan. Sitten leikkasin nuo pötköt pois, mutta eihän kukka enää kaunis ollut. HÖH!

Hemmottelen itseäni silloin tällöin istumalla valmiiseen ruokapöytään. Viikolla kävin pizzalla. Suosikikseni on nyt tullut Mexicana, jossa on saapasmaalaisten kummaksumaa täytettä, ananasta. Mutta eihän saapasmaa ole Meksiko, ja minusta ananas sopii hyvin mausteisen makkaran kaveriksi

Saapasmaassa on kyllä suurempiakin huolia kuin yksi ananastäyte. Vaikka Napolin seutu on nyt yksi pahimpia koronakeskuksia, raivokkaimmat tosinajattelijat löytyvät Milanosta, Roomasta ja Palermosta. Öiset ulkonaliikkumiskiellot kuumentavat kuumakalleja. Onneksi jälkikasvun kotiseudulla elämä on suhtkoht rauhallista. Vain maskipakko kodin ulkopuolella on merkki muuttuneesta elämästä.

Tuolta merten tuolta puolen kantautui uutinen, jossa eräs oranssitukka väitti lääkäreiden saavan suuren palkkion jokaisesta koronaan kuollesta ihmisestä. Huomenna alkaa toivottavasti uusi, asiallinen aika, ei vain Amerikkaan, vaan heijasteena koko maailmaan. Ja ainahan voi eräs jatkaa tosi-tv-tähtenä!

Minä aion seurata vaalitapahtumia tämän pikkuisen apulaisen kanssa. Telkussa joku näytti, kuinka kuohuviinipullon korkkia pyörittämällä jalkapöydän alla akupisteissä tuntuu mukavalta. Pullon aion myös hankkia, mutta sen korkkaan vasta, jos ja KUN ...