Näkee keltaista

Kevät on keltaista. Aurinko ilahduttaa keltaisena mollukkana. Keltaiset tulppaanit ovat saaneet kavereiksi keltaiset narsissit. Keltaisia sitruunoita kuluu paljon: salaattien happona, jääkaapin raikastajansa ja äsken luin netissä, että sitruuna yöpöydällä auttaa unten maille.

Keltaista saan kesällä auringonkukan siemenistä, jotka odottelevat multaan pääsemistä huhtikuussa. Kuvan toisen pussin tummien minitomaattien siemenet itivät viime yönä. Upea vastaväri keltaiselle.

Elämä voittaa myös urheilukisojen katsomoissa. Pari vuotta joutui katsomaan tyhjiä katsomoita tai pahvipäitä. Penkkiurheilijaakin hemmotellaan näinä viikonloppuina: on ampumahiihtoa, mäkihyppyä, hallikilpailuja ja vaikka mitä. Yhtä lajia en enää juuri seuraa, sillä kun Kimi lopetti, vormulat eivät kiinnosta.

Eilen liputettiin Minna Canthille ja tasa-arvolle. Ajatukseni ovat tuolla Ukrainassa ja niissä miljoonissa, jotka ovat sieltä paenneet. Kevyenä välipalana olen nyt katsellut Yle-Areenasta Kansan palvelijaa, satiiria, josta on tullut puoliksi totta. Pääosaa näyttelee Ukrainan nykyinen presidentti. Ei ihme, että hän on niin suosittu. 

Tekee kevättä

Juhannusruusuja?

Ei, vaan valkoisia tulppaaneja! Telkkarissa joku esitti, kuinka tulppaanien terälehtiä ulospäin  taivuttelemalla kukat saa kestämään kauemmin. Tietenkin sitä piti kokeilla - ja sain aikaan juhannusruusuja. Tietysti nohevimmat huomavat, etteivät lehdet ole ruusun lehtiä. Eikä maljakkokaan ole oikea maljakko vaan hernekeittopurkki.

21.04. piilotin mullan alle matalan auringonkukan siemeniä, ja jo tänä aamuna (25.04.) sirkkalehdet pilkistelivät kohti valoa. Turhan monta tainta tulossa. Täytyy kysellä lähipiiriltä, kuka haluaa sitten niitä itselleen.

Tohtorilan rantaan on nyt saapunut telkän toinen puolisko. Pesää rakentelevat. Yksinäinen joutsen kailotti ikäväänsä, Toivottavasti lintujen tinder-viestittimet toimivat. Västäräkit nokkivat hiekasta pieniä ötököitä. Peipot ja rastaat valtaavat pesimäreviirejä. Nyt odottelen pääskyjä!

Jos vain ilmojen haltiat lopettaisivat tuon lumen ja rännän viskomisen. Toisaalta, ihan vappukeliähän tämä ennustaa.

Kevättä rinnassa

Protea, kaupan kukkatarjonnasta. Tämä muhkea kasvi tuli minulle tutuksi Kanarian saarten La Palmalla. Varttunut pariskunta möi oman puutarhansa (?) tuotteita. Ihastuin heti.

Ruusut ovat tietysti kukkien kaunottaria. Olen huomannut, että Lidlin ruusut kestävät ja kestävät ja kestävät... Huomaan puutarhurigeenieni kevään tulon myötä piristyneen. Parvekkeelle ostin eilen jo pikkusisia orvokkeja. (Olivat vielä ujoja, siis ei kuvaa.)

Kirppisgeeni nostaa myös päätään. Viime heinäkuussa tienasin sievoisen summan Villikan kirppiksellä. Ilmeisesti ei mitään minulle tosi tärkeää tavaraa, koska en edes muista, mitä kaikkea meni kaupaksi. Nyt löysin kamojeni keskeltä jotain arvokastakin: tuossa etualalla ole Timo Sarpanevan lasisen kynttiläjalan. Nyt mietin, laitanko sen tämän kesän kirppispöydälleni!

Sarpanevan hopeiset kynttiläjalat pysyvät edelleen itselläni. Puhdistin ne, upeita.  Myös tuo Björn Weckströmin Kanerva -maljakko pysyy minulla. Aarteita!

Nämä kolme lasista kynttilänjalkaa ovat tuntemattomien käsien/tehtaiden tuotantoa. Osaako kukaan tunnistaa niitä?

Eka annostus on nyt torstaina saatu. Pfeizeria. Minkäänlaisia oireita ei ole kuulunut. Toisen piikin saan paperin mukaan heinäkuun alussa, siis 12 viikon  kuluttua. Ihan lentolippua en vielä ole tilannut, mutta suunnitelmia on jo laadittu!!!

Tohtorila on avautunut. Rokotuksen jälkeen istuin retkikahvilla ja seurustelin telkän kanssa. Oli vain niin innossaan sukeltelemaan kalojen perässä, etten kuvaan saanut. Kuvaan sain kyllä tuota jäiden sulamisveden päällä lilluvaa mönjää, joten jätin veteen pulahtamisen toiseen kertaan. Komeat päivät ovat sulattaneet nyt melkein kaikki lumet ja jäät. Kevät etenee kovaa vauhtia.

***

Keräys Francon hoitoon on edennyt hienosti: Tänään on koossa 76 034 euroa. Tuli keskustelua saapasmaan ja Suomen terveydenhoiton eroista. Meillähän maksamme kiltisti veroja, jotta terveydenhuolto yhteiskunnan toimesta toimii. Saapasmaassakin kerätään veroja, mutta hyvin monelle valtion verojen kiertäminen on lähes urheilua, joten suku, ystävät ja se pahamaineinen mafia korvaavat usein sen, mitä verovarojen vähyys aiheuttaa. Minä olen mielelläni veronmaksaja. Silti ihailen saapasmaan perinteitä, paitsi en mafiaa. Asioilla on aina puolensa ja puolensa.

Liisa-myrsky

Sain kaiman, Liisa-myrskyn. Vettä tuli koko viime yön, ja vielä tänäänkin taivas tyhjensi runsaita vesivarastojaan. Kovin kaimaseni taivutteli puita. Minä makoilin sohvalla ja ihastelin niiden notkeutta.

Auto piti viedä yöhoitoon (suojaan ensi yöksi luvatulta pakkasherralta), ja matkan varrella näin, kuinka tämä puuvanhus oli antautunut. Onneksi oli rojahtanut puiston puolelle, ei tielle. Mitään laantumisen merkkejä Liisa ei osoita. Taitaa vanha sanonta Liisan liukkaista pitää nyt paikkansa, sillä vaikka nyt on vielä lähes 10 astetta lämmintä, yöksi on luvassa miinusta.

Enpä huomannut äsken ajaa katsomassa, joko nämä eiliset parikymmentä joutsenta olivat arvelleet ajan olevan oikea nousta siiville kohti etelää.

Ei, ei minun peikonlehteni ole alkanut pukata kukkaa, vaan olen alkanut kaivella hyllyjä ja kaappeja, josko jotain jouluista. Onhan tässä jouluun vielä aikaa, mutta  että edes jotain...

Amaryllis kuuluu ehdottomasti minun jouluuni. Samoin hyasintti. Sen ostin tänään aukomaan nuppujaan ja levittämään tuttua tuoksuaan. Koronasta huolimatta, joulu tulee ... Pitäisköhän kirjoittaa joulupukille? Mitähän sitä toivoisi? Mitä te toivoisitte?

Kukkateema jatkuu

Jälkikasvu löysi aamukävelyllään polun varresta kukkapaketin ja kiikutti sen minulle. Paketista roikkui saateviesti, josta kävi ilmi, että keuruulainen kukkakauppa Jacaranda halusi ilahduttaa löytäjää tällaisena poikkeuksellisena aikana.  Kiitos!

Minun kaktukseni availee nyt kukkiaan. Yhteensä kaktuksessa on nyt lähes 40 nuppua.

Siskoltani sain viestin. Heh, heh!

Kukkien kauneutta

Minun kaktukseni kaksi vuotta sitten. Kunhan kukka nyt aukoo nuppunsa, ja saan kuvat puhelimesta tähän blogiin, niin voi hieman vertailla.

Toinen tämän ajan kaunotar on tulppaani.

Näitä systerin pihan kevään tuojia vielä odotellaan...

... kuin myös näitä minun ehdottomia suosikkejani.

Jospahan sitten juhannuksen aikaan voisimme jo lähteä vapaammin liikkumaan. Toistaiseksi: älkäämme kirppuilko!

Silmille ja vatsalle - mutta ei autolle

Ah, tätä onnea: ensimmäinen oman kukkapenkin auringonkukka!

Minä niin tykkään kukista.

Kasvimaalla pensaspavut ovat nyt parhaimmillaan. Tässä pieni lounasehdotus: pensaspavut esikypsennetään höyryssä (n 5 min). Sitten nippu papuja kiedotaan pekonin sisään ja makupalat uuniin saamaan lisäkypsyyttä ja väriä.

Vanha uunini sanoi työehtosopimuksensa irti. Tässäpä uuden uunin koepaistos: munakoisokiekot esipaahdetaan ja sitten vasta ripotellaan päälle öljyä, suolaa ja pippuria. Kiekkojen päälle ladotaan tomaattia, basilikaa, mozzarellaa ja parmesaaniraastetta ja ei kun uuniin kypsymään. Tuo esipaahtaminen sopi mielestäni oikein hyvin imemään munakoisosta liiat nesteet pois, eikä öljyä tarvinnut lorotella turhan paljon.

Pari päivää on sadellut. Onneksi, sillä nyt on ollut aikaa siivoilla tätä pikku kotia. Minulle on ikuinen salaisuus se, kuka täällä oikein sotkee, koska enhän minä juuri koskaan kotona ole!

Käväisin torstaina katsomassa puolukoita, mutta enhän edes mättäille päässyt, kun osuin sieniin. En ollenkaan osannut odottaa moista saalista, sillä eihän vielä ollut ollut kunnon sateita. Onneksi minulla oli mukana varakassi, sillä sieniä oli PALJON!!! Jakelin niitä puutarhojeni oikeille omistajille, äidilleni ja vielä itsellenikin jäi puuhaa iltaan klo 23.00 asti sieniä peratessa ja kokoonkeittäessä. Kuvassa vain pieni osa saalista. Kun lisäksi sain litratolkulla mustatorvisieniä ja muutaman haaparouskun, puolukat saivat jäädä odottelemaan. Saas nähdä, minkämoisia sienisaaliita nyt, parin päivän kunnon satelun jälkeen, metsissä on löydettävissä.

Sateet ovat nyt ihan tervetulleita, mutta miten saisi pihan autopaikkojen uima-altaat kuivaksi, vai kuinka moni teistä pitäisi omaa kulkupeliään lammikossa ruostumassa? Ja tuo lammikko on vielä pikkuinen. Kumikengillä pitää olla liikkeellä! Taloyhtiön nurmikkoa hoidellaan päivittäin-viikottain, mutta muutamien autopaikkoja ei ole huollettu aikoihin. On kuulemma huono taloudellinen tilanne!!!

***
Kun Kimi on nyt muutaman viikon tauolla, täytyy urheilua seurata Moskovasta! Nyt päivän annin pariin. Mukavaa MM-aikaa!

Kesäkurpitsan kukan anatomiaa

Merruli kysäisi, poistanko kesäkurpitsan kukista kukan alaosan. Tässäpä pientä kasvianatomiaa:
- Ylimmässä kuvassa kahden hedekukan välissä on yksi emikukka kurpitsoineen ja kaksi kurpitsaa, joista kukka oli jo tippunut pois. Saapasmaassa kesäkurpitsan ei anneta kasvaa niin isoksi, mitä Suomessa olemme tottuneet.
- Toisessa kuvassa näkyy, kuinka olen oikean puoleisesta kukasta poistanut vihreät terävät verholehdet.
- Kolmannessa kukassa näkyy, miltä hedekukukan sisus näyttää. Sen poistan kokonaan alaosineen päivineen, jos käytän kukan salaattiin. Jos teen täytettyjä kukkia, nipsaisen vain tuon hedepötkylän pois.

Näissä kuvissa näkyy molempien hedekukkien sisukset ja yhden emikukan pullukka sisus. Salaatteihin en niitä käytä.

Vattuja tänä kesänä on eniten, mitä koskaan olen löytänyt.

On mustikoita ja mustatorvisieniä.

On kantarelleja ja kehnäsieniä metsä pullollaan. Koska kehnäsieni taitaa olla hieman oudompi ruokasienenä, jatkan seuraavassa postauksessa sen sienen anatomian merkeissä.

Lopuksi silmänruokaa omasta penkistä (malva, ruiskukka ja harsokukka) Antin ja Essen kehäkukilla lisättynä.

Herkkuja, herkkuja

Oman palstan tämän hetken antia Riittalan tomaateilla lisättynä: saapasmaasta tuomistani salaatinsiemenistä itivät mahtavasti valeriana ja radicchio, pitkulaista ja pyöreää retiisiä, kesäkurpitsankukkia ja punajuuren lehtiä.

Lisäksi basilikaa, sipulia, salaattijuustoa, öljyä, balsamicoa, suolaa ja pippuria. Juomaksi vattu-variksenmarjamehua.

Herkkupata porisemassa: mansikkaa, vattua ja mustikkaa. Kuningatarhilloa luvassa. Mansikka-aika on kohdaltani ohi, mustikka-aikaa vasta aloittelen, ja Riittalan villivatukosta olen nyt poiminut useamman litran. Kiitän kovasti! Vaikka viimeksi hiukset nousivatkin pystyyn sen kyykäärmejutun vuoksi! Minä kyllä tykkään eläimistä, mutta inhoan ja jopa pelkään käärmeitä.

Olenkohan minä vähän liioitellut tämän kukkapenkkini kanssa!!! Aika tiuhaan kylvin siemenet ja istutin taimet.  No, ainakin olen maljakkoihin saanut jo ruis- ja harsokukkia. Odottelen  malvan, silkkikukan ja auringonkukan kukkimista. Ehtivätköhän ne ilahduttamaan 04.08. Riittalan pihapiirissä vierailijoita? Silloin on valtakunnallinen puutarhaihmisten avoimet ovet - siis pihat! Jos liikutte näillä main, piipahtakaapa ihailemassa todellisten pihataitureiden (Riitan ja Mikko-miehensä) pihapiiriä tuolla Könttärillä. Siellä tämäkin pikkuinen kukkatarhani on.

***
Helena kyseli tässä taannoin, mistä tietää, milloin munakoiso on valmis poimittavaksi. Saapasmaan tietotoimistosta kerrottiin, että heti kun hennoo sen kasvista irroittaa. Siis vähän kuin kesäkurpitsan kanssa, eli mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ettei munakoiso/kesäkurpitsa kasva liian isoksi.