Mamma mia

Taivaskin itkee... Ai miksikò? No, kun Fernando ei voittanut vormuloita... Mamma mia! Saas nàhdà, miten tàmà itkeminen pààttyy. Saapasmaassa kun nyt sàànnòt ovat vain mità nyt ovat, ja niità voi aina kiertàà ja soveltaa omaksi edukseen. Pikkuisena esimerkkinà tàssà vuoristokylàn tiemerkinnàt. Eihàn niillà ole mitààn merkitystà, koska tuossakin risteyksessà (josta kaikki tiet vievàt Roomaan)  kaverin kanssa voi seurustella vaikka keskellà tietà. Takaa tulevat voivat kiemurrella ohi, miten parhaiten taitavat ja roskikseen matkaajat pujottelevat autojen vàlistà.

Minà sen sijaan en itke, vaan naureskelen ja hykertelen kàsiàni. Kàykààpà katsomassa tàtà, niin tiedàtte, mità saan joululahjaksi! Kunhan vielà tekevàt T-paidan, jossa Kimi tutkii autossaan Brasilian karttaa, ettei eksyisi, niin vaatevarasto on tàydennetty pitkàksi aikaa. Mitenkàhàn Ferrarin kulttuuriin lòytyisi edes pikkuisen huumorintajua?

Omenamintun blogissa oli jokin aikaa sitten tàytetyt punasipulit. Minà kokeilin ohjetta myòs perunoihin ja tàkàlàiseen nauris-lanttuun (rape). Kyllà maistui. Joulupukille olen vihjaillut Omenamintun keittokirjasta.

Ostin mànnà viikolla monitoimikattilan. Tàssà se toimii kukkaruukun suojana. Arvaattekos, mihin sità myòs tulen kàyttàmààn?

Juhlasta arkeen

Aika ojentaa ruusu Kimille. Kolmanneksi paras kuski tàllà formulakaudella, vaikka eksymàllà yritti parhaansa vàlttàà palkintojenjakokissanristiàiset! Kuinka moni uskoi hànen menestykseensà kauden alussa. Minà uskoin ja toivoin!!! Nyt uskoo myòs Coca cola ja Samsung! Ruusu tietsysti myòs Vettelille. Ihmemies. Eilen taas ravasin ympàri huushollia. Nyt on neljà kuukautta aikaa vetàà henkeà ja SITTEN...

Kaiken ravaamisen keskellà
- luutusin lattioita
- pesin pyykkià
- silitin
- kudoin sukat
- tein pari pitsikiveà
- paistoin taatelikakun jouluksi
- tein porkkanalaatikkoa jouluksi
- paistoin pullaa

Siis kahden kisapàivàn aikana. Totta kait lisàksi kàvin aamucappuccinoilla. Totta kait luin alapiazzalla  lehdet auringon paisteen nostaessa hien selkààn. (Takkia ei voi enàà ulkona riisua, sillà auringosta huolimatta syksy on tullut). Tympein uutinen lehdessà oli se, ettà Mr B haluaa takaisin mukaan politiikkaan. Ihme mies hànkin: vankilaan tuomittu, mutta sen kun vain porskuttaa. Kulmakarvat kohosivat myòs sen artikkelin kohdalla, jossa 'rikkaat maat' - Suomi listassa mukana  - estàvàt kòyhien maiden EU-rahojen saamista - listassa Kreikan lisàksi mm Italia. HAH, sanon minà. Totta kait lisàksi laitoin ruokaa ja tiskasin. Totta kait lisàksi katsoin illalla saapasmaan vaaleja, kun keskusta-vasemmisto on valitsemassa itselleen uutta johtajaa ja mahdollisesti uutta pààministerià.

Huomenna alkaa sitten talvi, kuulin just uutisista. Tuuli kààntyy pohjoiseen. Alkaa sateet - taas. Aika laittaa takkaan tulet. Aika paahtaa ensimmàiset kastanjat. Aika leipoa pipareita ja karjalanpiirakoita - jouluksi.

Kotiin tiellaa valmistamaan

Sunnuntaina alkoi sataa. Jo yòllà oli satanut pariin otteeseen niin kuin tààllà voi vain vettà tulla taivaalta. Oli aika làhteà kotimatkalle.

Paluumatkan huristelimme rantatietà.

Sade hellitti hieman, joten ei muuta kuin rannalle aarteita etsimààn.

Sitten moottoritietà kohti Firenzeà. Tiber-joen yli, joka edelleen oli levittàytynyt pelloille. Kotikadulla ajoimme ihan pilvessà. Onnistunut matka takana ja tuliaisten tutkiminen edessà.

Gaetan oliivit ovat herkkua ja kuuluvat yhtenà tàrkeànà osana esim tiellaan. Mustat oliivit sopivat ruoan laittoon tai syòtàvàksi sellaisenaan, vihreità suositellaan naposteltavaksi. Peperoncinot ovat tosi tulisia; puolikin ilman siemenià maustaa ruoan topakaksi. Myrtti kasvoi villinà, mutta en saanut kypsià marjoja niin paljon, ettà niistà voisin likòòrià valmistaa. Harmistus. Rannan aarteissa olevat kivet (tuota pitsikiveà lukuun ottamatta) ovat hohkakivià, jotka kelluivat veden pinnalla, kun niità puhdistelin. Simpukoista poimin vain sellaisia, joissa oli pikkuinen reika jo valmiina. En kyllà yhtààn ymmàrrà, miten se reikà oli niinhin syntynyt.

Tàssàpà lopuksi minun tiellani:
- Taikinaan jauhoja noin 5 dl, suolaa, làmmintà vettà ja noin 20 g hiivaa. Annoin nousta kaksinkertaiseksi.
- Kaaviloin kaksi làttyà (kansiosa pienempi)
- Tàytteeksi haudutin pannulla voi-òljyseoksessa ensin sipulia, valkosipulia, selllerià, porkkanaa, kuivattua tomaattia, suolaa, Gaetan oliiveja ilman kivià ja peperoncinoa: sitten lisàsin tuoreita tomaatteja, pakkasesta sulattamani puhdistetut sinisimpukat, persiljaa ja pippuria ja maistelin suolan. Pààlle pilkoin mozzarellaa. Ja kansi pààlle ja reunat yhteen.
- Paistoin uunissa noin tunnin verran.
Herkkua, todettiin yhteen ààneen. Ihan kuin kalakukkoa.

***
Jo nyt jànnittàà tuleva viikonloppu. Ferrarin pomo uhkui, etteihàn sità tiedà, vaikka Vettel ajaisi ulos!!! Mitàhàn ne kurjat suunnittelevat? Kimille peukkuja. Hàn on selvinnyt vuodesta upeasti, ja sen huomasi myòs uusi jàttisponsori!

Meren antamaa

Nari, aivan majapaikan kulman takana, palkitsi paitsi mielenkiintoisella sisustuksella, myòs nami-nami-maukkaalla perinteisellà gaetalaisella ruoalla ja ystàvàllisellà palvelulla. (Ravintolan nimi Nari tulee paikan emànnàn etunimistà AnNARIta!)

Tiellaa alkupalaksi. Eràànlainen umpinainen pizza, jonka sisàlle voi laittaa kaikkea, mità ajankohta tarjoaa. Alunperin tiella oli ns kòyhien ruokaa, jota otettiin evààksi merelle tai pelloille. Nyt tàstà on tullut kaikkien herkkusuiden haluamaa gourmeta. (Tein eilen elàmàni ensimmàisen tiellan, siità sitten seuraavassa postauksessa.) Làmpimàksi ruoaksi tàytettyà mustekalaa. Olen syònyt saapasmaassa monenlaista mustekalaa, mutta tàmàn voittanutta ei ole ollut. Toinen làmmin ruoka oli kikpapukeittoa, eikà se hàvinnyt mustekalalle tippaakaan. Tilaamme aina erilaisia ruokia ja maistelemme sitten toistemmekin annoksia. En yleensà ole jàlkiruokien ystàvà, mutta nyt maistuivat ihanat palleroiset ja hedelmàtorttu.

Kiitos Gaetan kalastajille ja kiiros Naritan loistavalle ravintolalle. Ostimme mukaan erilaisia tiellapalasia kotiinkin, ja jokainen murunenkin on nautittu. Grazie del cuore, signora AnnaRita e suoi ragazzi.

Sain B&B Il vecchio e il maren ystàvàlliseltà omistajalta, Cristianolta lisàinfoa gaetalaisesta ruoasta. Olen jo aloittanut suunnitella seuraavaa matkaa herkuttelemaan ja lisàvalloittamaan Gaetaa. Mille grazie, Cristiano!

Torilta ostimme kotiin viemisià. Niistà seuraavalla kerralla. Alakaupungin osaa kutsutaan pikku Napoliksi (alunperin kalastajien asuinaluetta), koska touhu sen kapealla pààkujalla muistuttaa vajaan sadan kilometrin pààssà olevaa kaimaansa. Kujan molemmin puolin on tarjolla kaikkea maan ja taivaan vàlillà. Kujan poikki kulki kapeampia kujia, joissa oli vain asunoja, ei kauppoja.

Mità tapahtui sunnuntaina. Siità seuraavaksi. Continua...

Gaetan palasia

Vanhaa ja uutta menopelià. Uuden auton omistaja ei ehkà osaa lukea, sillà noissa auton ylàpuolella olevissa lapuissa toisessa kielletààn pysàkòinti ja toisessa varoitetaan rakennuksen huonosta kunnosta, koska se voi sortua!!! Turistiaikaan vanhassa osassa Gaetaa on autoilu kielletty - paitsi asukkailta - ja poliisit ovat kuulemma armottomia: sakko ràpsàhtàà vàlittòmàsti. Kesàaikaan turisteille on erilliset maksulliset parkkipaikat. Meidàn onneksemme saimme ajaa nyt automme ihan majapaikkamme eteen.

Uudemman osan leveillà kaduilla sen sijaan liikenne on vilkasta, mihin aikaan vuodesta/vuorokaudesta tahansa. Bensa - anteeksi dieselasemia on, ja palvelija odottelee tuolillaan asiakkaita. (Saapasmaassahan bensa-autot ovat harvinaisia.) Polttoaine on hieman kalliimpaa kuin Suomessa. Tàmà asema on ihan Naton tukiaseman kupeessa.

 Kaupunki on kaiken kaikkiaan rauhallisen turvallinen. Papperoiset nauttivat kaikessa rauhassa kortin peluusta.

Gaetan asukkaat ovat erittàin ystàvàllisià. Tàmàkin 'talkkari' kutsui meidàt ihailemaan hoitamaansa talon pihaa: bougainvillet kukoistivat monen vàrisinà.

Kukka oli jo varattu, ja yhdellà pihalla hevosen lantakasat (hevonen asusteli tuon aihan takana) ja oliivienkuljetuslaatikot olivat sulassa sovussa.

Monte Orlandon yleisin maanpeitekasvi oli tàmà kovasti tikankonttia muistuttava kasvi. Helena, tunnistatko kukan?

Monte Orlando-vuori on suurelta osin luonnonpuistoa. Vàhàn vàlià on kylttejà, joissa  kerrotaan seikkaperàisesti saaren asioista. Tàssà esimerkiksi selitetààn kivessà nàkyvien fossiilien syntyneen 150 000 000 - 65 000 000 vuotta sitten, jolloin saari oli vielà veden peitossa. Uskomatonta, miten tiedemaailma pystyy kertomaan meille menneistà ajoista.

Tàmàn postauksen lopuksi vihje seuraavasta postauksesta: Mità ansaitaan kuuden tunnin kàvelyretken lopuksi?

Gaetan valloitusta

Aamupalan jàlkeen pientà evàstà mukaan ja Gaetaa valloittamaan. Majapaikkamme sijainti kukkulan kupeessa vaatii hyvàt jalat ja tai paljon aikaa kiemurrella kapeita kujia ylòs ja alas. Mutta seikkailu ja eksyskely kannattaa. Koskaan ei tiedà, mità mutkan takaa lòytyy... Kuvat B&B Il vecchio e il maren parvekkelta ja ulko-ovelta.

Gaetaa ovat tultu valloittamaan/asuttamaan historian saatossa sekà pohjoisesta ettà etelàstà, làheltà ja kaukaa. onhan sillà aina ollut mainio asema keskisen Vàlimeren nimekkenà. Esimerkiksi oman vuoristokylàn seudun (Sabinan) asukkaista osa làhti pakoon n 3000 vuotta sitten roomalaisia naisten ryòstàjià juuri nàille seuduille. Kreikkalaiset Odysseuksesta làhtien (Gaetan nimen kerrotaan tulevan kreikkalaisen  Aeneas-kuninkaan imettàjàn mukaan), espanjalaiset, langobardit pohjoisesta (nekin Sabinan kautta) ja tietysti roomalaiset. Ennen Italian itsenàistymistà (1861) Napolin kuningas ja kuningatar pitivàt Gaetaa omana paratiisinaan ja silloinen paavi Pius pakeni kuvassa olevaan linnoitukseen. Alemmassa kuvassa nàkyy Ponzan saari. Kun kiipeàà nimen nokan korkeimmalle kohdalle, Monte Orlandolle, voi siltà nàhdà myòs Ischian, Caprin ja Vesuviuksen silhuetit, mutta kuvaamiseen pitàisi olla Mine kameroineen.

Monte Orlandon huipulla, historian siipien havistessa, voi nauttia pientà vàlipalaa ja ihailla yli 2000 vuotta vanhaa tòysin pyòreàà, konsuli Lucio Munazio Plancon rakennuttamaa monumenttia. Sisàllà olisi ollut paljon mielenkiintoista nàhtàvàà, mutta koska olimme liikkeellà varsinaisen turistiajan ulkopuolella ja vielà lounasaikaan, ovi oli CHIUSO, kiinni. Sana, jonka nàimme aika monen nàhtàvyyden edessà. Harmi, mutta onpahan hyvà syy palata Gaetaan.

Laskeutuessamme vuorelta minua alkoi hirvittàà jo pelkkà huimapàiden touhujen seuraaminen. Jos tiiraatte tarkkaan tuota vuoren ulkoseinàmàà, hieman yli puolen vàlin (tàssà kuvassa), nàette kaksi mustaa pilkkua. Hui kauhistus: kaksi free climbingia harrastajaahan siellà joko kaupuaa ylòs tai yrittàà alas. Homma oli sen verran hidasta, ettemme pààsseet selville, kumpaan suuntaan kaverukset pyrkivàt. Vuoren seinàmà laskeutuu suoraan mereen, jota matkaa en edes saanut mahtumaan kuvaan. Koska olen korkean paikan kammoinen, minulle tuli yhtàkkià tarve etsià tukevampaa jalansijaa.

Tànne olimme matkalla, mutta portissa luki taas CHIUSO. No, seuraavalla kerralla.

Gaeta on kuuluisa upeista hiekkarannoistaan. Meidàn retkemme pààmààrà, Serapo. Vain kaksi kalastajaa ja muutama lenkkeilijà 1500 metrià pitkàllà rannalla. Hedelmià ja siestaa. Mikà pàivà. Jatkuu... Continua...