Apinan kotikylä

Torrita Tiberina, eli linnoitus Tiber-joen rannalla. Jälkikasvun kotikylä: suoraan edessä, punatiilinen rakennus on kylän tietotoimisto, eli baari, oikealla luukulliset ikkunat kuuluvat kunnantaloon (comune) ja vastapäinen rakennus odottelee kunnostusta.

Tämä kuva on otettu kunnantalon kohdalta kohti linnoitusta. Ylemmässä kuvassa linnoitukseen johtava katu koristellaan kerran vuodessa kukkien terälehdin.

Mutta se edellisen postauksen apina? Sen kotipuu koristaa nyt kylän kunnantalon seinää!!! Tuota yläkuvan oikealla olevaa rumaa betonipintaa. Maalaus on herättänyt ansaittua huomiota: jotkut tykkää, jotkut ei!!!

Kunnantalosta hieman linnoitukseen päin , kadun toisella puolen on kunnan koulu ja kirjasto, jonka seinä on saman taiteilijan käsialaa kuin apinapuu. 

Toisenlaista luovuutta voisi nyt ihailla saapasmaassa. Olen aina ollut Christon ja hänen edesmenneen vaimonsa suuri ihailija.

Samoin edelleen liputan Kimin puolesta, vaikka auto ei aina häntä tottelekaan. Tulevana viikonloppuna huristellaan Itävallassa. Forza!

Työpaikka avoinna

Voisin vaikka lyödä vetoa siitä, että Ferrarilla käy taas ovi ulospäin ja tällä kertaa renkaanvaihtaja saa potkut! Jos vaikka Arrivabene (Hyvätulos, vapaasti suomentamanani) itse menisi tilalle siksi aikaa, kun saa palkattua tiimiin ammattitaitoisemman rengaskaverin myös Kimin pysähdyksen ajaksi. Toisaalta, en koskaan ole luottanut Ferrariin, mutta senhän te jo tiedättekin.

Löysin kuvan isänisäni menopelinsä selässä - aamutossut jalassa! Bensaa suonissa.

Kivikossa olen minäkin aikaani viettänyt. Pitsikiviä on syntynyt kisoja katsoessa ja sitten löysin kauan kaipaamiani kiviaarteita. Isoin kivi on Sardiniasta hylätystä hopeakaivoksen rannasta, pienin etruskirannan kivikkoaarteita ja läpinäkyvin fossiilikivi Minnesotan matkan aarteita.

Siitä matkasta ovat vielä nämä aarteet jäljellä.

Kivet pitsikiviin loppui, joten piti keksiä muutaa puuhaa käsille kisojen ajaksi. Marimekko-tilkku, lakanasta leikattua kaitelenauhaa ja vanhasta villapaidasta pehmustetta ja tuloksena mainio apuväline keittiöpuuhiin.

Ollaan Puronrannanpajan Eijan kanssa suunnittelemassa kesää ...

***
Doc Martin loppuu tiistaina, mutta onneksi vain vähäksi aikaa. Jatkoa kuulemma tulossa. Tulee uusi mies tilalle - Isä Brown.  Don Matteosta sen sijaan ei ole kuulunut mitään, eikä Montalbanosta tai Brunettstia ole näkynyt tai kuulunut. On kovin miehisiä nuo minun suosikkini! Telkkari taitaa jäädä nyt rauhaan, koska talviurheilu on finito. Malesia odottaa!

Onnea Kimi?

Alan ymmärtää... Kun on nyt seurannut kahta viimeistä osakilpailua ja kuunnellut F1-kisan kommentaattoreita ja katsellut Lotus-pomon esiintymistä, olen alkanut funtsia vähän aikaisempiakin ajoja. Ja KUN Kimi on joutunut maksamaan itse kisamatkansa ja hotellinsa yms ja kun Lotus ei ole pystynyt maksamaan sopimuksen mukaisia bonuksia KOKO vuonna, olen alkanut yhdistella erinäisiä ajatuksen pätkiä: Koska Kimi on ajanut hyviä harjoitusajoja, mutta aika-ajot ovat harvoin onnistuneet, onko joku ???? jossain ???? sabotoinut Kimin autoa aika-ajojen aikana, niin ettei bonuksia hänelle olisikaan tullut???? JOTEN jos ja kun huomenna ??? julkaistaan hänen paluunsa Ferrarille, liityn minäkin Kimin onnittelijoihin! Auguri, Kimi! Ja JOS Fernando jatkaa punaisen auton ratissa, on luvassa mahtavia ajoja. Tässä postauksessa ei muuta.

Edit: Ferrari on tänään - 11.09. - ilmoittanut, että Kimi Räikkönen on heidän uusi (vanha) kuljettajansa. Alonson kerrotaan sanoneen: Olen onnellinen saadessani ajaa hänen kanssaan.

Pieni keittiö...

... ei Pariisissa, vaan Keuruulla. On muuten mukava tuo torstai-iltaisin TV1:llä tuleva kokkausohjelma Pieni keittiö Pariisissa. Rachel Khoon kaksipaikkaisen 'ravintolan' herkut syntyvät hänen kantti x kantti minikeittiössään. (Silmänruokaa tarjoaa myös kokin naisellinen vintage-look!) Suosittelen lämmöllä. Katsomo.fi lähettää ohjelmia jälki käteen ja googlaamalla Rachelin nimellä löytyvät myös hänen reseptinsä.

Mutta minun minikeittiössäni muhii uunissa parhaillaan lanttu- ja punajuurilaatikkoa. Netissä on muuten monenlaisia ohjeita ko laatikoista. Minä nipsasen vihjeitä sieltä sun täältä, ja jos ei jotain ainesta satu olemaan, hyppään sen kohdan yli tai sovellan jotain muuta ainesta.

Tällä kertaa keksin uuden tavan vähentää punaista sotkua, jota ei voi punajuuria keittäessa välttää: Pesin ensin punajuuret ja leikkasin sitten sekä juuren ala- että yläosat pois, vaikka varmaan sillä tavoin paljon hyviä aineksia liukeni veteen. Eilen illalla keittämäni punajuuret jäähtyivät yön yli keitinvedessään. Oli muuten helppo 'puristaa' kuoret pois (kuvassa vasemmalla).

Tämän rasiaraastimen löysin Lidlistä. Miten minä olenkaan elänyt tähän saakka perinteisen raastimen kanssa ja sotkenut koko keittiön punajuureen! Tuolla puukauhalla on lopuksi helppo painella loput punajuuret rasiaan. No sotkua!

Tässäpä nämä oman kasvimaan juureslaatikot valmiina uuniin.

Uusin Muumi-mukini: Muutto  (- made in Thailand!) Olenkohan minä tuo alareunassa muuttelevan hahmon kaima, sillä olen alkanut miettiä, mitä sitä taas mukaan pakkaisi. Tosin muuttooni ei ole syynä muumilaakson  pelkäämä komeetta, vaan saapasmaa odottelee - niin kuin monena syksynä aikaisemmin. Ja niinköhän Kimikin vaihtaa ensi kaudella punaiseen menopeliin. Sitäkö enteilee se, että saapasmaan yksi autoalan järjestö on valinnut Kimin tämän kauden parhaaksi kuljettajaksi!

No nyt

Ensimmäinen aarre tänä kesänä! Ja ihan toukaton. Ja ISO!

Mutta kuivattuna vain pikkuinen kasa herkkua. Saapasmaalaisten ehdoton suosikkisieni. Minäkin tykkään, että kuivatuista herkkusienistä tulee paras sienikeitto. Kaverina kuvassa pari mustatorvisientä ja muutama suppis.

Lissun kokeilukeittiössä aina sattuu ja tapahtuu. Halusin kokeilla Hannelen kirjasta/blogista pensaspapupiirakkaa. Mutta koska halusin hieman oikoa, ostin kaupasta valmiin taikinan. Touhuissani esipaistoin ensin pohjaa. Sitten vuodenjuusto, pavut ja munamaito. Mutta koska minulla ei ollut sopivan kokoista piirakkavuokaa, munamaito lorahti piirakan reunojen yli. Vain muutama pisara jäi piirakan PÄÄLLE! Mutta hyvää tuli joka tapauksessa, mitä nyt hieman makeanoloista, sillä olin ostanut kaupasta MUROtaikinaa, ja siinähän on sokeria, jota Hannelen ohjeessa ei ole.

Laitoin alkukesästä kasvimaalle kuusi kesäkurpitsan tainta, ja kyllä satoa onkin saanut nauttia. Vihanneskeittoa alkaa tulla jo korvistakin. Eilen kokeilin sitten monen kehumaa kesäkurpitsa-suklaakakkua. Ohje netistä. Kyllä on muuten hyvää!  Joku(?) kommentoi jossakin (?) kuinka hän pakastaa kakkua varten kesäkurpitsaraastetta 5 dl nyssäköistä kakkuvaraksi. Ei hullumpi idea!

Laitan lopuksi auringonkukkia Kimille! Viikonloppuna taas kurvaillaan. Saas nähdä, missä tallissa serkku-poika ensi vuonna huristelee. JOS minä saisin suositella, en ainakaan ehdottaisi Ferraria! EN, EN, EN!!! Vaikka saapasmaalaisissa lehdissä ja jopa Ferrarin virallisilla sivuilla kehutaan pilota finlandesea!

Mamma mia

Taivaskin itkee... Ai miksikò? No, kun Fernando ei voittanut vormuloita... Mamma mia! Saas nàhdà, miten tàmà itkeminen pààttyy. Saapasmaassa kun nyt sàànnòt ovat vain mità nyt ovat, ja niità voi aina kiertàà ja soveltaa omaksi edukseen. Pikkuisena esimerkkinà tàssà vuoristokylàn tiemerkinnàt. Eihàn niillà ole mitààn merkitystà, koska tuossakin risteyksessà (josta kaikki tiet vievàt Roomaan)  kaverin kanssa voi seurustella vaikka keskellà tietà. Takaa tulevat voivat kiemurrella ohi, miten parhaiten taitavat ja roskikseen matkaajat pujottelevat autojen vàlistà.

Minà sen sijaan en itke, vaan naureskelen ja hykertelen kàsiàni. Kàykààpà katsomassa tàtà, niin tiedàtte, mità saan joululahjaksi! Kunhan vielà tekevàt T-paidan, jossa Kimi tutkii autossaan Brasilian karttaa, ettei eksyisi, niin vaatevarasto on tàydennetty pitkàksi aikaa. Mitenkàhàn Ferrarin kulttuuriin lòytyisi edes pikkuisen huumorintajua?

Omenamintun blogissa oli jokin aikaa sitten tàytetyt punasipulit. Minà kokeilin ohjetta myòs perunoihin ja tàkàlàiseen nauris-lanttuun (rape). Kyllà maistui. Joulupukille olen vihjaillut Omenamintun keittokirjasta.

Ostin mànnà viikolla monitoimikattilan. Tàssà se toimii kukkaruukun suojana. Arvaattekos, mihin sità myòs tulen kàyttàmààn?

Jos metsaan haluat menna nyt

Jos metsaan haluat menna nyt, sa takulla yllatyt: mustikoita, mustikoita, mustikoita. Tanaan paasin pikkusiskon (siis minun) ja miehensa kyydissa tuonne nuin. Niinhan marjamiehet suunnat ilmoittavat kaden heiluessa 360 astetta. Nyt niita on. Metsan sinisia herkkuja. Saatiin mukavasti parissa tunnissa. Sailoin ne metsassa: Poimin kasin mustikoita pikku sankoon, josta latoin pienet minigrip-pussit tayteen puhtaita mustikoita ja pussit sitten kotona suoraan pakkaseen, silla mina en tykkaa mustikoitten siivoamisesta. Enka tykkaa/osaa kayttaa poimuria. Mukaan poimin myos mustikanvarpukimppuja. Kuivatuista mustikanlehdista tulee hyvaa teeta. Systeri ja miehensa tulivat sitten syomaan 'pakastimen tyhjennysruokaa' (kantarellikastiketta ja uusia pottuja - ei pakkasesta- mustaherukkahillon kera. Juomana punaherukka-vattumehua. Jalkkariksi systeri oli jo ehtinyt leipoa herkullisia mustikkamuffinsseja. Kaikki syoty, siis ei ruokakuvia.

Ja tassapa on blogimaailman yksi kuuluisuus: bamburatti. Jopa Rouva Neuletikku Oulusta hyvaksyi kasialani tuloksen. Eka kayttokerta lupaa hyvaa jatkoa ratille. En pyyhkinyt mustikkaisia kohtia talla ratilla, vaan vanhalla kaupan luutulla.

Tassapa pieni merkki kaikille pitsikivihaasteen saaneille/vastaanottaneille. Kaykaapa katsomassa, mita ruiskukka on tehnyt.

Ai etta olenko jo luovuttanut? En takusti! Joka ajot olen katsonut ja Kimille peukkuja pitanyt. Mutta jos auto on kehno, ei auta, vaikka kuljettaja olisi taikuri. Huomenna aika-ajot ja sunnuntaina itse kisa. Unkarissa. Taman viirin ostin Fiumicinosta. Hihamerkkeja ei ollut. Siis Ferrari -neulegraffiti antaa odotuttaa itseaan. Jos joskus junailette valilla Turku-Tampere (pikajuna 928, vaunu 27001), voitte nahda italialaisen madon, Italian worm. Knitsean ja minun YhteisTaideTeos knitsean blogissa 09.06.09.

Punainen sunnuntai

Sunnuntai alkoi punaisen varjon alla. Paasin tutustumaan naapurikylassa olevaan Euroopan suurimpaan, yksityiseen ruusutarhaan (http://www.latacita.it/). Varjo oli ehdoton varustus, silla aurinko oli puolen paivan aikaan armottoman polttava. Yli 30 astetta varjossa. I spent the mid Sunday under a red umbrella. I visited the biggest rose garden in Europe, just in a village near here (http://www.latacita.it/). It would have been impossible to walk almost two hours in the sun without any umbrella. More than 30 C in the shade.

Puutarhassa on noin 4500 erilaista ruusulajia kaikkialla maailmasta. Talla viikolla postaukseni ovat ruusuisia. Taman hehkuvan kaunottaren haluan ojentaa Kimille. Auguri! Kolmas sija on enaa askeleen paassa ylimmasta rappusesta.

There are about 4500 different kind of roses, from all over the world. This week is dedicated to roses and first I will send this beauty to Kimi. Auguri. The third place is only one step from the highest plase on the podium.

Ja tassa ihan itse tehty antiikin mallinen ruusu Ferrarille. Forza. Alkuperaisessa ruusussa oli viisi teralehtea. Nama neulegraffitit matkaavat naina paivina Suomeen jatkojalostukseen.

And here are some knit graffities to the whole Ferrari by ancient model. These graffities will be send to Finland for futher graffiting.