Apinan kotikylä

Torrita Tiberina, eli linnoitus Tiber-joen rannalla. Jälkikasvun kotikylä: suoraan edessä, punatiilinen rakennus on kylän tietotoimisto, eli baari, oikealla luukulliset ikkunat kuuluvat kunnantaloon (comune) ja vastapäinen rakennus odottelee kunnostusta.

Tämä kuva on otettu kunnantalon kohdalta kohti linnoitusta. Ylemmässä kuvassa linnoitukseen johtava katu koristellaan kerran vuodessa kukkien terälehdin.

Mutta se edellisen postauksen apina? Sen kotipuu koristaa nyt kylän kunnantalon seinää!!! Tuota yläkuvan oikealla olevaa rumaa betonipintaa. Maalaus on herättänyt ansaittua huomiota: jotkut tykkää, jotkut ei!!!

Kunnantalosta hieman linnoitukseen päin , kadun toisella puolen on kunnan koulu ja kirjasto, jonka seinä on saman taiteilijan käsialaa kuin apinapuu. 

Toisenlaista luovuutta voisi nyt ihailla saapasmaassa. Olen aina ollut Christon ja hänen edesmenneen vaimonsa suuri ihailija.

Samoin edelleen liputan Kimin puolesta, vaikka auto ei aina häntä tottelekaan. Tulevana viikonloppuna huristellaan Itävallassa. Forza!

Pyhàpàivà

Marraskuun ensimmàinen pàivà on saapasmaassa aina pyhàpàivà, vastaa meidàn pyhàinmiestenpàivàà. Nyt olikin pitkà vapaa, sillà maanantainakin koulut ja monet muutkin instanssit olivat kiinni. Kaupat olivat kuitenin auki normaalisti. Hyvà pàivà kylàillà.

Illalla kotiuduin sitten monenlaisten aarteiden kanssa. Kuvassa on pikku lusikka, jotta nàette noiden sòpòjen munakoisojen koon. Ja voi mikà maku noissa tomaateissa on. Sipuleista tulee kohta sipulikeittoa ja parvekkeen (yòn) viileydessà odottaa lanttuja. Kaikki varmasti luomua. Lanttulaatikkoa luvassa myòs vihannesten kasvattajalle. Pààsee Suomen jouluherkkujen makuun hànkin.

Nàissà maisemissa kului eilinen pàivà. Tiber-joki ( il fiume Tevere) kiemurtelee kohti Isoa Kylàà (Roomaa), ja jos suurennatte kuvaa, nàette kuvan ylàreunan keskikohdilla A1, eli moottoritien Roomasta Firenzeen.

Cappucino-kahville kuljetaan ohi koulun (pieni nurkka nàkyy vasemmalla), ohi kunnantalon (keltaikkunainen rakennus heti oikealla), tuonne autojen luo, puiden katveeseen. Vein samalla Suomesta tuomani Lappi-magneetin kahvilaan. Olivat sità kauan toivoneet. Ostettu lentokentàltà, kun Keuruulta ei moista kapistusta lòytynyt mistààn. Joulupukkikin oli niin amerikkalaisen nàkòinen, mutta ei ollut valinnan varaa kentàllàkààn. Kesàisistà magneeteista puhumattakaan.

Sitten takaisin tuonne 1100-luvulta olevaan linnoituksen muurien sisàlle. Linnan muurissa on mainos, jossa kerrotaan, mità kaikkea itse linna tarjoaa: ravintolaa, tilaa pitàà bileità, majoitusta... Minun mielestàni mainos kyllà rumentaa muuten kaunista nàkymàà.

Sen sijaan tàmà parveke linnan tornin kupeessa hivelee silmàà - aina.

Kuin myòs tàmà jàlkikasvun kotikatu.

Entàs tàmà kodin karvapallo! Minut adoptoinut Mustis (musta kissa) ei halua kuviin, vaan pelkàà kameraa, mutta syli kyllà kelpaa.

Miauuuuu...

On aika... It is time...

Nyt on Sabinassa ruskan aika. Poggio Mirteton piazzan tulppaanipuut ovat keltaisia. Sen sijaan piazzan keskustan appelsiinipuurivistò on ikivihreà. The autumn is in Sabina. The picture is of Poggio Mirteto piazza. On kurpitsa-aika. It is time for pumpins.

On kastanjien aika. Tànààn poltin takassa puita. Hiillosta odotellessa leikkasin kastanjoihin ristiviillot. Kastanjat hiillokselle muhimaan. Kypsien kastanjoiden pààlle loraus punaviinià. Tiukka peite pààlle. Ja sitten nam, nam. Odottelemaan Formulan viimeistà taistoa. Kaikki vakilukijani tietàvàt tàysin kàsittàmàttòmàn intohimoni tàhàn bisnessurheiluun. Olen jo pitkààn boikotoinnut Ferraria, ja tànààn mielestàni paras voitti koko mestaruuden: Onnea Vettel! Suomen ja Kimin kaveri. Osaa muuten muutaman sanan suomea ja on haaveillut kesàmòkistà Suomessa. Mikàhàn kunta ehtii ekana tarjota rantatonttia?

It is time to roast kastanjes. Some drops of red whine on the roasted kastanjes and then to watch Formula 1 on TV. You know my unbelievable interest in this business-sports, and today I think the best driver won the whole championship: Congratulations Vettel, the friend of Kimi and Finland.

Sitten historiaa: Viisi vuotta sitten aloitin taiteilijaelàkkeeni lentàmàllà Torrita Tiberinaan, pieneen 1100-luvulta olevaan pohjois-laziolaiseen kylààn hànen kotiinsa.

And then some history: Five years ago when retired I came to Torrita Tiberina, a small village from 12th century to visit my daughter.

Ikkunasta nàkyi Tiber-joken laaksoa. Roomaan matkaa linnuntietà n 40 km.

From the window you could admire the River Tevere. To Rome about 40 km.

Saapasmaasta sitten Maltalle. (Taaskaan en ymmàrrà, miksi kuva asettui niin kuin asettui. Ehkà siksi, ettà kuvan siirsin cd:ltà.) Olkoot. Maltalla tutustuin pieneen kalastajakylààn, Marsaxlokkiin, ja rakastuin oikopààtà. Varasin vàlittòmàsti satamassa sijaitsevasta Duncan Guest Housesta huoneen seuraavaksi kevààksi, kolmeksi kuukaudeksi.

From Italy I flew to Malta, and fell right awayin love with the little fishing village Marsaxlokk. I reserved right away a room at the Duncan Guest house for three months in spring 2006.