Näytetään tekstit, joissa on tunniste kissa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kissa. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Pyhàpàivà

Marraskuun ensimmàinen pàivà on saapasmaassa aina pyhàpàivà, vastaa meidàn pyhàinmiestenpàivàà. Nyt olikin pitkà vapaa, sillà maanantainakin koulut ja monet muutkin instanssit olivat kiinni. Kaupat olivat kuitenin auki normaalisti. Hyvà pàivà kylàillà.

Illalla kotiuduin sitten monenlaisten aarteiden kanssa. Kuvassa on pikku lusikka, jotta nàette noiden sòpòjen munakoisojen koon. Ja voi mikà maku noissa tomaateissa on. Sipuleista tulee kohta sipulikeittoa ja parvekkeen (yòn) viileydessà odottaa lanttuja. Kaikki varmasti luomua. Lanttulaatikkoa luvassa myòs vihannesten kasvattajalle. Pààsee Suomen jouluherkkujen makuun hànkin.

Nàissà maisemissa kului eilinen pàivà. Tiber-joki ( il fiume Tevere) kiemurtelee kohti Isoa Kylàà (Roomaa), ja jos suurennatte kuvaa, nàette kuvan ylàreunan keskikohdilla A1, eli moottoritien Roomasta Firenzeen.

Cappucino-kahville kuljetaan ohi koulun (pieni nurkka nàkyy vasemmalla), ohi kunnantalon (keltaikkunainen rakennus heti oikealla), tuonne autojen luo, puiden katveeseen. Vein samalla Suomesta tuomani Lappi-magneetin kahvilaan. Olivat sità kauan toivoneet. Ostettu lentokentàltà, kun Keuruulta ei moista kapistusta lòytynyt mistààn. Joulupukkikin oli niin amerikkalaisen nàkòinen, mutta ei ollut valinnan varaa kentàllàkààn. Kesàisistà magneeteista puhumattakaan.

Sitten takaisin tuonne 1100-luvulta olevaan linnoituksen muurien sisàlle. Linnan muurissa on mainos, jossa kerrotaan, mità kaikkea itse linna tarjoaa: ravintolaa, tilaa pitàà bileità, majoitusta... Minun mielestàni mainos kyllà rumentaa muuten kaunista nàkymàà.

Sen sijaan tàmà parveke linnan tornin kupeessa hivelee silmàà - aina.

Kuin myòs tàmà jàlkikasvun kotikatu.

Entàs tàmà kodin karvapallo! Minut adoptoinut Mustis (musta kissa) ei halua kuviin, vaan pelkàà kameraa, mutta syli kyllà kelpaa.

Miauuuuu...

keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Miauuu

Elaman ensimmainen kissa-kaveri Pikkuserkkulassa. Voi vetaa viiksista. Voi vetaa hannasta. Voi taputella poskia, paata ja peppua.
Ja kissa(kin) sen kun nauttii. Miauuu!

keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Taydellista

Olen saanut uuden naapurin, jota kiinnostaa kovasti nurmikolla hypahteleva harakka. Mutta kun ei uskalla hypata toisesta kerroksesta. Voisi pikku tassu murtua, eika varmaan auttaisi sanonta: Kissalla on kymmenen henkea. Tervetuloa vaan naapuriin. Mikahan mahtaa olla nimesi? Taytyypa ottaa selvaa.
Tassa 'mummon' mokin pihapiirissa, ison pellon reunassa, minulla oli kasvimaa yhden kesan. Olisin viihtynyt kauemminkin, mutta EU sanoi, ettei pellosta pienikaan osa saa olla muussa kaytossa kuin mita lanketteihin on kirjoitettu! Voihan EU!!!! Edelleen elan toivossa asuttautua kesiksi tuohon punaiseen Onnelaan. Tavalla tai toisella. Eika ollenkaan mahdoton unelma. Kuulemma.
Etteiko Keuruullakin osattaisi nauttia kulinaarisista elamyksista! Pikkusiskon (siis minun) mies taitaa grillauksen. Kanaa ja maissia, keitettya riisia ja systerin tekemaa maailman parasta ruisleipaa (aidin ohje, salaisuus kiertoilmauunissa), salaattia ja juomana viinihapon avulla tehtya puolukkamehua. Jalkiruokana soppaa Kalajoelta omin katosin (siis systerin perheen) poimituista tyrnimarjoista. Sadepilvet suostuivat tekemaan tilaa auringolle. Pihan nelijalkainen asukki (orava) istui mannyssa paamme paalla. Hanen illallisestaan tippui jaannokset meidan lautasillemme. Emme niita enaa jaksaneet syoda. Saunan lauteilla naama mutaisena (naamio) sulateltiin systerin kanssa elaman menoa yleensa. Kiitos iltapaivasta!
Systerin perheen mielikuvituksella ei muuten ole rajoja. Arvatkaapas, missa he pesivat tanaan mattojaan? Parhaalle arvaukselle taputan villisti!!! Vastaus tulee seuraavassa postauksessa.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Tanaan

Dolce vita! Kissa sen osaa. Yksi Elenan neljasta nautiskelijasta. Missa tassut? Missa suu?
Auringonkukkapellot aloittaneet kukintansa. Tassa vain pieni lantti. Tieden varsilla voi nakya peltoja, jotka ulottuvat silmankantamattomiin. Silmaniloa.
Osa viikunoista ei olisi kestanyt huomiseen, joten hillosin nama namupalat. Maistuu sitten kefirin joukossa aamujuomana. Paivajuomana. Iltajuomana. Kaupan kanssa totesi kefiria kassaan lyodessaan: Outoa maitoa! Ei takusti ole maistanut. Muuten joisi kaikki kefirit itse. Kello on nyt 20.00. Taivaan valtias on kolistellut nyt nelisen tuntia: salamoita ja jyrinaa ihan taukoamatta. Temporale, sanovat alkuasukkaat. Sade roikottaa vesipussejaan tuolla vuorten paalla. Tulossa tanne pain. Taas!