Kopoti kopoti

Nyt minullakin on ihan oma heppa! Ensin siitä oli tulla porsas, mutta kun vaihdoin nuo pinkit korvat (tuossa pöydällä) reippaamman punaisiin, heppa sai jo ihan hevosmaisia piirteitä.

Heppa-puuhissa oli eilen myös taitavia ja innokkaita pikkuisia. Ai, missäkö? No, Keuruun Tiltaltissa.

Tässäpä tämä minun kepparini sitten poseeraa. Ei nyt varmaan ihan Oikean Hevosen muotoinen, mutta on se jo palkinnonkin poskeensa saanut. Silmät vielä puuttivat, mutta ...

... mutta, kun nämä kotona tekemäni nappisilmät eivät sointuneet hepan harjan väreihin, päätin tehdä uudet sointuvammat silmät sitten myöhemmin. Ja sitten, kopoti, kopoti... Jos näette Keuruulla hieman ylivarttuneen mummelin hoputtelevan heppaansa, se olen MINÄ, menossa kepparikilpailuihin! Kopoti, kopoti.

Tiltaltin kaupan puolella on vaikka mitä pientä tuunattua. Varsinkin tuo uusi lintulajike 'kenttäkerttunen' taitaa olle ihan paikallista, uutta lajiketta.

Tilannekatsaus

Eilen kävin tekemässä tilannekatsauksen. Mustikat ovat tässä vaiheessa. Jos oikein tarkkaan tiiraatte, löydätte kuvasta kolme pientä raakiletta. Keski-Suomeen luvassa vaihtelevan hyvä sato, mitä se sitten tarkoittaakin. Täytyy syödä entiset pakastimesta pois.

Lakat (hillat) tässä kukkivat tai olivat pienillä muuraimilla. Satoa odotellaan, sillä kaikki entiset on pakastimesta jo nautiskeltu.

Olisin ottanut kuvia myös villisti kukkivista puolukoista, mutta kun tässä vaiheessa KAIKKI metsän pistävät kaverit löysivät minut, ei auttanut muu kuin huitoa vimmatusti ja rämpiä suolta kohti autoa. Mutta kotona ei löytynyt paukaman paukamaa, vaikka pistoksia kyllä tuli tiheään tahtiin. Mitenkähän se siedätyshomma oikein toimisi, sillä noin kolmisen viikon kuluttua on metsään ja suolle mentävä, jos herkkuja haluaa.

Iltapäivällä pääsin sitten rentoutusterapiaan Riitan kanalan ulko'terassille'! Kolme terapeuttia (kanaa) tepasteli ja kuopsutteli tarhassaan jo ihan oikean kanan malliin. Aika lähelle jo tulivat tervehtimään Kanat elivät kanojen elämää, ja me höpöttelimme kuulumisemme. Terapiaa kaikille.

Illan suussa sain kutsun pikkusiskolaan ruokapatojen ääreen. Samalla oli mukava tavata suvun seuraavia sukupolvia. (Tässä riippumatossa pötköttelin muuten männeen aattoiltapäivän. Tutut värit, vai mitä, Jael?)

Sataa, ei sada, sataa, ei sada... Siis suomalaista kesää. Jatketaan ...

Juhannusta

Tuoksuvaa juhannusta kaikille!Keuruulla minulla on kaksi puutarhaa, joissa käyn ihailemassa isäntäväen kätten jälkiä. Toinen on edellisen postaukseni Riittala ja toinen on Essen ja Antin pihapiiri.

Tästä puutarhan yhdestä nurkkauksesta välittyy isännän entinen työpaikka, Keuruun varuskunta: Kaikki hienosti rivissä kuin sotilaat!

Täytyihän minun kotona laittaa mukaan saamani retiisitkin 'ojennukseen'! Liinana Marimekon Puutarhurin parhaat! Tyylissä täytyy pysyä.

***
Taas kerran, kyllä Suomen kesä on kaunis. Nautitaan siitä. Huomenna lähden pikkusiskolan 'talkkariksi', haen koivuja vastaksi, lämmitän saunan ja nautin juhannusaaton illasta.

Riittalassa

Luvassa hyvä mansikkakesä, sekä luonnossa että tässä Riitan puutarhassa.

Parsasatoa saa odotella vuoden parin päästä. Lisää puutarhan tämän hetkisestä loistosta voitte kurkkia Riitan blogista.

Munasatoa saa joka päivä ja maku on aivan jotain muuta kuin kaupan häkkikanoilla. Kunhan Riitan kanat vielä oppivat omatoimisemmiksi, maku varmaan vielä paranee. Lukekaapa hänen blogistaan, kuinka paljon näistä ankeisiin oloihin syntyneistä kanoista huolehditaan, jotta ne saisivat nauttia kanojen onnellisuudesta.

Kotimatkaevääksi sain munien lisäksi tämän, just savustusuunista tulleen lahnan. Herkullinen illallinen, vai mitä. Kiitos vaan R ja M.

Riitta se osasi sitten ratkaista tämän, keväällä saapasmaasta löytämäni aarteen salaisuuden. Ensin hän levitteli kauniin viritelmän pöydälle, käänteli, väänteli ja taitteli.

Ja tämmöiseen tulokseen hän sitten päätyi: vauvan esittelypussukka. Joko vaunuihin tai vaikka kastejuhlaan. Pussukan sisälle voi pujotella myös pehmustetta. Viisas nainen, tuo Riitta. Mikaelin mummeli.

Olin jo vähän miettinyt tehdä tuosta vauvan hörhelista keinutuolin pehmusteen, mutta nyt haluan säilyttää sen sellaisenaan. Kunhan sukuun tulee lisää vauveleita, voin lainata. Syyskuuhun ei ole enää pitkä aika, vai mitä Seija-systeri.

Jatkuu ...

Kirppikseltä löytynyeen vanhan matkalaukun uusi elämä, a la Eija!

Viulukotelon uusi elämä, a la Eija! Tuttu kotelo - ilman viulua! Jälkikasvun muuttaessa saapasmaahan, viulu jäi tänne Keuruulle. Koska viulu tykkää siitä, että sillä soitetaan, annoin sen kansalaisopiston musiikkipiirin käyttöön. Viulu 'katosi',jälkikasvun nimmarilla varustetun  kotelon löysi Eija. Onneksi kotelo jatkaa 'kaunista elämää' hänen korukotelonaan. Toivottavasti viulu soi edelleen - jossain.

Vanhan ompelukoneen suojan uusi elämä - nauhojen suojana, a la Eija. (Konehan näkyi edellisen postauksen eka kuvassa, siinä rappusilla.)

Eijalta löytyy kaikkea: esim. kangas-, rompe-, heinäseiväs- ja patjanrunkokasoja. Kirppiksiltä tai mistä vaan haalittuja. Koskaanhan ei tiedä, milloin inspis iskee, ja silloin täytyy olla, mistä ottaa. Jatkuu...

***
Tänään pääsen (taas) ihailemaan hänen  puutarhaansa, josta olen aikaisemminkin postaillut. Tehnyt mm Soilen mustasukkaiseksi!

Eijan rappusilta keittiöön

Eilen haukoin henkeäni jo tässä ulko-ovella. Eija-kampaajani (Hius-Huone Duo, Keuruu) käsittelyssä olin aina kuunnellut, mitä kaikkea hän kirppiksiltä oli löytänyt ja miten löytöjään tuunaillut. Tässä esimakua.

Olin tehnyt meille kotona saapasmaalaisen perusrisoton, sillä halusin Eijan saavan jotain hyvää vatsaansa pitkän työpäivänsä jälkeen. Jaksaisi hän sitten kierrättää minua luovuuden paikasta toiseen. Tahtoi vain haarukka osua poskeen, kun silmät etsiytyvät pöydän päällä ja ikkunan edessä oleviin aarteisiin.

Yleensä meillä liesituulettimen päällä on maustekaappi. Eijalla ei. Vaikkei hän kyllä sitä ollut ajatellut mausteiden kannalta, ne kun eivät lieden lämpöön sovikaan säilytettäväksi, vaan hän oli koristellut kaapin oven ihan oman makunsa maailman mukaisesti.

Keittiön yhdellä seinällä oleva yläkaappi on tuunattu mm vanhoista ikkunoista. Alakaapisto oli saanut tyyliin sopivat vetimet. Kirppiksiltä, kirppiksiltä ja kirppiksiltä. Huomaatte varmaan, mikä on Eijan lempiväri?

Nämä kuvat nyt ensin, sillä eihän makeaa mahan täydeltä. Huokausteni joka välissä pyysin Eijaa järjestämään kursseja ja/tai tekemään kirjaa...
Mitäs te arvelette?

Kotona

Ensimmäiseksi piti hakea kimppu lempparikukkiani. Että minä tykkään sekä katsella että nuuhkia. Tuon oikealla puolella olevan kivenmurikan toin mukanani parin muun murikan mukana. Ilmankos laukut painoivat. Pitsisiä koristeita odottelevat. Tiesittekös muuten, että kielot on Ranskan vappukukkia?

Eka aamuna olin vaipua ihan epätoivoon. Missä on minun kahvipannuni? Etsin keittiön kaikki kaapit ja työtasot. Silmäilin parvekkeen tavarakasoja. Istuin alas avaamaan tietsikkaa, ja siinähän se kökötti silmieni edessä. Mutta enhän minä sitä pannuksi mieltänyt, sillä vuoristomajalla minulla on OIKEA kahviPANNU. Höperö mikä höperö!!! Naapuri muuten opetti, että tälläkin härvelillä parempi kahvi tulee pannujauhatuksesta. Hän on oikeassa.

Suomen kesä! Ah, ihanaa. Vaikka sataa. Ihanaa. Ulos voi mennä, kun laittaa vaatetta päälle. Vuoristomajalla alkoi olla semmoiset helteet, että ulos ei voinut mennä puolen päivän paikkeilla, vaikka olisi ottanut kaikki vaatteet pois päältä! Hyttysiä tosin saa täällä seuraksi, mutta että nekin ovat enkeleitä verrattuna etelän pistiäisiin. Tökkivät kyllä, mutta silleen söpösti.

Sateen sattuessa voi hoitaa vaikka puutarhaansa, siis lasitetun parvekkeen suojassa. Eivätkä näissä korkeuksissa ole haittaa edes hyttysistä. Kaupasta ostetut salaatti- ja basilikaruukut on nyt siirretty isompiin ruukkuikin. Vuoristomajan parvekkeelta tuodut rosmariini- ja timjamioksat ovat vesilasissa juurtumassa.

Osa vuoristomajan Diana-verenpisarasta leikatuista oksista on jo näin tomerasti juurtuneita. (Seija-systeri, tuupas pikku herran kanssa hakemaan. Saa se isompikin herra tulla mukaan!)

***
Kyllä kuulkaa Suomi on ihana maa. Olen sen varmaan todennut jo aiemminkin, mutta kertaus on opintojen äiti. Edelleen ajattelen Emilia-Romagnan ihmisiä.  Nyt myös Rodoksen lähellä järisee. Väli(ssä oleva)meren alla maan kuori ja -sisus elävät.

***
Sunnuntai-iltana liimauduin telkkarin eteen: Neiti Marple, Komissario Montalbano ja sitten se Kanada. Hyvä, hyvä ja sitten se kahdeksas tila!

Arrivederci

Viimeinen aamu vuoristomajalla. Kello noin kuusi. Tsiljoonat pääskyset lentävät sinne sun tänne keihästääkseen poikasilleen lentäviä öttiäisiä tuonne vastapäisten kattojen räystäiden alle. Lentävät niin nopeaan, ettei kamera ehtinyt niitä ikuistaa.

Muutama kuva viimeisen viikon varrelta. Ylin Tiber-joen usvaa sateen jälkeisenä aamuna. (Satoi muuten oikein herneen kokoisia rakeitakin!) Trumpettikukat alkoivat juuri kukkia. Kolmantena näkymä matkalta aamucappuccinolle ja alimpana kylän sekatavarakauppa 'paketissa'. Ihan kuin Christon ja Jeanne-Clauden paketoimana. Paketti on nyt ollut kasassa jo pari viikkoa, mutta muutapa ei sitten sillä rintamalla tapahtunutkaan.

Viimeisenä iltana sain omalta parvekkeltani katsella kylän ala-asteen loppuriehajaisia. Ensin oli tanssiesityksiä ja sitten koulun olympialaiset. Katsojia oli sekä kentän reunoilla että aidan takana. Myös vanhemmille oli omat kisansa, mutta koska ilta alkoi jo tummua, en saanut hyviä kuvia. Lopuksi aikuiset nauttivat pientä naposteltavaa ja janojuomaa lasten riehuessa ympäri kenttää.

Riehan aikana minä istuin parvekkeellani varpaat koivunlehtihauteessa ja nautin maitoa ja juuri uunista ottamaani pullaa! Saapasmaalaista ja suomalaista illaanviettoa!

Nyt olen kotona Keuruulla. Matkalaukut purettu (jestas että painoivat!!!) ja sauna varattu klo viideksi. Sitten voin puhtaana nauttia Kanadan menoa. Arvaatte varmaan mitä!