Monenlaista kultaa

En koskaan ikinä milloinkaan ole nähnyt lakkoja niin paljon kuin tänä kesänä. Suot ovat nyt keltaisenaan. Viitenä aamuna olen parin tunnin jaksoissa kumarrellut selkä vääränä aarteiden puoleen. (Jonniin verran yli 10 litraa jo pakkasessa.) Tänä aamuna iski laiskamato. Sitä paitsi huusholli on pienessä kaaoksessa, kun en ole ehtinyt imuroita, pyyhkiä pölyjä, pestä pyykkiä... En edes laittaa ruokaa. Onneksi Keuruulla on loistava kiinalainen ruokapaikka, ABC - noutopöytä ja La Mel -pizzeria.En edes päiväkahvia ole kotona keitellyt, vaan istahtanut lepuuttamaan selkää ja silmiä tuonne Ellun rantakahvilaan.

Kaiken lisäksi minulla on parin viikon jakso kirppistä, johon täytyy viedä päivittäin lisää mm saapasmaasta roudaamiani käsitöitä. Tämä kesä on kuulema kirppistenkin kulta-aikaa - koronahiljaisuuden jälkeen, sanovat kirpparin ylläpitäjät.

Seuraavaksi on vuorossa sininen aika, sillä mustikat alkavat pikku hiljaa kypsyä. (Tämän kuvan sain systeriltäni eilen, kiitos.) Pelkäsin jo, että kesäkuun helteet ja kuivuus verottaisivat satoa, mutta kyllä mustikoita on, ja kun nyt ilmeisesti pahimmat helteet hellittävät ensi viikolla, pakkasen täyttäminen jatkuu. Muuten, miten on mahdollista, ettei hyttysiä tai paarmoja ole suolla ollut riesaksi asti niin kuin männeinä vuosina? Ei minulla niitä ikävä ole, ei ole.

Punainen aikakin jatkuu, mutta en enää niitä pakkaseen hamua. Tai olisi hankittava lisä pakastin. Toisaalta, marjatila kaipaa kipeästi itsepoimijoita, tai poimijoita yleensä. Tämän kuun alun sateet saivat marjat pullistumaan, ja maku on kerrassaan kielen nystyröitä hemmottelevaa. Sato on viime päivinä kypsynyt vauhdilla, eikä marjoja millään ehditä poimia, vaan nyt alkaa jo home iskeä. Enää haen vain jälkkärimarjoja.

Ah, tätä luonnon antimien tuottamaa onnea!

Seuraava keltainen luonnon kulta (kantarellit) pilkistelee jo. Mutta annetaan niiden vielä kasvaa, kaipaavat vettä.

Viime postauksessa mainitsin Montalbanon vanhan lääkärin. Hänen kuolemansa muistoa vietettiinkin viime sunnuntain jaksossa. Tässä Helenalle yksi erinomainen juutuupi katsottavaksi. Camilleri, Sironi ja Zingaretti! Vain Luca enää sarjaa livenä tekemässä. Huomen illalla taas nautitaan Punta Seccan alkumaisemista.

Toivotaan, että tänään Kimi pääsisi maailiin edes paaluajoissa, huomisesta puhumattakaan. Alfa Romeollakin on kultaa, ja onneksi talli sen ymmärtää.

Ps. Edelleen blogiani tutkitaan paljon, varsinkin usalaiset, kymmeniä katsoja joka päivä. Suosituin postaus näyttää nyt olevan Kesäkurpitsan kukan anatomia. Mikähän siinä oikein kiinnostaa, tai oikeaammin tulkittuna, mihinkähän sitä postausta käytetään? Pressan vaaleihinko? No, jos postaukseni voisi jotenkin auttaa vallan vaihdossa, siitä vaan!!!!

Hamtereiden silmät kiiluivat

Tämä hamsteri meni ihan sekaisin eilen Suomen käsityön museon (Jyväskylä) Rompetorilla. Museon toiseen kerrokseen oli tuotu omistajiensa kätköistä kaikkea Tarpeellista Tilpehööriä käsityön harrastajille. Voi ihan mahoton.

Minua vieläkin enemmän tohkeissaan oli ystäväni.

Mutta hän onkin ihan omaa luokkaansa. Tämä Eijan pikkuinen puoti löytyy Multialta.

Rompetorilta löytyi  p-a-l-j-o-n  lisää tuunattavaa Eijan puotiin. Mielikuvituksella ei ole rajoja.

Rompetorin ja muutaman kirppiksen lisäksi käytiin myös nauttimassa Toivolan vanhan pihan pääsiäisannista. Siitä sitten seuraavaksi.
***
Lopuksi:
- Saapasmaahan yritetään kursia hallitusta.
- Kimi ajaa - huomenna - taas voittoon.

Jatkuu ...

Kirppikseltä löytynyeen vanhan matkalaukun uusi elämä, a la Eija!

Viulukotelon uusi elämä, a la Eija! Tuttu kotelo - ilman viulua! Jälkikasvun muuttaessa saapasmaahan, viulu jäi tänne Keuruulle. Koska viulu tykkää siitä, että sillä soitetaan, annoin sen kansalaisopiston musiikkipiirin käyttöön. Viulu 'katosi',jälkikasvun nimmarilla varustetun  kotelon löysi Eija. Onneksi kotelo jatkaa 'kaunista elämää' hänen korukotelonaan. Toivottavasti viulu soi edelleen - jossain.

Vanhan ompelukoneen suojan uusi elämä - nauhojen suojana, a la Eija. (Konehan näkyi edellisen postauksen eka kuvassa, siinä rappusilla.)

Eijalta löytyy kaikkea: esim. kangas-, rompe-, heinäseiväs- ja patjanrunkokasoja. Kirppiksiltä tai mistä vaan haalittuja. Koskaanhan ei tiedä, milloin inspis iskee, ja silloin täytyy olla, mistä ottaa. Jatkuu...

***
Tänään pääsen (taas) ihailemaan hänen  puutarhaansa, josta olen aikaisemminkin postaillut. Tehnyt mm Soilen mustasukkaiseksi!

Eijan rappusilta keittiöön

Eilen haukoin henkeäni jo tässä ulko-ovella. Eija-kampaajani (Hius-Huone Duo, Keuruu) käsittelyssä olin aina kuunnellut, mitä kaikkea hän kirppiksiltä oli löytänyt ja miten löytöjään tuunaillut. Tässä esimakua.

Olin tehnyt meille kotona saapasmaalaisen perusrisoton, sillä halusin Eijan saavan jotain hyvää vatsaansa pitkän työpäivänsä jälkeen. Jaksaisi hän sitten kierrättää minua luovuuden paikasta toiseen. Tahtoi vain haarukka osua poskeen, kun silmät etsiytyvät pöydän päällä ja ikkunan edessä oleviin aarteisiin.

Yleensä meillä liesituulettimen päällä on maustekaappi. Eijalla ei. Vaikkei hän kyllä sitä ollut ajatellut mausteiden kannalta, ne kun eivät lieden lämpöön sovikaan säilytettäväksi, vaan hän oli koristellut kaapin oven ihan oman makunsa maailman mukaisesti.

Keittiön yhdellä seinällä oleva yläkaappi on tuunattu mm vanhoista ikkunoista. Alakaapisto oli saanut tyyliin sopivat vetimet. Kirppiksiltä, kirppiksiltä ja kirppiksiltä. Huomaatte varmaan, mikä on Eijan lempiväri?

Nämä kuvat nyt ensin, sillä eihän makeaa mahan täydeltä. Huokausteni joka välissä pyysin Eijaa järjestämään kursseja ja/tai tekemään kirjaa...
Mitäs te arvelette?

Postikorttimaisema

Voiko kauniimpaa enää talvella olla! Sillä talvi nyt on. Se tulla tupsahti ihan yhtäkkiä.

Kaksi ylintä kuvaa ovat viime tiistailta ja alin torstailta. Tarhia alkaa jäätyä. Pakkasta on nyt hieman yli 10 astetta. Kohta pääsee kulkemaan jäätä pitkin. Minä olen varovainen ja odottelen, kunnes rohkeimmat ovat tehneet polkua.

Nyt on mukavaa kotoilla. Lämpimässä. Olin jo pitkään haaveillut semmoisesta sohvasta, jossa istuen minunkin pätkäjalkani ulottuvat lattialle asti. Tässä päivänä muutamana tehdessäni vakiokierrosta Keuruun kirppiksillä tämä liimautui mukaani. 20 euroa ja kuin valettu minulle. Vain tuo verhous kaipasi jotain. (Sohvan takaa pilkistää yksi niistä tauluista, jotka ovat kärsivällisesti odotelleet seinälle pääsyä!)

Ensin kokeilin tätä. Voi kauhistus!

Tämä. Jessss! Sadun tyynykin löysi nyt oikean paikkansa. Mukana myös kirppikseltä löytynyt visavanerinen tarjotin, yksi saapasmaan kirppikseltä matkanneista pitsiliinoista ja yksi Muumi-mukeistani. Kelpaa nyt istua kahvia nauttimassa ja ihailemassa ikkunan takana avautuvasta postikorttimaisemasta. Aaaah!

Kylmää ja lämmintä - cold and warm

Avantouinti pelasti kymmenisen vuotta sitten minut kortisonikierteeltä tai olkapääleikkaukselta. Kiitos ystävälle, joka minut avantoon houkutteli. Swimming in an icy lake saved me ten years ago from pain drugs or the shoulder operation. Thank you my friend. You took me to this cold bath first time.

Toisen maani lämpöiset lähteet tuovat koko kroppaan taivaallisen olotilan ja vedessä voi viipyä hieman kauhemmin kuin talvisessa avannossa. Jo muinaiset roomalaiset viihtyivät näissä maisemissa.

The warm baths in my other country make me feel like in heaven and I can stay there hours and hours, not some seconds like in an icy winter lake in Finland. No wonder that the ancient Romans enjoyed the same baths.

Avantoon tai lämpimille lähteille mukaan tämä kirppiksiltä löytämistäni vanhoista pellavapyyhkeistä tällä viikolla tuunaamani kylpytakki.

To the cold or warm baths I will take this bath rope, which I made this week from old linen cloths found in flee markets.