Postikorttimaisema

Voiko kauniimpaa enää talvella olla! Sillä talvi nyt on. Se tulla tupsahti ihan yhtäkkiä.

Kaksi ylintä kuvaa ovat viime tiistailta ja alin torstailta. Tarhia alkaa jäätyä. Pakkasta on nyt hieman yli 10 astetta. Kohta pääsee kulkemaan jäätä pitkin. Minä olen varovainen ja odottelen, kunnes rohkeimmat ovat tehneet polkua.

Nyt on mukavaa kotoilla. Lämpimässä. Olin jo pitkään haaveillut semmoisesta sohvasta, jossa istuen minunkin pätkäjalkani ulottuvat lattialle asti. Tässä päivänä muutamana tehdessäni vakiokierrosta Keuruun kirppiksillä tämä liimautui mukaani. 20 euroa ja kuin valettu minulle. Vain tuo verhous kaipasi jotain. (Sohvan takaa pilkistää yksi niistä tauluista, jotka ovat kärsivällisesti odotelleet seinälle pääsyä!)

Ensin kokeilin tätä. Voi kauhistus!

Tämä. Jessss! Sadun tyynykin löysi nyt oikean paikkansa. Mukana myös kirppikseltä löytynyt visavanerinen tarjotin, yksi saapasmaan kirppikseltä matkanneista pitsiliinoista ja yksi Muumi-mukeistani. Kelpaa nyt istua kahvia nauttimassa ja ihailemassa ikkunan takana avautuvasta postikorttimaisemasta. Aaaah!