Tuli talvi ja köhä

Tänne tuli talvi: tuulta ja sadetta, siis vesisadetta. Tuli myöhässä, sillä tämä talvi tähän asti on kuulemma ollut lämpimin aikoihin, mutta nyt ei näy tuolla kadulla shortseja ja narupaitoja. Jotkut lyhytmatkalaiset haluavat kuitenkin leikkiä turistia, kun kerran ovat tänne lentäneet.

Toivon hartaasti, ettei VIRUS heitä löydä, sillä tätä köhä-röhää ei toivo kenellekään. Täällä hilluu nyt joku yskäröhäköhäräkä! Ihme kyllä, kuumetta ei minulla ole ollut. Kässäkerholaisoata moni pötköttää nyt vaakatasossa. Tai siis yrittää pötköttää, mutta eihän se onnistu yskimisen takia. Pitää nukkuakin istuma-asennossa!

Inkiväärihunajateetä kuluu monta mukillista, ja nenäliina paketti toisensa perään  hupenee. Pahin alkaa olla takana. Sen huomaa mm siitä, että keittiöhommat alkavat taas kiinnostaa.

Tässä alkupalat. Oli vain niin nälkä, etten muistanut ottaa kuvia valmistamisesta. No, ensin pannulle öljyä, valkosipuli- ja chilisiivuja. Kun valkosipulit alkavat saada väriä, katkat mukaan. Pari minuuttia per puoli, ja nauttimaan. Leipaviipaleilla kaavitaan viimeisetkin maut suuhun. Yksinkertaista ja nopeaa, kunhan muistaa sulattaa ravut, jos ne ovat olleet pakasteita.

Tässä aloitellaan sipulimarmeladin tekoa. Salonkisipuleista niin kuin äitini salottisipuleita kutsui. Sipulit siivutetaan ja laitetaan sitruunaveteen likoamaan muutamaksi tunniksi. Sitten sipulit valutetaan ja laitetaan sokerin ja sitruunamehun kanssa hautumaan. Tarkat määrät ja ajat löytyy Googlen avulla. Minulla toimii hyppyset, silmämäärä ja noin-mitat. Marmeladia ja homejuustoa leivän päälle kuumaan uuniin tuokioksi. Esinautinto löytyi alakylän baski-baarista, josta kerroin muutama postaus sitten.

Mikäs siellä roikkuu? Kuka tietää?

Valo enenee

Aurinko nousi tänään 8.22 ja laski 16.49 ja hämärä aika päälle. Kun lisäksi lunta on penkoittain, ulkona on hyvin keväisen oloista. Silti ulos mentäessa on muistettava runsas kerrospukeutuminen. Öisin pakkasta on reippaasti, eikä päivisinkään aurinko vielä lämmitä kovin paljon.

Mitäs ajattelette näistä kuvista? Kun tätä tilateosta tehtiin jäälle kirjaston rannassa, seurasin hommaa kauempaa, mutta en mennyt silloin kysymään asiasta. Minulla on kyllä oma tulkintani, mutta olisipa mukava kuulla teidän ajatuksianne.

Kirjaston rannasta on nyt hyvä polku jään. Se lyhentää kylillä käyntiä puolella. Toisaalta, mihinkäs minulla kiire.

Koronaa on nyt ihan lähellä, tuolla parin sadan metrin päässä olevassa entisessä työpaikassani, Kivelän koululla on yksi 5-luokkalainen saanut tartunnan. Koko luokka on karanteenissa. Kunnassa on nyt todettu yhteensä 11 tartuntaa. Onneksi ei enempää. 

Veriappelsiinimehun voimin sitä jaksaa rokotetta odotella. 

Valkoinen kaktukseni on kukkinut syksystä koko ajan. Joskus pari kukkaa kerrallaan, joskus enemmän. Täytyy taas viedä kesäksi kuivaan paahteeseen. Taitaa tykätä siitä.

Päiväni iglussa

Päiväni iglussa alkavat muistuttaa toinen toistaan.Tulee mieleen elokuvaa Päiväni murmelina, jossa kaikki toistuu samana päivästä päivään. Telkkarin anti alkaa olla toistoa toiston perään. Esim Parmas ja Kontio on tullut ulos jo niin monena uusintana, että varmaan kohta nauha kuluu poikki. Aina vain jaksan hihitellä Valkeakosken poliisien hullunmyllylle.

Iltapäivää on ilahduttanut ihan uusi tuttavuus, Cedar Cove. Pääosan näyttelijä Andy MacDowell näytteli myös Päiväni murmelina -elokuvassa. Ei mitään suurta draamaa kumpikaan elokuva, mutta erittäin sopivaa iglu -ajankulua.

Tänään sain labran tulokset. Olen jopa terveempi kuin viisi vuotta sitten, jos kolesterolia ajatellaan. Muut arvot olivat ennallaan. Sanovat, että olet mitä syöt. Minä olen siis jonniin sortin pupu, sillä tykkään erilaisista salaateista. Jääkaappia tutkaillessani näin purkillisen pieniä etikkakantarelleja - tuolta noin. Tähän saakka olen sienet syötyäni lorotellut nesteen hukkaan, mutta nyt keksin käyttää sitä happona balsamicon tilalla. Nam!

Huomenna lisään salaattiin tämän Lidlin hävikkolaatikosta löytämäni granaattiomenan siemenet. Nam, nam!

Laatikossa oli eilen 15 banaania. Niistä riitti pakkaseenkin viipaleita. On aineksia uuniherkuiksi tai smootheiksi. Nam, nam, nam!

Herkkusieniä riitti myös pakkaseen, viipaloituina ja voissa tiristettyinä. Nam, nam, nam, nam!

Joo, tiedän, tiedän. Täytyy varoa vaakaa. Toisaalta, olen nyt opetellut syömään 3 - 4 kertaa päivässä kunnon ruokaa ja huomannut nyt, etten jaksa syödä kuin vähän kerrallaan, eikä koskaan ole nälkä. Hyvä minä.

Ai niin, tuo ylin kuva tuli otettua viime viikolla roiman lumisateen jälkeen pakkasen kiristyessä  tämän talven huippulukemaan, -28 astetta. Silloin tämä murmeli hautautui sisään, omaan igluunsa.

Murmutusta

Onneksi on vanhoja kuvia, joita katsellen voi muistella OIKEAA talvea. Ylempi on talomme pihasta vuoden 2011 tammikuulta  ja alempi vuoden 2010 joulukuulta, oikopolusta Tarhian jään yli kylille. Tänä talvena on ollut kaksi parin päivän pituista MINItalvea, jolloin oli lunta ja pakkasta hieman yli 10 astetta. Nyt on taas vesikeli, eikä Tarhian yli koko talvena ole ollut mitään asiaa. (Kuviakin olisi kamerassa, mutta eipä onnistunut niiden liittäminen blogiin!) Toissa talvena ostin uudet suksetkin, mutta antaapa niiden nyt levätä.

Luonto oikuttelee nyt kaikkialla. Vuoden 2011 kuvat tuovat mieleen mahtavan oliivisadon saapasmaan naapureiden oliivitarhasta. Minäkin sain poimintapalkaksi 5 (VIISI) litraa varmasti luonnonmukaista extra vergineä. Nyt ei muutamaan vuoteen ole oliiveja ollut. Suuri suru Sabinan alueella, sillä seudulla monen ihmisen elanto on niistä kiinni. Sama karu tilanne on kastanjoiden ja pähkinöiden kohdalla.

Onneksi sieniä olen löytänyt JOKA syksy. Varsinkin herkkutatteja sain viime vuonna joka päivä kuukauden verran 3-30 kpl. Kuivasin ohuina siivuina ja pakastin pieninä kuutioina.Uusin herkkuruoka on ollut pakastetateilla täytetyt uunipaprikat. Marjasato on ollut vaihteleva: joinain vuosina vattuja on ollut runsaasti, männä kesänä en edes viitsinyt vaivautua. Viime kesä oli lakkakesä. 

Loppumurmutukseen sain nyt aiheen uutisista: Koulumaailmaan suunnitellaan TAAS arvioinnin uudistusta. Ei siinä mitään. kyllähän oppimista saa ja täytyykin arvioida, mutta, mutta... Mutta miksi vain lapsille ja nuorille annetan numeroita tai sanallisia kommentteja? Mikä rooli opettajalla, vanhemmilla ja vaikkapa geeneillä on oppimistuloksiin? Voi herran pieksut!

Varustautumista

 Mitàs tàssà tapahtuu? Kasa puupòlkkyjà keskellà katua aamucappuccinopiazzan edessà.

Talveenhan siinà varustaudutaan. Ja koska rappuset ylòs ovat jyrkàhkòt ja koska italianot ovat kekseliàità, he ovat keksineet helpottavan kuskausvempaimen. Auguri. Alhaalla yksi latoo vempaimen tàyteen puita ja ylhààltà toinen purkaa sen.

Moni ahertaa parhaillaan varustautuen talveen. Làhes kaikissa asunnoissa on takka antamassa lisàlàmpòà.

Minà olen jo pari kertaa nauttinut takkatulesta. Nauttinut? Jep, kunhan ensin olen saanut puut syttymààn kunnolla eikà pelkàstààn savustamaan koko kàmppàà. Kerran murmutin jollekin saapasmaalaiselle, ettei tààllà ole saatavilla kunnolla kuivuneita takkapuita. Kuivuneita? Miksi kuivuneita? Kosteat puuthan palavat kauemmin! Kerran oikein hàpesin, kun kotimatkalla lentokoneessa kaikki vaatteeni haisi savulle!

Hiilloksilla valmistuu herkkua: paahdettuja paprikoita. Ne paahdetaan kokonaisina ihan mustanpuhuviksi. Sitten vàhàksi aikaa muovipussiin jààhtymààn, minkà jàlkeen kuoriminen kày kàtevàsti. Siemenet poistetaan Lopuksi paprikat suikaloidaan ja laitetaan purkkiin valkosipulin kanssa. Pààlle extra vergine oliiviòljyà. Pàivàn parin pààstà: Namskis!

Vaikka pastan kanssa. Pààlle ripoteltuna hyvin ikààntynyttà juustoa, suolattua ja kuivattettua ricottaa.

Tàmà syksy on koetellut Italiaa. Viime viikolla Po-joki tulvi. Tàssà TV-kuvassa nàytetààn, kuinka Brescellon kylàssà, làhellà Reggio Emiliaa, Po-joen sivujoen rannalla, kylàn pappi kantoi tulvarannalle samaa ristiinnaulittua, jota kàytettiin vuonna 1953 Don Camillo elokuvassa, joka kuvasi silloista Po-joen tulvaa.

Nyt on ollut muutama pàivà aurinkoista. Ulos làhtiessà tàytyy kuitenkin turjustaa itsensà kunnolla: kalsarit farkkujen alle, monta kerrosta paitoja takin alle ja hàrpàkkeet kàteen. Muovipussi mukaan, ettà voi sitten tarpeen tuleen vàhentàà kerroksia ja sitten taas niità lisàtà!

Lopuksi paljastan hieman hàpeillen tàmàn turistin varustautumisen Maltan matkalle. Olin niin saapasmaan sààn orjana, etten tajunnut, ettà Maltalla on vielà làhes kesà. Minulla EI ollut mukana sandaaleja, ei kevyità pitkiksià tai hametta, ei aurinkolaseja, ei hattua... Aamulla oli ihan mukava kàvellà ulkona, mutta pàivàn mittaan piti hakeutua varjoon! Semmoinen kokenut matkailija valmistautuu nyt kotimatkalle Suomeen. Minulla EI ole tààllà talvikenkià eikà kunnon toppatakkia. Onneksi minun ei tarvitse olla ulkona, vaan pààsen suoraan kentàltà Helsingin rautatieasemalle, sieltà junalla Tampereen kautta Vilppulaan ja sitten pikkuveljen kyydillà kotiin. Lopettivat kurjat korvaavan yhteyden Vilppulasta Keuruulle. Kurjat!

Kylmää lääkettä ja kauneutta

Avanto on nyt kutsunut muutamana päivänä. Polveni kaipasivat kovasti kylmäkäsittelyä. Ovat hieman vihoitelleet. Katsotaan, josko avanto ja pienoinen (?) painonpudotus auttaisivat. Lääkäriin menen vasta viho viimeisenä konstina.

Pari päivää sitten luonto tarjosi graafista taidettaan. Nyt tihkuttaa vettä, ja huomiseksi ennustetaan (taas) myrskyä. Seija-systerikö se aikoo hermostua?

Keuruun vanha kirkko ja sen edustalla oleva kaksilatvainen (?) joulukuusi toivottakoon teille rauhallisia joulunaluspäiviä.

Villin lännen meininkiä

Ei ihan vielä mahdu keinumaan. Eikä grillaamaankaan. Pitää malttaa vielä odotella. Kylmimmät pakkaset ovat kuitenkin jo mennyttä talvea, mitä nyt aamuhankia vielä odottelen.

Ihan päästiin uutisiin tällä mäellä. Kadun toisella puolella muutamat pöljät (anteeksi) leikkivät kuluneella viikolla rosmoa ja pollaria aseenaan starttipistooli. Mutta ennen kuin tilanne selvisi, poliisiautoja kurvasi paikalle pillit vinkuen, ja alueen asukkaita kehotettiin pysymään sisätiloissa. Oikein radiossa kuului tiedotus asiasta. Tuon talon pihaan onkin aika usein hälytettu virkavaltaa: milloin joku on työnnetty parvekkeelta alas (yksi jopa menetti henkensä), milloin talosta löytyy kunnon huumeluola, eikä kesällä tartte meidän naapureiden hankkia musiikkilaitteita, kun talon ystävällismieliset viihdyttäjät soittavat toosiaan niin lujaa kuin apparaateista lähtee. Hurjimmillaan meno on aina silloin, kun joku pöljistä (anteeksi) on päässyt vankilasta (vähäksi aikaa) vapaaksi.Villin lännen meininkiä riittää kyllä omassakin talossa. Vielä vähän aikaa. Asioilla kun on rajansa. Onneksi.

Sain Minnalta tämmöisen tunnustuksen, koska minä kuulemma olen Formula- ja Italia -fani! Molemmat pitävät paikkansa, kuten te lukijani olette varmaan huomanneet. Tietysti se, että olen myös ehdoton luonto -fani ei oikein sovi yhteen tuon formulahässäkän kanssa, mutta enhän minäkään täydellinen ole. Vielä kolme viikkoa odottelua. Saapasmaan öttiäiset saavat odotella vielä parisen kuukautta!

Minun pitäisi nyt kiittää minulle mieluisia blogeja, paljastaa itsestäni seitsemän juttua ja lähettää tuo tunnus 15 blogiin.
Kiitokset ansaitsevat KAIKKI sivupalkissani olevat blogit ja kuka teistä tahansa voi ottaa tuon tunnustuksen itselleen.
Paljastuksia olen postaillut jo pariin kolmeenkin otteeseen, enkä minä kyllä nyt oikein löydä mitään uutta paljastamisen arvoista. Kiitokset kuitenkin Minnalle, sillä tunnustuksen saaminen tuntuu aina hyvältä!

Tämmöisiä vuoria paljastuu tästä lukaalista enemmän ja vähemmän. Tuntuu siltä, että vaikka minä kuinka tikutan ja virkkaan, lankakasat eivät pienene. Uusien lankojen ostamisen olen itseltäni kieltänyt! Mitä te minuna nyt tekisitte?

Nyt herkutellaan

Paluu arkeen. Kaiken vaalitohinan jälkeen. Meillä on nyt uusi presidentti. Onnea ja pulinat pois! Kuitenkin nostan myssyäni Haavistolle ja hänen kannattajilleen (siis myös itselleni!), sillä johan elimme mielenkiintoisia hetkiä.

Äsken Tarjamme avasi viimeisen kerran valtiopäivät. Taitaa värikkyys tuolla hallintomme päämajassa jatkua, onhan edessä esim kuntauudistus ja puolustusvoimien tulevaisuus. Jälkimmäistä jännitetään erityisesti täällä Keuruulla. Taitaa lunta tulla tupaan monesta ovesta!

Suomessa olemme sentään tottuneet lumeen ja pakkaseen, mutta ei saapasmaassa. Kuulin juuri jälkikasvulta, että lähes kaikki on tällä hetkellä stop ja onhan tiedotusvälineistäkin voinut nähdä mielenkiintoisia kuvia mm lumisesta Roomasta.

Kovimpien pakkasten aikaan viihdytin itseäni kuvaamalla ...

... amarylliksen ja himmelin varjoleikkejä... sekä

... laittamalla ruokaa. Kuinkas muuten. Tässä esimerkkinä uunilohi kerma-sinappikastikkeessa. Sinappi oli Riitalta jouluksi saamastani purkista.

Just nyt uunissa muhii tämä herkku: eilisestä uunikanasta ja uunisipuleista jääneet riippeet risottoriisin alla. Suolaa ja kanamaustetta. Nesteeksi lorautin kermaista vettä ja pinnalle korppujauhoja ja voinokareita, joita tässä kuvassa ei vielä näy. Puolen tunnin päästä alkaa herkuttelu!

Perun vähän Siken saapasmaassa kuvatun ruokaohjelman moittimistani. Viime jaksossa hän teki oikein alkuasukasmaista herkkua, sitä kanipaistia. Mutta ohjehan olikin talon emännältä. Silti edelleen murisen sitä, ettei yhtään alkuasukasta edes vilahda kuvauksissa. (Kaiholla muistelen Solens mat- ohjelmaa sekä tietysti Jamien ruokaohjelmia Italiasta.)Vain jollekin näkymättömälle  henkilölle Sikke huutelee Ciaot! Ei muuten kuulosta oikein kohteliaalta. Buon giorno olisi enemmän paikallaan. Sainpahan sanottua!!!

***
Blogistania kenkkuilee taas. On tullut viestiä, ettei postauksiini kaikki pääse kommentoimaan. Onneksi sposti toimii. Voitin nimittäin arpajaisissa. Niistä kerron seuraavassa postauksessa.

Postikorttimaisema

Voiko kauniimpaa enää talvella olla! Sillä talvi nyt on. Se tulla tupsahti ihan yhtäkkiä.

Kaksi ylintä kuvaa ovat viime tiistailta ja alin torstailta. Tarhia alkaa jäätyä. Pakkasta on nyt hieman yli 10 astetta. Kohta pääsee kulkemaan jäätä pitkin. Minä olen varovainen ja odottelen, kunnes rohkeimmat ovat tehneet polkua.

Nyt on mukavaa kotoilla. Lämpimässä. Olin jo pitkään haaveillut semmoisesta sohvasta, jossa istuen minunkin pätkäjalkani ulottuvat lattialle asti. Tässä päivänä muutamana tehdessäni vakiokierrosta Keuruun kirppiksillä tämä liimautui mukaani. 20 euroa ja kuin valettu minulle. Vain tuo verhous kaipasi jotain. (Sohvan takaa pilkistää yksi niistä tauluista, jotka ovat kärsivällisesti odotelleet seinälle pääsyä!)

Ensin kokeilin tätä. Voi kauhistus!

Tämä. Jessss! Sadun tyynykin löysi nyt oikean paikkansa. Mukana myös kirppikseltä löytynyt visavanerinen tarjotin, yksi saapasmaan kirppikseltä matkanneista pitsiliinoista ja yksi Muumi-mukeistani. Kelpaa nyt istua kahvia nauttimassa ja ihailemassa ikkunan takana avautuvasta postikorttimaisemasta. Aaaah!