Päiväni iglussa

Päiväni iglussa alkavat muistuttaa toinen toistaan.Tulee mieleen elokuvaa Päiväni murmelina, jossa kaikki toistuu samana päivästä päivään. Telkkarin anti alkaa olla toistoa toiston perään. Esim Parmas ja Kontio on tullut ulos jo niin monena uusintana, että varmaan kohta nauha kuluu poikki. Aina vain jaksan hihitellä Valkeakosken poliisien hullunmyllylle.

Iltapäivää on ilahduttanut ihan uusi tuttavuus, Cedar Cove. Pääosan näyttelijä Andy MacDowell näytteli myös Päiväni murmelina -elokuvassa. Ei mitään suurta draamaa kumpikaan elokuva, mutta erittäin sopivaa iglu -ajankulua.

Tänään sain labran tulokset. Olen jopa terveempi kuin viisi vuotta sitten, jos kolesterolia ajatellaan. Muut arvot olivat ennallaan. Sanovat, että olet mitä syöt. Minä olen siis jonniin sortin pupu, sillä tykkään erilaisista salaateista. Jääkaappia tutkaillessani näin purkillisen pieniä etikkakantarelleja - tuolta noin. Tähän saakka olen sienet syötyäni lorotellut nesteen hukkaan, mutta nyt keksin käyttää sitä happona balsamicon tilalla. Nam!

Huomenna lisään salaattiin tämän Lidlin hävikkolaatikosta löytämäni granaattiomenan siemenet. Nam, nam!

Laatikossa oli eilen 15 banaania. Niistä riitti pakkaseenkin viipaleita. On aineksia uuniherkuiksi tai smootheiksi. Nam, nam, nam!

Herkkusieniä riitti myös pakkaseen, viipaloituina ja voissa tiristettyinä. Nam, nam, nam, nam!

Joo, tiedän, tiedän. Täytyy varoa vaakaa. Toisaalta, olen nyt opetellut syömään 3 - 4 kertaa päivässä kunnon ruokaa ja huomannut nyt, etten jaksa syödä kuin vähän kerrallaan, eikä koskaan ole nälkä. Hyvä minä.

Ai niin, tuo ylin kuva tuli otettua viime viikolla roiman lumisateen jälkeen pakkasen kiristyessä  tämän talven huippulukemaan, -28 astetta. Silloin tämä murmeli hautautui sisään, omaan igluunsa.

Aprilliako vappuna?

Piazza eilen aamulla klo 7.30. Luvassa tàllà torilla vappukarkelot. Varustauduin kameran ja varapattereitten kanssa tallentamaan ilon pitoa.

Vàhàn vaille puolta pàivàà tilanne oli tàmmòinen: muutama pòytà ja tuoli oli tullut lisàà, mutta kansa loisti poissaolollaan. Minulla alkoi olla jo nàlkà, sillà olin varannut vatsaani paljon tilaa pavuille, juustolle (fave e pecorino - vappuerikoisuus) ja varraspossulle (porchetta). Sitten alkoi sataa tihuuttaa. Mitààn ilottelua lupaavaa ei torilla tapahtunut.

Onneksi olin saanut tuliaisina paljon mansikoita, ihania mansikoita, suussa sulavia ja hajuaistia hemmottelevia mansikoita. Laitoin itselleni toisen 'aamupalan', mutta olin koko ajan olin kuulo herkkànà, josko bileet alkaisivat. Ei mitààn siihen suuntaan. Vettà alkoi sataa reippaammin. Aloin menettàà jo toiveeni joten katsastin TV-ohjelman. Kohta alkaisi Poirot! Edes jotain mukavaa. Mutta kissanviikset toosasta mitààn Poirotia tullut. Tuli jokin lànkkàri. Tarkistin ohjelman ja kanavan, mutta kun ei niin ei. No, olihan minulla muutama DVD lainassa. Halusin katsoa uudellen Ricomincio da capo, suomalaisesta nimestà en tiedà. Olisiko jotain Pàivà murmelina? Bill Murrey nàyttelee sààtieteilijàà, joka elàà saman pàivàn useamman kerran. Oletteko nàhneet kuvan? Suosittelen.

Koska nàytti siltà, ettei mitààn festaa torilla ruokailuineen olekaan, kaivelin omaa jààkaappiani. Pààdyin laittamaan latva-artisokkamunakasta. Samalla laitoin viidennen ruisleivàn uuniin. Makua ja tuoksua siis omasta takaa. Illan pààttàisin Don Matteolla, mutta arvaatte varmaan: ei tullut Don Matteota vaan sen tilalla jokin saapasmaalainen saippuasarja. Vappu oli siis peruutettu oikein kunnolla. No, minà katsoin uudelleen tuon murmeli-jutun ja menin nukkumaan.

***
Netti on tòkkinyt oikein kunnolla. Mutta sehàn ei ole mitààn uutta, sekààn.