Mitä tyhjän metsän tilalle

Tästä kuvasta tykkään. Viime kesänä kuvasin samaa koivua, ja nyt sen pahkat ovat vallanneet koko puun. Oikeaa luonnon ympäristötaidetta.

Menin siis metsään, koska viime vuotinen saalistuspäiväkirjani kertoi siellä olevan nyt mustikoita ja kantarelleja, eikä mittarikaan näyttänyt kuin nippa nappa +20. Mukaan otin myös paljon parjatun termacellin. Siitä ei tällä reissulla kyllä ollut mitään hyötyä, koska iniseviä pistäviä tuntui olevan tsiljoonittain. Ei kyllä ollut viime kesän vertaisia mustikoitakaan, vaan semmoisia pieniä, kuivakoita ruttanoita siellä täällä. 

Eniten harmitti kuitenkin kantarellien tilanne: niitäkin oli, mutta ne olivat kuivia ja pieniä. Suurin ongelma oli kuitenkin se, että unohdin ottaa mukaan sieniveitsen! Lähteä nyt sienimetsään ilman työvälinettä. Kotiin tulin sitten korin kanssa, jossa oli ennemmän metsän roskia kuin hyviä sieniä. Pari annosta siivosin ja loput heitin roskiin. Kun keitin sieniä kokoon, ei niistä juuri nestettä irronnut. Täytyy nyt vain odotella sateita että metsään edes kannattaa mennä.

Metsässä on aina vaan hankalampi kulkea, koska myrskyt ovat kaataneet lisää puita ristiin ja rastiin. Entisiä maamerkkejä on nyt vaikeampi tunnistaa. Täytyy välillä oikein seisahtaa ja katsella ympärille, jotta muistaa, missä ne parhaat sienipaikat on - tai siis olisi, jos niitä olisi.

Koska saalistaminen on tänä kesänä jäänyt minimiin, ja koska on ollut semmoisia ilmoja, että ulkona liikkumienen muutenkin on jäänyt väliin, olen innostunut lukemaan tätä Lucinda Rileyn sarjaa. Ei muuten sovi pötköllään lukemiseen, sillä kirja painaa tuhottomasti. Sivuja kun on satoja per osa. Ensiksi sain kirjastosta Kuun sisaren ja tykkäsin. Tuossa nyt odottelee Helmen sisar.

Kirjojen lisäksi saan seuraa radiosta ja televisiosta, koronavirus kun taas on nostanut Keuruullakin päätään. Parhaillaan telkusta tulee tuntitolkulla eri kanavilta kyllä jotain suomenkielistä juttua, mutta enpä juuri ilman kuvaa ymmärtäisi, mistä on kyse. Tokion kisathan siellä. Tuo purjehduskieli on minulle hepreaa, eikä skeittilautailuselostus sekään aukea ilman kuvaa. Eikä aina sittenkään. Olympialaisten lajien kirjo on kyllä käsittämättömän suuri. Käsittämättömän valtava on myös kisojen budjetti, varsinkin kun katsomoihin ei turisteja rahapusseineen oteta. 

Kisojen lomassa jatkan konmarittamista. Pari viikkoa roudasin tavaraa kirppikselle. Olen myös jatkanut  kirjahyllyjeni tyhjentämistä: ensin vien kirjat kirppikselle, jossa omistaja valitse myyntiin haluamansa, loput vien kirjaston vaihtohyllylle, mistä kuka vaan saa ottaa itselleen mitä haluaa. Kierrättämistä parhaimmillaan. Parhaat palat jätän vielä omaan hyllyyn - toistaiseksi.

Saunassa

Asun saunassa. Kuluneen viikon yöt ainakin tuntuivat siltä. Pikkuisen asuntoni seinät ovat ikkunaa suoraan etelään, ja vaikka kuinka päivisin laitoin sälekaihtimet suppuun, auringon laskettuakin sisällä oli vielä +30. Puuttui vain vasta/vihta.

Olin kyllä almanakoinut tälle aamulle vastanhakukäynnin, mutta koska metsässä on nyt miljoonittain paarmoja ja tsiljoonittain itikoita, hain vastan tuolta meidän suoramyyntikipskalta, Vakasta. Vasta kuvassa on, tai se, mitä upeasti kootusta koivukimpusta on jäljellä. Ei, ei helle ole kokonaan minua pehmittänyt, vaan varustaudun jo jouluun! Karsin vastasta kaikki lehdet tarkoituksena keittää niistä sitten jouluaattona jalkakylpyliemi. Siellä jossain kaukana jalkoja liottaessani tulee Suomen kesä mieleen. Mitähän tekisi tuosta vastan tyngästä? Ei noin upeaa käsityötä hennoisi roskiin heittää. Onko teillä ehdotuksia?

Ostin muuten kaksi vastaa, ja toinen odottaa jo vesihauteessa tämän illan oikeaa saunaa. Hulluja me suomalaiset: helteellä saunaan hakkaamaan koivunoksilla itseämme.

Ruokapolitiikka on ollut ihan hakusessa, kun ei ole nälkä. Sitä minä en kyllä ymmärrä, miksi paino ei putoa! Ehkä tuo nesteiden tankkaus on osasyyllinen. Tänä aamuna tein Hannele Kojon kirjasta Kausiherkkuja omasta pihasta oman versioni kylmästä kurkkukeitosta. Esimerkiksi pähkinöiden sijaan paahdoin noita pinjansiemeniä. Ohjeen mukaan keiton tulee tekeytyä muutama tunti jääkaapissa, joten saunan jälkeen herkutellaan. Nuo Hannelen ohjeet ovat kokeilemisen arvoisia. Kurkuista saan kiittää tuttavaperhettä, jonka antia usein pääsen hyödyntämään. Kiitos Esse ja Antti.

Jokohan hänet pitäisi armahtaa? Valkokukkainen kaktukseni on nyt ollut kidutettana loppukeväästä alkaen - ei vettä pisaran pisaraa. Viime vuona jatkoin kidutusta syyskuulle, mutta kohtuus kait kaikessa.

Viime kesänä en uinut kertaakaan, tänä kesänä lähes joka aamu ja ilta. Vesi alkaa kyllä olla jo niin lämmintä, että pitää sitten kotona mennä kylmään suihkuun, jotta vähän virkistyisi.

Tervetuloa Keuruulle

 

Keuruu on saanut nimensä vesistön muodosta, köyry, ja koukkuinenhan järvimaisema on, joka rajautuu pohjoisessa itse Keuruun keskustaan ja etelässä Mänttään.

Heinäkuussa voi ihailla järvimaisemia Ellun kyydissä. Siipirataslaiva Elias Lönnrot risteilee muutaman kerran viikossa (tarkat ajat ja reitit netin sivuilla). Joka päiväisella päiväkahvireissullani tuossa rantakahvilassa olen huomannut matkustajia tänä kesänä riittäneen.  Nämä trooppiset säät ovat suosineet lomailijoita.

Vanha kirkko on suosittu tutustumiskohde. Keskiviikkoiltaisin kirkossa voi istahtaa kuuntelemaan iltakonsertteja.

Tänä kesänä kirkon lähellä on myllerrystä, sillä lähelle rakennetaan pysäkkejä helpottamaan liikkumista...

... rautatieasemalta linja-autoille. Toivottavasti pysäkeille tulee myös penkkejä odottajille, sillä itse asemalla ei niitä enää ole. Aseman pihassa on oikein hyvä piirroskartta alueesta.

Asemahan ei enää ole auki matkustajille, mutta sen sisälle kannattaa kuitenkin ehdottomasti mennä, jos on kiinnostunut antiikista. Sisään pääsee sopimalla ajasta puhelimitse.

Kun sitten nälkä yllättää, on yksi mahdollisuus tutustua vanhan pappilan pihapiirin antiin. Tarjolla on lounasta vanhassa pappilassa tai pappilan navetassa, edellinen on hieman juhlallisempi, mikä näkyy hinnassa - laaadusta tinkimättä.

Itse suosin usein keskustassa olevaa kiinalaista ravintolaa, jossa hinta ja laatu ovat hyvin sopusoinnussa.

Kun äsken kuljin kuvassa tähän postaukseen, silmäni nauliutuivat uuden kirkon puiston kuusiin: latvat on aivan kuorrutettu uusilla kävyillä. Tämän lämpimän kesän satoa.

Keuruu näin kesällä on tosiaan tutustumisen arvoinen. Tervetuloa.

Ajankohtaista

Soiden keltaista kultaa! Yleensa lakka-aikaan on aina kuumaa, mutta kyllä tämä kesä on ihan omaa luokkaansa: hellepäivä hellepäivän perään. Lämpömittari osoitti 27 astetta plussaa! Mutta koska minua ei pidättele mikään, jos tiedän, että saalistusaika on alkanut, niin suolle on päästävä. Saaliskuva on kyllä lavastettu: yhden marjan kaveriksi laitoin muutaman kaverin, sillä saalis jäi pieneksi. Vain litran verran pikkuveljen kanssa yhteensä. Mutta PAARMOJA oli pilvin pimein. Kun lisäksi vaatteet (pitkät housut ja pitkähihainen huppari) alkoivat painaa hiestä lionneina aina vain enemmän, minulle riitti. 

Suon reunassa oli jonkin verran mustikoita, mutta ne olivat suurimmaksi osaksi raakoja ja kypsätkin pieniä ruppusia. Ei kiitos! Voi olla, ettei Thermacellille ole tänä kesänä käyttöä.

Mansikka-aikakin lopahti tykkänään, vain vajaat kaksi viikkoa. Pelloille jäi paljon pieniä kuivuneita marjoja. Harmittajaa viljelijän puolesta.

Vatut ovat seuraavana saalistuslistalla. Samalla odotellaan, josko nuo ukkossateet nostaisivat sieniä esiin. 

Toisaalta, minulla on vielä viime vuodelta lakkoja, mustikoita ja monenlaisia sieniä, mutta eihän minua niinkään saalis kiinnosta vaan itse saalistaminen!

Nestettä kuluu litratolkulla, Kahvin tilalla juon rannalla yleenä jotain kivennäisvettä ja kotona tomaattimehua, josta tykkään tosi paljon. Systeri toi mustaherukanlehdistä tehtyä mehua (Louhisaaren juoma), joka maistuu poreilevien vesien kanssa. Täytyy huolehtia monenlaisten suolojen ja kivennäisten saannista, ettei helle pehmitä liikaa. 

Torstaina sain toisen piikin, joten nyt on matkustelu helpompaa. Saa nyt nähdä, miten korona muuttaa suunnitelmia. Finnair jo lähestyi ja muutti lentoaikani iltapäivästä aamupäivään. Koska se ei minulle sovi, tartuin luuriin. Kuuntelin vartti tunnin pimputtelua ja selittelyä, kuinka kaikki asiakaspuhelimet on varattu. Lopulta sain lennon siirrettyä seuraavan päivän iltapäivälle. Korona oli kuulema syy muutokselle. Minun tulkintani on se, että Finnair houkuttelee ihmisiä lennoille ja sitten kerää aina yhden koneellisen täyteen muilta lennoilta. No, minua ei vekslailu haittaa, kunhan lento on iltapäivällä, jotta pääsen junalla Keuruulta suoraan kentälle, enkä tarvitse olla Hesassa yötä. Ja ainahan voi koronatilanne muuttaa suunnitelmia, joten odotellaan nyt.

Huomenna se sitten ratkeaa: Italia vai Englanti! Kyllä minä saapasmaata kannatan, sillä joukkue on tosi taitava, muutenkin kuin filmaamisessa. Enkä kyllä yhtään tykkää joidenkin  englantilaisten käyttäytymisestä. Voipi olla kamppailua muuallakin kuin kentällä.

Sain systeriltä alkukesästä ahkeraliisan taimia, ja nyt ne alkavat kukkia innoissan. Tykkään. 

Mutta systerin antama keijunmekko ei suostu kukkimaan, ei edes nuppuilemaan. Lehdet vain käpristyvät reinoiltaan. Mitään elikoita en niissä kyllä näe, Mikähän kasvia vaivaa? Helena yleensä tietää.

Kesien kesä

Munaleikkurilla voi leikellä muutakin kuin kananmunaa. Veljeni vaimo sen todisti. Saa marjat nopeasti viipaleiksi pakastamista varten. Pari kiloa odottaa tuossa viipalointia. Olen tällä viikolla joka aamu käynyt poimimassa tuon pari kiloa + mitä vatsaan marjoja jo pellolla on sujahtanut. Tosin päivä päivältä on suu käynyt aina vähemmän, onhan kaikella rajansa, mansikkahimollakin.

Mansikkamaan reunalla näin myös kesän ensimmäiset kissankellot, ja nyt kun olen tarkentanut näkemistäni, niin kissankellotuppaita on siellä sun täällä, missä lupiinit eivät tilaa ole vallanneet.

Muutamaa postausta sitten kuvasin Tohtorilan rannan lemmikkiuimarit. Nyt ne ovat kasvaneet jo emonsa kokoisiksi, ja siellä ne uiskentelevat lasten kanssa. Ovat kesyyntyneet ihan kokonaan. Emo vartioi, että kaikki 11 karvapalloa on hänen lähellään. Iskä on jossain muualla! Äsken kahvirannassa seurasin pikkuisia västäräkin poikasia. Olivat vielä ruskehtavia palleroisia, mutta pyrstö teki aikuismaista, lajille tyypillistä heilumista. Olivat arkoja, joten kuvaaminen jäi.

Ellukin (lue  siipirataslaiva Elias Lönnrot) aloitti tunnin risteilyt. Neljä kertaa viikossa heinäkuun ajan on mahdollista ihailla Keuruun upeaa järvimaisemaa. Tervetuloa vaan. 

Onhan tämä kesä ollut kesien kesä. Viikonlopullekin luvassa noin 30 astetta - varjossa. Minulle kyllä riittäisi vähempikin. Nautitaan silti elämisestä: aamupäivisin marjojen perässä, iltapäivisin siestaillaan mahdollisimman pimennetyssä tilassa ja iltaisin ??? Katsotaan tietysti jalkapalloa omasta kiikkustuolista, eikä esim Pietarin areenalta. Pysytään terveempinä. En minä kyllä edelleenkän ymmärrä pelin säännöistä, mutta kyllä minäkin näe, mikä joukkue pelaa hyvin ja innostuneesti ja mikä vain muodon vuoksi. Anteeksi. Ja sitten alkaa olympialaiset - kait?