Kokolta kokolle

Harvinainen sää tänä juhannusaattona: ei satanut! Ja jopa aurinko paistoi. Mutta vaatetus kertoi viileydestä. Nyyssänniemen leirintäalueelle kertyi kuitenkin kansaa iloitsemaan kokosta, pitkästä aikaa. Navakka tuuli aiheutti sen, että kokko paloi nopeasti, eivätkä matti myöhäiset ehtineet kuin hiilloksille.

Kansaa oli paljon. Leirintäalue oli ihan pullollaan asuntovaunuja, ja varmaan mökit oli täyteen buukattu. Lisäksi alueen parkkipaikat olivat täynnä, samoin tien varret pitkältä matkaa. Ja lisää juhlijoita lappoi koko ajan.

Päätin katsastaa Keuruun toisen kokkotapahtumapaikan, Lomahotellin rannan. Parkissa vain pari asuntovaunua, eikä kokosta mitään havaintoa, kunnes kahvilan niemennokasta löytyi pikkuinen kasa oksia odottelemassa kello yhdeksää (21). Mutta koska muita odottelijoita ei näkynyt, minä lähdin kotiin viettämään yötöntä yötä.

Lauantaiaamuna klo 5.42 oli kesäpäiväseisaus, vuoden pisin päivä. Ulkona viileä aamu (+5 astetta) ennakoi koko päivän sadetta. 

Tämmöinen juhannus tällä kertaa.

Hyvää ja värikästä juhannusta

Pihan juhannusruusu aloittaa kukintansa. Just oikeaan aikaan. Viime vuonna ruusu kukkii jo paljon aikaisemmin, mutta tänä vuonna lämpö on saanut odottaa. Vastaa yksi helteinen päivä, ja nytkin mittari on noussut nippa nappa yli kymmenen asteen. Eikä sada! Ihmeellinen alkukesä.

Toissa iltana vettä satoi kaatamalla. Toisaalta se tekee luonnolle hyvää....

... varsinkin lupiinit ovat innoissaan ja uhkaavat peitota muun kasvillisuuden...

... nämäkään harakankellot tuskin pärjäävät ensi suvena.

Kyllä Keuruullakin osataan maalailla 'muraaleja'. Tässä nuorten maalaama Elonkehä tuolla Tervan montun temppuradan reunan katoksessa. 

Uimalaitoksen seiniä olen ihaillut jo useamman vuoden.

Tämä luvallinen taiteilu on auttanut esimerkiksi siihen, ettei alikulkutunneleiden seiniä ole töhritty. Hyvä nuoret taiteilijat!

Tänään on Keuruun kesäkisat, mutta kovin vähän oli katsojia. Minäkin kävin vain kuvaamassa. Muuten kylällä oli hiljaista, sillä kansa on nyt mökeillään. 

Ajattelin piipahtaa illalla katsomassa, poltetaanko Lompparin rannassa kokko. On sen verran satanut, ettei ole pelkoa tulen leviämisestä.

Loppukuvana Egyptin kolmen väristä hiekkaa (Assuanin punaisen ja Punaisen meren valkoisen välissä Gizan pyramidin väliväri). Hiekassa saapasmaasta saatu ilmakasvi ja Laosista tuotu tinasta tehty kilpikonna. Matkailu avartaa ja tuo mukavia muistoja.

Hyvää juhannusta kaikille ja kaikkialle. Katsoin äsken tilastoja, ja lukijoita oli piipahtanut vuorokauden sisällä 57:stä maasta kaikista muista maanosista paitsi ei Antarktikselta.

Aamusta iltaan

Hyvää huomenta Keuruulta klo 6.00. Aurinko on noussut jo aikoja sitten. Viime yönä oli muutama aste pakkasta. Kevät sen kun keikkuu! Eilen näin jo yhden pääskysen, mutta vain yhden. 

29.01.2025 blogissani haaveilin, että voisin viettää äitienpäivää Puertossa ja nauttia Muecasta, nykytaiteen monipuolisesta annista. No, miksi vain haaveilla?

No sinne. Kahdeksi viikoksi. Ystävän kautta järjestyi asunto ihan tämän Muella-kalastajarannan vastapäätä. Parvekkeelta näkee varmasti vaikka mitä näytöksiä, ja La Ranilla muraaleineen on ihan nurkan takana.

Lentoja suoraan Suomesta Teneriffalle ei ole. No problem. Tehdään sitten ns pomppulento Rooman kautta ja piipahdetaan jälkikasvun maisemissa, Sabinassa. Pitkästä aikaa. Sitä varten olen treenannut polvien kestävyyttä kiivetä rappusia kolmanteen kerrokseen. Jo nyt tulee tippa linssiin ikävästä niitä maisemia. Pari päivää siellä ja sitten pomppulento Barcelonan kautta Teneriffalle.

Mukaan otan tämän uuden palvelijan, uuden tabletin (alempi), sillä minulta meni hermot tuohon ylempänä olevaan vanhaan vempaimeen. Sen toiminta veti ihan viimeisiään. Tämä uusi toimii ajatustakin nopeammin. Ihan hyrisen tyytyväisyydestä.

Tässä vielä kuva eiliseltä illalta klo 21.20.  Päivä pitenee huimaa vauhtia, Keuruullakin lähes puoli tuntia viikossa.

Kaikille oikein hyvää vappua. Kuullaan saapasmaasta ja Puertosta.

PS.Ps...

Jos lento Roomaan olisi ollut tänään... Lakko!

Jos lento Roomaan olisi maanantaina... Lakko!

Saas nähdä, sujuuko kaikki huomenna ok. 

Pääsiäisen viikolla

Halusin uusia nimilaput matkalaukkuihin, mutta ei niitä Keuruulta löytynyt. Piti lähteä Keski-Suomen Isoon Kylään, Jyväskylään.

Tutkin junan aikatauluja, ja paras menoaika oli 11.28, mutta paluumatka olisi ollut Tampereen kautta tai myöhään illalla. Höh! No, sitten linjuriaikatauluja tutkimaan. Mäkelän autot tarjosivat monta hyvää mahdollisuutta. Liput netin kautta ja matkaan, juna-linja-auto.

Asemalta ei lippuja olisikaan saanut. Itse rakennus on ollut jo pitkään yksityiskohtina. Infotaulu kertoi, miten aikatauluja ja lippuja voi hankkia. Netin kautta tai R-kioskilta. 

Kovin alkaa elämä olla teknistä, Jyväskylän asemalla ekana vastassa oli robottisiivoaja! Siihen maailmaanhan meitä valmennetaan. Robotit korvaavat yhä enemmän ihmisiä! Kyllä minä näkisin mieluummin ihmisen hoitavan tuonkin aulan siivoamisen.

Syystä tai toisesta minulle riitti löytää vain nuo nimilaput, ja sitten äkkiä linjurille. Liikaa ihmisiä, liikaa tavaraa. Saavatkohan liikkeet myytyä kaiken tarjolla olevan? 

Kuviakaan ei tullut otettua. 

Tähän loppuun telkun antia. La Promesa on löytänyt Suomesta uskollisen katsoja- lauman, joten telkku tarjoaa sekä sarjan alkuosaa (TV 1 aamupäivällä), että keskivaihetta (TV FEM iltapäivällä). Koska Espanjassa sarja on jo pitkällä, tiedän enemmän Janasta. Mutta enpä kerro.

Ja on telkussa lisää espanjalaista sarja-antia. Nyt parhaillaan näkyy Kuningatar Ena, mutta en ole sille vielä lämmennyt.

Pukkaa kevättä. (Tämä kuva otettu klo 20.15) Tänään toppatakki oli jo liikaa, ja huomiseksi on luvattu vielä lämpimämpää. Avantoakaan ei enää ole, mutta kyllä aamu-uinti edelleen virkistää.

Oikein hyvää pääsiäisen aikaa!

Pomppimista

Keuruulla on pystytetty aitaa. Tällä aidalla halutaan estää aseman kohdalla raiteiden yli oikominen kylälle. Tunnustan, aika usein olen  minäkin pomppinut raiteiden yli, vaikka kyltti sen kieltää. Toisaalta, en kyllä ole kuullut vaaratilanteita, mutta jospas tämä ohjaa ihmiset pieneen lisäliikuntaan, sillä alikulkutunneli on ihan lähellä.

Aseman lähellä on tämä Veteraanien puisto. Muutama päivä sitten tiedotusvälineet uutisoivat Keski-Suomen Kokoomusnuorten neronleimauksesta: yli 80-vuotiailta pitäisi ottaa pois äänestysoikeus ja oikeus asettua ehdokkaaksi vaaleihin. Hurraa kykypuolue! Hävetkää! Pääministeri kiiruhti kyllä kieltämään moisen ajattelun olevan pääpuolueen kanta, mutta lausuttua ei enään lausumattomaksi saa.

Syksyllä jäin La Promesan koukkuun. Teneriffalla seurasin sarjaa ihan kielen takia. Siinä oli vaan semmoinen ongelma, että sarjan tapahtumat olivat jo niin pitkällä Suomessa nähtyihin, että kesti aikansa, ennen kuin pääsin kärryille kaikista uusista henkilöistä.   

Nyt Suomessa sarjaa näkyy kahdessa ajassa, sillä sitä on alettu näyttää ihan alusta ja myös jatkettu syksyllä näkemäni aikakautta. Kun nyt tiedän myös Teneriffan jaksojen avulla, mitä tulee tapahtumaan, palapelin kehittymistä on mielenkiintoista seurata. Voisin tässä kertoa yhtä ja toista, mitä tulee tapahtumaan, mutta enpäs kerrokaan!

Pasta carbonara MegaCafen Petri-kokin tyyliin. Maku kohdallaan.

Meri vaihtui järveen

Meri vaihtui järveen. Puertossa en uinut, mutta kotona menin ensi töikseni avantoon! Tosin en uimaan, vaan kastautumaan, ensi alkuun. Pikku hiljaa lisään vedessä lillumista. Siitä kroppa tykkää. Kohta kolmisenkymmentä vuotta olen avantoillut ja se on pitänyt nuhan yms loitommalla. Lisäksi kropan kolotukset ovat pysyneet aisoissa.

Tänä aamuna lumisade ilmoitti, ettei talvi ole vielä ohi.Tuli tehtyä lumitöitä autoa hangesta kaivaessa. Koska lämpötila ulkona oli kuitenkin juuri ja juuri plussalla, eikä aura-autot vielä olleet ehtineet puhdistaa kaikkia katuja, tiet muistuttivat viikonlopun norjalaisia hiihtopeltoja. 

Kahvin hinta näyttää kohonneen viime aikoina. Vielä muutama vuosi sitten kympillä sai neljä pakettia, syksylläkin pari tuolla hinnalla. Cortado-kupin sai Puertossa 1,20 eurolla (keskimäärin), Vantaan lentokentällä piti pulittaa kahvikupista ja pullasta 5,60 euroa! Onneksi minulla on kolme pakettia varastossa, ja varmaan pääsiäisen aikaan kauppoihin houkutellaan kahvitarjouksilla asiakkaita.

Eilen illalla huomasin ykkösellä elokuvan, jossa minäkin näyttelin yhdessä Pihla Viitalan ja Tommi Korpelan kanssa. 

Tosin täytyy heti tunnustaa, etten nytkään erottanut itseäni tästä elokuvan alun kansanjoukosta, ja tuo kohtaus kesti vain minuutin verran, eikä minua enempää tarvittukaan. Koko päivän me tuota kohtausta Haapamäen asemalla filmattiin, tuloksena minuutin pätkä! Asema leikki Kokkolan asemaa, sillä sieltä elokuva muka alkoi.

Itse elokuvasta en tykkää. Liian ahdistava. Elokuva näkyy Areenassa. Löydätteköhän te minut tuosta mölyjoukosta?

Tähän lopuksi Puerton naapurin kisuliini. Hasta luego!

Vatsan ja sielun ruokaa

 

Sadon korjuu parvekkeelta on alkanut! Pensaspapuja ja viimeiset saapasmaasta tuodut pinjan siemenet parmesaniraasteen kera. Nami!

Kolmen sortin kirsikkatomaatteja. Punaisin från Närpes, nami. Pienempi punainen Keuruun Punaisesta tuvasta, nami, nami. Tumma, Black cherry omalta parvekkeelta, nami, nami, nami! Kirsikat paistan nykyisin samalla, kun pannulla muhii veljen kalastamaa kuhaa. Ultranami!

Jälkiruokaa tuolta noin. Mustikka-aika vasta aluillaan, ja niitä on metsä pullollaan.

Uusi RAF

Mansikan poiminta oli ja meni. Onneksi olin Sammallahden mailla heti, kun tiesin marjojen kypsyneen. Nyt on talvivarastossa tarpeeksi punaista herkkua. Kuvan marjat ostin Lidlin hyllystä. Mansikoilta näyttivät, mutta ilman makua olivat! Ei jatkoon. Hinnat toreilla ja turuilla hipoo pilviä. Viiden kilon laatikko saattaa maksaa 60 euroa, itse poimien sain puolet halvemmalla. Ja kyllähän täytyy tunnustaa, että maistiaiset tulivat kaupan päälle!

Välitilinpitona  parvekeviljelystä sanottakoon rehellisyyden nimissä, ettei siitä juuri satoa saanut, mutta aikaa ja vettä kului. Pinaatin siemenistä ei itänyt yksikään ja herneistä sain kaksi . Jatkossa keskityn vain mausteisiin ja kukkiin. 

Jatkan tässä vähän 'Misselin'-arviointia kahden kokemuksen verran. Sain jälkikasvulta äitienpäivänä 'ruokarahaa'. Tässä yhtenä päivänä ajattelin mennä tuohon Pappilan Pitoihin herkuttelemaan.

Pitopöytäähän siellä olikin. Istuin ja nautin, kunnes paikalle pölähti lauma turisteja. Ruokarauhahan siinä kärsi, eikä jälkiruoan jonottaminen kiinnostanut. Seuraavalla kerralla tutkin kyllä netistä, onko syömään tulossa bussilastillisia nälkäisiä vierailijoita.

Onneksi on tuo MegaCafe. Esimerkiksi tämä ranskalainen sipulikeitto vei kielen mennessään, muusta tarjonnasta puhumattakaan. Ja hinta puolet tuosta edellisestä ruokapaikasta. 

Keltaista aarrettakin on jo pari kertaa löytynyt, ja jos sateet jatkuvat samanlaisina, saalista tulee lisää.

Lopuksi hieman blogin tilastoa. Olisipa mukava tietää, miksi blogini on nykyisin suosittu Kanadassa ja Hong Kongissa. Satoja lukijoita joka viikko. Tietysti vakiomaat mukana. Kiitos kaikille lukijoille.

Runon ja suven aikaa...

Runon ja suven päivä kutsuu Keuruun taiteilijaseuran, Hannele Huovin ja Hotelli Keurusselän yhteiselle taidepolulle. Portinpielet ovat koristeltu virkatuin pitsikukkasin.

Kuljen ihailemassa kuvataideopettaja Tanja Koskisen keraamisia suomalaisen metsän eläimiä.

Huovin runot taiteilijaseuran töiden vieressä antavat miettimisen aiheita sekä lapsille että aikuisille.

Istuin valtaistuimelle ja ihailin Keurusselän maisemia.

Lopuksi istuin niemen nokan kahvilaan - sisälle, sillä luonto oli päättänyt tyhjentää pilvivarantonsa kaikki vedet. Kuuluu kesään ja suveen. Tietää sieniä!

Taiteilijaseuran kesään kuuluva itse näyttely on keskustassa Punnosen talossa. Ihastuin suunnattomasti tähän Tarja Katajanheimon akryylimaalaukseen Punaiset kukat.

Sisälle vaan. Historia havisee tämän päivän taiteen raameina

Toissa postauksen viimeinen kuva vihjaili tätä Keuruun Kulttuurisataman viimeisintä teosta 5,5 metriä korkeaa teräsveistosta. Splash. Työn takana ovat suunnittelijat Mark Nikon ja Viliina Koivisto, englantilais-syomalainen Neon ja toteuttajana Keuruun Laser (firman oikeaa nimeä en nyt löydä tähän). Pimeän tullen syksymmällä  teoksen valot luovat uuden tunnelman. Kannattaa istahtaa teoksen reunalle miettimään, mitä kaikkea kaunista Keuruulla oli kesällä tarjota.