Meri vaihtui järveen

Meri vaihtui järveen. Puertossa en uinut, mutta kotona menin ensi töikseni avantoon! Tosin en uimaan, vaan kastautumaan, ensi alkuun. Pikku hiljaa lisään vedessä lillumista. Siitä kroppa tykkää. Kohta kolmisenkymmentä vuotta olen avantoillut ja se on pitänyt nuhan yms loitommalla. Lisäksi kropan kolotukset ovat pysyneet aisoissa.

Tänä aamuna lumisade ilmoitti, ettei talvi ole vielä ohi.Tuli tehtyä lumitöitä autoa hangesta kaivaessa. Koska lämpötila ulkona oli kuitenkin juuri ja juuri plussalla, eikä aura-autot vielä olleet ehtineet puhdistaa kaikkia katuja, tiet muistuttivat viikonlopun norjalaisia hiihtopeltoja. 

Kahvin hinta näyttää kohonneen viime aikoina. Vielä muutama vuosi sitten kympillä sai neljä pakettia, syksylläkin pari tuolla hinnalla. Cortado-kupin sai Puertossa 1,20 eurolla (keskimäärin), Vantaan lentokentällä piti pulittaa kahvikupista ja pullasta 5,60 euroa! Onneksi minulla on kolme pakettia varastossa, ja varmaan pääsiäisen aikaan kauppoihin houkutellaan kahvitarjouksilla asiakkaita.

Eilen illalla huomasin ykkösellä elokuvan, jossa minäkin näyttelin yhdessä Pihla Viitalan ja Tommi Korpelan kanssa. 

Tosin täytyy heti tunnustaa, etten nytkään erottanut itseäni tästä elokuvan alun kansanjoukosta, ja tuo kohtaus kesti vain minuutin verran, eikä minua enempää tarvittukaan. Koko päivän me tuota kohtausta Haapamäen asemalla filmattiin, tuloksena minuutin pätkä! Asema leikki Kokkolan asemaa, sillä sieltä elokuva muka alkoi.

Itse elokuvasta en tykkää. Liian ahdistava. Elokuva näkyy Areenassa. Löydätteköhän te minut tuosta mölyjoukosta?

Tähän lopuksi Puerton naapurin kisuliini. Hasta luego!

Puerto Street Art

Kun avaan ulko-oven kadulle, astun taideteoksen päälle - katutaiteen päälle.

Korttelin päässä on toinen, hieman esittävämpi. Enpä ole muualla nähnyt, että katukaivojenkin kannet ovat taidetta, katutaidetta.

Katutaidetta kaduilla, rakennusten seinillä, ovissa, kahviloiden kalusteista - ja ihan ilmaiseksi kaikkien nautittavaksi. (Luin just netistä, että Pariisin Louvren Mona Lisastakin aletaan periä erillistä maksua!)

Halusin lisätietoa, joten kartan kanssa turisti-info-toimistoon. Tuossa rastin kohdalla se kartan mukaan pitäisi olla. Sinne neuvoi myös policia locale, joka spatseerasi tyylikkäänä lähellä olevan oman toimistonsa edessä. 

Minä avoimesta ovesta sisään. Lauma toimitsijoita työpisteissään. Minä lähimmän hymyilevän ihmisen eteen. Eipä löytynyt yhteistä kieltä, sillä oletin kaikkien turismin palvelussa olevien puhuvan enkkua, mutta espanjaa minulle pulputettiin ja niin nopealla tempolla, etten ymmärtänyt mitään. Silloin daami johdatti minut ystävällisesti ulos, näytti infotaulua, josta selvisi, että olin jossain kaupungin muita asioita hoitavassa lukaalissa. Ystävällisesti minut ohjattiin tuonne nuolen suuntaan.

Hyvää enkkua löytyi heti. Ja kaipaamaani materiaalia. Toki netistäkin löytyy vaikka mitä, mutta minä tykkään paperikartoista.

Sitten La Ranillaan, josta nyt on tullut eräänlainen katutaidemekka. La Ranilla oli 1960-luvulla pieni köyhä kalastajakylä Puertossa, jossa vanhimmat rakennukset olivat 1500-luvulta.

Paikalliset kulttuurin vaikuttajat kokoontuivat vuonna 2014 ja aloittivat Puerton katutaideprojektin, josta sittemmin on kehittynyt vuosittainen nykytaiteen festivaali Muela. Tänä vuonna se on 08.05.-11.05.25.

Projekti lähti hyvin liikkeelle ja mukaan saatiin vuosina 2014, 2015 ja 2016 paljon kuuluisia taiteilijoita. Seuraavaksi kuvakavalkaadi eiliseltä päivältä.

Jos haluatte tietää taiteilijoiden nimet, teidän täytyy tulla itse ottamaan niistä selvä! 

Sen verran paljastan, että pääsin oikein kuunteluoppilaaksi, kun luokan opettaja esitteli omilleen tuota ylintä muraalia, Sebastian Velascon The Rebeluion of The Sreamers. Siinä nuori (tuntematon) mies unelmoi taustanaan Puerton kaupunki. 

Netistä löytyy teille, joita postaus kiinnostaa paljon tietoa, jos hakusanaksi laitatte Puerto Street Art tai vaikka Murales en Puerto de la Cruz.

Katutaidetta löytyy alueella muualtakin kuin vain seiniltä. Tähän lopuksi vielä silmäniloa.

Minä tässä kovasti mietin, että josko piipahtaisi äitienpäivän aikoihin Puertossa nauttimassa tämän vuoden Muelan annista. Kuvataiteen lisäksi, musiikista, pantomiimista, akrobatiasta jne. Harkintaan laitettu. Kunhan ensin piipahdan kotona Suomessa - lumen keskellä. Vielä kuitenkin voin vaellella täällä viisi viikkoa ihaillen värikästä ilmaista ulkonäyttelyä.

🤩🤩🤩

Ai niin, oli unohtua. Tämähän on 900. postaus. Ensimmäinen hapuileva postaus oli maaliskuun 7. päivä 2007. Ihan vain tuttavat ja sukulaiset olivat lukijoina. Nyt kuluneen viikon aikana lukijoita on noin 30:stä maasta ympäri maapalloa. Uskoisin useimpien olevan suomalaisia, mutta kääntäjäohjelmat ovat nykypäivää, ei tartte enää enkkua vääntää. Mukavaa, että olette mukana ja erityisterveiset Kambodžaan.