Käsin tehtyä

Käsin tehtyä sinulle! lupaa seinämainos. Sinne, olenhan käsityöimmeinen. Olen kiinnostunut aidosta teneriffalaisesta (kanarialaisesta) pitsistä. Siis Teneriffalla (Kanarialla) käsin tehdystä pitsistä. En kaukomailta rahdatusta koneella/lapsityövoimalla tehdystä turistikrääsästä. Jopas tuolta löytyisi jotain.

Löytyi pieni kirjanmerkki ja sen mukana työohjeita. Revinnäistyötä, mutta kelpaa minulle pitsinä. Tosin en ole ihan vakuuttunut, että kirjanmerkki on näillä saarilla tehty. Hinta olisi huomattavasti suurempi kuin tuo maksamani 5 euroa. Taidanpa kokeilla tehdä kotona saman moisen: kauanko menee AITOON työhön?

Toinen ostamani käsityö on pitsi, ja saattaapa olla ihan oikea (jonkun) käsin tekemä. Tuo vasen alakulma sen kertoo. Muistuttaa kovasti nyplättyä, raumalaista käsityötä 

Tuo ns aurinkopitsi minua kiinnostaa niin paljon, että ostin tuon sitä varten tehdyn tyynyn neuloineen. Olen yrittänyt kysellä, josko täältä löytyisi kurssi/opettaja alkuun päästäkseni.

Kävin jopa paikallisessa kansalaisopistossa kyselemässä, mutta aulan portsari oli enemmän kiinnostunut lukemastaan sanomalehdestä kuin minusta.

Ilmoitustaululla ei pitseistä kerrottu, mutta savityökursseja löytyisi. Siihen hommaan pitäisi olla enemmän loma-aikaa jäljellä.

Savityöt kyllä kiinnostaa. Ostin jopa tämmöiset made in Canaria. Höpö, höpö! Tismalleen samanlaisia olen nähnyt monissa turistirysissä. Tuotu jostain idästä suurilla rahtilaivoilla. Ostin kuitenkin. Muistuttaa lempisaarestani, La Palmasta.

Toisaalta, kovasti Teneriffa on ollut Suomenkin uutisissa. Teide kun on ilmaissut olevansa edelleen tulinen vuori. Mutta ei hätää, vakuutetaan telkussa.

Sen sijaan toivotaan, että Välimeren sininen Helmi, Santorini, pysyy kasassa!

Loppukevennys: tuossa aamucortadokahvilani ja naapuri kahvilan välisellä suojatiellä saapi olla varuillaan, ettei astu harhaan. Katutaidetta huumorilla!

Puerto Street Art

Kun avaan ulko-oven kadulle, astun taideteoksen päälle - katutaiteen päälle.

Korttelin päässä on toinen, hieman esittävämpi. Enpä ole muualla nähnyt, että katukaivojenkin kannet ovat taidetta, katutaidetta.

Katutaidetta kaduilla, rakennusten seinillä, ovissa, kahviloiden kalusteista - ja ihan ilmaiseksi kaikkien nautittavaksi. (Luin just netistä, että Pariisin Louvren Mona Lisastakin aletaan periä erillistä maksua!)

Halusin lisätietoa, joten kartan kanssa turisti-info-toimistoon. Tuossa rastin kohdalla se kartan mukaan pitäisi olla. Sinne neuvoi myös policia locale, joka spatseerasi tyylikkäänä lähellä olevan oman toimistonsa edessä. 

Minä avoimesta ovesta sisään. Lauma toimitsijoita työpisteissään. Minä lähimmän hymyilevän ihmisen eteen. Eipä löytynyt yhteistä kieltä, sillä oletin kaikkien turismin palvelussa olevien puhuvan enkkua, mutta espanjaa minulle pulputettiin ja niin nopealla tempolla, etten ymmärtänyt mitään. Silloin daami johdatti minut ystävällisesti ulos, näytti infotaulua, josta selvisi, että olin jossain kaupungin muita asioita hoitavassa lukaalissa. Ystävällisesti minut ohjattiin tuonne nuolen suuntaan.

Hyvää enkkua löytyi heti. Ja kaipaamaani materiaalia. Toki netistäkin löytyy vaikka mitä, mutta minä tykkään paperikartoista.

Sitten La Ranillaan, josta nyt on tullut eräänlainen katutaidemekka. La Ranilla oli 1960-luvulla pieni köyhä kalastajakylä Puertossa, jossa vanhimmat rakennukset olivat 1500-luvulta.

Paikalliset kulttuurin vaikuttajat kokoontuivat vuonna 2014 ja aloittivat Puerton katutaideprojektin, josta sittemmin on kehittynyt vuosittainen nykytaiteen festivaali Muela. Tänä vuonna se on 08.05.-11.05.25.

Projekti lähti hyvin liikkeelle ja mukaan saatiin vuosina 2014, 2015 ja 2016 paljon kuuluisia taiteilijoita. Seuraavaksi kuvakavalkaadi eiliseltä päivältä.

Jos haluatte tietää taiteilijoiden nimet, teidän täytyy tulla itse ottamaan niistä selvä! 

Sen verran paljastan, että pääsin oikein kuunteluoppilaaksi, kun luokan opettaja esitteli omilleen tuota ylintä muraalia, Sebastian Velascon The Rebeluion of The Sreamers. Siinä nuori (tuntematon) mies unelmoi taustanaan Puerton kaupunki. 

Netistä löytyy teille, joita postaus kiinnostaa paljon tietoa, jos hakusanaksi laitatte Puerto Street Art tai vaikka Murales en Puerto de la Cruz.

Katutaidetta löytyy alueella muualtakin kuin vain seiniltä. Tähän lopuksi vielä silmäniloa.

Minä tässä kovasti mietin, että josko piipahtaisi äitienpäivän aikoihin Puertossa nauttimassa tämän vuoden Muelan annista. Kuvataiteen lisäksi, musiikista, pantomiimista, akrobatiasta jne. Harkintaan laitettu. Kunhan ensin piipahdan kotona Suomessa - lumen keskellä. Vielä kuitenkin voin vaellella täällä viisi viikkoa ihaillen värikästä ilmaista ulkonäyttelyä.

🤩🤩🤩

Ai niin, oli unohtua. Tämähän on 900. postaus. Ensimmäinen hapuileva postaus oli maaliskuun 7. päivä 2007. Ihan vain tuttavat ja sukulaiset olivat lukijoina. Nyt kuluneen viikon aikana lukijoita on noin 30:stä maasta ympäri maapalloa. Uskoisin useimpien olevan suomalaisia, mutta kääntäjäohjelmat ovat nykypäivää, ei tartte enää enkkua vääntää. Mukavaa, että olette mukana ja erityisterveiset Kambodžaan.

Buona Pasqua

Pààsiàisen kotiseuturetki suuntautui Toffiaan, Sabinan extra vergine oliiviòljyn kehtoon (ks tuo Tervetulo-taulun alalaidassa oleva valkoinen tunnus) Vuoristomajalta tie mutkitteli ohi làheisen Abbazia di Farfan, tàstà luostarin luona olevasta tienristeyksestà  enàà noin 2,5 km (EI 25 km - pilkku tipahtanut tienviitasta). Vuokot kukkivat valkoisina ja sinisinà. Toffiasta lòytyy googlettamalla paljon hyvià kuvia.

Tànne Maria Petruccin kotimuseoon olimme matkalla, mutta pààsiàislomalla museokin oli. Sen sijaan ihailimme kujien varrelta lòytyvià yllàtyksià.

Alimman kuvan seinàn taideteos oli koottu juomapullojen korkeista!

Satoi ja ukkosti, joten vaikka kello oli vasta noin 12.00, astuimme Kuovin pesààn (Il nido del Chiurlo), kotisivut nàyttàvàt olevan tyòn alla.. Saapasmaassahan lounas alkaa vasta klo 13.00. Isàntà otti meidàt kuitenkin ystàvàllisesti vastaan ja loihti unohtumattomia makuelàmyksià:

Talon antipasto: Lihaleikkeen pààllà herkkusienisiivuja, rucolaa ja parmesaanilastuja. Kastikkeena sitruunamehua ja tietysti òljyà

Ricotta-pastanyyttejà juustolastuilla ja pistaasipàhkinòillà 'maustettuna'. Kastikeena sitruunamehua ja òljyà.

Elàmàni ensimmàisen kerran sòin karitsaa, mausteena vain suola ja rosmariini. Lisukkeena uuniperunat. Lisukkeet tarjotaan aina eri lautasella.

Jàlkiruokana kookos-tiramisu.
Grazie mille per il pranzo delizioso!

Toffiaan haluan uudelleen.