Käsin tehtyä

Käsin tehtyä sinulle! lupaa seinämainos. Sinne, olenhan käsityöimmeinen. Olen kiinnostunut aidosta teneriffalaisesta (kanarialaisesta) pitsistä. Siis Teneriffalla (Kanarialla) käsin tehdystä pitsistä. En kaukomailta rahdatusta koneella/lapsityövoimalla tehdystä turistikrääsästä. Jopas tuolta löytyisi jotain.

Löytyi pieni kirjanmerkki ja sen mukana työohjeita. Revinnäistyötä, mutta kelpaa minulle pitsinä. Tosin en ole ihan vakuuttunut, että kirjanmerkki on näillä saarilla tehty. Hinta olisi huomattavasti suurempi kuin tuo maksamani 5 euroa. Taidanpa kokeilla tehdä kotona saman moisen: kauanko menee AITOON työhön?

Toinen ostamani käsityö on pitsi, ja saattaapa olla ihan oikea (jonkun) käsin tekemä. Tuo vasen alakulma sen kertoo. Muistuttaa kovasti nyplättyä, raumalaista käsityötä 

Tuo ns aurinkopitsi minua kiinnostaa niin paljon, että ostin tuon sitä varten tehdyn tyynyn neuloineen. Olen yrittänyt kysellä, josko täältä löytyisi kurssi/opettaja alkuun päästäkseni.

Kävin jopa paikallisessa kansalaisopistossa kyselemässä, mutta aulan portsari oli enemmän kiinnostunut lukemastaan sanomalehdestä kuin minusta.

Ilmoitustaululla ei pitseistä kerrottu, mutta savityökursseja löytyisi. Siihen hommaan pitäisi olla enemmän loma-aikaa jäljellä.

Savityöt kyllä kiinnostaa. Ostin jopa tämmöiset made in Canaria. Höpö, höpö! Tismalleen samanlaisia olen nähnyt monissa turistirysissä. Tuotu jostain idästä suurilla rahtilaivoilla. Ostin kuitenkin. Muistuttaa lempisaarestani, La Palmasta.

Toisaalta, kovasti Teneriffa on ollut Suomenkin uutisissa. Teide kun on ilmaissut olevansa edelleen tulinen vuori. Mutta ei hätää, vakuutetaan telkussa.

Sen sijaan toivotaan, että Välimeren sininen Helmi, Santorini, pysyy kasassa!

Loppukevennys: tuossa aamucortadokahvilani ja naapuri kahvilan välisellä suojatiellä saapi olla varuillaan, ettei astu harhaan. Katutaidetta huumorilla!

Tajogaite, La Palman uusin tulivuori

La Palman saari muistuttaa ääriviivoiltaan hammasta, joidenkin mielestä sydäntä. Sen nykyinen lempinimi on La Isla bonita, Kaunis saari. (Madonnan saman nimisen laulun saari sijaitsee Dominikaanisessa tasavallassa, ei La Palmalla!)

Saaren ensimmäiset asukkaat lienevät noin 500 eKr Pohjois-Afrikasta tulleita berbereitä. He kutsuivat saarta nimellä Benahoare, Minun maani. He olivat lampaiden, vuohien ja sikojen kasvattajia. Luonnosta he keräsivät hedelmiä ja juuria. Vuonna 1493 saari joutui espanjalaisten valloittamaksi. Muutkin löysivät saaren: portugalilaiset, italialaiset, ranskalaiset, flaamit ja maurit. Los Llanos de Aridanessa on Museo arqueologico benahoarita.

Tänään La Palma elää banaaneilla ja turismista. Suomalaisille saari on ihme kyllä aika uusi tuttavuus, vaikka naapurisaarelta, Teneriffalta ei pitkä matka ole. Sen sijaan saksalaisia tulee vastaan joka kulman takaa, osa pysyvästi saarelle muuttaneita. Niin kuin naapurissakin.

 Yläkuvasta näkee hampaan/sydämen yläosan olevan vuoristoinen, ja sen keskusta on Caldera de Taburiente, vanhan tulivuoren kraateri. Sieltä hampaan juuri/sydän jatkuu alas saaren eteläosaan vuorijonona, ensin Cumbre Nuevana ja sitten Cumbre Viejana. Korkein kohta on pohjoisessa kohoava Roque de Los Muchachos 2426 m. Siellä on monta observatoriota, mm italialaisten perustama Observatorio astrofisico. Siitä enemmän toiste.

Saari on hyvin tuliperäinen. Viimeisin purkaus alkoi 19.09.2021 Cumbre Viejan jonossa, El Pason kunnassa. Ennen ensimmäistä purkausta alueella oli n 25 000 pientä järistystä, joten osattiin varautua pahimpaan. Alueelta evakuoitiin n 1000 asukasta kotieläimineen. Purkaus kesti 13.12.2021 asti, ja oli pisin saarella olleista purkauksista. Naapuri kertoi, että Cancajoksessa tunsi sohvan hypähtävän pari kertaa, ei muuta, olihan purkaus saaren toisella puolen. Mutta tuhkasadetta tälläkin puolella saarta saatiin.

(Kuva netistä.)

Uusi syntynyt tulivuori on saanut nimekseen Tajogaite. Sen korkeus on 1120 m ja pääkartion läpimitta on 200 m. Ajelimme maanantaina katsomaan, miltä alue näytti. Olimmehan olleet siellä ennen purkausta. 

Laavan alle jääneitä banaanilehtoja.

Mutta alueen tiestö on lähes uusittu, silti maisemat kuin kuusta.

Tässä kuvassa näkyy myös laavan ja tuhkan alle jääneitä rakennuksia. Todoquen kylä tuhoutui kokonaan.

 

Sen sijaan La Lagunassa näkee, mitä tuhoa purkaus siellä teki. Ylemmän kuvan talon sisus on tuhoutunut, ja alemmassa rakennuksen katto on sortunut. Kaikkea ei ole vielä korjattu. Vai onko haluttu jättää silleen?

Alueella oli Puerto Naoksen lomakylä, varmaan monelle suomalaisellekin tuttu paikka. Kylä ei jäänyt laavan alle, mutta edelleen se on käyttökiellossa. Väitetään, että siellä on vielä myrkyllisiä purkauskaasuja, mutta sitä eivät kaikki usko. Yhdessä paikallislehdessä oli haastattelu vihaisesta miehestä, joka menetti elinkeinonsa ja haluaisi palata kylään, mutta lupaa hän ei ole saanut. Vastuuko painaa ja ketä?

Kaiken kaikkiaan tuhoutunut alue oli pienempi kuin etukäteen ajattelin. Onneksi, ja onneksi kukaan ei kuollut.

Netistä löytyy purkauksista paljon kuvia ja videoita. Postauksissa 12.02.2029, 07.02.2020, 23.09.2021 ja 26.02.2020 olen kirjoittanut aiheesta.

Anteeksi taas tekstin asettelun pomppiminen. Taisi  tietsikka saada innoituksen koko jutun aiheesta. Höh!

Teiden juurella

Pikkuinen potkurikone lennätti meidät karulta ja tuuliselta Fuerteventuralta kohti vehreää Teneriffaa.

Tämän aamun kävelyretki tarjosi paljon ihailtavaa. Suurin osa kuvien kasveista löytyy suomalaista kukkakaupoista mini-versioina. Banaanien kohdalla ajattelin naapurisaarta, minun lemppariani, La Palmaa jonka yhdessä palmulehdossa majailimme muutama vuosi sitten. Sitä majapaikkaa peittää nyt laava. Cumbre Vieja -vuori on rauhoittumaan päin, mutta vuori itse päättää, joko on aika levätä.

Teneriffan maamerkki, Teide. Sitä ihailin käydessäni aamukahvilla suomalaisessa baarissa.

Nyt siirryn majapaikkamme keittiöön laittamaan illallista. Maisema vain on niin upea, että täytyy varoa, ettei veitsi ikkunasta ulos katsellessa lipsahda.

Näiden viikkojen aikana olen kokannut monenlaisissa keittiöissä. Eilen illalla jännitystä toi useat sähkökatkot. Ihan jo mietin, tuleeko hommasta yhtään mitään. Silti tykkään enemmän sähkölaitteista kuin kaasulla toimivista, vaikka ammattikokit kaasua puolustavatkin. Perunankuorimaveistä ja tiskiharjaa olen kaivannut, samoin sauvasekoitinta. Mutta se mikä eniten ihmetyttää on keittiön kaappien hyllyjen sijoittelu liki katonrajaa. On siinä meikäläisellä pätkällä kurkottelemista. Vai ovatko täkäläiset miehet aina pitkiä ja valmiina auttamaan?

Saareni kärsii

Viisi päivää luonto on nyt näyttänyt tulisen mahtinsa lempisaarellani, Kanarian La Palmalla. Vuoreen on tähän asti avautunut kymmenen halkeamaa, joista yli 1000-asteinen laava syöksyy korkeuksiin. Vaikuttaa siltä, että purkaustahti vain kiihtyy. Olen seurannut tapahtumia livenä rtvc.es kautta. 

Tämä kyltti tuli tutuksi. Tazacortessa majailimme banaanilehdossa. Nyt tienviitan peittää laavakerros. 

Tuntuu, että minun tietokoneeni alkoi temppuilla myötätunnosta saareen ja meni lakkoon. Tämän postauksen olen tehnyt uudella tabletillani, jonka kanssa en vielä ole sinut. Siksipä tämä jää nyt lyhyeksi. Täytyy vain harjoitella ...

 

Jatkuu 24.09.

 

... tai sitten mennä tietokoneen kanssa Oikean Asiantuntijan juttusille (Terasoft Keuruu). Diagnoosi löytyi nopeasti ja hoito välittömästi. On taas niin paljon helpompaa tämä bloggaaminen.

 

La Palmaan palatakseni olen kertonut saaresta muutaman kerran, ja mielestäni parhaat postaukseni aiheesta ovat 12.2. ja 26.02. 2020, siis viime vuoden keväältä. Meillä oli haaveissa viettää tänä vuonna joulun alla lomaa saarella, mutta nyt täytyy vain odotella, että ensinnäkin tulivuori saa tarpeeksi riehuttua ja sitten tiet taas saarella auki. Turistit ovat sitten varmaan enemmän kuin tervetulleita, onhan matkailu tärkeimpiä elinkeinoja.

Purkaukset jatkuvat edelleen. Satoja rakennuksia on siis tuhoutunut ja tuhansia ihmisiä joutunut lähtemään kodeistaan. Surullisena olen seurannut kuvia kukkuroilleen patjoista, kodinkoneista yms lastattuja pikkuisia kuorma-autoja matkalla jonnekin. 

Saaren tärkein maataloustuote on banaanit. (ks postaus 12.2.20), ja nyt sato on suurelta osin menetetty, koska tuhkan peittämät tertut eivät mene kaupaksi. 

Eilen televisio näytti Espanjan kuninkaan ja kuningattaren vierailua saarella. Kovasti ihmisille on virranut aineellista apua, mutta henkinen apu taitaa nyt olla tärkeämpää. 

 

Fiumiciono kesäkuussa 2020. Minkähänlainen ihmisjoukko sieltä löytyy ensi  viikon tiistaina, jolloin minä kimpsuineni ja kampsuineni siellä olen. Tai siis en minä nyt junalla matkaa siellä jatka, sillä jälkikasvu lupasi tulla autolla vastaan. Kätellä ei Italiassa vielä kuulemma saa julkisilla paikoilla. Suomessahan jo saa. ja onhan kohta kahden metrin turvavälitkin historiaa ???? Päästään taas normaaliin suomalaiseen systeemin, viiden metrin turvaleihin!

Tuntuu hyvältä

Tänä kesänä on metsä tarjonnut paljon iloa - sieni-iloa. Keväällä se alkoi korvasienistä. Niitä oli ja oli. Vaikka en itse niitä juuri syö, annoin niitä ihmisille, jotka itse ei niitä löytänyt.. En myynyt, vaan annoin hyvän kiertoon.

Sieniä on sittemmin putkahdellut mielettömiä määriä. Tattisato oli runsain ikinä, ja nyt metsät pullistelevat mm suppilovahveroista. Eilen löysin myös torvisieniä pussillisen. Kyllä minulle jo riittää sienet omaan käyttöön, mutta kun minulla on semmoiset kumisaappaat, että ne vie minut metsään joka päivä. Olen ratkaissut asian laittamalla sadon kiertoon. Ensin olen tarjonnut saalista systerille. Mutta koska hekin ovat itse metsänkiertäjiä, olen perustanut kotini ulko-oven viereen sienitarjoilun. Kuka vain voi ottaa sieniä, eikä ne koskaan ole kauan tarjolla ehtineet olla. Hyvää kiertoon.

Tämän päivän kumppariulkoilusta otin itselleni keittoainekset, muut vein tarjolle.

Sienitarjoilun alussa talon mummelit kysyivät, paljonko ne maksavat. Selitin, että koska sienestys on minulle harrastus, en halua niistä rahaa, koska sitten se tuntuisi työltä! Sanoin myös, että minusta tuntuu hyvältä, kun tiedän, että he ottavat sienet vastaan hyvillä mielin.

Tänään vein haaparouskusalaattia Antille ja Esselle kiitokseksi saamistani omenoista. (Salaatissa mm heidän omenaansa pieneksi pilkottuna.) Hymyä taas puolin ja toisin. Tuntuu hyvältä.

Hymyä jouduin kehittelemään täyttäessäni tuota PLF-dokumenttia, jota vaativat sekä Italiaan että Maltalle. Mutta kun sain juonen päästä kiinni ja kaikki omat dokumenttini (lentoliput, passi ja rokotustodistus) koneen viereen, homma sujui leikiten. On nyt dokumenttia dokumentin perään, sekä paperina että puhelimessa että tapletissa.

Ei ole nyt estettä lennellä vaikka lempisaarelle, Kanarian La Palmalle, jos vain luonto on ystävällinen. La Palmahan on syntynyt merestä nousseesta tulivuoresta, joka taas muistuttaa tulisesta luonnostaan. Saarella on nyt järissyt jo pitemmän aikaa, ja uhkana on että sen eteläkärki vaipuu meren syvyyksiin, onhan saaren juuri noin 7000 metrin syvyydessä. Saaren asukkaille on annettu ohjeet, miten toimia, jos pahin alkaa tapahtua ja laava pursuta ulos maan uumenista. Silti minä haluaisin päästä taas lempisaarelle! Siellä minulla on ollut aina hyvä mieli.