torstai 23. syyskuuta 2021

Saareni kärsii


Viisi päivää luonto on nyt näyttänyt tulisen mahtinsa lempisaarellani, Kanarian La Palmalla. Vuoreen on tähän asti avautunut kymmenen halkeamaa, joista yli 1000-asteinen laava syöksyy korkeuksiin. Vaikuttaa siltä, että purkaustahti vain kiihtyy. Olen seurannut tapahtumia livenä rtvc.es kautta. 


Tämä kyltti tuli tutuksi. Tazacortessa majailimme banaanilehdossa. Nyt tienviitan peittää laavakerros. 

Tuntuu, että minun tietokoneeni alkoi temppuilla myötätunnosta saareen ja meni lakkoon. Tämän postauksen olen tehnyt uudella tabletillani, jonka kanssa en vielä ole sinut. Siksipä tämä jää nyt lyhyeksi. Täytyy vain harjoitella ...
 
Jatkuu 24.09.
 
... tai sitten mennä tietokoneen kanssa Oikean Asiantuntijan juttusille (Terasoft Keuruu). Diagnoosi löytyi nopeasti ja hoito välittömästi. On taas niin paljon helpompaa tämä bloggaaminen.
 
La Palmaan palatakseni olen kertonut saaresta muutaman kerran, ja mielestäni parhaat postaukseni aiheesta ovat 12.2. ja 26.02. 2020, siis viime vuoden keväältä. Meillä oli haaveissa viettää tänä vuonna joulun alla lomaa saarella, mutta nyt täytyy vain odotella, että ensinnäkin tulivuori saa tarpeeksi riehuttua ja sitten tiet taas saarella auki. Turistit ovat sitten varmaan enemmän kuin tervetulleita, onhan matkailu tärkeimpiä elinkeinoja.

Purkaukset jatkuvat edelleen. Satoja rakennuksia on siis tuhoutunut ja tuhansia ihmisiä joutunut lähtemään kodeistaan. Surullisena olen seurannut kuvia kukkuroilleen patjoista, kodinkoneista yms lastattuja pikkuisia kuorma-autoja matkalla jonnekin. 

Saaren tärkein maataloustuote on banaanit. (ks postaus 12.2.20), ja nyt sato on suurelta osin menetetty, koska tuhkan peittämät tertut eivät mene kaupaksi. 

Eilen televisio näytti Espanjan kuninkaan ja kuningattaren vierailua saarella. Kovasti ihmisille on virranut aineellista apua, mutta henkinen apu taitaa nyt olla tärkeämpää. 
 
Fiumiciono kesäkuussa 2020. Minkähänlainen ihmisjoukko sieltä löytyy ensi  viikon tiistaina, jolloin minä kimpsuineni ja kampsuineni siellä olen. Tai siis en minä nyt junalla matkaa siellä jatka, sillä jälkikasvu lupasi tulla autolla vastaan. Kätellä ei Italiassa vielä kuulemma saa julkisilla paikoilla. Suomessahan jo saa. ja onhan kohta kahden metrin turvavälitkin historiaa ???? Päästään taas normaaliin suomalaiseen systeemin, viiden metrin turvaleihin!

4 kommenttia:

  1. Tuo turvavälijuttu jaksaa huvittaa, koska se on niin totta.

    Oikein hyvää matkaa!
    helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan niin sosiaalisia!

      Kiitos. Tuntuu NIIIIIIIIIIIIN hyvältä päästä moalimalle.

      Poista
  2. Varmaankin on surullista katsella tuhoa paikassa jonka tunnet, ja vaikka ei tuolla olisi koskaan ollutkaan (vain Tenerifellä) niin kyllähän tuosta tulee todella surulliseksi.Hyvää pian lähestyvää matkaa Lissu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu tosi kurjalta katsoa tuttuja paikkoja tuollaisen luonnon voiman armoilla. Tänään Suomen uutisissa näytettiin dronikuvaa suosikkirannaltani Tazacortelta, jossa nyt ei näkynyt ristin sielua. Onneksi laava ei ole vallannut rantaa.
      Kiitos, odotan matkaa todella paljon.

      Poista