Tuntuu hyvältä

Tänä kesänä on metsä tarjonnut paljon iloa - sieni-iloa. Keväällä se alkoi korvasienistä. Niitä oli ja oli. Vaikka en itse niitä juuri syö, annoin niitä ihmisille, jotka itse ei niitä löytänyt.. En myynyt, vaan annoin hyvän kiertoon.

Sieniä on sittemmin putkahdellut mielettömiä määriä. Tattisato oli runsain ikinä, ja nyt metsät pullistelevat mm suppilovahveroista. Eilen löysin myös torvisieniä pussillisen. Kyllä minulle jo riittää sienet omaan käyttöön, mutta kun minulla on semmoiset kumisaappaat, että ne vie minut metsään joka päivä. Olen ratkaissut asian laittamalla sadon kiertoon. Ensin olen tarjonnut saalista systerille. Mutta koska hekin ovat itse metsänkiertäjiä, olen perustanut kotini ulko-oven viereen sienitarjoilun. Kuka vain voi ottaa sieniä, eikä ne koskaan ole kauan tarjolla ehtineet olla. Hyvää kiertoon.

Tämän päivän kumppariulkoilusta otin itselleni keittoainekset, muut vein tarjolle.

Sienitarjoilun alussa talon mummelit kysyivät, paljonko ne maksavat. Selitin, että koska sienestys on minulle harrastus, en halua niistä rahaa, koska sitten se tuntuisi työltä! Sanoin myös, että minusta tuntuu hyvältä, kun tiedän, että he ottavat sienet vastaan hyvillä mielin.

Tänään vein haaparouskusalaattia Antille ja Esselle kiitokseksi saamistani omenoista. (Salaatissa mm heidän omenaansa pieneksi pilkottuna.) Hymyä taas puolin ja toisin. Tuntuu hyvältä.

Hymyä jouduin kehittelemään täyttäessäni tuota PLF-dokumenttia, jota vaativat sekä Italiaan että Maltalle. Mutta kun sain juonen päästä kiinni ja kaikki omat dokumenttini (lentoliput, passi ja rokotustodistus) koneen viereen, homma sujui leikiten. On nyt dokumenttia dokumentin perään, sekä paperina että puhelimessa että tapletissa.

Ei ole nyt estettä lennellä vaikka lempisaarelle, Kanarian La Palmalle, jos vain luonto on ystävällinen. La Palmahan on syntynyt merestä nousseesta tulivuoresta, joka taas muistuttaa tulisesta luonnostaan. Saarella on nyt järissyt jo pitemmän aikaa, ja uhkana on että sen eteläkärki vaipuu meren syvyyksiin, onhan saaren juuri noin 7000 metrin syvyydessä. Saaren asukkaille on annettu ohjeet, miten toimia, jos pahin alkaa tapahtua ja laava pursuta ulos maan uumenista. Silti minä haluaisin päästä taas lempisaarelle! Siellä minulla on ollut aina hyvä mieli.