lauantai 18. toukokuuta 2024

Che casino - hullunmylly


 Ei sinne. 

Eikä sinne.

Stop! Stop!

Nyt on Keuruulla autolla liikkuminen mutkallista, che casino, sanoisivat saapasmaalaiset. Toisaalta, onhan noita tiessä olevia reikiä ja monttuja tullut moitituksi, joten ihaillaan vaikka yhtäkkiä ilmestyneitä hiirenkorvia ja totellaan merkkejä ja odotellaan vuoroa.

Toisaalta, onhan minulla vaihtoehto: polkupyörä! Auto saa levätä, ja vatsalihakset pääsee töihin.

Ja aina voi poiketa uintikeikalla rentoutumaan noihin rannan pyöriviin tuoleihin. Ne on pultattu kallioon, voisivat muuten yön hiljaisina hetkinä hävitä. Tai lähteä uiskentelemaan, sillä vesi sen kun nousee...


maanantai 13. toukokuuta 2024

Tervetuloa lämpö


Vihdoinkin lämmintä! Pihan valkovuokot ilahduttavat, ja ainakin tämän viikkoa on mahdollisuus nauttia auringosta. Toivottavasti.

On aika...


...  nousevan kuun aikaan täyttää tyhjät veskipaperirullat mullalla ja piilottaa siemeniä multaan. Hernettä, papua, pinaattia, hajuher että ja kahden sortin krassia. Parvekkeella odottelee jo orvokkeja, pelargonia, parvekehortensia ja ruusupurkki. Värimaailma on vaaleaa ja sinistä. Yöpakkasia ei nyt ole luvassa, joten enää ei tartte kuskata kasveja sisään ulos sisään ...


Ei, en minä ovia lukitse, vaan kaupunki laittoi uimakopin kesäksi säppiin! Nyt sitten mennään tuohon rantaan aamu-/saunatakkisillaan.


Toivotaan vaan, ettei vesi enää kauheasti nouse, ettei tartte astua rappusilta suoraan laineisiin.

Kävelin äsken kylille, ja näin kuinka hauet etsivät kutupaikkaa ihan tien kupeessa.

Naapurin leikkimökki on kohta veden saartama, siis saarimökki!

Pari yötä sitten aurinkomyrsky loi taivaalle upeaa loimua ja maahan kunnon tuulen. Pihan puut taipuivat uskomattomiin kulmiin. Luonto on ihmeellinen.

torstai 9. toukokuuta 2024

Kesää etsimässä

Jos kesä vielä viivyttelee, mennään muistoihin. (Eilen aamulla jäiset mannaryynit koristivat autoni etulasin reunoja!)

Kauempaa katsottuna tämä ranta vaikutti raekuurorannalta, mutta rakeet olivat pieniä hiotuneita kiviä. (Arvaatte varmaan, että täällä kotona niitä on muistona pieni kipollinen!)


Sardinia 2008. Auto lauttaan Civitavecchiassa ja noin kuuden tunnin päästä rantautuminen Olbiassa. Nuo mustat tussipollukat näyttävät pääkohteet. Ensimmäinen etappi Olbiasta Stintinoon kiemurteli mahdollisimman kauniita rantatietä, josta myös tuo kuva. Rannan nimeä en muista.


Stintinon rannat muistan. Siellä lököttelimme ja ihastelimme merta kohti Korsikaa. Piipahdimme myös Sassarissa, kaupungissa, jossa on mm saaren vanhin yliopisto.

Matka kohti Oristanoa sujui kahden kuljettajan voimin. Jälkikasvu ajoi ja minä painoin kuvitteellista jarrua, sillä matka kulki kamalan, hirveän, kauhistuttava jyrkkää vuoren rinnettä. Sydän suostui rauhoittumaan vasta majapaikassa, persikoita puusta poimiessa.



Sardinian maitotonkat odottelivat kiltisti kuljetusta meijerille. Lehmän-, lampaan- vai vuohenmaitoa? Joka tapauksessa saaren juustot olivat taivaallisia. Tosin en maistanut casu marzo-juustoa, jossa on mm kärpäsen toukkia!


Saaren ehdottomia tutustumispaikkoja ovat nuraghit, noin vuoden 1880 eaa tienoilla rakennetut kiviset asumukset. Vrt Maltan  samanaikaiset ja -tyyliset rakennelmat.

Jossain vaiheessa kaikki rakennelmat peitettiin maalla (?), ja kesti aina vuoteen 1949 asti, ennen kuin arkeologit saivat vihiä saaren kuuluisimman nuraghen, Su Nurxi di Baruminin olemassaolosta. (Tulee mieleen Teneriffan Guimarin pyramidien kohtalo.) Tämä nuraghe on kuulunut vuodesta 1997 UNESCOn maailmanperintöluetteloon.


Viimeksi makupala saaresta, sen erinomaisesta myrttilikööristä. Likööri nautittu, tyhjä pullo kierrätetty, mutta peltirasia toimii nykyisin spagetin säilytysputkilona.


Kotioven avainperä on muisto matkasta aurinkoiseen Sardiniaan.

Minnekään seuraavaksi kesää etsimään?

perjantai 3. toukokuuta 2024

Hiekkaa vain

Vappukuvassa oli  Egyptin hiekkaa kolmesta eri paikasta. Jos itse kuvaa suurentaa, näkyy lasien alta Egyptin kartta. Lasit olen asetellut suurin piirtein oikeille hiekkapaikoille. Vasemmalla on vaaleahko hiekka Gizan pyramidilta. Sillä aikaa kun jälkikasvu meni muiden turistien joukossa pyramidin sisälle, minä viheltelin muina miehinä munigrip-pussin kanssa pyramidin varjoissa.

Abu Simbelin hiekkaa sujautin toiseen pussiin muistorakennelman takaa. Hiekka on punaisempaa, mitä kuvan astiasta ei voi oikein uskoa, mutta Nubian punasävyinen aavikko on lähellä. Tulee mieleen Teneriffan Kalima.

Kolmas hiekka on Punaisen meren rannalta, juuri tämän fossiilin sisältä. Fossiili itse oli liian suuri ja liian raskas, ja lisäksi jälkipolvi uhkasi, ettei hän tule minua vankilaan katsomaan. Egyptistä kaikenlaiset 'luonnon' tuliaisten mukaan ottaminen oli ankarasti kielletty, vankilan uhalla. Lentoaseman seinillä oli ankaria uhkauksia, mutta minulla oli huono näkö.

Koko matkasta on säilynyt 16 pääsylippua eri kohteisiin. Kohokohtana Niilin risteily, jonka aikana käytiin tutustumassa joen varren turistikohteisiin. Retken kieli oli italia, ja oppaamme kysyikin muutaman kerran minulta, ymmärsinkö minä hänen puheensa. Mutta en minä edes kaivannut joka sanan ymmärtämistä, sillä silmät selällään minä ihastelin kaikkea näkemääni. Historian kirja auki, elävänä.

tiistai 30. huhtikuuta 2024

Arvoituksellista vappua


 Arvoituksellista vappua! Mitä kuvassa?

sunnuntai 28. huhtikuuta 2024

Suomen paras kirjasto



Viime postauksen viimeinen kuva esitti tosiaan Aleksandrian modernia kirjastoa, sen kattoa ulkopuolelta katsottuna. Rakennettu tuhoutuneen antiikin ajan kulttuurikeskuksen tilalle. Tässä ylempi kuva on sen kirjaston sisäkuvaa ja alempi Keuruun kirjastoa.

Meidän kirjasto on nyt ehdolla Suomen parhaaksi kirjastoksi. Minä peukutan! 


Kirjastossa on laaja aineisto, ja sitä mitä ei ole, hommataan naapureista tai kauempaakin.

Kirjastosta saa apua digihommeleihin. Nyt esim ei ole tarvinnut pitkään aikaa syyttää ongelmista blogistania, kun itse asiassa se, että olen yrittänyt hoitaa hommeleita puhelimen mobiilidatan avulla, on ollut yksi ongelmien juurisyy. Kirjastossa on tehokas wifi-yhteys, joka mahdollistaa kuvien siirron kuin taikaiskusta.

Kirjastossa tapahtuu vaikka mitä, kuten tuo ilmoitustaulu kertoo, ja kirjaston vaihtohyllyyn voi jättää kirjat ja lehdet, joita ei enää itse tartte.

Suomen parhaassa kirjastossa palvellaan aina hymyllä ja sydämellä, minun mielestäni.

s

Kiihkeää on nyt vesilintujen elämä. Pesimisintoinen uros yrittää varastaa varatun naaraan, mutta ei onnistu.


Vesi sen kun nousee, noin metrin verran jo yli normaalin. Nyt toivotaan aurinkoa ja lämpöä. Edes vapuksi!

torstai 25. huhtikuuta 2024

Maassa maan tavalla

Yöllisestä linja-automatkasta tämän kaupungin lentokentältä majapaikkaan kerroin edellisessä postauksessa. 

Kairo, marraskuussa 2007.

Ei Malta, ei Venezuela, vaikka niissäkin maissa sydän pomppi ja kulmat kurtistuivat useammin kuin kerran.  

Kairon liikenne on pyörillä kulkeva hullujenhuone, jossa oli silloin 18 000 000 asukasta ja lukematon määrä turisteja ahtautuneena 100km x 100km suuruiselle (pienuiselle) alueelle, missä ei ollut minkään valtakunnan liikennevaloja, ei suojateitä, eikä niitä ajokortteja. Ja voitteko kuvitella, mikä kulkuväline oli kaiken kingi ja aiheutti lopullisen kaaoksen? Aasi, sillä oli aina vilkkaimaillakin kaduilla etukulkuoikeus, sillä eihän sillä ole jarruja. 

Toisaalta, onneksi matka turistibussilla  sujui hitaasti. Jäi aikaa ihastella kairottarien upeita vaatteita, heidän, jotka eivät pukeutuneet burghaan. He puikkelehtivat autojen ja aasien (neli- ja kaksijalkaisten) välistä. Turisteja neuvottiin lyöttäytymään johonkin isompaa ryhmään, koska se vastasi isoa ajoneuvoa, ja sitten kadun yli. Auton vuokraamista ei suositeltu, jos ei omista vieterihermoja ja pohjatonta rahakukkaroa, sillä tuskin turisteille myytiin vakuutuksia.


Eipä me paljon kaupungilla kävelemään päästykään, siitä pitivät meidän kaksi opastamme huolta, mutta Khan el Khalilin basaariin 'rikkaat' turistit tietysti vietiin. Minä lepuutin sitten jalkojani basaarin edustalla yhdessä paikallisen naiskolmikon kanssa. (Miehet olivat varmaan läheisen moskeijan perjantairukouksessa.) Ensin piti ihastella vauvaa, sitten pyytää lupaa ottaa kuva. Kun lähdimme, mummo sanoi selvällä enkulla Welcome to Egypt! Vauvan äiti pysyi hiljaa koko ajan. Ainoa kontakti paikallisiin turismin ulkopuolella. 


Lopuksi taas aivojumppaa. Mitäs tämä kuva esittää?

Ja nyt Keuruun liikenteeseen, kohti uimahallia, kävellen!