Nyt riittää...

Kivikkoista tämä bloggaaminen: ei kuvien siirto onnistu, joten nyt riittää. Paussi kestää niin kauan, että joku osaa auttaa.

Mutta ...

Oikein iloista vappua! Kesä tulee ... joskus ... varmasti 

Uusia asioita vanhoilla kuvilla

Miksiköhän bloggeri on kuvien siirtämislakossa? Kohta kuukauteen en ole voinut laittaa blogiin uusimpia kuvia! Puhelin vain ilmoittaa, että päivittäminen on tauolla. Olen kyllä päivittänyt itse kapineen aina kun se sitä on kaivannut. Olen kärsivällisesti odotellut, mutta nyt riittää. Käytän vanhoja kuvia, kunnes siirtämislakko loppuu. Loppuihan puumiesten lakkokin kestettyään melkein neljä kuukautta. 

Voisikohan lakko johtua siitä, kun käytän hommaan puhelimen dataa, en erillistä mokkulaa? 

Tässä pitäisi olla kuva parvekkeeni mahtavasta lasituksesta. Pääsevät nämäkin Teneriffalta suomalaiseen multaan kotiutuneet pistokkaat nauttimaan lähes kasvihuonemaisesta lämmöstä. Nyt odotan seuraavaa nousevaa kuuta, että voin laittaa multaan auringonkukan siemenet.

Vanha kuva auringonkukan ja tummien minitomaattien siemenpusseista. Tomaatit ovat muutaman sentin korkuisia ja totuttelevat päivän lämpiminä tunteina parvekkeeseen. Öisin on vielä pakkasta, joten sisään ja parvekkeelle, sisään ja parvekkeelle...

Auringonkukat saavat edelleen ajatukseni Ukrainaan. Sieltä paenneita ihmisiä asuu myös Keuruulla, yksi perhe tuossa naapuritalossa. Heihin tutustun tänä iltana. Omassa talossani asuva mummeli, itse 4-vuotiaana Karjalasta pakoon joutunut, on kutsunut perheen illalliselle ja minut hän pyysi avuksi ja tueksi. Perheen neljästä lapsesta yksi kuulemma puhuu vähän englantia, joten varmaan alkuun päästään.

Nyt alkaa taas tuo kasvien roudaaminen parvekkeelle: persilja, ruohosipuli, rosmariini, tomaatit ensin, basilikat vasta, kun lämpömittari näyttää yli 10 astetta. Plus noista viherkasvien taimia. Sormia syyhyttää...

Lunta tulvillaan ...

Aamulla kaunis lumipeite verhosi maiseman - ja parvekkeen. Parvekkeen lasitus on onneksi hieman myöhässä.  Ei ole vielä aika taimien istutteluun. Täytyy ryhtyä lumitöihin!

On aikaa ihastella kirjaston apostolinkukkaa - ja maisemia. Kylillä käydessä ole aina viettänyt jonkun aikaa lehtiosastoa tutkien. Mukaan olen lehtiä lainaillutkin. Kyllä Suomessa on mahtava kirjastolaitos.

Autolla liikkuminen on vähentynyt reilusti. Polttoaineiden hinta vielä todennäköisesti nousee, mikäli Venäjälle tulee uusia lisäpakotteita. Syytä kyllä pakoitteille on!

Muutkin hinnat ovat nousseet. Kulta Katriinaa sai vielä viime kesänä tarjouksesta 4 pakettia kympillä. Ostin niitä silloin varastoon. Niitä paketteja on pakkasessa vielä 3.

Kylillä käydessä olen tehnyt käytännön tutkintaa: ABC veloittaa kahvikupista ja viineristä 5,20, Satumaa 5 ja Vakka 3,50 euroa. Siispä Vakka, jota suosin muutenkin. Eilen ostin sieltä myös paikallisia mansikoita ja mustaherukoita.

Kevät keikkuen tulevi

Kevät keikkuen tulevi... Lähes koko maaliskuu oli aurinkoinen viesti tulevasta lämmöstä, mutta toissa päivänä ilmojen haltiat muistuttivat siitä, ettei vielä kannata laittaa talvitamineita varastoon. Myrsky taivutti oman pihankin puita vaakatasoon, ja monin paikoin isotkin puut katkesivat keskeltä poikki kuin tulitikut. Systeri laittoi kuvia omasta pihasta, jossa kotimetsureille oli hommia.

Olin jo riisunut kenkien apupohjat pois, mutta nyt ne on taas otettava käyttöön, jos haluan kävellä ulkona turvallisesti. 

Suomi on pitkä maa. Pohjoisessa on nyt pakkasta jopa 30 astetta, ja lounaisessa osassa maata kylvetään jo perunaa! Täällä keskellä keikutaan...

Nyt on ollut aikaa keikkua elokuvan ja kirjan välillä. Muistikuvani elokuvasta oli hyvin positiivinen, eikä se kuva nytkään ole haalistunut. Sen sijaan kirjan lukeminen on ollut haasteellista, enkä ole päässyt vielä lähellekään puolta väliä. Miksiköhän? Olisipa mukava, jos joku teistä kertoisi omasta lukukokemuksestaan. Tarina kirjana vai elokuvana? 

Näkee keltaista

Kevät on keltaista. Aurinko ilahduttaa keltaisena mollukkana. Keltaiset tulppaanit ovat saaneet kavereiksi keltaiset narsissit. Keltaisia sitruunoita kuluu paljon: salaattien happona, jääkaapin raikastajansa ja äsken luin netissä, että sitruuna yöpöydällä auttaa unten maille.

Keltaista saan kesällä auringonkukan siemenistä, jotka odottelevat multaan pääsemistä huhtikuussa. Kuvan toisen pussin tummien minitomaattien siemenet itivät viime yönä. Upea vastaväri keltaiselle.

Elämä voittaa myös urheilukisojen katsomoissa. Pari vuotta joutui katsomaan tyhjiä katsomoita tai pahvipäitä. Penkkiurheilijaakin hemmotellaan näinä viikonloppuina: on ampumahiihtoa, mäkihyppyä, hallikilpailuja ja vaikka mitä. Yhtä lajia en enää juuri seuraa, sillä kun Kimi lopetti, vormulat eivät kiinnosta.

Eilen liputettiin Minna Canthille ja tasa-arvolle. Ajatukseni ovat tuolla Ukrainassa ja niissä miljoonissa, jotka ovat sieltä paenneet. Kevyenä välipalana olen nyt katsellut Yle-Areenasta Kansan palvelijaa, satiiria, josta on tullut puoliksi totta. Pääosaa näyttelee Ukrainan nykyinen presidentti. Ei ihme, että hän on niin suosittu. 

Konsertti Ukrainan hyväksi

Eilen oli ilmassa ensimmäinen keväinen tuulahdus. Alkuviikon polikeli (Pekka Poudan ilmaisu pääkallokelille) muuttui viikossa pulipulikeliksi ( minun määritelmäni vesiloskakelille), ja kun eilen sitten aurinko paistoi koko päivän, vielä illan suussa oli oikein keväinen olo. Oli aika istahtaa telkun ääreen.

Kaksituntisen konsertin aikana sai nauttia toinen toistaan upeammista esityksistä, samalla kun auringonlasku väritti kotini ikkunasta näkyvää maisemaa.

Illan juontajina toimivat Mikko Kekäläinen (Puoli seiska-ohjelmasta) ja Anniina Valtonen (Ylen herttainen säätyttö). Ohjelman aikana kerättiin Ukrainalle n 6 000 000 euroa! Keräys jatkuu huhtikuun loppuun saakka, ja rahat ohjautuvat kohteeseen Punaisen Ristin, UNICEFin, Pelastakaa lapset ryn ja Kirkon ulkomaanavun kautta. Konsertti välitettiin myös Ukrainaan. 

Kunpa mahdollisimman pian tällaiset kuvat eivät täyttäisi uutisvirtoja, vaan miljoonat ukrainalaiset voisivat palata koteihinsa. On vaikea ymmärtää, että itäinen naapurimme kokee oikeutuksekseen hyökätä Ukrainaan.

Auringonkukka on Ukrainan symboli. Ensi kesänä minun parvekkeellani on paljon auringonkukkia. Sitten täytyy taas lukea Jonathan Safran Foerin kirja Everything is illuminated, joka sijoittuu Länsi-Ukrainaan. Siitä kirjasta tehdyssä elokuvassa oli valtaisia auringonkukkapeltoja.

Maaliskuu on...

Maaliskuu on hankikantokuu, jos oma painoindeksi sallii. Kirjaston kupeessa oli pakko kuvata nämä iloiset, kevyempien ulkoilijoiden tekemät luminaamat aikana, jolloin maailman tilanne ei paljon hymyilytä. 

Maaliskuu on nasta nastakuu. Kävelin, tai yritin selvitä hengissä ilman nastoja parisen kilometriä. Kun palasin kotiin, laitoin kenkiin nastavempaimet, enkä aio niitä ottaa pois, ennen kuin nasta-aika on ohi.

Maaliskuu on nyt lumikuu. Kuva omasta pihasta. Systeri laittoi kuvan, jossa linkosi tietä  paksussa lumihangessa. Kuvan saatteessa hän kertoi viime vuonna haravoineen maaliskuussa pihasta lehtiä ei lunta. Eivät ole vuodet veljeksiä.

 

Maaliskuussa alkaa kasvien kutsunta-aika. Minulla on jo paljon siemeniä odottelemassa multaan pääsyä. On myös mullanvaihtokuu. Tämän kaunottaren emokasvi on alkuaan äitini seppeleestä. Kun sain kasvin itselleni, se alkoi pukata uutta kukkavanaa viime syyskuussa, eikä kukat osoita pienintäkään kuukahtamista.  Se saa olla vielä ihan rauhassa, eikä se mullasta tykkääkään.

Maaliskuu on tulppaanien aika. Ennakoin tällä kimpullaa naistenpäivää, ennen kaikkea ajatukseni ovat kaikkien ukrainalaisten naisten luona. Voimia!