Istuin sunnuntaina parkissa syöden jäätelöä. Yhtäkkiä seurasin leikkiä, jota oli vaikea ymmärtää. Kaksi pikkuista prinsessaa odotti suojatien reunassa yli pääsemistä. Mitäkö ihmeellistä siinä oli? No, he nousivat pyörän selkään vasta, kun näkivät auton tulevan, ja sitten kaikessa rauhassa pyörällä ajaen toiselle puolelle katua. Käänsivät sitten pyöränsä ja odottivat taas seuraavan auton tuloa. Ja taas pyörän selkään ja kaikessa rauhassa yli kadun! Tätä heidän mielestään leikkiä toistui useamman kerran.
Sain jäätelöni syötä juuri, kun tytöt saivat hommasta tarpeeksi ja parkkeerasivat pyöränsä R-kioskin eteen. Silloin minä nousin autosta ja menin heidän luokseen. Kerroin, että olin seurannut heidän leikkimistään. Tiedustelin, tiesivätkö he ollenkaan, miten vaarallista leikkiä he olivat leikkineet, paitsi omalla niin myös autoilijoiden terveydellä. Kysyin, että soitanko poliisin, vai lupaisivatko he lopettaa leikin kokonaan. Sanoin myös, että tuon suojatien yli pyörä on talutettava, ei ajettava. Kengänkärkiään tuijotellen tytöt lupasivat totella.
Seuraavana päivänä kurvasin poliisilaitokselle, mutta se oli kiinni.
Koska olin varma, että tytöt olivat noin 10-vuotiaita, siis ala-asteen ikäisiä, menin tapaamaan koulun rehtoria. Kerroin, mitä olin nähnyt. Hän kiitti, että tulin kertomaan. Heillä oli juuri menossa turvallisuusjakso, joten he ottaisivat asian esille. Hän kysyi vielä, miten tytöt olivat suhtautuneet minuun. Sanoin, että oikein hyvin. Murkuille en olisikaan uskaltanut mennä puhumaan.