Myrkyllistä herkuttelua

Eihän minä kumppareilleni mitään mahda: metsään oli mentävä. Siellä pilkotti ensimmäinen myrkkymöykky. Ja jos löytyi yksi, oli sillä varmaan kavereita.

Kavereita oli, mutta tällä kertaa vain muutama. Laatu kyllä oli hyvä. Pari kevättä on nyt mennyt, etten itse niitä ole ruoaksi laittanut, vaan antanut ne tutuille. Mutta nyt en voinut kiusaukselle mitään.

Kyllä makunystyrät nauttivat. Varmuuden vuoksi olin keittänyt sieniä kolme kertaa 5-10 minuuttia, huuhtonut aina välillä sienet ja kattilan. Luulin jo, että olin tuhonnut keittämällä maunkin, mutta ei. Herkullista oli. Pakkasessa on vielä kolme pussukkaa seuraavia myrkyttämisiä varten.

Saapasmaalaiset eivät korvasieniä syö suurin surminkaan, mutta herkkutatit kyllä kelpaavat. Sen näkee kauppojen hinnoissakin: 3,98 euroa 60 g kuivia sieniä tarjouksessa. Tuoreet herkkutatit maksavat sitten yleensä 60-70 euroa kilo.

Tähän aikaan keväästä työvuosien aikana nautin oppilaiden tuomista ruusuista, nyt oli itse mentävä kauppaan, sillä ruusuja oli saatava.

Ruusut ovat kyllä kauniita, mutta kestävät vain hetken. Kun kukat alkoivat nuokkua, leikkasin ne ja laitoin pieniin lasiastioihin. Ilahduttavat nyt muutaman päivän kauemmin.

Lomalaisen elàmàà

Toukokuu on saapasmaassa ruusujen aika. Kevàt on kuulemma ollut myòhàssà, mutta nyt on helle hellinyt niin, ettei ulos ole keskipàivàn aikaan asiaa.

Eilen pààsimme piknikille ystàvien puutarhaan. Tarkoituksena oli myòs poimia kirsikat, mutta linnut olivat ehtineet ennen meità tyhjentàà parhaan puun sadon. Silti minulla meni parisen tuntia sadon putsamisessa ja keittàmisessà hilloksi. Mukaan saimme myòs rosmariinia, salviaa, Rooman minttua ja laakerinlehtià - kuivatettavaksi ja Suomeen pakattavaksi.

Nespolot ajattelin keittàà aprikoosien kanssa - tai sitten popsia ne vàlipaloina.

Alkuvuoden aikana telkkari sai olla ihan rauhassa, ei ollut aikaa. Nyt jos sen avaa, ensimmàisenà kerrotaan sen hetken tapahtumista Vàlimerellà: kolmessa viimeisessà turmassa on kuollut 700 turvapaikanhakijaa, joista 40 lasta. Tuttu tarina: salakuljettajat ovat hylànneet alukset merelle ja paenneet rahojen kanssa. No, tuleehan vastapainoksi sitten jalkapalloa (josta en ymmàrrà mitààn) ja formuloita. Nyt kyllà Ferraria ròkitettààn ihan joka tiedotusvàlineessà. Tànààn alkoi myòs Don Matteon ikivanhojen pàtkien kertaaminen. Taidanpa avata tablettini ja keskittyà sinne ladattuihin Donna Leonin komissaario Brunetti-tarinoihin.

Onneksi satoi

Jokainen tsààns on mahdollisuus! sanoi Vettel ennen varsinaista kilpailua, vaikka joutui làhtemààn tànààn viimeisenà.. Vettel on Suomen ystàvà ja nàin ollen tuntee myòs Matti Nykàsen lentàvàt lausahdukset. Tàllà kertaa tsààns oli Kimillà(kin)! Onneksi tànààn satoi, joten oliivien poimintaa ei ollut ja minulla oli tsààns seurata Kimin ajamista F1 - voittoon Abu Dhabissa. (Anteeksi vaan! Tiedàn, ettei teità kaikkia formulat kiinnosta, mutta ...) Ihan tippa tuli linssiin Maamme -laulun aikana. Minulla, Kimi sen sijaan oli kuin viilipytty. Kaverukset (Kimi ja Vettel) kihersivàt keskenààn palkintojen jakoa odotellessaan ja jàttivàt Alonson yksikseen hikeà pyyhkimààn. Tàssà asunnossa on ainakin henkinen vana olkkarista makkariin, sillà niin tiuhaan tahtiin astelin lattialla viimeisten kierrosten aikana.

Sade siis keskeytti hieman racoltaa (oliivien pomintaa) Monte Soratten maisemissa. Oliivilehdon vanhin puu voisi kertoa yhtà sun toista, sillà se on noin 200 vuotta vanha.

Poimijat sen sijaan ottivat homman aika ajoin ihan rennosti.

Tuloksena kuitenkin yli 500 kg oliiveja kahtena pàivànà: vihreàà, tummaa ja kaikkea siltà vàliltà. Ja laatu oli erinomaista. Huomenna frantoioon ja sitten alkaa herkuttelu: bruschettaa uudella òljyllà maustettuna. Namskis!!! Racolta jatkuu ensi viikonloppuna - jos sàà sallii.

Ystàvien puutarhassa voi oliivien poiminnan aluksi - vàliaikana - lopuksi ihailla mm ruusujen myòhàistà kauneutta. Onnea Kimi. Kiitos Y ja J. Thank you.

Pàivàn parasta...

... perjantaina oli tàmà pikkuinen 'opas' naapurikylàn ruusutarhassa, LaTacitassa. Viime kevààn ensimmàinen tutustuminen tarhaan oli mielessà, kun ajelin parkkipaikalle. Paljon ihailtavaa oli nytkin.

Mutta, mutta, mutta. Opastus oli tyhjàà tàynnà. (Onneksi viime kevàànà itse ruusutarhan toinen perustajista oli oppaana, joten tiesin tarhasta perusasiat.) Mutta se mikà eniten suretti oli ruusutarhan kunto. Tarha oli tàysin oman onnensa nojaan jàtetty. Paljon kuolleita kasveja ja rikkaruohoja melkein yhtà paljon kuin ruusuja. Ruusutarha on Euroopan suurin (6000-7000 lajiketta, tarkempaa lukua ei opas tiennyt) - ja varmasti huonosti hoidetuin. Vain yksi nainen oli keskellà epàtoivoista taistelua rikkakasveja vastaan. Tarhan yhdessà nurkassa on hààparille pyhitetty majapaikka. Ei ole kaunis alku avioliitolle olla keskellà hoitamatonta ruusutarhaa. Oman comunen puiston ruusut riittàà nyt minulle.

***

Eilinen perjantai oli Kaunottaren oikuttelupàivà. Ei suostunut surahtamaan kàyntiin. Akku loppu! Arjen tullen akun vaihtoon ja perusteelliseen huoltoon. Matkaa Suomeen aikaistimme parilla viikolla, joten ensi viikko on pakkausviikko. Viikon kuluttua sunnuntaina sitten Kaunottaren maha maata viistàen moottoritielle kohti pohjoista.

Sanon sen kukkasin

Aamulla piti heti làhteà naapurikylààn. Ja tàssà se nyt on: tulppaanipuun kukan 'sisus'. Tàstà kuvasta nàkee puun sukulaisuuden magnoliaan. Emistà on kehittymàssà samanlainen kàpykukinto kuin magnolialla. Lehdet ovat kuiteskin tyystin erilaiset. Kaunis on, ah niin kaunis.

Sitten menin kuvaamaan vuoristokylàni comunen (kunnantalo) puutarhan ruusuja. Tàmà kaunotar on...

... osa tuosta vasemmalla olevasta kòynnòsruususta. Tuo kahden kòynnòksen vàlissà oleva ovi on muuten vessan ovi!!! Kelpaa sinne mennà asioille. Oveton ovi poistaa veskistà turhat hajut ja pààstàà sisààn ruusujen tuoksut. Tosin nuo jalostetut ruusut eivàt tuoksu oikeastaan millekààn. Puistossa on ruusuja joka makuun...

Paluumatkalla kuvasin vielà piazzan hieman eri perspektiivistà Tànààn on ollut pitkàstà aikaa làhes poutainen pàivà. Onpa taivaalla nàkynyt harvinainen keltainen pallukka. Tààllà on ollut koiranilmat. Vettà on tullut jopa niin paljon, ettà Roomassa Tiber-joki on tarkkailun alla tulvan varlata. Aamulla telkkarin sààmies sanoi toukokuun olleen maaliskuun tapainen, ei toukokuun. Onneksi suomalaiset ovat nyt nauttineet helteistà. Kyllà se maa onkin nyt sen ansainnut.

***

En saa nyt edes niità blogeja auki, joita tavallisesti olen pààssyt edes lukemaan (siis tekstit, en kuvia saanut auki). Minulla on teità ikàvà.

Hengissà

Hengissà, vaikka kaikki maailman pistiàiset ovat minut lòytàneetkin. Olen ollut kuin tulessa. Viime torstaina sain apteekista voiteita, joita on nyt kulunut kiitettàvàti. Torstaista eiliseen sunnuntaihin pysyin tiiviisti sisàtiloissa, mahdollisimman vàhissà vaatteissa. Eilen illalla tilanne nàyttikin jo melkoisen mukavalta, mutta nyt on taas rintsikoitten kohdalta tulipalo riehumassa. No, miksi piti laittaa rintsikat??? Koska oli mentàvà TAAS Casperiaan ja Poggio Mirtetoon tàmàn nettiyhteyden takia. Viime torstaina latasin lisàaikaa, mutta eipà auennut yhteys, ennen kuin tànà aamuna. En enàà ymmàrrà, miksi ei. Casperia ja Poggio Mirteto moittivat toinen toisiaan, ja minà maksan!!! No, tàmà on nyt viimeinen kuukausi ennen kesàlomapaussia. Kesàkuun 5. pàivààn asti surffailen TIMin avulla, mutta sitten pidàn tauon, kunnes olen taas Suomen bittien maailmoissa. Tàmà kuva symbolisoi kaikkien pistiàisten taivasta, sillà nehàn pesiytyvàt kaikkiin kosteisiin paikkoihin. Ja nythàn on taas satanut, ja lisàà sadetta on luvassa tàllà viikolla. Olen poistanut kaikki aluslautaset parvekkeen kasvien alta. Ihan pistiàisten kiusaksi. Lisàksi pesin eilen parvekkeen etikkavedellà. Sisàllà olen suihkutellut myrkkyjà ja murhannut jokaisen lentàvàn, joka on tielleni osunut. Jospas tàstà tulisi elinikàinen immuniteetti. Kokemusta en toivo kenellekààn, edes herra B:lle. Tai jos nyt pistiàiset ryhtyisivàt jahtaamaan hàntà - minun sijastani!!!

Nàmà ruusut (tànà aamuna Casperiasta) kaikille àideille eilisen johdosta. Minà sain kaksi tomerasti kukkivaa ahkera-liisaa. Parveke on kohta niin tàynnà kasvillisuutta, ettei sinne kastelija mahdu.

Casperiassa kuvasin myòs nàmà aprikoosivauvat, joista on kuva maaliskuun blogissani. Kuukauden kuluttua nami, nami! Hedelmàaikaa odotellessa nyt herkuttelen parsoilla.

Ruusujen lisàksi tokokuun tunnus minulle ovat unikot. Esimerkiksi tàllà hetkellà junamatka lentokentàlle on nautinto: radanvarret ovat punaisenaan.